perjantai 30. joulukuuta 2016

Collective Arts Ransack the Universe IPA

 Collective Arts Ransack the Universe IPA

Heti kärkeen täytyy todeta, että harvoinpa tulee näin tyylikkäästi kuvitettua olutpulloa käsissä pyöriteltyä. Yksityiskohtainen, poikkeava ja erottuva tyylittely kuuluukin olennaisena osana Kanadan hiipuvan metalliteollisuuskaupungin, Hamiltonin, kulttuurielämää vireyttämään perustetun Collective Arts Brewingin toimintatapoihin. Ontariajärveen kuuluvan Burlingtoninlahden eteläpohjukassa, aivan Toronton ja Niagaran putousten välisen maantieosuuden puolimatkassa sijaitseva kaupunki on väkimäärältään noin Helsingin kokoinen ja samalla Kanadan kolmanneksi monikulttuurisin. Joka viides Hamiltonin asukas on syntynyt Kanadan ulkopuolella, mikä näkyy myös rujon pinnan alla voimakkaana elävän kulttuuritarjonnan monipuolisuutena. Mutta miten tämä kaikki sitten liittyy päivän panimoomme?

Matt Johnstonin ja Bob Russelin perustaman panimoyrityksen ideana on tuoda yhteen eri kulttuuri- ja taidelajien ammattilaiset ja mikäpä sen parempi siltojen rakentaja olisikaan taidokkaasti ja harkiten valmistetut, taiteella leikittelevät olutelämykset. Itsenäiset taiteilijat, muusikot ja elävän kuvan ammattilaiset ovat olennainen osa panimon ideologiaa ja esimerkiksi oluiden säännöllisesti muuttuvat etiketit kuvitetaan oikeiden taiteilijoiden töillä, jotka valikoidaan aina jopa satojen ehdokkaiden joukosta kerrallaan. Taiteilijat saavat kuvistaan asianmukaisen korvauksen sekä näkyvyyttä ja kontakteja panimon uudistaessa ilmettään jatkuvalla tahdilla. Etikettien tulkitsemiseen on käytössä myös ilmainen puhelinsovellus, Blippar, jota käyttämällä voi tutustua kunkin pullon kyljessä ”esiintyvän” taustoihin, portfolioon ja tarjontaan.
“Craft beer is meant to be about creativity, so why put the same boring label on the bottles for the next 10 years?” –Matt Johnston
Kuten olettaa saattaa, on perustajakaksikolla taustaa taidelajien parissa toimimisesta, eikä tätä osaamista pelätä yhdistää panimotoimintaan. Johnston esimerkiksi organisoi nauhoitussessioita artistien ja paikallisen radioaseman kanssa ja panimotilojen yhteydestä löytyy 400 henkilöä vetävä tila konserttien sekä taidenäyttelyiden järjestämistä varten. Oma tap room sekä bier garten täydentävät paletin, joka eheänä kokonaisuutena muodostaa mukavat puitteet eri taidelajien ja ihmisten kohtaamiselle. IPA-muki käteen ja galleriaa kiertämään indierockin tai hunajaisen soulin kaikuessa akustisesti taustalla. Kelpaisi kyllä.

 Collective Arts Ransack the Universe IPA
Collective Artsin toiminta alkoi vuonna 2013. Se vuokrasi laitteistoa ja osaamista paikalliselta Nickel Brewingiltä, josta on tullut sittemmin tuen ja turvan lisäksi luotettava kumppani ja naapuri. Konsepti löi itsensä läpi kertarysäyksellä ja pian oli jo selvää, ettei alkuperäinen järjestely kyennyt vastaamaan kysyntään edes vähää alusta. Esiin nousi kaksi vaihtoehtoa: vaihdetaan isäntäpanimo suurempaan tai rakennetaan tyystin oma tuotantolaitos. Kanadan pienpanimomarkkinoiden nopea kasvu toi kuitenkin nopean vastauksen ja avun: myös isäntänä toiminut Nickel Brewing kaipasi lisätilaa ja mahdollisuutta kasvuun. Näin syntyi idea aiempaa suuremmasta yhteistyöstä, jonka myötä saman katon alle rakentui kaksi itsenäistä, joskin työvoimaltaan ja osin tiloiltaankin yhtenäistä panimoa.

Collective Artsin ja Nickel Brewingin uudet, yhteiset panimotilat löytyivät panimojätti Lakeport Brewery Co.n jälkeensä jättämästä rakennuksesta, joka oli historiansa aikana majoittanut useita muitakin panimoita Hamiltonin satama-alueella. Laajennusprojekti ei sujunut kuitenkaan aivan mutkitta, sillä alkurysäykseen lyödyn oman pääoman lisäksi kasvu kaipasi ulkopuolista rahoitusta. Kasvavia pienpanimomarkkinointa pelokkaasti puntaroineilta pankeilta sitä ei kuitenkaan herunut, mutta lopulta eräs ulkomaalainen sijoitusyhtiö näki hankkeen potentiaalin. Se turvasi puolet muuton aiheuttamista kustannuksista kahden panimon rahoittaessa yhteisvastuullisesti toisen puoliskon. 

Rahoituksen lisäksi suuria ongelmia aiheutti myös sataman maaperän heikko kantavuus. Ennen tankkien pystytystä alapohjaa avattiin laajalta alalta 150:n porapaalun upottamiseksi tonttiin. Kyseessä oli melko suuri panostus kahden pienen panimon historiassa. Tästäkin kuitenkin selvittiin ja nykyään ne työllistävät jo useita kymmeniä työntekijöitä tilojen ollessa valmiita tuottamaan vuosittain jopa 12 miljoonaa pullollista olutta.

Tilasin joulun alla muutamankin hamiltonilaisoluen ja aloitin tutustumisen etiketiltään mielenkiintoisesta Ransack the Universe IPAsta. Puhdaspiirteinen ja toimiva IPA on saanut maku- ja aromipuolelleen Galaxy-Mosaic-kylvyn Citran, Simcoen, Centennialin sekä Chinookin varmistaessa selustaa kuivahumaloinnin puolella. Etiketti kuuluu panimon 5 Seriesiin, josta pullon kylkeen oli valikoitunut torontolaisen kuvataiteilija Lloyd Arbourin teos Nest II, joka ainakin omaan silmään toimi mainiosti. Puhelinappi ei jostain syystä luurissani suostunut toimimaan, mutta artistin nimen ja taustoja sai kaiveltua myös panimon nettisivuilta.

A perfectionist and visionary—Arbour’s abstract works are a creative outlet for this well diversified artist, illustrator and graphic designer. His unique digital collages have a common blend of; originality, aesthetic appeal and thought provoking imagery that stirs question. Concepts start as digital illustrations created through Adobe Illustrator and Photoshop. Mediums play off, challenge, or complement one another. Arbour’s works usually combines several mediums together — typography, photography, painting, sketching, etc. His inspiration comes from urban streetscapes, graffiti, nature and society.

 Collective Arts Ransack the Universe IPA
Kevyen oranssinen, keltainen olut kauniin vaalealla vaahtohatulla. Tuoksu on täynnä greippistä hedelmälihaa eli rehdin pureva vastaanotto on tarjolla heti kättelyssä. Taaempana tanssahtelee kevyempää trooppisuutta ja ehkä kevyen kesäistä, hapansävytteistä ja vaaleaa marjaisuuttakin. Raikas, napakka ja voimakas.

Myös mausta löytyy hyvää puristusta. Greippisen teesit tulivat tutuiksi jo ensinuuhkaisulla eikä niistä ole maunkaan puolella lähdetty tinkimään, ehkä enemmänkin päinvastoin. Rapea loppurutistus henkii myös mäntyistä havuisuutta, kevyttä yrttisyyttä sekä niuluun tarravaa pihkaisuutta, joka pysyttelee kumman kepeänä kuitenkin. Se on hyvä, sillä napakan kuiva loppurutistus toimii greipin sävyin oivallisesti ja pitää näin oluen virkistävää vaikutusta yllä. 

Onpa mukavan suoraviivainen (tai sitten mahdollisen iän myötä suoraviivaistunut) IPA. Alusta voi kevyttä hedelmäisyyttä toki poimia, mutta makeutta ei sitä kaipaaville tarjolla ole. Mallasrunko pysyttelee taustalla vaaleana ja viljavana, paketille tasapainoiset puitteet tarjoavana elementtinä.

Tuomio: Tyylikkään suoraviivainen ja ronskin rapea taide-IPA.

Pisteet: 39/50

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 parhaat

Joulun tienoo on oluen ystävien itsetutkiskelun aikaa. Olutoppaan käyttäjät laittavat vuoden aikana keräämänsä kokemukset mielekkyysjärjestykseen eri kategorioissa, äänestäen mm. vuoden parhaasta oluesta, panimosta ja olutravintolasta. Perinne jatkuu myös tänä vuonna ja Olutkellarikin osallistuu talkoisiin raottamalla salaisuuksien ovea omien valintojensa verran. Pienet perustelutkin ovat aina paikallaan ja niin nytkin.

Vuotuinen äänestystilanne ei ainakaan itselleni ole elämää suurempi kysymys, mutta teettää silti yllättävän paljon työtä itseään miellyttävän listan kokoamisen suhteen. Vuosi on pitkä aika ja esimerkiksi oluiden arvottaminen on harrastamastani pisteytyksestä huolimatta usein fiilispeliä – kuten nautinto nyt yleensäkin. Listoja koostaessani huomaan usein nostavani vaihtoehdoiksi samoja vanhoja, hyväksi havaittuja ja enemmän tai vähemmän toistuvasti lasiin kaatuvia tuttuja, henkilökohtaisia klassikoita. Päätin kuitenkin pyhittää, tai ainakin kovasti yrittää, listaukseni uudemmille kokemuksille tai yleensäkin tilaisuuksille, jotka ovat jääneet tuoreesti mieleen. Absoluuttinen totuus lienee valinnoistani jonkin matkan päässä, mutta se tuskin on ongelma. Vuoden 2016 Top 5 -valinnat eri kategerioissa näyttää tältä:

Vuoden Olut 2016


Ehkä se kaikkein parhaiten mieleen jäänyt olutkokemus...
Aina suuria vaikeuksia aiheuttava sarja, josta sain tällä kertaa yllättävänkin kivuttomasti mieleiseni. Ensikosketus maagiseen Expedition Stoutiin jätti syvän jäljen eikä Jyväskylän SOPPin valtiaaksi kohonnut Pyynikin tuhti Imperial Stout jäänyt juurikaan arvoasteikossa jälkeen. Tankseiska osui lasiin kahteen otteeseen kesän vähäisten hellepäivien iltoina ja lunasti loistavan tilanneajoituksensa myötä ansaitun kolmossijan. Fuller’seja minulla oli tyrkyllä useampiakin, mutta ehkäpä tuo pitkään karttamani Imperial Stout paikkansa listalla parhaiten on ansainnut. Kerrassaan upea ja varmaotteinen olut laatupanimolta. Foundersin vakuuttava ja alati laajentuva Suomi-tarjonta ehdotteli myös useampiakin täysosumia, mutta aamukahvin korvikkeeksi vakaasti harkitsemani Sumatra Mountain Brown hakeutui lasiini sen verran monta kertaa (huom. ei kuitenkaan aamupalan yhteydessä!), että nostin sen mukaan äänestyskopin tasolle.
  1. Bells Expedition Stout
  2. Pyynikin Imperial Stout
  3. Boulevard Smokestack Series: Tank 7 Farmhouse Ale
  4. Fuller's Imperial Stout
  5. Founders Sumatra Mountain Brown

Erityismaininnat annan vielä muutamalle, hyvin mieleen jääneelle ja puhuttelevalle olutkokemukselle:

Paras suomalainen olut 2016


Oluttapahtumat tarjoavat hyvän kattauksen kotimaisia herkkuja.
Ei se kotimaistenkaan riviin laittaminen helppoa ole. Pyynikin pääsarjassa hopeaa saanut IS korkkaa ykkössijan ansaitusti, Laitilan vähintäänkin puhuttelevan bourbontammiversioidun Imperiaalin tullessa erittäin hyvänä kakkosena. Tuhtien ja tummien liitoa täydentää Bryggerin Sofia, jonka melko hyvä saatavuus nosti sen osakkeita ja tapaamiskertoja mukavasti, mikä korotti perusversion kokonaisuutena hekumallisen tynnyri-Sofian yläpuolelle. Paikallispanimon brettatuunattu Humulus Lupus oli ehkä koko kesän maittavin humalapamaus. Vitossija menee Vaasaan suomalaisittain vähän spesiaalimman Eisbockin myötä. Sitä sietäisi saada myös pullossa – tai no kunhan edes jostain vähän pysyvämmin saisi.
  1. Pyynikin Imperial Stout
  2. Laitilan Imperiaali Stout Bourbon Oak
  3. Bryggeri Helsinki Sofia
  4. Hiisi Bruxellensis Lupus
  5. Bock’s Corner Brewery Eisbock
Erityismaininnat menevät monenkirjavalle joukkiolle:

Paras maitokauppaolut 2016


Ronaldin oluet ovat saaneet lentävän lähdön ja jälki on vakuuttavaa.

Alkoholilainsäädännön vapautuksia vastustavat perustelevat huoltaan Pirkka-viinien ja viinalagereiden ylivoimalla sekä valikoiman näivettymisellä. Se taas kertoo siitä, ettei lähimarketin oluthylly ole kovinkaan tuttu paikka saarnastuolissa paasaavien taannuttajien edustajistolle. Omat Top 5 –maitokauppaoluet edustavat vahvasti kotimaista osaamista ja sille on syynsä: kotimaisten pienpanimoiden suurin valikoima löytyy jakelukanavien jäykkyyden ansiosta/vuoksi ruokaostosten yhteydessä ja ainakin itselläni valinta osuu usein kotimaiseen tuotteeseen ulkolaisen sijaan.

Mökkikesässä vakuuttanut hollantilais-belgialais-suomalais-nimihirviö puhutteli parhaiten, mutta myös vaasalaisten pelisilmä rukiisen kauneuden suhteen oli onnistunut veto. Stadin Panimon Rosmariini Lager osoittautui loistavaksi kokinvoitelijaksi ja Mathildedalin NZ-porter muistutti kevyempien paahdenautintojen yllättävyydestä. Viidennelle sijalle olisi voinut helposti nostaa jonkin kansaa salkkulagerista diipadaapailun pariin onnistuneesti johdattavista Sinebrychoffin tai Olvin IPA-APA –tuotteista, mutta ehkä Saimaan Juomatehtaan valmistama Pirkka-amberi on kokonaisuutena se maistuvin. In your face Pirkka-viinien kiroista meuhkaavat.

  1. Flying Dutchman Big Bold Marigold Flower Power Apple Sour
  2. Bock's Ruisolut 4,7%
  3. Stadin Rosmariini Lager
  4. Mathildedalin Kantaja
  5. Pirkka Parhaat Amber Ale Juhlaolut
Ja sitten vielä ne kunniamaininnat:

Vuoden Panimo


Kärkiviisikko edustaa aika laajaa tarjontaa. Naapurimaat ovat hyvin edustettuina.

Vuoden panimon suhteen mentiin vahvalla perstuntumalla ja pääpalkinto matkaa laajan valikoimansa saatavillemme tuoneen Foundersin tykö. Vaikka pari hutiakin on vastaan tullut, on vahvan jenkkipanimon vahva läsnäolo mieluisa lisä etenkin Alkon valikoimiin. Omnipolloa pohtiessani mietin, voiko kiertolaispanimoa äänestää, mutta sen verran suunmukainen meno ruotsalaisilla on, ettei hopeaa voi heiltä riistää. Olen minä joskus Mikkelleriäkin äänestänyt. Pronssia saa Viron valovoimaisin, ehkä tuotteliaisuutensa vuoksi jo vähän puuduttavaksikin muuttuva (siltikin vakuuttava) Põhjala. Pistesijat jaetaan tasapainoa ja varmuutta olutmaisteluideni keskelle tuovalle kaksikolle klassikkomatskuineen. Ayingin tilalla voisi tosin olla myös Weltenburger.
  1. Founders Brewing Co., USA
  2. Omnipollo, Ruotsi
  3. Põhjala, Viro
  4. Fuller’s, Englanti
  5. Brauerei Aying, Saksa

Vuoden suomalainen Panimo


Hiisin hyviä oluita...

Kotimaisen panimon valinnassa tekisi aina mieli vetää kotiinpäin, mutta onneksi ei tarvitse. Tuotteliaat hiisiläiset osuvat makuhermoon kerta toisensa jälkeen, eivätkä epäröi haastaa maistajaansa uusien kommervenkkien muodossa. Hyvä saatavuus on myös plussaa. Miksei HIISIn tuotteliaisuus sitten puuduta? Ehkä siksi, että siellä tehdään (paljon) muutakin kuin tynnyri-ISsejä. Tasapainoa palkintopallille tuovat laadultaan ensiluokkaiset Bryggeri ja Malmgård, joiden tuotteita on aina ilo maistella. Tietää mitä saa ja se jos mikä on tärkeää. Maailmaa valloittava Pyynikki puhuttelee paahteisten makujensa voimin ja lähinnä festareilta tuttu Maistila ansaitsee paikkansa raikkaan ja rennon olemuksensa puolesta. Homma vaan toimii! Ja koska valinta oli vaikea, nostin jaetulle kutossijalle kaksi mielenkiintoista ja tasaisen varmaa panimoa, joiden tekemisiä on ilo seurata.
  1. Panimo Hiisi
  2. Bryggeri Helsinki
  3. Malmgårdin panimo
  4. Pyynikin Käsityöläispanimo
  5. Maistila
  6. Maku Brewing / Ruosniemen Panimo

Vuoden Olutravintola 2016


Kategoria, josta minun pitäisi pidättäytyä kokonaan. Jyväskylän ulkopuolella ei juuri ole ehtinyt oluella istumaan ja aika vähän täälläkään, mutta mikäs siinä kun pari kansallisen tason olutravintolaa täältäkin löytyy. Bonuksena viime aikoina melkoisen kasvojen kohotuksen valikoiman suhteen tehnyt Explosive, joka haastaa muut myös käyttäjäystävällisten hintojensa puolesta. Kaippa se  voisi vähän ylempänäkin olla, mutta makustellaan nyt vielä hetki...
  1. Harry’s, Jyväskylä
  2. Vihreä Haltiatar, Jyväskylä
  3. BrewDog Helsinki
  4. Explosive Bar, Jyväskylä

Paras suomalainen Olutkauppa 2016


Suomen ensimmäinen "olutpuoti".
Tässä vähän samat sävelet kuin ylläkin, mutta äänestin silti, koska Jyväskylässä on varsin hyvät kauppavalikoimat. Halusin myös antaa palstatilaa vuoden pirteimmälle ja kannatettavimmalle olutteolle eli olut- ja siideripuoti Pienelle. Vaikka heti avajaisten jälkeen valikoima suuntaansa vielä hakikin, vakuutti visiitti allekirjoittaneen olutkaupan tulevaisuudesta Suomessa. Palokka liikkunee vielä omissa sfääreissään, mutta sosiaalisen median kautta seurattuna Pien on hurjassa nousussa. Big up!
  1. K-Citymarket Palokka
  2. Pien
  3. K-Supermarket Länsiväylä
  4. K-Citymarket Seppälä

Vuoden Olutblogi


Jos on pienpanimoiden perustamistahti kova, ei olutblogienkaan sikiäminenkään siitä kauaksi jää. Valinnan varaa löytyy tätä nykyä jo mukavasti ja vaikka juttuja melko laajasti tuleekin selailtua, löytyy joukosta muutama Olutkellarinkin suosikkitarinoitsija. Tänä vuonna haarukoin joukosta kaksi blogistia, joille halusin jakaa arvostusta äänestysnapin painalluksen muodossa:
  • Olutkoira: Monipuolisia, mielenkiintoisia katsauksia olutmaailmaan arvioiden ulkopuolelta. Miellyttävä lisä arviokeskeiseen joukkioomme tarinoiden soljuessa historiallisten huomioiden ja nykypäivää pohdiskelevien faktatekstien teemoilla. 
  • Tuopillinen: Perinteisempää reittauslinjaa savolaisella twistillä. Se jostain syystä toimii ja väliin sivalletut ruokaparitus- ja vinkkiosiot tuovat soppaan sopivan lisämausteensa. Erityisesti rento ja leikittelevä, paikoin pehmeän vitsikäskin kirjoitustyyli erottaa Tuopillisen akanoista.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Suomi100: Vakka-Suomen Prykmestar Terva Suomi 100 Juhlaolut

Vakka-Suomen Prykmestar Terva Suomi 100 Juhlaolut

Juhlavuoden virallisten mallasjuomien etukäteen kiinnostavin tuttavuus oli tämä Vakka-Suomen Panimon tervalla ja katajalla maustettu tumma lagerolut. Katajaiset tarinathan uppoavat meikäläiseen kuin veitsi sopivasti lämmenneeseen voihin eikä savuoluistakaan usein poimittava venetervan aromikkuuskaan varsinaisesti huono asia ole. Sehän henkii mitä parhaiten pitkäikäisen Suomen ja sen maaperällä harjoitettujen perinneaskareiden taikuutta. Kuusiprosenttisena, tumman puhuvana lagerina kokonaisuus päässee oikeuksiinsa mitä parhaiten ja Vakka-Suomen prykmestarithan ovat muutoinkin osoittaneet erityisosaamisensa todeksi näiden pohjahiivaoluiden saralla.

Tervaa ja katajaa maltaisessa ympäristössä. Aika hienosti juhlavuoden henki ja teema on pulloon saatu koottua.

Vakka-Suomen Prykmestar Terva Suomi 100 Juhlaolut

Tummanruskea, valoa vasten punertava olut runsaalla vaahdolla. Tuoksu on pehmeän tervainen, paahtuneen maltainen ja katajanmarjaisen mausteinen. Miellyttävä ja vivahteikas tunnelma.

Maultaan edelleen toimiva, keskirunsaan yrttisesti purevan katkeruuden myötä kulmikkaampi, monipuolisempi. Hyvin esillä oleva tervaisuus henkii mökkikesän tunnelmaa puuveneen ja ehkä savusaunankin hengessä. Katajanmarjat sulautuvat taustaan rouhean mausteisuuden muodossa, paahteisen maltaisuuden ja kevyen suklaisuuden täydentäessä runsasmakuista sekä tasapainoista kokonaisuutta. Tervaa soisi käytettävän useamminkin, tässä on oiva esimerkki sen toimivuudesta.

Tuomio: Tunnelmaltaan kansallisromanttinen, mauiltaan puhutteleva olut tervaisin teesein.

Pisteet: 38/50