keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Hoppa India Pale Ale

Hoppa India Pale Ale

  • Tyyli: India Pale Ale
  • Alk.%: 5,3 
  • Panimo: Panimo Hoppa, Kuusankoski, Suomi

Hyppäsin rohkeasti Hopan kyytiin jokunen aika sitten, kun kohtasin kymiläispanimon oluita Heilan oluthyllyjen äärellä. Panimon mainio Black Lager tulikin jo maisteltua, joten nyt on pikapysähdyksen toisen omatoimituliaisen, Hoppa India Pale Alen vuoro päätyä testilasiin.

5,3-prosenttinen IPA jättää nykymehustelut omaan arvoonsa ja lupailee maistajalleen maltaisempaa, katkerot ja suoraviivaisemmat sitrussävyt edellä kulkevaa elämystä. Sehän minulla sopii, mukava että näitäkin edelleen on kohtalaisen hyvin tarjolla. Olut ei kuitenkaan nouse Black Lagerin osoittamiin rimakorkeuksiin, vaikka hyvän esityksen tämäkin hoppalainen tarjoilee.

Hoppa India Pale Ale

Nätti, sävyltään vaaleankeltainen olut kauniilla vaahdolla. Tuoksussa keksimäisyyttä, yrttisyyttä, sitrusta ja greippisyyttä. Ehkä vähän havuakin. Rehti ja napakan tuntuinen.

Maku nojaa tuoksuun. Keksimäinen maltaisuus on hieman karamellista, mutta olut ei silti ole juurikaan makea. Suoraviivainen purevuus tarjoaa taustalleen kevyttä hedelmäisyyttä, muutoin mennään yrttisen, sitruksisen ja lopulta greippisen poljennon tahdissa. Napakka, erheetön, maistuva IPA.

Pisteet: 35/50

maanantai 29. marraskuuta 2021

Naïlo Flower Dust DDH Pale Ale

Naïlo Flower Dust DDH Pale Ale

Oluthommat Oulussa eivät suinkaan ole mitään tervanjuontia, vaikka kaupungilla vahva historia siltäkin saralta löytyy. Maamme olutkartalla paikkansa jo vakiinnuttaneet Sonnisaari ja Maistila ovat monien (myös minun) kirjoissa Suomen kärkitoimijoiden joukkoon kuuluvia tekijöitä, mutta myös syksyllä toimintansa käyntiin saanut Naïlo Brewing on jo ehtinyt saamaan kovaa ennakkosuitsutusta osakseen.

Naïlo on aiemmin Mallaskellarinkin taustalla vaikuttaneen unkarilaispanija Bence Czuran ja tsekkiläisen Anna Zajícovan yhteisprojekti. Bencellä on historiaa myös budabestiläisen Corvinus-yliopiston tutkimuspanimon sekä Horizont Brewinginkin joukoista. Suomeen hän saapui alun perin Erasmus-vaihtoon ja päätti asettua tänne hieman pysyvämmin. Anna taasen päätyi pohjolaan suomen kielikurssin myötä ja tutustui Benceen Mallaskellarissa. Nyt he pyorittävät yhdessä monien huulilla jo noussutta Naïloa Limingantullin kulmilla.

Panimon oluita saapui myös Jyväskylään, tarkemmin sanottuna Palokan Citymarketin herkkuosastolle. Tarjolla oli muutamia IPA-tuotteita, mielikuvitusta käyttäen maustettuja hapanoluita ja lageria. Tölkkipakattujen oluiden visuaalinen ilme on omaan makuun todella hieno ja nykyiseen modernin värikkääseen menoon hyvin sopiva, mutta myös selkeästi esiin nousevan logon ansiosta saman tekijän tekeleiksi tunnistettava.

Ensimmäisenä testiin pääsi Loralilla ja Nelson Sauvinilla kuivahumaloitu (DDH) Flower Dust. Samean ja runsasmakuisen oluen rungosta löytyy ohramaltaiden ohella myös kauraa ja ruista. Makuprofiili on humalat tuntien perustrooppisesta menosta poikkeavampaa, enemmän kukkaisiin, valkoviinimäisiin ja toki sitruksisiin sävyihin viittailevampaa. Oikein hieno ensikosketus kehutun tulokkaan tekemisiin.


Naïlo Flower Dust DDH Pale Ale

Samea olut todella nätillä ja kestoisalla vaahdolla. Värisävy taittuu vaaleaan keltaisuuteen. Tuoksu on hyvä. Ei niinkään hedelmäinen saati trooppinen, vaan enemmissä määrin yrttinen, valkoviinimäinen, kukkainen ja toki sitruksinen.

Maussa jatkuu sama meno. Kuiva valkoviinimäisyys on tosi hyvin esillä. Sitrusta, yrttisyyttä, kukkaisuutta ja lopussa katkeron mukana hentoa mausteisuuttakin, joka voi olla rukiistakin lähtöisin. Varsin täyteläinen tyylissään eikä makujen runsaudesta voi kuin nauttia. Ajan mittaan myös kevyttä hedelmäisyyttä alkaa löytymään. Mangoa ainakin. Vakuuttava ensikosketus.

Pisteet: 37/50

perjantai 26. marraskuuta 2021

Kakola Atelier 12 DDH IPA

Kakola Atelier 12 DDH IPA

Nappasin pitkästä aikaa turkulaisolutta matkaan, kun Alkon erikoiserien hyllystä sellainen löytyi. Vankilapanimon 5,9-prosenttinen tuplakuivahumaloitu IPA on samalla toinen työpaja-/ateljee-/studio -sarjan olut, joka lasiini kaatuu, mikä ehkä hitusen jo allekirjoittanutta hävettää. Onhan näitä nimittäin painettu jo ties kuinka monen numeron verran…

Panimon perustekeminen on muutenkin jäänyt itselleni vähän etäiseksi, minkä vuoksi turkulaisten edesottamuksista ei oikein ole tullut muodostettua kunnollista kuvaa. Avoimin mielin siis tämänkin ääreen pääsin käymään, mutta ihan sinne tyylin syvimpään hekumaan tällä ei kansallisessakaan vertailussa omissa mieltymyksissä mennä. Hyvää, toimivaa, mutta myös vähän hervotontakin menoa.

Kakola Atelier 12 DDH IPA

Samea, hedelmäisen oranssinen, vaalean vaahdon nostava olut. Tuoksu on mangoinen, muutoinkin trooppinen, sitruksinen. Yrttisyyttä, hienoista karkeutta ja kärkevyyttäkin.

Maku on edelleen mangoinen, aprikoosinen ja sitrusmainen. Yrttisyyttä, loppuun korostuvaa karheutta ja tiivistyvää kärjekkyyttä, ehkä alkoholiakin. Vähän hakee siis tasapainoa, mutta asettuu lasissa ajan mittaan paljon. Turhan keikkuva ollakseen nappiosuma, riittävän trooppinen ja runsasmakuinen ollakseen varsin hyvä.

Pisteet: 35/50

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Rochefort Triple Extra

Rochefort Triple Extra

Uusia trappistioluita tulee suhteellisen harvoin markkinoille, etenkin kun tarkastellaan pidempiaikaisten tekijöiden kavalkadia. Yletöntä uutuustehtailua ei tosin näy uudempien 2000-luvun tulokkaidenkaan kirjossa, mikä on minusta aihetta kunnioittavaa ja soveliasta käyttäytymistä.

Rochefort kuitenkin repäisi noin vuosi sitten julkaistessaan uutuustuotteen 65 vuoden tauon jälkeen. Kohahdusta voimisti myös oluen tyylilaji, sillä tähän saakka tummasävyisiin belgeihin keskittyneen trappistipanimon uutukainen edustaa vaaleiden tripeleiden kastia.

Tripel on toki tyylinä varsin hyvin trappistileiman alle sopiva, mutta poikkeaa panimon paremmin tunnetusta värilinjasta selkeästi. Vaaleita sävyjä on kuitenkin kuuleman mukaan nähty Abbaye Notre-Dame de Saint-Rémyn muurien sisäpuolella joskus kaukaisuudessa ja nyt maailman tietoisuuteen nousseen oluen kerrotaan olevan varsin uskollinen tuolla vanhalle, useita vuosikymmeniä sitten mestaroidulle reseptiikalle.

Rochefort Triple Extra

Rochefort Triple Extra on vahvuudeltaan 8,1-prosenttinen eli tripleksi ns. sessioitava, mutta edelleen hyvin hitaasti lasista sulavalla vahvuudella varustettu kokonaisuus. Olut saa lisäpontta makumaailmaan appelsiininkuoresta ja mausteista, joiden tarkempaa kattausta en äkkiseltään onnistunut löytämään. Pari arvausta minulla mielessäni on, mutta parempi ehkä etten ilman parempaa tietoa lähde niitä totuutena julistamaan.

Olutta on saanut verkkokaupoista jo vuoden päivät, eikä se Alkossakaan ihan viime viikon hyllytys enää ole. Vaikka aihe kovasti on kiinnostanutkin, tartuin pulloon pieni epäilyksen siemen sisimmässäni. 

Ensinnäkin nämä vaaleat ja aika vahvat belgit ovat itselleni monesti vähän vaikeita tapauksia, vaikka hekumallisiakin kokemuksia joukkoon hyvin mahtuu. Rochefort on myös ollut erittäin luotettava trappistsuosikki, jonka peruskolmikko osuu makuhermoon todella hyvin ja kerta toisensa jälkeen. Uuden tuotteen julkituominen omaan suuhun vähän harmaammalla tyylialueella nosti sisäisen muutosänkyrän katsetta merkitsevästi, mutta onneksemme lopputulemana on oikeinkin hyväsointista ja maistuvaa menoa, jossa yhdistyy paikoittainen intensiivisyys, lämpö ja kärkkäys sekä pehmeän belgityylinen taustakaiku. Monipuolinen esitys, jonka ääressä istuu rauhallisin mielin iltaa.

Rochefort Triple Extra

Varsin vaalea, samea ja erittäin kauniin, runsasmittaisen ja kestävän vaahdon kruunaama olut.  Tuoksu on hieno ja melko runsas. Appelsiinisävyistä sitrusta on hyvin, mikä juontunee suoraan mausteluettelosta. Myös yrttisyyttä, belgimausteisuutta ja päärynämäistä hedelmää. Pehmyt, mutta voimakas.

Maku jatkaa samaa menoa. Kuivanlainen, silti runsas ja taustaltaan pehmeä - pinnaltaan intensiivinen ja kärkäs. Monta puolta siis löytyy, samoin mielenkiintoisia vivahteita aina alkoholin lämmöstä päärynäiseen ja appelsiiniseen aromaattisuuteen, belgimausteisuuteen ja neilikkaiseen yrttisyyteen. Hidasta hörpittävää ehdottomasti. Ja hyvin mieluisaa sellaista. Mainio Tripel terävällä kärjellä, mutta pehmeällä sydämellä varustettuna.

Pisteet: 38/50

tiistai 23. marraskuuta 2021

Hiisi Nuutti Coffee & Habanero Stout

Hiisi Nuutti Coffee & Habanero Stout

  • Tyyli: Habanero-kahvistout
  • Alk.%: 5,5
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
HIISIn Nuutti ei ole mikään uusi tuote, mutta on jäänyt maistelematta chililisänsä vuoksi. Kapasiinidoupatut paprikat eivät kellaristin ruoka- saati juomavalioon yleisesti kuulu, minkä vuoksi näitä tuleekin pääasiassa välteltyä. Hermanni sai kuitenkin houkuteltua uuden äärelle ja niin vain nappasin pitkästä aikaa chilitäytteistä olutta lasiini.

Nuuttihan taipuu  etikettiluonnehdinnassaan coffee & habanero stoutiksi, josta löytyy myös ripaus vaniljaa. HIISIn kahvitouhuistahan olen pitänyt aina ja harmitellutkin viime vuosina, kun paikallispaahtimon aromit ei ole hetkeen oluissa maistuneet.

Nuutissa kahvinen paahteisuus onkin huippuluokkaa ja se jos mikä miellyttää makunystyröitä. Vanilja tuo pyöreää tuntua taustalle, mutta ei tuo chilin potku edelleenkään omaan suuhun toimi. Se vie huomiota todella paljon ja vaikka paketti hyvin taiten on koostettukin, ei se onnistu ihastuttamaan. Chilihifisteille ja muille habaneristeille varmasti toimii.

”Nuutti, pukki pahanilman – pakkasen ja paukkeen.
Nurkkia jäytää, natisuttaa, paukkuen puita ravisuttaa.”

Pehmeän polttava, suklaisen kahvinen ja vaniljainen. Musta ja runsasmakuinen olut pimeimpään vuodenaikaan. 


Hiisi Nuutti Coffee & Habanero Stout

Tummanpuhuva olut kepeällä vaahdolla. Tuoksu on paahtuneen maltainen, kahvinen ja suklainen. Hitunen vaniljaa, aika kaunis tunnelma.

Maussa tapahtuu paljon. Paahteisen maltaan liitto suklaisuuden ja kahvin kanssa sulaa suuhun. Vanilja pyöristää taustaa mukavasti, habanero pääsee irti jälkimaussa eikä sen jälkeen kamalasti himmaile. Chilihommat ei itselle iske ja senpä vuoksi tästäkään ei oikein nauttimaan pääse. Kahvistouttinen alku sen sijaan oli sitä kenties kauneinta paahteisten sävyjen tarjoilemaa tyylikkyyttä, mitä oluiden maailmasta voi löytää.

Oluena oikein mainiosti koostettu ja mauiltaan runsas, tasapainoinen ja erheetön. Chili ei vain ole minun juttu, joten ei ole Nuuttikaan. Liikaa mennään epämukavuusalueelle, vaikkei tämä nyt mitään tulisinta etenemistä edustakaan.