perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kakolan Vautsi Raspberry Sour Ale

Kakolan Vautsi Raspberry Sour Ale
Metsien ja pellonlaitojen marjasato näkyy osoittautuvan melko runsaaksi, ainakin mitä juhannuksena meidän mökkiseudulla pusikoita tihrustelin. Metsän antimet kuuluvatkin olennaisena osana kesäiseen mökkeilyyn, mutta myös oluella on paikkansa näissäkin puuhissa. Kesäisiin rientoihin hyvin istuvia juomia löytyy tätä nykyä jo vino pino, mutta aina sekaan uuttakin mahtuu. Etenkin, kun siitä peruslinjasta hivenen poiketaan. Tästä saadaankin mainio aasinsilta alussa mainittuihin marjoihin....

Turussa keväällä toimintansa aloittaneen Kakola Brewing Co.:n olutkolmikko matkasi käsiini jo melko tuoreeltaan ja näistä Hurlum sekä Riemu tuli testattua kutakuinkin samointein. Vadelmaisen hapan Vautsi jäi tarkoituksella odottelemaan marjakauden aloitusta, mutten malttanut kurkata korkin alle hieman etuajassa.

Vautsi on Kakolan ensimmäisten erien oluista ehkä se itselleni eniten kehuttu ja kuulosti maltillisen vahvuisena sourina muutoinkin mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Onhan näitä kevytsoureja saatavilla jo aika paljonkin ja niitä mahtuu myös tuonne mainittujen kesäriento-oluiden joukkoon, mutta Vautsin vadelmaisuutta ei ole vielä hirveämmin vastaan tullut. Siksipä kehtasin tuota erottuvuus-aspektia alussa käyttää. Tämä nimittäin toimii ja aika hienosti sen tekeekin. Happamuus on toki säädetty ehkä hivenen alakanttiin, mutta marjaisuus on aidosti puhuttelevaa ja voimakkuudeltaan osuvaa.

Kakolan Vautsi Raspberry Sour Ale
Punaisen marjainen, hieman ehkä haalea ja suht kevytvaahtoinen souri. Tuoksu on oikeastaan kuin vadelmaämpäriä pusikossa nuuhkisi. Aika mehukas ja mehevä, kesäinen ja rehdin marjaisa.

Maku on hyvä, aika helppo, mutta hyvä. Vadelmaa löytyy ja sitä on paljon, happamuuttakin on, mutta sitä voisi olla enemmänkin. Takaa tulee pientä kirsikkaista syvyyttä, mutta myös marjaisaa kitkeryyttä. Ei haittaa, hemmetin juotavissa oleva, raikas ja mutkaton vadelmasour, joka uponnee vähän enemmänkin olutta karsastavalle, mutta toimii hörhömmällekin konossöörille. Tykkään, aika paljonkin.

Jos mä satokaudella sanon meneväni vattuun ja palaan ilman saalista, niin tätä minä oikeasti olen siellä puskassa ollut hörppimässä.

Pisteet: 37/50

torstai 28. kesäkuuta 2018

Sonnisaari Hereford

Sonnisaari Hereford
  • Tyyli: English Pale Ale
  • Alk.%: 5,0
  • Panimo: Sonnisaari, Oulu, Suomi
Se oli blogikollegani Tuopillinen, joka ehti oululaisten Herefordia sosiaalisessa mediassa ensimmäisenä kehumaan. Tai itse ainakin havaitsin koko tuotteen olemassaolon vasta tuon kuvapostauksen kautta. Tieto Jounin brittirakkaudesta takaraivossani totesin, että tämän parempaa suositusta tuskin hetkeen voi saada, joten nappasin pullollisen kehuttua English Pale Alea matkaan heti tilaisuuden tullen. Sitä piti Jyvässeudulla toki hetki odottaa, mutta vihdoin sitä löytyi Länsiväylän olutmaailmasta.

Hereford on tosiaan brittivetoinen Pale Ale. Viisiprosenttinen runko koostuu Pils-, Cara Pils- ja Munich –maltaista, humalointi hoituu Magnumin ja Hallertauer Mittelfrühin voimalla. Mukavaa brittitunnelmointia lopulta aika kuivassa, mutta sopivan tasapainoisessa ja aukottomassa paketissa. Herkullinen suoritus.
Britti pale ale lähestyy makuaistia kohteliaasti - kuten kello viiden teen etiketti vaatii. Sitten jossain vaiheessa jalkapallohuligaanimainen humalarynnäkkö ottaa luuloa pois niin että kitalaessa kilisee. No ei vaiskaan. Ei se niin pahoin pure.
Sonnisaari Hereford
Pähkinän ruskea, oranssinen ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on hyvä. Selvä britti, heh. Keksimäistä mallasta, toffeetakin - pähkinää, kevyttä maustetta ja kukkaista yrttiä. Maltaan makeuteen yhtyy kypsää kuivahedelmää ja kyllähän tämä hienosti toimii. Muhevin terä tosin kaikkoaa pienen odottelun myötä.

Maussa meno sen sijaan pysyy syvänä pidempään. Toki tästä esbiversiointiakin mieluusti maistaisi, mutta onhan vain hienosti toteutettu brittijuoma. Pähkinää ja kuivaa mausteisuutta, keksimäistä mallasta ja keskitummaa kuivahedelmää. Lopussa yrttistä, hieman sitrusmaista purentaa, aika voimakkaasti kuivuuteen kääntyvää tunnelmaa. Ai että, toimii.

Pisteet: 35/50

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Taiwalkosken Mustakoski Porter

Taiwalkosken Mustakoski Porter
Blogitaival Taiwalkosken oluiden äärellä lähti käyntiin hieman takavetoisesti, sillä ennen kovanonnen Lóðurria ehdin testata tämän tumman puhuvan portterin. Lóðurrin yhteydessä sanailtiin jo hieman panimosta ja siihen liittyvistä mietteistä, joten mennään tässä kohtaa sitten suoraan oluellisiin asioihin.

Mustakoski Porter on hivenen nykyistä kaupparajaa vahvempi, paahteinen ja sinällään tasapainoinen tuote. Nuggetilla humaloitua olutta kuvaillaan vahvaksi, tukevarunkoiseksi ja hieman lakritsimaiseksi tummaksi olueksi, mutta Lóðurrin tavoin suutuntuma jättää toivomisen varaa. Hieman ohutta on siis tämäkin, vaikka makua paljon irtoaakin. Nimi viitannee Karjalan puolelta löytyvän Mustakosken kunnan sijaan Iijoen samannimiseen koskeen.

Taiwalkosken Mustakoski Porter
Musta, mutta lähes vaahdoton olut. Ohutta reunusta ja kuohua sentään nousee, mutta aivan keskusta ei kunnolla peity. Tuoksu on hyvä, mutta ehkä hieman vieno. Tummaa suklaata, saaristoleipäistä mallasta pienellä siirapin terällä kostutettuna. Nahkainen, jotenkin rustiikkinen tuoksu luo jatkuvaa mielikuvaa sammuvan nuotion kevyestä savuisuudesta, mutta harhaahan tuo ilmeisesti on. Tunnelma on kuitenkin kohdillaan, vaikka vähän ponnekkaammin voisi itseään esiin tuodakin.

Maku... Sekin on hyvä, mutta kepeys tuntuu korostuvan tuoksua enemmän. Etenkin alkupuoli on hyvin ohuen oloista, mutta loppua kohden sukelletaan jo paljon syvemmälle. Paahdetta löytyy, samoin tummaa, imellettyä limppua, suklaata ja nahkaista tuntua - kahviakin, oikein semmoista nokipannuversiota. Ehkä se savu-tuntemus kumpuaakin sieltä.

Suutuntuma voisi olla runsaampikin, sillä kyllähän tuo turhan ohueksi jää. Makupuoli nousee volyymiltaan lopulta aika hyvällekin tasolla, mikä auttaa paljon. Eipä siinä, varsin kelpo portteri ja mukava ensikosketus mielenkiintoiseen panimoon.

Pisteet: 34/50

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kotiolut: Hoptimisti EXP "Pilsner"


Hoptimisti EXP "Pilsner"
Seikkalu Hoptimistin kotioluiden parissa jatkuu. EXPiksi nimetty ”pilsner” on olut, joka tosissaan vaatii nuo lainausmerkit lajityypityksensä ympärille. Lageriksi aiottu olut kävi nimittäin vahingossa ale-hiivan voimin, mutta kenties lämpötilasäätely pelasti tilannetta ainakin osittain, sillä kyllä tämä omaan suuhun aika lagervibainen on. EXP viitannee oluessa käytettyyn, kokeelliseen slovenialaishumalaan Experimental 105/220 eli Styrian Dragoniin.

Ei siis aivan tyylipuhtain suoritus, vaikka ihan juotavissa oleva olut olikin. Itse tekijä summaa oluen tarinan täl viisiin:
”Pilsner”:
Tämän piti siis olla lager, mutta pönttöön eksyi vahingossa US-05, W-34/70 sijaan. Käytetty siis alena, mutta lämpötilahaitarin alapäässä. Humalana kokeellinen slovenialainen 105/220 humala, jossa pitäisi löytyä mm. ananaksen aromeja. Mielestäni kuitenkin on siellä ihan perusjalohumalien maailmassa, ei huonolla tapaa. Mausteinen, hieman karkean makuinen.
Kiirehdin tämän kanssa hieman ja aika varmasti tasoittaisi, kun vähän ”lageroisi”. Kuitenkin ihan miellyttävä juoma ja positiivinen kokemus humalasta. Tuskin silti valitsisin Saazin sijaan, jos pilsneriä lähtisin taas tekemään.

Hoptimisti EXP "Pilsner"
Vaalea, aika kirkaskin vaikka hivenen pullon pohjiakin mukaan vahingossa lorautin. Tuoksu on hyvin raikas ja pilsmäinen, joskin ruoho korvaantuu maltillisella, vaalealla hedelmäisyydellä. Tai no yrttisellä ananaksella ilmeisesti. Aika kiva.

Maku on raikas, kohtalaisen puraiseva mutta myös hieman kova. Humalan sivallus on tällä kertaa hivenen vaikeammin kuvailtavissa. Sinällään sen voisi jalohumalaisena ruohoisuutena ottaa, muttei kuitenkaan. Niissä maisemissa kumminkin liikutaan, mutta viherkasvi lienee enempi heinikon yrttejä ja pientä vaaleaa hedelmääkin mukaan mahtuu. 

Suoraviivainen, yksinkertainen ja sinänsä toimiva, joskin loppu vähän turhan karhealta tuntuukin. Potentiaalia löytyy. Toivottavasti oikea hiivakin…