Pikkulintu Myyrmäki: Anspach & Hobday London Black / Tuju Humaloidi / Olutpaja M20

Kävin jo pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa Pikkulintu-konsernin Myyrmäen toimipisteellä, mutta muut kiireet ovat siirtäneet tarinoiden julkistamista harmillisen pitkälle eteenpäin. Vantaan puolelle sijoitettu olutravintola on varsin mukavasti saavutettavissa lähijunalla ja käyntiin voi kätevästi yhdistää myös Vantaan taidemuseossa, Artsissa, piipahtamisen. 

Siellä esillä vielä hetken oleva Rebecca Louise Law'n Yhteenkietoutuneet maailmat oli varsin sykähdyttävä kokemus, jota kelpasi pureskella parin museokaljan mitan verran vielä jälkikäteenkin. Suosittelen käymään. Kävin vielä ennen paluumatkaa nauttimassa pizzaa Paalutorilla toimivassa Basilios-ravintolassa. Ihan suosittelemisen arvoinen kokemus sekin.

Anspach & Hobday London Black

Porter / 4,4%

Räntäsateen kyllästämän illan ensimmäiseksi valinnaksi osui Lontoon suuralueella vaikuttavan Anspach & Hobdayn mieto, mutta miellyttävä London Black -portteri. Näkyy muuten olevan panimon lippulaivatuotekin.

Tummanpuhuva olut kermaisella vaahtokannella kruumattuna. Tuoksussa paahteisuutta ja tummaa suklaisuutta.

Maku on varsin hyvä. Ei kaikkein jyhkein, muttei turhan ohkainenkaan esitys. No, ehkä vähän kevythän tuo tuntuma lopulta on. Makua kyllä piisaa. Pehmeyttä, paahteisuutta, tummaa suklaata ja ehkä hentoa marjaisuutta myös. Jälkimaku on pitkähkö, suklaan ja paahteen yhdistelmä. Miellyttävä, kevyempi, mutta maultaan runsas portteri.

Pisteet: 35/50

Tuju Humaloidi

India Pale Ale / 7,0%

Tummista sävyistä olikin sitten hyvä siirtyä länsirannikon tunnelmiin. Simcoen, Citran ja Columbuksen puhaltamat tuulet puhalsivat varsin navakasti läpi makukokemuksen, mikä tänä päivänä ei ole mikään itsestäänselvyys. Pätevää tekemistä lappeenrantalaisilta, taas kerran.

Suht kirkas olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa kivaa herukkaisuutta ja hedelmäisyyttä. Maku on mainio. Mukavan rapsakkakin. Herukkaisuutta, hedelmäisyyttä ja lopussa greipin särmää. Sitrustakin on, ehkä vähän yrttiäkin. Toimii hyvin.

Pisteet: 38/50

Olutpaja M20

Extra Special Bitter / 5,6%

Pälkäneen Laitikkalasta ei olekaan tullut maisteltua oluita miesmuistiin, joten hanaan isketty M20 Extra Strong Bitter oli käytännössä mahdoton sivuutettava. Kuparinen, syvää brittitunnelmointia tarjoileva olut on humaloitu East Kent Goldingsilla ja Targetilla. Tämä lyösi tiensä suoraan makuhermoon.

Meripihkainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa keksimäistä maltaisuutta, karamellia ja hedelmäisyyttä. Myös ripaus pähkinää. Makuhan on mitä mainioin. Keksimäinen maltaisuus kätkee taakseen myös karamellista olemusta. Hedelmäisyyttä, lopussa kohtalaista katkeruutta yrttien muodossa. Myös mausteisuutta ja hentoa pähkinää. Tuntuma on hitusen soljuva, oikein hieno brittiveto.

Pisteet: 38/50

Kulttuuria Pikkulinnun naapurissa.

Pikkulinnun nimikkotaidetta.

Myyrmäessä torjutaan tehokkaasti betonin harmautta.

RPS Rock Blanc, Paper NEIPA & Scissors Sour

RPS:n alle kolmen euron uutuudet

RPS lähestyi olutkenttää kolmen totuttua alhaisemman hintapisteen uutuuden muodossa. Panimohan on aiemmin tehtaillut duopolin osapuolille private label -tuotteita, mistä käteen on kuuleman mukaan jäänyt hyvää oppia kustannustehokkuuden ja laadukkuuden tasapainottamisesta. Näin syntyi kolme laajaan levikkiin vapautettavaa mallasjuomauutuutta, joiden hyllyhinta on saatu painettua alle kolmeen euroon per tölkki. Kuluttajat varmastikin kiittävät tämän hintaluokan tarjonnan laajentumisesta.

Tyyleiksi kaupparintaman valloitukseen on valikoitunut Witbier, Sour sekä kansan suosikki NEIPA. Samalla vanha kunnon Rock, Paper, Scissors -nimitrio palaa markkinoille. Sain tuotteet testiin suoraan panimolta, mutta tätä lukiessasi oluiden pitäisi olla jo oman lähikauppasi hyllyillä melko kattavasti saatavissa.

Omaan makuun selvästi parhaiten toimii NEIPA, josta löytyy paljon sessiopotentiaalia. Wit jää vähän särmättömäksi ja Sourin hapanvaikutus jää myös vähän piippuun. Runsaan hedelmäinen se kyllä on, eli siitä puolesta ei moittimaan kyllä pääse. Alle kolmen euron kategoriassa varmasti ihan menevää tavaraa, eikä näitä kovinkaan kurttuotsaiseen kulutukseen varmasti ole tarkoitettukaan. Sauna lienee kova kaveri tähän seuraan ja sinnepä ainakin tuota NEIPAa tulee varmasti haettua itsekin.

 

RPS Rock Blanc

Witbier / 5,0%

Blanc on perinteisen korianterin lisäksi maustettu myös persikalla ja passionilla (aromeina ilmeisesti). Humalina Columbus ja Simcoe, rungossa ohra- ja vehnämallasta sekä kauraa.

Aika hailakkaa tavaraa, tuoksussa hedelmää ja korianteria. Maultaan aika makea Wit. Vehnää, kevyttä mausteisuutta ja runsaammin korianterista yrttisyyttä. Alla hedelmäisyyttä, hiilihapot aika minimissä. Aika leppoisa, vähän särmätön Wit.

Pisteet: 30/50

RPS Paper NEIPA

New England IPA / 5,0%

Uutuus-NEIPA nojaa CryoPop-, Simcoe- ja Ekuanot-humalten vahvuuksiin. Humalpainotus on selkeästi aromipuolella, mutta kun puhutaan kustannustehokkuudesta, on melko selvää että leikkuri iskee eritoten tropiikin kaikujen alkulähteisiin. Mitään yletöntä mehustelua ei siis ole tarjolla, vaan vahvuuksia on haettu helposta juotavuudesta, jota varsin hyvänoloinen raikkaus tukee mukavasti.

Kevyen utuinen, ihan nätti olut. Tuoksu aika mieto, pääosin trooppinen. Aika kepeä, siinä mielessä raikas kokonaisuus trooppisella päävärityksellä. Hyviä makuja, hillittyä menoa. Helposti sessioitavaa kamaa. Kolmikon selvästi monikäyttöisin.

Pisteet: 34/50

RPS Scissors Sour

Sour Ale / 4,8%

Saksi-souri on mangolla ja passionilla maustettu hapanolut, joka on humaloitu kevyesti Columbuksella. Rungossa ohramaltaiden lisäksi myös vehnämallasta ja kauraa. Mausteaineista mango mainitaan, mutta passion piiloutunee aromi-sanan taakse.

Varsin mehevältä näyttää eli hedelmää on matkassa ihan hyvällä kaadolla. Passion nousee hedelmistä paremmin esiin, mango lämpenee vähän hitaammin. Hedelmäisyyttä on mukavasti, mutta happamuus jää aika kevyeksi. Se toki antaa ns. vetovoimaa, mutta omaan suuhun happamampaa saisi kyllä olla. Hyvä, menevä ja meheväkin porttisour kylläkin.

Pisteet: 31/50

Verdant Putty 2025

Verdant Putty 2025

• Tyyli: New England Double IPA
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Verdant Brewing Co., Penryn, Englanti

Jokavuotinen, varsin odotettu verdantilainen on saapunut taas kaikessa sameudessaan iloksemme. Kahdeksanpinnainen, Galaxylla, Mosaicilla ja Azaccalla ylevöitetty tupla-NEIPA menee tätänykyä jo meikäläistenkin kaupparajoihin, mikä jokunen vuosi sitten olisi kuulostanut todella utopistiselta. Kehitys kehittyy ja Puttykin lähestyy kovaa vauhtia pyöreää juhlavuottaan. 2017 tämä taidettiin alkujaan näet julkaista.

Hyvältä tämä spektaakkeli tänäkin vuonna maistuu, joskin jonkinlaista karheuden tuntemusta makumaailman taustalta poiminkin. Liekö humallataus sen verran tuhti, että heikompaa makuhermoa jo vähän huojuttaa.

Verdant Putty 2025

Samea, hedelmäinen kokonaisuus. Tuoksussa mangoa, sitrusta, limeä ja havuja. Aika teräväkin osaltaan.

Maku on runsas ja mehevä, mutta myös särmikäs. Pehmeyttä löytyy mangon, passionin ja aprikoosin muodossa. Sitrus, havuisuus ja lime rouhentavat tunnelmaa. Jälkimaussa on hienoista karheutta ja lämpöä. Ei minusta niin soljuva kuin aiemmissa muistikuvissa. Varsin solidi esitys tästä huolimatta.

Pisteet: 38/50