perjantai 30. syyskuuta 2022

Olarin No Bammer Hopz

Olarin No Bammer Hopz

  • Tyyli: India Pale Ale
  • Alk.%: 5,0
  • Panimot: Olarin Panimo, Espoo, Suomi

Urkki-illallinen oli tuonut matkalaisen jo sen verran lähelle pelipaikkoja, että päätin lähteä kurkistamaan olutmaailmaa kuohuttaneen uutuusoluen, Hagström West Coast IPAn, olemassaolon mahdollisuutta. Juovot olivat kuitenkin käyneet jo juomassa oluen Juovasta kuiviin, mutta onneksi paikan pitkästä hanalistasta löytyi korvikkeita valinnanvaikeudeksi asti. Olari-linjalla tuli pysyteltyä eli tämä lyhyt Helsingin visiitti meni tuontioluita nautiskellessa.

No Bammer Hopz viittaa laatuhumalten kultivoittamaan kokemukseen, joskin oluen nimi tuo hoppipäälle mieleen myös viittauksen humalakasvin sukulaisyrtistä kertoviin sanoituksiin. Siirrynkin tilaukseni kanssa lähipöytään RBL Possen soidessa päissäni…

Lasissani on tosiaan 7,2-prosenttista West Coast IPAa Helsingin länsinaapurista. Humalkirjoa tai oluen muutakaan taustaa en onnistu näin jälkikäteenkään tarkemmin selvittämään, mutta se tärkein eli makukokemus kuitenkin piirtyy muistiin ihailtavalla painokkuudella. Erehtymätöntä tekemistä olarilaisilta. Tähän olikin hyvä päättää lyhyt keskikaupunkivisiitti ennen yöunia.

Olarin No Bammer Hopz

Kevyen utuava ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksussa hyvää, pirteää hedelmäisyyttä, sitrusta, havua ja pihkaa. Hieman mallasta, muttei karamellia tai muuta vastaavaa.

Maku on oivallinen. Hyvä lataus pehmeää muttei liian makeaa trooppisuutta, tuoretta havuisuutta sekä pihkaisuutta. Lopussa sopuisaa katkeroa, jota voisi olla enemmänkin, mutta ylittää jo nykyisellään "nykynormit". Suutuntuma on suht mehevä ja makuun nousee myös hieman keksimäistä mallastakin. Hemmetin hyvää tämä on.

Pisteet: 38/50

torstai 29. syyskuuta 2022

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.) -cask ale

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.)

  • Tyyli: Premium Bitter / ESB
  • Alk.%: 5,0
  • Panimot: Olarin Panimo, Espoo, Suomi

Myöhähkö saapuminen Helsinkiin ei ole nälkäiselle matkalaiselle kovinkaan helppo rasti, sillä valtaosa maamme sykkivimmänkin metropolin ruokaravintoloista sammuttaa keittiöidensä valot arkisin jo iltayhdeksään mennessä. Tämä on toki täysin ymmärrettävää, ei siinä mitään. Pitkän siirtymän päätteeksi maistuisi joka tapauksessa jonkinmoinen ape, enkä lähtökohtaisesti näe pahana asiana sitäkään, jos samalla istahduksella hoituisi myös maltaisemman nautinnon kokeminen.

Työviritteiset vierailut painottuvat pääsääntöisesti Mannerheimintien latvaseuduille. Aikani lähimpiä vaihtoehtoja tutkittuani totesin vaihtoehdoikseni Mullikan ja hieman enemmän logistista vaivaa vaativamman St. Urho’s Pubin. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, sillä Urkin pizzoista olen kuullut ihan hyviä kuvailuja ja pumppuhanasta löytyvä olarilainenkin kiinnosteli kovasti.

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.) ja pizza.

Oluen nimilyhenne USB ei tällä kertaa viittaa tietotekniseen liittimeen, vaan identifioi esbityylisen oluen tarkan lokaatiosidonnaiseksi. Suomeksi sanottuna Urkki Special Bitter on Olarin Panimon St. Urho’s Pubille panema real ale. Viisipinnainen riili ja pepperonipizza ei välttämättä olisi aina se ykkösyhdistelmä, mutta matkalaisen on välillä tehtävä kompromisseja. Pääsin rauhoittumaan USB:n makuun pizzaa odotellessani, mutta maku tuntui jotenkin ontolta. Etenkin ensimaun totaalinen olemattomuus tuntui epämiellyttävältä, vaikka jälkiliu’un runsaus paljon pelastikin.

Itsenäisenä nautintokappaleena paikan nimikkoriili ei itseään historiankirjoihin painata, mutta sen olemus ryhdistyi kuin taikaiskusta, kun keittiön antimet saapuivat pöytään. Ei edelleenkään paras paritus mitä ruoalle ja juomalle voisi kuvitella, mutta ainakin oluesta pizza tuntui nostavan paljonkin makuja esiin. En usko, että oluen tarkoitus olisi missään vaiheessa ollut ESB:tä imitoidakaan ja erottuvuutta makumaailmoista löytyykin aika paljon. Tähän pizzaoljenkorteen tarttunen jatkossakin, kun tie joskus taas iltamyöhällä  hesoihin vie.

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.)

Rusehtavan keltainen, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hedelmäinen, hieman pähkinäinen ja maltainen. Suht mieto, muttei hassumpi.

Ensipuraisu on aika tyhjä, hämmentävän vesinen. Ei siis vetinen, vaan vesinen. Pian päälle kuitenkin vyöryy ryhtiään hyvin kokoava ja kokoaan kasvattava makurynnistys. Ensin pähkinää ja keksiä, sitten kypsää, hedelmäisempää tuntua ja lopussa yrttisempää katkeruutta. Runkona hieman karamellinen mallaspeti. Tuntuman loppupuoli ennen katkeroa on pehmyt ja miellyttävä. Alkumaku on poissaolevuudessaan erikoinen, eikä tunnu muuttuvan lasin huvetessakaan.

Hyviä palasia siis löytyy, mutta uusintapinttiä en kuitenkaan heti lähde tilaamaan.

No, pizzan saapuminen pöytään parantaa asetelmia. Olut selvästi tykkää kiinteästä vastaparista ja avautuu heti kättelyssä hieman hedelmävetoisemmalla, pähkinäisellä särmällä. Oikeastaan aika mukava pari, jossa oluestakin pääsee enemmän makuja esiin.

maanantai 26. syyskuuta 2022

Deya Do We Have A 3D Asset For the Croc?


Deya Do We Have A 3D Asset For the Croc?

Trendipanimo Deyan hieman tyyriinpuoleinen NEIPA lähti mukaan eräänlaisena heräteostoksena. Unohdin purkin kohdalla sen kultaisen viisauden eli tavallista skarpimpana olemisen, kun Alkon hyllyväliköistä sumu-IPAa etsiskelee. Kätevä ranneliike jäi siis tällä kertaa tekemättä ja vasta maistellessa huomasin oluen tölkitetyn jo huhtikuun lopulla (29.04.2022). Puolivuotisen BBE-elinkaaren pää häämöttää siis jo ensi kuun puolella.

No ei viisikuinen NEIPAkaan automaattisesti ikäloppu ole, vaikkei se varmaankaan aivan iloisimmassa iskussa aromiensa puolesta olekaan. Hopeareunukseksi laskettakoon se, että huomasin tölkin pohjaan painetut päivämäärätiedot vasta maistelun loppupuolella, joten pahin kurttuotsaisuus jäi makukuvailun koostohetkistä pois.

Mosaicilla, Galaxylla ja Enigmalla humaloitu Do We Have A 3D Asset For the Croc? on kuusi-ja-puoli -pinnainen New England -tyylin IPA. Runsas ja mehukas makukokemus ei hengi ikääntymisen merkkejä eli olueen on ladattu tuttuun Deyan tyyliin ”ihan riittävästi” humalasadon hedelmiä, jolloin pieni iän myötä tapahtunut aromikato ei makumaailmaan suuremmin vaikuta. Hyvin siis maittaa ja jotenkin tuo muutamien aallonharjan brittipanimoiden kyky loihtia humalmyssyjen makumaailmaan niin monikerroksellista tai ainakin syväluotaavaa tunnelmaa ilman turhaa tunkkaisuuden sivujuonnetta jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Ryhdikäs, aromikas ja mehukas olut, jossa juotavuus varsin mainion mutkattomalla tasolla.

Päivämäärä ei siis ollut kaikki kaikessa, mutta tähän hintaan (11,12/0,5l) olisin saattanut jäädä empimään ostopäätöksen kanssa, mikäli en olisi erheellisesti muistellut oluen olevan suht tuore tulokas hyllyssä. Toisaalta niiden uutuuksienkin päivämäärät on yleensä ollut ihan hyvä tarkistaa, kun etenkään tuontitavaran hyllyyntuleminen ei aina sitä suorinta reittiä tapahdu.

Deya Do We Have A 3D Asset For the Croc?

Samea, hedelmäisen keltainen, vaalea olut kestävällä vaahdolla. Tuoksu on runsaan trooppinen, selkeästi sitrusvetoinen. Mukana ananasta, mustaviinimarjapensaan lehteä, mangoa ja mandariinin kuorta. Varsin railakas meno, vaikka keväällä onkin jo tölkitetty.

Maku on hyvä ja monipuolinen. Mehukasta menoa, jossa sitrussävyt hallitsevat, mutta mahtuu mukaan myös mandariinin kuorta, ananasta, kevyttä mangoa ja herukkapensasta. Runsasmakuinen meno ei juotavuutta karsi, vaan varsin vedettävää tavaraahan tämä on. On hyvää!

Pisteet: 39/50