keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition

  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 16,0
  • Panimo: Nøgne Ø, Grimstad, Norja
Pahvitötterössä on outoja raapustuksia...
Grimstadilaispanimon tuotokset ovat järjestään mielenkiintoa herättäviä, mutta tämänkertainen yksilö saa niskaansa tavallista suuremmat odotukset. Nøgnen pidetty Dark Horizon-saaga sai siis jatkoa jo jokin aika sitten ja viimein se saapui myös Alkon valikoimiin. Sarjan kaksi ensimmäistä olutta jäivät aikanaan maistamatta, mutta kolmatta löytyy vielä jokunen pullo kellaristakin. Kuulemani mukaan tämä neljäs versio olisi palannut ensimmäisen viitoittamalle tielle ja sen vahvistaa myös Äyräväisen Sepon Suomen Olut Expossa haastattelema Kjetil Jikiun… Omakohtaista kokemustahan minulla ei tuohon siis ole heittää, mutta pidin kyllä tuosta kolmannesta Dark Horizonista, samoin kuin Sweet- ja Red Horizoneistakin. Suuria oluita kaikki, eikä tältäkään voi vähempää odottaa.

Hienoinen pettymys oli pullon pakkaus, joka totutusta poiketen olikin pahvinen tötterö metallisen putkilon sijaan – tuohon peltiseen kun ehti jo tykästymään. Kyljen riimukirjoitusta yritin purkaa selkokielelle parin avaimen avulla, mutta eipä tuosta lopulta mitään tullut. Joku asiaan enemmän perehtynyt voisi kertoilla, että mitäpä etiketillä on sanottavana...



Imperial stouttia jälleen sympaattisessa 0,25-litraisessa lasipullossa... Olut on todella vahva (16%) kuten myös sen humalointikin – 100 EBUa on saatu aikaan Chinook-, Centenneal- ja Columbus-lajikkeilla. Joukkoon on lisätty myös muscovadosokeria, jota saadaan sokeriruo’on kuivatusta mehusta. Juuri ennen pullotusta lisätyn kahvin vihreät pavut käsitellään alfa-amylaasientsyymillä – tästä toimenpiteestä panimo ei kuitenkaan enempiä kerro. Alfa-amylaasihan on maltaista löytyvä entsyymi, joka on erityisen tärkeä osanen mäskäystä sen tärkkelysmolekyylin hajoittamiskyvyn vuoksi. Samaista entsyymiä löytyy myös ihmisten ja nisäkkäiden elimistöstä, joten ”näädän läpi suodatettu”-kahvikaan ei liene poissuljettu vaihtoehto? Mutta tuostapa en tarkemmin tämän oluen kohdalla tiedä.
Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition
Mustaa, hitaasti soljuvaa lientä ohuella, ruskehtavalla vaahdolla. Tuoksu on voimakas, mutta samaan aikaan melko terävä. Lakritsia ja runsaasti tiiviiksi karamellisoitunutta tummaa siirappia, salmiakin suolaisuutta sekä portviinimäistä lämmintä alkoholisuutta. Runkona löytyy tasaista, hieman taakse jäävää kahvista paahteisuutta. 

Mausta löytyy samaa intensiivisyyttä kuin tuoksustakin, pari pykälää runsaampana ja vivahteikkaampana tosin. Kahvista paahteisuutta on edelleen joukossa, nyt hieman paremmin esillä tosin. Lakritsin ja pinttyneen siirappisen makeuden sekoitus lainehtii vahvana, terävänä ja voimakkaana kohti katkeron terävähkösti puremaa jälkimakua. Makeutta löytyy myös kuivattujen, tummien hedelmien muodossa mutta myös alkoholi pilkistelee ajoittain – tietynlaista vahvan viinin tai tynnyröidyn konjakin aromista lämpöä tuosta löytyy. 

Suutuntumaltaan ei järin paksu, silti hidasliikkeinen ja osittain tahmaavakin. Yllättävän tasapainoinen, lämmittävä ja hitaasti nautiskeltava juoma, josta löytyy runsaasti vivahteita ja sopivasti syvyyttä. Laadukas, arvokas ja nautinnollinen olut – takan ääreen talven korvilla! Ei silti aivan sitä kaikkea mitä odotin…vaikka hurjan hyväähän tämä on. 

Odottelisin ehkä vuoden-pari kuitenkin..?

Pisteet: 41/50

tiistai 29. lokakuuta 2013

Olutkellari pyörähti Hiisi-panimolla...

Hiisi vahtii toimiston seinältä käsin..
Pyörähdin viime keskiviikkona Jyväskylän Palokassa sijaitsevalla Hiisi-panimolla. Aiemmin en paikan päällä ollutkaan käynyt, joten kun Mikko ilmoitti uusien käymistankkien saapuneen, päätin suunnata kulkuni työpäivän päätteeksi Heinämäen nurkille. Paikalla hiisiläiset esittelivät panimon tiloja ja laitteistoja, sekä valottivat meneillään olevia projektejaan sekä jatkosuunnitelmia. Panimolla olikin riittänyt alkuviikon aikana hulinaa: Keskisuomalainen oli aamusella käynyt kuvaamassa oluen valmistusta, uudet käymistankit saapuivat vihdoin ja uusi paikallisolut Lutakko piti saada seuraavana aamuna avattavan K-Supermarket Lutakon hyllyille – luonnollisesti panimolla oli myös olutta valmistettu ja nyt jaloissa sitten pyöri paikallinen olut-bloggaajakin. Alta löytyy sekava, kuvapainotteinen raportti vierailusta sekä muutamia paljastuksia tulevasta!

Tarjolla oli maltaita...
...ja herkullista leipää!
Panimolle päästyäni sainkin kuulla heti kättelyssä varsin mielenkiintoisesta yhteistyökuviosta, jota on kuuleman mukaan hierottu jo ennen kuin panimo on ollut pystyssä! Kyseessä on paikalliset yrittäjät yhdistävä yhteistyö, jonka lopputuotteena on runsaita makuja, paikallista omaleimaisuutta sekä kestävän kehityksen teesien toteuttamista... Panimo Hiisi ja muutaman kilometrin päässä majaansa pitävä leipomoyritys Jyväs Pakari ovat nimittäin aloittaneet maistuvalta kuulostavan yhteistyön, jonka tuloksia oli myös panimolla tarjolla! Pääsinkin maistamaan Pakarin herkullista saaristolaisleipää, jonka reseptiikkaan sisältyy Hiisiltä haettua mäskiä. Myöhemmässä vaiheessa pääsinkin vaihtamaan muutaman sanasen myös itse leipomoyrittäjä Markku Rapon kanssa, joka kävi noutamassa ämpärillisen mäskiä muffinsien raaka-aineeksi. Markku antoi myös leivän kotimaistoonkin ja eihän tuo montaakaan hetkeä paketissa meidän taloudessamme säilynyt! Muffinseja kävin muuten perjantaina ostamassa leipomon omasta kaupasta ja näiden kahden tuotteen maistokokemuksella kannustan ehdottomasti jatkamaan yhteistyötä! Markku kertoikin, että tarkoituksena on keksiä erilaisia reseptejä ja tuotteita, joita voi parittaa panimolta saatavan mäskin kanssa. Ajan kuluessa tarjolla saattaakin saaristolaisleivän ja muffinsien lisäksi olla erilaisia kahvileipiä, kakkuja ja leivonnaisia – ideoita kuului olevan runsaasti! 

Seuraava hiisiläinen löytyi liitutaululta...
Leivistä ja leivoksista saadaankin sujuva aasin silta Hiisin seuraavaan omaan olueen. Toistaiseksi nimetön hiisiläinen on tyyliltään lakumaustettu stout, josta sainkin maistiaisen suoraan kypsytystankista. Täytyy todeta, että olut on omiaan juuri pimeiden syysiltojen seuralaiseksi, joka ei takkatulen lämpöäkään kavahda... Jännällä tapaa kielen päällä pyörivä kokonaisuus oli varsin veikeä tapaus ja maitokauppavahvuuteen yllättävän hyvän tuntuinen. Tuota jäämme odottelemaan mielenkiinnolla. Myyntiin "laku stout" tulee viikolla 46. Samalla viikolla julkaistaan myös laajempaan levikkiin panimon ja Jyväs Pakarin yhteistyöleipä sekä mahdollisesti jotain makeaa herkkua mäskeistä – sitä ennen mäskikokeiluja on saatavilla leipomon omasta kaupasta Palokankaalta.

Tuoretta Lutakko IPAa odottamassa leimaa ja kyyditystä kaupalle...
Leivän maiston jälkeen lähdimme hieman kiertelemään tiloja ja ensimmäisenä hallin keskeltä löytyi kuormalavallinen tuota Hiisin uutta paikallisolutta, Lutakko-nimistä tällä kertaa. Aamulla korkitetut pullot odottivat vielä etikettiä kylkiinsä ennen kuormausta Lutakon kaupan hyllylle. Pullojen vierestä löytyi yksi muutamasta, 500-litraa olutta vetävästä käymissäiliöstä, joista jokainen olikin ilahduttavasti tositoimissa. Sen sisältöä tutkittiin hieman myöhemmässä vaiheessa. Alla kuvatuissa kypsytystankeissa sen sijaan oli vielä tilaa jokuselle satsille... Hauskat nuo vanhat teippaukset kyljissä muuten. Edempänä Mikko pääsikin esittelemään suurempia, juuri saapuneita 1250-litraisia teräksisiä käymistankkeja, jotka olisi tarkoitus asennella paikoilleen tämän viikon kuluessa. Näyttävän näköisiähän nuo kieltämättä metallin loistossaan olivat, tyhjiä vielä tosin... Tuossa kun tiloja tutkittin totesimme, että kun väliin lyödään pullotuskone ja mikäli näitä suurempia tankkeja hankittaisiin vielä kolme-neljä kappaletta, saattaisivat tilat käydä melko ahtaiksi, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Kypsytykseen...
ja pienempää osastoa käymiseen...
Uutuuttaan kiiltävät tulokkaat.
Näissä silmä lepää!
(kuva: Mikko Mäkelä)
Keittolaitteistoa oltiin saapuessani jo pesemässä päivän touhujen jäljiltä, mutta kyllähän tuota tuli läheltä tovi jos toinenkin tarkasteltua – mielenkiintoinen vempele, vaikka tyhjä tällä kertaa olikin. Maallikkona en oikein osannut järkeviä kysellä, suoraan sanottuna toiminnaltaan aika tuntematon vehje allekirjoittaneelle. Tarkoitus olisikin aivan lähiaikoina lähteä seuraamaan oluen valmistusta paikan päälle, samalla näkisi välineet tosi toimissa. Tästä sitten myöhemmässä vaiheessa lisää.

Taikakattila...
Tatun hiivalaboratorio
Siinä sitten käytiin hieman lävitse panimon suunnitelmia ja jutusteltiin ihan muuten vain oluesta. Sain maistiaisen uudemmasta Rekolan Panimon kanssa yhteistyöllä tehdystä Kaksi Kotia-oluesta, joka tällä kertaa onkin kotimaisen Fatalii Gourmetin kehittämällä Aji Fantasy-chilillä maustettu kurpitsa pale ale – Kuuma Kurpitsa. Alkuun totesimme yhteen mieleen chilin potkun melko vaisuksi, mutta kyllähän se hiljalleen sieltä alkoi suun takaosista nousemaan ja ottikin aika mukavan otteen loppu viimein. Kovinkaan överiksi tuo ei silti mennyt, mikä ainakin omaan suuhun toimiikin paremmin kun en ylitsepursuavasta tulisuudesta ruokapuolellakaan oikein välitä. Kurpitsahan näissä ei yleensä hirveämmin maistu, vaan yleisemmin kurpitsaoluiden ominaismaku jountuu runsaasta mausteiden käytöstä, niinpä chilin takaa löytyvä pale ale runko antoi melko suoraviivaisen pohjan poltteen jalkojen alle.

Yhdestä tankista löytyi vielä jännän kuuloista prototyyppiä, jonka tyyliksi ilmoitettiin smoked american oatmealstout. Eli jenkkihumaloitua, keskiasteisesti savustettua kaurastouttia, joka olikin kieltämättä oikein mielenkiintoinen tuotos. Savun ja stouttien ystävänä on pakko todeta hauskankin kuuloisen kokonaisuuden toimivan – kaurassa on mukavaa pyöreyttä, savuisuus oli paahteeseen nähden sopivalla tasolla eikä humalointikaan american-etuliitteestä huolimatta vallannut koko makupalettia, oikeastaan se oli sivummalla antamassa kokonaisuudelle miellyttävää lisäpontta.

Rekola ja Hiisi Kaksi Kotia - Kuuma Kurpitsa

Smoked american oatmealstout
Entäpä muuta sitten? No seuraava Palokka-olut on tulossa hieman myöhemmässä vaiheessa, eikä tuosta ollutkaan sitten sen enempää vielä puhetta. Myös Taisto-kotiolutkilpailun voittanut Ukonmalja on saanut ensimmäisen kaupallisen oluensa reseptin hiottua huippuunsa ja Tommin onkin määrä käydä valmistamassa kyseinen olut Hiisillä tulevana viikonloppuna! Kahden palokkalaispanimon yhteistyöolut kiinnostaa erittäin paljon ja uskon tuolle olevan paljonkin kysyntää... Hiisin puolesta liikkeellä on myös monenlaista visiota ja viritelmää. Paikallisella tasolla tuntuu olevan jatkuvasti jotain kutkuttavaa tekeillä, mutta sanoisin että myös muualla maassa kannattanee olla valppaana jatkossa...
Mäskiä leipurille.. Ylimääräisistä tehdään muuten energiaa!
... ja tässä on tulos!
Maistuu se leipä olutmestarillekin!
(kuva: Mikko Mäkelä)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Stallhagen Pale Ale

  • Tyyli: American Pale Ale
  • Alk.%: 6,0
  • Panimo: Stallhagen, Godby, Suomi

Viikko-pari sitten havaitsin Jyväskylän keskustan Alkon alahyllyllä uuden näköisen pullon. Kyseessä oli otsikon mukainen, Ahvenanmaalla sijaitsevan Stallhagenin Pale Ale, joka kuuluu Alkon tilausvalikoimaan. Kyseinen myymälä onkin tässä aikojen saatossa kunnostautunut tilausvalikoiman hyllyttämisessä. normaalistihan asiakas joutuisi tilaamaan koko laatikollisen haluamaansa olutta, joka tässä tapauksessa tarkoittaisi 24-pulloa joille kokonaishintaa kertyisi 71,28€… Jotkin myymälät kuitenkin tilaavat tavaraa joko asiakkaan pyynnöstä (jolloin asiakas sitoutuu ostamaan X-määrän pulloja tuosta laatikosta) tai sitten hyvää hyvyyttään hyllyyn yksittäin myytäväksi. Pale Ale on ilmeisesti sama tuote kuin panimon Winter Pale Ale ja sitä luonnehditaankin yleisen käsityksen, (etteivät pale ale ja talvi sovi yhteen) vastaiseksi korkeamman alkoholiprosenttinsa ja vahvan makunsa puolesta. Ruokasuosituksina mainitaan mausteiset lihapadat sekä paistettu kala eikä sen pitäisi kalveta myöskään sinihomejuuston tai gorgonzolan seuralaisena. EBUja löytyy 28-yksikön verran ja humalina toimivat Chinook, Centennial ja Willamette.Vaikkei talvi vielä olekaan, pääsi olut hyvään testiin hyisenä syksyn iltana...

Stallhagen Pale Ale
Vaalea, hieman oranssihtava ja kevyenlaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on suoraan sanottuna aika vaisu. Hyvinkin vaalea mallasrunko on oikeastaan varsin viljaisaa, ehkä jopa peruslagerin suuntaan henkivää ja puisevaa. Sitruksinen, ehkä ruohoistakin otetta sisältävä humalointi on lähes olematonta – sama pätee tuoksuun melko kokonaisvaltaisesti. Makupuoli ei aivan tuoksun vertaisesti ole kadoksissa, muttei silti oikein iske. Tuo viljaisa maltaisuus on keskirunsasta ja tarjoaakin muille osasille hyvän temmellyskentän. Valitettavasti huutoon ei vastata, vaan oikeastaan ainut harmaudesta poikkeava piirre on sitruksinen happamuus, joka kieltämättä nipistelee kielellä ja katkeroittaa kurkunpään ihan toimivasti. Summa summarum, tylsä, kovin yksipuolinen ja melkoinen pettymys. Ei ainakaan omaa suuta myötäile.

Pisteet: 25/50

lauantai 26. lokakuuta 2013

Lutakko IPA

  • Tyyli: Session IPA
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Jyväskylästähän löytyy jo laajaltikin huomiota saanut, Palokan kaupunginosan nimeä kantava paikallisolutsarja. Nyt myös keskustan tuntumassa sijaitseva, joutomaasta kerrostalojen varjostamaksi kaupunkialueeksi kehittynyt Lutakko on saanut oman nimikko-oluensa. Paikallinen Hiisi-panimo, Lutakon tärkeä maamerkki Tanssisali Lutakko sekä uutuuttaan kiiltävä, torstaina ovensa avannut K-Supermarket Lutakko toivat yhteistyössä markkinoille maitokauppavahvuisen Lutakko IPAn. Olut tuli myyntiin torstaiaamuna K-kaupan avaijaisten yhteydessä sekä Tanssisalin puolella Elonkerjuu-orkesterin iltakeikan lomassa. Marketin puolella kysyntä oli todella kiivasta, sillä se myytiin loppuun jo ennen ilta-kuutta, vain kahdeksassa tunnissa. Tämä ei asiantuntijoille tullut yllätyksenä, sillä silminnäkijähavaintojen mukaan paikalla oli heti aamusta runsas joukko oluen ystäviä ja Hop Hunterseja, jotka saapuivat avajaisiin varta vasten oluen perässä. Ensimmäinen hylly tyhjenikin varsin pian ovien avautumisen jälkeen.

Etiketissä on jotain tutunoloista...
Palokka-oluiden juuret ovat alueen historiaan tiiviisti liittyvässä kaskenpoltossa, mutta sama savu-teema ei suinkaan ole läsnä Lutakon omassa paikallisoluessa. Maitokauppavahvuinen india pale ale, oikeastaan sessio-IPAksi kääntyvä Lutakko IPA edustaa tämän hetkistä jenkkihumaloitujen oluiden suuntausta. Perinteikäs oluttyyli on tuotu nykypäivään uuden maailman humalalajikkein ja tuo kuvastaakin oikein hyvin myös oluen edustaman alueen muuttunutta ilmettä. Lajin normaalia edustajistoa huomattavasti kevyempi lutakkolainen on tarkoitettu seurustelujuomaksi, josta löytyy tarvittavaa makua ja potkua. Ohramaltaan lisäksi käytetty vehnämallas on mukana tuomassa sopivaa pyöreyttä tuntumaan ja makumaailmaan, jota päivittämässä ovat amerikkalaiset humalalajikkeet Cascade, Centennial ja Magnum. Etiketti tiivistääkin oluen tarkoitusperät ytimekkäästi, ilman turhia korulauseita:

”Lutakko muistuttaa miksi IPA on klassikko. Uusi ja vanha kohtaavat – moderni suosikki on tehty käyttäen ajattomia klassikoita makunsa lähteinä. Lutakko ei turhia konstaile, koska täällä ei tarvitse. Näiden tahtiin on ennenkin möykätty.”


Ympärillä tohistaan, mutta Lutakko pysyy!
Nimikko-oluen julkaisu päivä oli melko harmaa, mutta tunnelmallinen...
Lutakko IPA on jo itsessään siis sekoitus historiaa ja nykypäivää, mutta samaa voidaan sanoa myös tästä samannimisestä  kaupunginosasta. Tie sata vuotta sitten alkaneesta vanerintuotannosta nykypäivän moderniksi, 3000:n asukkaan urbaaniksi asuin- ja toimitila-alueeksi on ollut pitkä eikä muutos ole vieläkään täysin valmis. Alueen arkkitehtuuri on sekoitus uutta ja vanhaa, josta kieltämättä suuremman palan haukkaa uudempi rakennuskanta muutamaa historiallisempaa maamerkkiä lukuunottamatta. Lutakon tanssisali, kulttimaineeseen noussut keikkapaikka sinnittelee sitkeästi moottoritien ja uutuuttaan kiiltävien toimistorakennusten puristuksessa, mutta on purku-uhastaan huolimatta onnistunut säilyttämään paikkansa Lutakon yhtenä määrittävänä tekijänä, kaupungin kulttuurielämän tukipilarina sekä ennen kaikkea kaupunkilaisten sydämissä. Jyväskylän kaupungin sivuilta löytyy kuvasarja alueen kehityksestä alkaen vuodesta 1987 loppuen neljän vuoden takaiseen tilaan, josta muutokset ovat jatkuneet aina tähän päivään saakka. Alueena Lutakko ei vieläkään ole valmis, sillä tanssisalin edustalla sijaitseva hiekkakenttä, niin kutsuttu "vitosalue" eli Satamakortteli on vielä lähes täysin rakentamatta. Satamakortteliin ja muuhun alueeseen voi käydä tutustumassa havainnollisen virtuaalikierroksen avulla Lutakon omilla esittelysivuilla. Sivuilta löytyy myös lisätietoa alueen historiasta, kehittämisestä sekä tulevaisuuden suunnitelmista.

Näkymä läntisen Lutakon ylitse Horisontilta Satamakorttelille ja tanssisalille päin. Keskusta näkyy takana.
Kysyntä siis ylitti nopeasti tarjonnan, mutta hyvänä uutisena kerrottakoon, että tämä ensimmäinen Lutakko-olut on saamassa jatkoa. Uutta erää aletaan keittelemään jo ensi viikolla ja kauppaan sen on määrä tulla joskus joulukuun alkupuoliskolla! Pitkässä juoksussa kaupunginosan nimikko-olut tulee nivoutumaan alueen historian ympärille, jossa Lutakon tanssisali on kieltämättä varsin vahvassa roolissa – ja miksei olisi? Kuuleman mukaan räväkkää, uutta ja vanhaa yhdistelevää, kapinallista ja nuorekasta meininkiä on luvassa... Tanssisalin keskeisyys ilmenee myös ensipainoksen etikettitaiteessa, joka onkin lähtöisin tanssisalin keikkajulisteiden suunnittelijan, Ville Angervuoren kynästä. Etiketissä suurikokoinen sammakko siemailee olutta tanssisalin katolla istuen ja etiketin "liekkitehosteet" ovat suora viittaus salin toimintaa pöyrittävän Jelmun, Jyväskylän elävän musiikin yhdistyksen, logoon. Hienoa, että keskipisteeksi on nostettu Lutakon kaltainen, koko kaupungin kulttuuriin tiukasti liittyvä rakennus vieressä kiiltävien tornitalojen (kuten Innova tai Horisontti) sijaan.

"Lutakko on Lutakko – tarina sen mukaan".

Keskisuomalainen kävi muuten kuvaamassa Lutakko-oluen julkaisua varten videon Palokan Heinämäessä sijaitsevalla panimolla...Käyhän kurkkaamassa kuinka taikoja tehdään! Mutta nyt itse oluen kimppuun...!

Lutakko IPA
Hennon samea, aurinkoisen oranssi olut, joka vaahtoaa keskirunsaasti, mutta nopeasti. Tuoksu on yllättävänkin hedelmäinen, raikkaan eksoottisella tavalla. Myös sitruksista, pesuainemaista raikkautta sekä vaalean makeaa maltaisuutta. Kevyt, mutta runsas, raikas ja miellyttävä. Myös mausta löytyy hedelmää, ei aivan tuoksun runsaana, mutta edelleen eksoottisena ja raikkaanakin, ehkä vähän ohuena. Keltaisen sitruksinen humalointi on terävää, muttei yliampuvaa, hyvin makua piristävää ja luonnetta antavaa. Mallasrunko on odotetusti melko ohut, hennon toffeinen, makea ja vaalea. Keveydestään huolimatta yllättävänkin IPAmainen kokonaisuus, joka tekee selkeän eron maitokauppa APOihoin ja vastaaviin. Luonnollisesti hieman kevyt, mutta katkeroinnin hallittu maltillisuus pelastaa paljon tarvittavaa puraisua torpedoimatta. Sopivan rapea, hedelmäinen ja sessioitava IPA, jossa on silti riittävää makuisuutta. Makoisa porttiolut "Amerikan" ihmeisiin? Näitä voisi ihan hyvillä mielin tehdä lisääkin...

Pisteet: 35/50

Plevnan Siperia Imperial Stout

  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi
Siperia opettaa hyvän oluen tavoille...
Tamperelaisen Koskipanimon, tuttavallisemmin Plevnan mustan puhuva imperial stout Siperia on omaan suuhun yksi parhaimmista kotimaisista oluista, ellei jopa paras… Jo pidemmän aikaa ilmoilla on ollut huhua Siperian tulosta myös monopolimarkettimme Alkon valikoimiin ja nyt syksyn tullen huhut ovat vahvistuneet entisestään –itsekin ehdin sen jo listaamaan A-marketin jouluvalikoimaan. Tamperelainen asiaa sitten hieman valotti ja Alkon lisäksi Siperiaa ollaan viemässä myös ruotsalaisten nautittavaksi. Meidän saatavillemme tulee 11500-pullon kertaerä, joka ei varsin kohtuullisella neljän ja puolen euron (4,50€/0,33l) hinnallaan kovinkaan pitkään tule riittämään. Yhtä kaikki, Siperian tulon varmistuminen on hieno uutinen, sillä herkku on ollut jyväskyläläisille varsin saavuttamaton harvinaisuus...tai niin olen luullut, kunnes tuttu hanalätkä pilkotti Harry’sin rivistössä viikko sitten. Tästä riemastuneena tartuin kynään ja raapaisin viiltävän ”etukäteisarvion” tästä kotimaisen pienpanimo-osaamisen taidonnäytteestä – jääpähän pullotavara sitten hyvillä mielin silkkaan nautiskeluun. Edellisen kerran olen Siperian arvioinut puolitoista vuotta sitten Tampereella (43/50), joten mukava katsoa onko mieli päässyt pisteiden osalta tuossa ajassa muuttumaan. Siperiahan oli kuuleman mukaan katkerin kotimainen kaupallinen olut julkaisunsa aikaan ja se on alun perin valmistettu Olutravintola Pikkulinnun viisivuotisjuhlan kunniaksi (2005). Katkeroaineita löytyy 100 EBUn verran ja näistä pitävät huolen Mount-Hood-, Simcoe, Tomahawk- sekä Vanguard-humalalajikkeet. Tänään Olutkellarin lasissa, huomenna (no ei ehkä vielä ihan huomenna…) Alkoissa kautta maan!

Plevnan Siperia Imperial Stout
Mustan puhuva, tiiviin ruskehtavan vaahdon pintaansa muodostava manselainen. Tuoksu hieman piilottelee alkuun, mutta esiin noustessaan vakuuttaa kyllä 'kuulijansa'. Paahteinen, myös tummaa suklaata löytyy mukavasti, kuivahkossa muodossa tosin. Hennon havuinen, vahvan greippinen humalointi on voimakasta ja hyvinkin vahvasti esillä kokonaisuudessa. Lakritsia, kevyttä karamellia ja salmiakin suolaisuutta löytyy pienin annoksin... Lämmetessään myös miellyttävää, joskin reunoille jäävää paahtunutta siirappista vivahdetta.

Maussa sinällään vahvakin kahvinen paahteisuus, tumma suklaa sekä lakritsi jäävät greippinen jyhkeän, mäntyisen terävän ja varsin ulottuvan humaloinnin varjoon. Ronskisti katkeroitu, yhtä aikaa raa'an pistävä ja runsas, tummuutta uhkuva kokonaisuus on kauniisti balanssissa, tai niin hyvin kuin tällainen voi vain olla. Suutuntumaltaan tasapaksu, voisi olla hidasliikkeisempikin, mutta ei nytkään mainittavaa nokan koputtamista sen puoleen. Suomen paras olut? Mahdollisesti, vaikkei suoralta kädeltä uskallakaan julistaa... Pirun hyvä! Hitaaseen nautiskeluun...

Pisteet: 43/50

torstai 24. lokakuuta 2013

Suodattamattomasta Pilsner Urquellista…


Limited Edition...
Pari viikkoa sitten sähköpostini hälytti sähköpostiviestin johdosta. Ensin ihmettelin, että minkä vuoksi avovaimo laittaa minulle sähköpostia ja vielä blogini ”taiteilijanimen” takana olevaan osoitteeseen… Nopeastihan tuo alkoi sitten selviämään, että viestin lähettäjä olikin Servaali Oy:llä työskentelevä avovaimon täyskaima, joka lähetti minulle kutsun Pilsner Urquellin erikoiserän lanseeraustilaisuuteen Ravintola Kappeliin Helsinkiin. Valitettavasti Jyväskylän korkeudelta on hieman kankeaa lähteä oluen maistoon pääkaupunkiseudulle, joten jouduin ikävä kyllä kieltäytymään kunniasta. Myös itseni korvikkeeksi tarjoamani ystäväni joutui viime hetkillä perumaan menonsa, joten kuvamateriaalia saati tunnelman kuvauksia minulla ei tilaisuudesta ole jakaa. Paikan päällä pyörähti kuitenkin blogi-kollegoistani ainakin  Jaskan Kaljat  ja Tuopillinen, mutta myös Reittausblogin kätyri, joiden jutut kannattaa ehdottomasti käydä lukaisemassa. Urquellin maahan tuonut Servaali ei kuitenkaan täysin sulattanut kieltävää vastaustani, vaan tarjosi mahdollisuutta tutustua tuotteeseen viime viikonlopun Suomen OlutExpossa, mutta jouduin tuostakin kunniasta kieltäytymään. Yritys saada Olutkellari oluen äärelle oli siis ihailtavan kova ja haluankin kiittää Servaalia sydämeni pohjasta tarjotusta tilaisuudesta – nyt vain aikataulut eivät osuneet kohdilleen.

Katsaus panimon olutkellariin on kaunista katseltavaa
(kuva: livetsgoda.se)
Tarjolla olisi siis ollut ennakkoon maisteltavissa legendaarisen Pilsner Urquellin erikoiserää panimon laatujohtaja Kamil Ruzekin esittelemänä. Erikoiserän tästä tekee se, että tavallisesta poiketen kyseinen Urquell on pastöroimaton ja suodattamaton – lisäksi tilaisuudessa esitelty versio oli säilötty puisiin, ilmeisesti tervalla pinnoitettuihin tynnyreihin. Käsittääkseni maailmassa on panimokierroksen lisäksi vain yksi ravintola, josta kyseistä herkkua on saatavilla ympärivuotisesti, joten kylmäkuljetuksella Suomeen toistamiseen rahdattu erikoiserä on hieno esimerkki siitä paljon puhutusta olutkulttuurin kehittämisestä! Suodattamaton Urquell säilyy puutynnyreissä nelisen päivää ja metalliastioissakin se pilaantuu reilussa kolmessa viikossa, joten kyse on todellisesta tuoretuotteesta… Tilaisuus jäi siis väliin, mutta viime viikon lopulta lähtien erikoiserää on ollut tarjolla hyvin varustetuissa olutravintoloissa kautta maan ja omani kävinkin maistamassa lauantaina Jyväskylän Old Brick’sissä. Samaista harvinaisuuttahan oli tarjolla myös viime syksynä ja tuolloin tuo maistuikin oikein mukavasti – valitettavasti vuoden takaista arviotani en enää onnistunut löytämään, joten kynäilin siinä siemaillessani uuden pohdinnan. Triviaa ja tarinaa pitkäikäisen Urquellin taustoista voi käydä lukemassa vaikka suht tuoreesta Kari Ylänteen kirjoituksesta. Mutta sen pidemmittä puheitta on aika sanailla itse olutkokemuksesta.
Pilsner Urquell Kvasnicový
Hienoisen samea, melko kevyesti vaahtoava tällä kertaa – muutoinkin muistin paljon sameammaksi. Väriltään kauniin oljen keltainen. Tuoksultaan varsin runsas, miellyttävä ja raikaskin. Keskirunsasta, vaaleaa mallasta, hieman runsaammin puhtaan ruohoista ja raikasta humalan puraista sekä hyppyselllinen voita... Maku on kohdillaan ja ollaan todella laadukkaan pils-oluen äärellä. Ruohoinen, runsas ja terävästi pureva humalointi omaa myös miellyttävää syvyyttä. Vaaleaa, hienoisen makeaa mallasta sekä tuoksussakin piipahtanutta voisuuttakin. Tuntumaltaan sopivan roteva, silti varsin raikas ja erittäin tasapanoinen pils-elämys. Tätä kelpaisi naukkailla useamminkin, mutta mikäli tästä muodostuisi jokasyksyinen traditio, ottaisin senkin mieluusti vastaan!

Pisteet: 38/50

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Amager Hr. Frederiksen

  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 10,5
  • Panimo: Amager Bryghus, Kastrup, Tanska

Tanskalainen imperial stout kuulostaa korvaan aivan yhtä hekumalliselta kuin norjalainenkin – näistä minä pidän! Alkon valikoimiin saapuikin hiljattain Tanskan turvallisimman panimon (ks. Fælledin arvio), Amager Bryghusin sympaattisesti nimetty Hr. Frederiksen. Itselleni nimi tuo mielikuvan jonkin vanhemman piirrossarjan päähenkilön naapurissa asustavasta vanhasta ja lempeästä harmaasta herrasta… No, todellisuudessa Hr. Frederiksen on saanut nimensä panimon läheisen ja tärkeän ystävän Peter Frederiksenin mukaan, jonka apua ja tukea ilman Amager ei olisi nykyisensä. Olut kuvastaakin esikuvansa mustaa-huumoria ja vahvaa persoonaa. Hr. Frederiksen on jenkkityylinen imperial stout, johon käytetty kahdeksaa eri mallaslaatua sekä purevia Tomahawk- ja Centennial-humalalajikkeita… Panimon luonnehdinta kuuluu kuta kuinkin näin:

” Even when just poured into the glass, you feel straight away that Mr. Frederiksen is a master of potency and great personality. Pitch-black as Mr. Frederiksen’s humor, this American style Imperial Stout has a dense and creamy, light brown head that leaves an abundance of lacing on the glass as it reluctantly settles.”


Amager Hr. Frederiksen
Mustaa kultaa paksulla, beigen värisellä ja kestävällä vaahtokerroksella varustettuna. Tuoksun yleisilme on melko kuiva, joskin makoisan runsas. Espressomaisen paahteista maltaisuutta riittää, reunoilta löytyy mukavasti myös kuivakkaa tummaa suklaata jauheisessa muodossa. Mokkaisen nahkea, tasainen nautinto, josta löytyy hienoinen salmiakin suolainen piriste. Savua olen myös aistivani, mutta mikäli tuota on, on se varsin mietoa ja vain vivahteena läsnä. Herkullinen kokonaisuus. Maussa myös keskirunsasta tujakampi greippinen katkeruus pääsee esille ja toimiikin tässä yhteydessä oikein mallikkaasti – etenkin maun loppupuolisko on katkeron puraisemana pirteä ja tarpeellisen terävä, sama meno jatkuu paahteiseen ja katkeraan loppumakuun saakka. Espressomainen, hieman kermainen maltaisuus on miellyttävän paahteista ja tumman puhuvaa, loppua kohden myös miellyttävän suklaista joskaan ei makeaa. Taustalta löytyy hitunen lakritsia, ehkä ripaus salmiakkia. Nahkaa, etäistä palvauksen kaikua. Syvä, hidas, runsas ja kokonaisuutena kaunis olut. Huhhei!

Pisteet: 41/50