Alkon Pienpanimo-oluet 2019: Suomenlinnan Wrede Brown Ale

Suomenlinnan Wrede Brown Ale

• Tyyli: Brown Ale
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Suomenlinnan Panimo, Helsinki, Suomi

Kohtalaisena oluttyylinä elävän Brown Alen salat ovat hiljalleen avautuneet allekirjoittaneellekin, mutta vielä täytyy myöntää, että ne parhaat kokemukset tuppaavat tulemaan vähän viritetympien lajiyksilöiden äärellä. Suomenlinnan Panimon esiintuoma Wrede onkin oiva esimerkki vähän modernimpaan suuntaan venytetystä, tummanpuhuvasta ale-oluesta.

Brittiläiset brown alet ovat historiallinen oluttyyli. Viime vuosina ne tuntuvat kuitenkin tehneen tilaa erityisesti käsityöläisoluiden joukossa erilaisille humaloiduille oluille tai happamille tyylisuunnille, mutta laajakirjoisena ja miellyttävänä tyylinä ne puolustavat paikkaansa nautiskelijoiden laseissa.

Wrede on perus-Brownia hieman vahvempi (6,5%), kuivahumaloitu ja lisäeroa tekee myös valitut humalalajikkeet: Cascade ja Centennial. EBUja kertyy 73:n yksikön verran ja rungosta löytyy sopiva annos myös suklaamaltaita. Täytyykin siis todeta, notta nyt ollaan hienon ja sopivasti perinteisiä rajoja vasten rymistelevän oluen äärellä.

Nimensä oluemme sai tuttuun tapaan Suomenlinnan historiasta. Everstiluutnantti ja vapaaherra Fabian Casimir Wrede toimi linnoituksen päämajamestariluutnanttina, ja aloitti pestissään ollessaan vain 25-vuotias. Wrede osoittautui luotettavaksi työntekijäksi ja hän kohosi jopa Suomenlinnan rakentajana tunnetun Augustin Ehrensvärdin apulaiseksi ja sijaiseksi. Suomenlinnan komennuksen jälkeen hänet määrättiin Degerby-Loviisan ja Svartholman linnoitusten rakentajaksi.

Suomenlinnan Wrede Brown Ale

Punertavanruskea, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hemmetin hyvä, ei tosin kovinkaan paljoa Brown Alea muistuttava. Hivenen paahtuneen maltaisuuden väreistä löytyy niin suklaata kuin pehmyttä kahviakin, mutta myös kypsää hedelmää, greippiä ja havua eli varsin modernin humaloinnin voimin edetään. Onhan tämä aika mainio paketti jo pelkän tuoksun perusteella.

Maku on hieman rujompi, muttei juuri jälkeen jää. Mokkainen, kevyen paahtunut ja ehkä suklainenkin runko on hyvin esillä, mutta samaa sanoo greippisen yrttinen, havuinen humalan aromikin. Todella toimiva paketti hyvällä jenkkivedolla ryyditettynä.

Aika kaukana perinteisen linjan Brown Alesta, kuten lupaus oli. Ei se haittaa: moderni ote toimii perhanan hienosti ja Wredelle soisi jatkoa tämän täsmäiskun ulkopuolellakin.

Pisteet: 38/50

Etukoodi Kihoskh-verkkokauppaan

Kaupallinen, mutta yleishyödyllinen yhteistyö

Laitetaan tämä sosiaalisissa medioissa jo useampaan paikkaan jaettu tieto blogiinkin, niin Googlekin löytää sen hieman vaivattomammin.

Eli tanskalainen laatuoluisiin ja vähän muihinkin juomatuotteisiin panostava olutkauppa muistuttelee itsestään pienen kampanjan muodossa. Mukavan tiuhaa tahtia mielenkiintoisia pieneriä valikoimiinsa lisäävä kauppa haluaa tarjota palveluksiaan myös suomalaisille olutharrastajille, joten laitoimme jakoon pienen etukampanjan. Kihoskhin Steen muotoili asian näin:

Get 2 free Kihoskh beers on your next order, just type 

“Olutkellari&KIHOSKH”

in the comment at checkout.

Eli kirjoittamalla Olutkellari&KIHOSKH  tilauksen lisätietokenttään, saa pakettiinsa kaupantekijäisiksi kaksi Kihoskhin ja Mikkellerin yhteistyöolutta. Tarjous on voimassa maaliskuun loppuun saakka, joten kukin voi tutkailla itselleen parasta tilaushetkeä kaikessa rauhassa. Uutuuksia nimittäin tippuu linjoille harva se päivä.

Puoti muutti joku aika sitten hinnoitteluaankin, jonka myötä toimituskulut Suomeen laskettiin varsin edulliselle tasolle:

UPS tuo paketin kotiovelle 13€:lla (99DKK) ja yli 107€ (799DKK) tilaukset laitetaan matkaan ilman rahtikuluja.Toimitusaika on noin viikon kantturoissa.

Kööpenhaminassa vierailevan kannattaa myös muistaa Kihoskhin kivijalkakauppa ja baari Vesterbrota halkovan Sønder Boulevardin varrella osoitteessa:

KIHOSKH

Sønder Boulevard 53

1720 Kööpenhamina

Facebook

Instagram 

Untappd

HIISI Kouko Barley Wine

HIISI Kouko Barley Wine

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 10,5
• Panimo: HIISI. Jyväskylä, Suomi

Koukon kallo taivaansa alla,

on mielensä tyyni ja luissansa halla.

Muistelee menneit' ja lämpöistä juomaa,

viimeistä iltaa ja hongasta, tuojaa.

No niin, nyt olisi lasissa yksi veikeimmistä bändioluista mitä vastaan on astellut. Paikallispanimoistani se perinteikkäämpi inspiroutui Hexvessel-orkesterin tuoreimmasta levystä siinä määrin, että ajautui valmistamaan albumin tunnelmaan kolahtavan, metsäläismäisen Barley Winen. Sain pari pulloa etukäteistestiin suoraan panimolta, mutta tätä arviota luettaessa se on ilmeisesti ehditty julkistamaan jo virallisestikin.

Karhuoluena kulkeva Kouko on jykevärunkoinen ohraviini, jonka rungosta löytyy myös reipas annos ruismaltaita. Rustiikkisen tunnelman täydentäjinä toimii reseptiä omalta osaltaan kultivoiva hunaja-annos sekä kuusenkerkkä, joka onkin esillä hyvin vahvasti.

Lopputulemana on rohkeasti omia polkujaan kulkeva, rehellisen omintakeinen Barley Wine, jota kelpaa sipistellä kaikessa rauhassa illan jo hämärryttyä hyvän aikaa sitten. Etiketti on taas taatun maanista HIISIn laatua. Kouko on vanha nimitys karhueläimelle ja sen kalloa etiketin hurjaksikin luonnehdittava vihersilmä tiettävästi kuvaa. Taidokkaan yksityiskohtaista menoa, jälleen kerran.

Kouko on metsäisen aromikas, runsaan rukiinen, kuusenkerkällä ja hunajalla maustettu Barley Wine. Nauti hieman viilennettynä (10-12°C), mietiskellen ja ajan kanssa - toimii hienosti myös riistan tai pataruokien kera. Musiikillinen inspiraatio oluelle on saatu Hexvesselin albumista "All Tree".

HIISI Kouko Barley Wine

Puhakanruskea olut ohuella, mutta pitkäkestoisella vaahdolla kruunattuna. Tuoksu on alkuun aika veikeä. Lämpö avaa ideaa ajan myötä enemmän ja suukin tottuu kokoonpanon järjestelyyn. Mutta ensin se tuoksu: rukiin sävyttämää, rustiikkista ja limppuisen imeltynyttä maltaisuutta sekä yllättävänkin selvää kuusenkerkän metsäistä, yrttistä aromia. Sen läsnäoloa pitää tosin hieman sulatella... Hunajaa ei sinällään löydy, mutta ehkä tuo tumma toffeisuus nousee siitä.

Maku on hieno. Rukiin juhlaahan tämä oikeutetusti on. Sopivan imeltynyttä, rustiikkista, mausteista tuntua... Hiven pähkinää, voimakkaampaa metsäyrttiä, kuusenkerkkää ja aika napakkaa purentaakin. Tämä on aika jännä paletti. Vähän kuin perusjenkkihumalat olisi korvattu purkillisella metsäaromeita ja yrttisyyttä.

Jälkimaku jatkuu rukiisissa tunnelmissa yrttisyyden ja mausteisuuden yhtyessä kuoroon. Mielenkiintoisen erilainen, rehdin metsäläismäinen Barley Wine. Tykkäsin.

Pisteet: 39/50

Viinit ruokakauppaan! – Näin se tehtäisiin

Kansa janoaa eurooppalaisia oikeuksia.

Viinejä on pyydelty ruokakauppaan viime vuosina kiihtyvään tahtiin ja aihe onkin saanut enemmän huomiota kuin koskaan. Valtavan kokoinen on vuori vielä kavuttavana, mutta yleiseurooppalainen normitila saavutettaneen ajan mittaan tavalla tai toisella.

Viinit ruokakauppaan –toimenpide tarkoittaa käytännössä kaupoissa myytävien alkoholijuomien maksimivahvuuden korottamista. Viiniajatuksen suhteen uusi raja voisi myötäillä kokonaistilavuuden mukaan verotettavien juomien (kuten viinit) veroportaikon "kipurajaa", jolloin se asettuisi 15%:iin, mutta selkein vaihtoehto olisi hilata raja suoraan mietojen alkoholijuomien ylärajalle eli 22%:iin.

Yksi muutoksia vastustavan tahon viljelemä vasta-argumentti on huoli Alkon olemassaolon vaarantumisesta. Viinien tuonti maitokauppoihin toisi sinne heidän näkemyksensä mukaan myös väkevämmät tuotteet, mikäli EU ei enää näkisi kansanterveydellisen alkoholimonopolin asemaa perusteltuna, jos sen kontolle jäisi yksinoikeus vain >22% tuotteiden vähittäismyyntiin.

Oli ”vaara” sitten todellinen tai ei, en itsekään kannattaisi kertaluontoista ”kaiken vapauttamista”. Se ei silti ole mikään peruste haudata koko ajatusta edistysaskeleen ottamisesta. Ehdotankin seuraavaa:

Sallitaan yli 22% tuotteiden myynti vain erillisen myyntilisenssin omaavissa toimipisteissä

Eli säädetään väkevien alkoholijuomien myynti erikoisluvan vaativaksi toiminnaksi. Tällä toimenpiteellä voidaan ”turvata” väkevien juomatuotteiden saatavuuden rajallisuus. Ajatuksena olisi, että Alkon lisäksi väkeviä alkoholijuomia voidaan myydä myös yksityisen sektorin vähittäismyyntipaikoissa, joilla on voimassa oleva myyntilisenssi. Näin väkevien myyntikanavaa voitaisiin kaventaa suhteessa viinimyyntiin, mutta harrastajat saisivat Alkon valikoimia laajemman tarjonnan erikoistuvien kauppiaiden myötä ja samalla Alko voisi säilyttää valta-asemansa kirkkaiden myyjänä.

Lisenssiä haettaisiin erikseen määrätyltä viranomaistaholta, jolta luulisi löytyvän näkemystä tarkempien käytäntöjen ja raja-arvojen suhteen - määritelmät olisi kuitenkin hyvä kirjata riittävän selvästi tulkintaerojen minimoimiseksi.

Lisenssin hakija voisi olla esimerkiksi ruokakaupan toimipiste, yksityinen erikoisliike, maahantuoja, juoman valmistaja tai ravitsemusliike.

Erillinen lisenssivaatimus lienee EU lainsäädännön vastainen ajatus, mutta sellainen on myös Alkon nykyinen rooli, jonka ylläpitämiseen Suomi on saanut erikoisluvan. Portaittaiseen monopolin purkuun vedoten voisi kuitenkin hakea poikkeusjärjestelyä, jonka avustuksella Suomikin pääsisi lähestymään muun EU-alueen yleisiä käytäntöjä nykyistä sujuvammin.

Edellä ehdotettujen toimenpiteiden lisäksi myös maan sisäinen verkkokauppa tulisi sallia, mikä takaisi entistä laajemman tuotevalikoiman kaikkein ulottuville, vaikka Alkon myymälämäärää jouduttaisiin supistamaan. Maahantuojilla on tähän jo olemassa olevaa infraa ja osaamista, mutta myös moninkertainen tuotevalikoima nykyiseen Alkoon verraten.

Yllättävän harva Suomessa valmistettu tai tänne maahantuotu juoma näet päätyy monopolin valikoimiin, joten markkinavastuun jakaminen tarjoaisi tiedostaville kuluttajille kaivattua tarjonnan lisäleveyttä. Tätä lisäleveyttähän haetaan tällä hetkellä Virosta, Latviasta ja ulkomaisista verkkokaupoista.

"Älä usko olutblogistia!"

Olutkellari ehkä vakioiduin monikäyttöolut.

Otsikko voisi olla myös ”näin tulkitset olutblogistia”, mutta iltapäivälehtimäinen lähestymistapa oli tämänkertainen valinta. Asiahan on niin, ettei harrastusmielessä oluista tarinoiva ”oman kylän nettikirjoittelija” ole ehkä niin luotettava tai selkopäinen lähde, kuin antaa sinun ymmärtää.

Parit kuvatallenteet, moninaiset sanankäänteet ja ympäripyöreä yhteenveto – taas on yksi olut arvioitu ja ATK-maailman valtateitä sitä myöten täytelty. Siitä voinkin hyvillä mielin lähteä juuri kehumaani olutta kaupasta ostamaan? No ei välttämättä.

Puhun nyt toki vain omasta puolestani, sillä enhän minä kollegoista tiedä. Omakohtaisesti voin kuitenkin ääneen ilmaista, etteivät sanomiseni aina pohjaa todellisuuteen eikä arvioissa mainitut jatkoaikeet läheskään aina konkretisoidu tositoimiksi.

Että mistäkö nyt oikeastaan edes puhutaan? Olutkellarin olutarvioiden loppulauselmista, joissa toistuu tasaisen epäsäännöllisesti muutamia suht usein näkyviä yhteenvetoja ja tuntemusten kuvailuja. Koostin alle muutamia mieleeni tulleita esimerkkejä. Lista ja etenkin esimerkkien selitykset on kirjailtu pieni pilke silmäkulmassa yleistäen, mutta totuuspohja niiden takana on kuitenkin melko vahva. Mukana kulkevat pisteet antavat toki suuntaviivoja tulkintojen tueksi. Näin minä kuitenkin sanon ja jotain sillä sitten tarkoitan:

Piper Witiä olen ostanut toistekin, yleensä muutamia kertoja kesässä. Se tosin vakuutti ehkä-päätelmää selvästi paremmin.
"Kesäilta, mökkisauna, olut ja Carlos Santana..."

”Voisin ostaa toistekin.”

En silti osta. Tai jos ostan, niin tuskin kertatoistoa useammin. On totta, että usein tällaisen oluen voisi napata jopa vakiokulutukseen, mutta eri tilanteiden luottojuomia on kertynyt jo sen verran pitkä lista, ettei uusille tulokkaille oikeasti tilaa tai aikaa enää löydy. Ainakaan, jossei se ”voisin ostaa” –reaktiota suuremmin sytyttänyt.

”Yllättävän runsas vahvuisekseen.”

Tuttu luonnehdinta kauppavahvuisten portterien ja muiden tummasävyisten tuotteiden yhteydestä. Nämä ovat yleensä tyylinsä kantayksilöitä kevyempiä edustajia, joilta ei lähtökohtaisesti reilusti kuusiprosenttisen stoutin muhkeutta ehkä odoteta. Joskus vastaan kuitenkin tulee yllättävän runsasmakuisia ja tuhdin tuntuisia kauppaoluitakin, mutta harvoin ne kuitenkaan lajiensa kärkikirjoa hätyyttelevät. Kehuksi minä tämän fraasin kuitenkin olen tarkoittanut. Alkoholilain muutos toki mahdollistaa nykyisin vähän muhkeammatkin maut marketeissa, mutta silti...

”Yllättävän hyvä.”

Sanomattakin selvää, ettei nyt puhuta mistään huippuoluesta, vaan semmoisesta ennako-odotuksiltaan alemman keskitason tuotteesta, joka osoittautuukin odotuksia paremmaksi. Keskiluokan olut ehkäpä, harmiton ja ihan toimiva tapaus kenties.

”Positiviinen yllätys.”

Aika paljon samaa ylemmän toteaman kanssa, mutta ainakin omaan korvaan tässä on vähän valoisampi kaiku. Edelleen liikutaan siellä ennakkotietojen tai kommenttien perusteella ehkä keskisarjan tai perushyvän tasolla, mutta oma suu tunnistaa makukokemuksen mainettaan paremmaksi, vakuuttavammaksi ja todennäköisesti varsin potentiaaliseksikin. Huippuolutta? Ei sentään, mutta vähintäänkin hyvää ja sellaista, mitä voisin ihan oikeasti ostaa toistekin…

Black Perle oli todella positiivinen yllätys, vaikkei runsas vahvuisekseen ollutkaan.

”Nyt on kunnollista.”

No sitä se sitten kyllä on. Tämäntyyppinen lausahdus tulee yleensä suoraan sydämestä, vahvalla tunteella, eikä ehkä vähän kliseiseltäkään kuulostavaa posilausetta ihan huvikseen viitsi ylöskirjata. Tämä olut on säväyttänyt yksihenkisen raadin eli rehti rasti ruutuun, mikäli suosituksia olit sivustolta etsimässä.

”Todellinen klassikko.”

Yleensä jonkun Olutkellarin ulkoisen auktoriteetin korkealle nostama olut, joka itsellekin maistuu. Yleisesti tunnustettu klassikko on toki klassikko ilman meikäläinenkin hyväksyntää, mutta nyt käsiteltävä luonnehdinta viittaakin ylevän statuksen omaavaan juomaan, joka hurmaa myös allekirjoittaneen. Maultaan kylmäksi jättävää kulttiolutta kutsun pettymykseksi.

”Lajinsa huippu.”

Riippuu vähän tyylilajistakin, kuinka kovasta oluesta on kyse. Tämä vaatii lukijalta hienoista tuntemusta blogistin makumieltyksien suhteen. Suuri tyylipuristi en tietty ole eli maku menee pilkuntarkkojen speksien edelle. Joka tapauksessa vähintäänkin maittavasta oluesta puhutaan.

”Toimisi paremmin ruokajuomana…”

Olut, josta todennäköisesti puuttuu jotain, jotta se toimisi välttävää paremmin itsekseen. Oikein sovitettu ruoka on hyvä täyteaine oluelle, mutta todellisuudessa suosin ruokapöydässäkin mallasjuomia, jotka olen jo valmiiksi todennut hyviksi ja toimiviksi.

”Saunaoluena….”

Voisi myös muotoilla, notta raikas, harmiton ja ehkä vähän mitäänsanomatonkin juoma, josta ei hitaaseen ja ajatusta itse tuotteeseen kiinnittävään makusteluun kovin mairittelevissa määrin ole. Maku on kuitenkin sen verran hyvä, että jonkinlainen käyttökohde löytyy ja saunan ohella se voi kytkeytyä vaikkapa nuotiolla tulisteluun tai muuhun yleiseen ja sosiaaliseen olemiseen. Vakiintuneita vaihtoehtoja on kuitenkin jo ennestään enemmän kuin Palloliitto ehtii saunomaan…

”Mökille, rantasaunan terassille...”

Tämä taas on aivan eri juttu kuin saunaolut ja ulottuu myös muihin mökkimainintoihin. Keskisuomalasen männikön katveessa, viljapellon laidalla seisova järvimaisema hirsimökkeineen on nimittäin paikka, jossa oluen on osuttava tunnelmaan. Yleensä maltaisemmat, konstittomat ja runsaita perusmakuja sisältävät juomat vievät mielen juuri tuonne, missä on hyvä olla. Olut ei välttämättä ole se Untapddin ”täpätyin”, mutta edustaa varmaotteista ja jylhää oluen olomuotoa. Mökkiläisyys on tässä tapauksessa arvonimi.

---

Saunan täydeltä savuista tunnelmaa. Nämä ovat niitä arvokkaita mökkitunnelman luojia parhaasta päästä.

Bonukseksi laitetaan vielä ennakkolistausten sanallisiin spekulaatioihin liittyvä harhapolku. Esimerkiksi Alkon jouluoluet ja alkuvuoden pienpanimokattaus on totuttu käymään Olutkellarissa jossain laajuudessa läpi jo ennakkofiiliksin ja mukaan mahtuu painettuja lupauksia joidenkin tuotteiden hankinnasta ja toisten sivuuttamisesta. Näitä sanoja ei läheskään aina tule pidettyä:

”Tämän minä ainakin haen.”

Voin hyvinkin hakea, mutta usein en kuitenkaan. Alkon vähän keinotekoisesti rakennettuja eriä tulee käsiteltyä etukäteiskoonneissa aika kapea-alaisesti ja vain tuota yhtä ryhmää läpikäyden. Laadintahetkellä pakkomaistoksi koetun oluen hankintalupaus ei aina kuitenkaan konkretisoidu ja toisaalta joku nääh-puolen tuotteista voikin parin viikon päästä tuntua hyvältä idealta. Fiiliksen mukaan, vaikken minä noita listoja ihan hatusta heitäkään. Ihmismieli vain on eläväinen…