maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vappujuomaa: Hangaround & Nobody Brewing Panomiesten Sima


Hangaround & Nobody Brewing Panomiesten Sima

Olen itse aika laiska vapunhengetär eli simat tulevat anopilta ja munkkejakaan en itse väännä – en niistä kyllä sen suuremmin edes välitäkään. Sima sen sijaan yllättää vuosi toisensa jälkeen. Ennakkoon vähän tuntuu, että kyllähän ilman sitäkin pärjäisi, mutta kun se pullo sitten tulee korkattua, jään aina pohtimaan, miksei tätä voisi pitkin kesää lipitellä. Raikasta, suunmukaista ja ainakin meilläpäin pirskahtelevaa, mutta enemmän kuivaa kuin makeaa kun tuo on tavannut olla.

Tänä vuonna simatarjontaa täydensi Hangaround & Nobodyn Pekka, joka toimitti erään peltomarketin parkkipaikalle muutaman kotikeittiön maltaisen koe-erän sekä putelin Reittausblogin panimosima-ohjetta mukailevaa simaa. Oluttahan tämä ei ole nähnyt kuin hiivan muodossa, mutta mitäpä sitten. Hyvin suunmukainen, raikas, kepeä ja virkistävä sima.

Tätä oli muuten mielenkiintoista arvioida, sillä maun sanoiksi pukeminen osoittautui melko haastavaksi. Miltä sima maistuu? Siis mitä makuja sen sisältä löytyy. Tätä piti ihan tosissaan pohtia ja alla oleva kuvailu on vähän sinne päin.

Tämän myötä herättelin taas mieleeni ihmetyksen, miksi tällaisten juomien sesonki on aina rajattu niin pirun lyhyeksi aikaikkunaksi, jolloin sitä sitten hörpitään kaksin käsin ja kammotaan sen vuoksi loppuvuosi. Esimerkiksi glögihän olisi pelkän joulusesongjn sijaan koko talvikauteen istuva lämmike ja vaaleampisävyinen palvelisi helposti aina juhannukseen saakka. Joskus jopa ylikin. Simaa sitten siinä rinnalla ja eteenkinpäin lämpiminä päivinä.

Hangaround & Nobody Brewing Panomiesten Sima
Utuinen, kauniin vaalea ja nopean vaahdonkin nostava sima. Sihisee kivasti, poreilee iloisesti. Tuoksu on raikas, sitrusmainen, sopivan hunajainen ja kukkea. Kevään merkkejä, selviä sellaisia. Ihan simalta tuoksuu ja rusinat voisi hyvillä mielin lyödä sekaan.

Eikä maku poikkea linjasta. Hyvin raikas, hiukan kuivakin. Terävät hiilihapot tehostavat kepeyttä ja raikasta luonnetta osuvasti. Sitruksen kuorta ja mehua, hienoista teemäisyyttä ja vaaleaa, kukkeaa hunajaa. Tai miten sitä siman makua yleensä nyt kuvaillaan. Todella hyvä sima joka tapauksessa ja tyyliltään sellainen, mikä uppoaisi napaan kyllä kesäiltanakin.

Helvetin hyvä sima.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Maku Session IPA

Maku Session IPA
  • Tyyli: Session IPA
  • Alk.%: 5,2
  • Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi
Toinen Makun kevätuutuus oli jenkkivetoinen, pureva ja raikas Session IPA. 5,2-prosenttinen olut on humaloitu (71 EBU) Columbuksella, Centennialilla, Simcoella ja Chinookilla. Mallaspuolelta löytyy Pale Alea, Cara Palea sekä Crystal 100:aa. Omani sain panimolta, lisää löytyy ruokakaupoista.
Sitruksinen, havuinen ja miellyttävästi katkeroitu Session IPA on seurajuomien aatelia. Virkistävä ja vankkarunkoinen olut taipuu monipuolisesti myös aterioinnin kylkeen.
Maku Session IPA
Kauniin keltainen, hivenen utuinen ja erittäin kauniin, tiiviin ja kestävän vaahdon saava olut. Tuoksu on tuoreen greippinen, muutoinkin sitrushedelmävetoinen ja havuinen. Raikasta menoa suoraviivaisella otteella.

Maku toimii. Taas hyvä nippu havuja, alusta lähtien otettaan kiristävää sitruksisuutta ja lopussa kohti jälkimakua sivaltavaa greippisyyttä. Vaalea mallaspuoli ei turhaksi tielle nouse ja humalakirjo saakin temmeltää kaikessa raikkaudessaan. Jonkinmoista tropiikin iloittelua silti aromipuolelle kaipailisin, sillä melko karhealta tuo suoraviivaisuus pitemmän päälle tuntuu. 

No, mutta kokonaisuutena toimiva paketti, jossa juotavuus on kohdillaan, häiriötekijöitä ei löydy ja raikkaus on viety tappiin.

Pisteet: 33/50

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Laitilan Atlanta American Pils

Laitilan Atlanta American Pils

Tätä Laitilan kevätuutuutta kaverini ennätti minulle suosittelemaan ennen kuin olin ainuttakaan tölkkiä kaupoissa nähnyt. Oli kuulemma osunut niin sanotusti nappiin ja vakiinnuttanut lyhyessä paikkansa suosikkien joukossa. ”Aika kovat mainospuheet”, ajattelin, mutta kieltämättä rehdin kuuloinen American Pils kiinnosteli, eikä kaverinkaan makuaistissa ollut aiemman perusteella epäilyn varaa.

Laitilan kuriiri oli lähikauppiastani nopeampi eli sain tölkillisen testiin. Tölkin ulkomuotoa ei varsinaisen houkuttelevaksi voi luonnehtia, mutta etukäteen ajateltuna Columbus-, Sorachi Ace-, Sterling-, Eureka-, Citra- ja Galaxy –humaloitu Pils kuulosti melko toimivalta. Tai ainakin kutkuttavalta, sillä tiettyhän moinen lajikeläjä lagerissa vähän epäilyksiäkin nostattaa.

Mutta näemmä ihan turhaan. Olut on panimon tiedotteen mukaan suunniteltu tarkoituksena tarjota suomalaisten laseihin juotavuudeltaan erinomainen tuote – kesäsesonki huomioiden, tottakai. Tässä kaikessa on minusta kyllä onnistuttu äärimmäisen hienosti.  Suodattamaton, jenkkihekumaa helmeilevä olut on raikas, lagermaisen suoraviivainen mutta samaan aikaan sopivan vivahteikas. Lopun purenta toimii ja kokonaisuus kerää kehuja. Taas yksi kesähitti kasvavaan listaan. Melkolailla sinne kärkipäähän.

Laitilan Atlanta American Pils
Utuinen, kauniin kellertävä ja runsaan vaahdon nostava olut. Tuoksu raikas ja terävästi iskevä. Päävärinä tuntuu vaikuttavan sitrussärmäinen ruohoisuus, jota vaalean hedelmäinen taustaväre sekä greipinkuorisen havuinen, karhea raikkaus tukevat.

Maku on mainio. Se tuore, raikas ja runsaan aromaattinen, lopussa reilusti puraiseva. Tarjolla on kevytlinjaista mutta varmaotteista tropiikin hedelmää, joka valloittaa maun alkupuoliskon ja lopun taustakuoron. Ajan myötä sitrusyrttinen, tillinen ja runsaamman ruohoinen puoli ottaa isompaa roolia saaden lopussa hivenen greippistäkin kärkevyyttä matkaan. Tämähän on vallan hieno olut, joka ei makupuolella turhia säästele!

Kesähitti, ennustan.

Pisteet: 36/50

torstai 26. huhtikuuta 2018

Mikkeller San Diego Easy Ryeder

Mikkeller San Diego Easy Ryeder
  • Tyyli: Wheat IPA / India Pale Ale / Ruis IPA
  • Alk.%: 7,0
  • Panimo: Mikkeller San Diego, San Diego, Kalifornia
Mikkellerin San Diegon osasto marssii näemmä Born to be wildin tahtiin. Rukiilla ryyditetty IPAhan on valitettavan usein yhtä raikasta kuin Steppenwolfin musiikki, eli siinä mielessä ihan oikealla tiellä ollaan. Nimeä Easy Ryeder totteleva olut on näitä olutmaailman hauskoja näsäviisauksia, sillä virallisesti se on rukiinen Wheat IPA, jossa ruis dominoi vehnäpuolta ja vähän kaikkea muutakin.

Columbuksella, Hallertau Blancilla, Bru-1:lla sekä Cashmerella humaloitu olut on lopulta perushyvä, muttei mairitteleva ruisvehnä-IPA. Laji on haastava, sillä osa näistä suorastaan hurmaa maistajansa ja osa taas jättää ilmaan pettymystä huokuvan, tunkkaisen tuntuisen verhon. Easy Ryeder tekee jälkimmäiset.

Mikkeller San Diego Easy Ryeder
Meripihkainen, luonnonvalkoisen vaahdon nostava olut. Tuoksussa on tummahkoa maltaisuutta, rukiista leivän syrjää sekä mäntyistä, pihkaista ja sitruksista tunnelmaa. Kypsää hedelmää löytyy myös. Ei kaikkein raikkain veto, eikä liene tarkoituskaan.

Maku vastaa tuoksua. Rukiin sävyttämän, tummahkon leipäisen ja karamellisen maltaisuuden päälle on lastattu kohtalainen kerros hivenen pihkaista, runsaamman mäntyistä ja sitrushedelmäistä tenhoa. Humalalasti voisi olla painavampikin, sillä se tuntuu uppoavan suht runsasmakuisen maltaisuuden varjoihin. Hieman tunkkaiseksi siis jää.

Maltainen, rukiin täydentämä IPA, jossa humalakirjo jää turhan vaisuksi rukiisen maltaisuuden verhoa vasten.

Pisteet: 32/50