|
Illallispaikka. |
Marraskuisen
Tallinnan maltaista tarinaa on kerrottu jo TapTapin sekä Kaubamajan kokemusten
näkökulmasta, mutta aihetta voidaan sivuta vielä parin muunkin paikan verran.
Tiivistahtinen ja melko pikainen maavisiitti ei Uba&Humalin tai SIPin tykö
tällä kertaa sallinut suunnistaa ja sosiaalinen paine pakotti sivuuttamaan myös
Kohtiin tarpomisen. Areakoodi 10111 painottui tällä visiitillä vahvana.
No
ehdittiin sitä kevyesti vanhankaupunginkin katuja kuluttamaan. Ruokapaikkana
toimi alueen etulinjassa vaikuttava Restoran Farm, joka mainostaa myös omaa
siideri- ja olutvalikoimaa. ”Talon siidereiden” alkuperä ei etikettien
perusteella tosin selvinnyt, mutta ainakin Jaani Hanson tuotteita näkyi
listoilla ja hyllyillä melko laajalti olevan. Maistamatta paha sanoa sen
tarkemmin ja tokko se maistaminenkaan siideriummikolle olisi tilannetta sen
selkeämmäksi aukaissut.
Omaa
olutta tuli kuitenkin tuopillisen verran kulutettua. Farmi näkyy Untappdissa
merkatun kotipanimoksi, mutta tarkempi tutkiminen johdattaa meidät lähistöllä
sijaitsevan Beer Housen ovelle. Ainakin olutlistojen nimet yhtenevät keskenään
ja Farmissakin nähty litran patenttikorkkileka osuu yksiin Beer Housen
ulosmyyntiartikkelien kanssa. Uskoisin että jäljillä ollaan. Etikettikamaa joka
tapauksessa nuo Farmin oluet.
|
Farmin oluita saa ostaa mukaan vähän reilummassa pullokoossa.
(Kuva lainattu Farmin Facebookista) |
|
Turskanmaksavaahtoa, taimenen mätiä ja viiriäisen munaa. |
|
Ankan fileetä, päärynää, porkkanatahnaa ja kirsikka-punaviinikastiketta. |
|
Ruismallasvaahtoa, spelttikeksiä ja marjoja. |
Tarjolla
oli tuona iltana vain kahta kolmesta talon oluesta, joista ehkä se
mielenkiintoisin eli Märzen puuttui joukosta. Vaalea Pilsner Gold oli pienen
maistiaisen perusteella todella pahvinen tuotos, joten valikoin itselleni tummemman
Dunkles Extran.
Kovin kehuttava makuelämys ei sekään tosin ollut, sillä
pähkinäinen, mausteisen maltainen olut oli tuntumaltaan hyvin kevyt ja
muutoinkin turhan ohkaisen tuntuinen, jopa vetinenkin. Mallaspuoli olisi saanut
esiintyä runsaammin edukseen ja vaikken niinkään tuota limppuista imelyyttä
aina haikailekaan, olisi mukana saanut jotain pyöreyttä silti olla. Beer Housen tuotanto on ilmeisesti hyvin tuoreuspainotteista, eikä ulosmyytäville pulloille
luvata kuin parin viikon säilyvyys. Elinkaarivaikutukset ovat siis varsin
todennäköisenä läsnä näissä oluissa ja niiden tarjoilussa.
Farmin
ruoka oli sen sijaan ihan toimivaa, vaikkei ankka ehkä ihan satasella
vakuuttanutkaan. Peruslistan näyttää kuitenkin yleisesti ottaen pätevältä ja
puitteet olivat aika näyttävät, joskin jäin miettimään kuinka intiimiksi ja
viihtyisäksi salit saadaan, kun paikalla ei olekaan useampikymmenpäinen seurue,
jonka voi istuttaa suuriin pöytäryhmiin. Paikka on joka tapauksessa nostettu
White Guide –listalle, joka tarkoittanee jo jotakin, mutta ainakaan palvelun
puolesta sinne ei ole kavuttu. Ainakin paikoin painittiin Dunklesin sarjassa sillä saralla...
|
BrewDogin hanatarjonta. |
Yöpuolella
ehti vielä pienemmällä joukolla BrewDogiin, joka oli tähän saakka jäänyt Tallinnassa
käymättä. Hanalista oli sinällään tähän tilanteeseen sopiva, ettei pakottavaa
tarvetta uuden arviointiin tullut. Uloskin myytävää pullohyllyä en kovin
tarkkaan lähtenyt kartoittamaan, mutta ihan kivalta sen sisältö kyllä vaikutti.
Hanoilla
kuitenkin edettiin. Nitrotykitetty Jet Black Heart herätti laajaa ihastusta syvän
kermaisalla olemuksellaan, Brewskin kärkästä Ericiä ei kukaan seurueesta
halunnut juoda loppuun, mutta Mikkellerin SpontanDoubleRapsberry sen sijaan maistui
itselle todella hyvin. Paikkana aika kiva, hyvin samannäköinen kuin
seinäntakainen TapTap. Toimii omaan pirtaan. Yllättävän hiljainen tunnelma ottaen huomioon, että oli pikkujouluperjantai-ilta ja kello noin yksitoista. Mikäpä siinä, pääsipähän suoraan istumaan.
|
Koirabaarissa oli sopivan väljää... |
Lauantain
aikaisen poistumisen vuoksi suuremmat kartoitukset jäivät tekemättä
olutkauppojen avatessa oviaan vasta päivemmällä. Sen verran tuli kuitenkin
pistettyä merkille, että Tallinkin terminaalin sisäisen viinakaupan
oluttarjonta oli ajettu alas, kun se vielä viime vuonna tursusi kohtalaisissa
määrin virolaista cräftiä. Liekö meneillään olleella remontintapaisella
tekemistä asian kanssa?
Alasajon
meininkiä oli meneillään myös Tallinkin Megastarin tax free –taivaassa.
Osastoja oli vuoden aikana myllätty jonninverran eikä olutpuoli kovin montaa
hyvää tuotetta tarjonnut. Muutama Pühaste, Pohjala ja Chimay Blå siellä taisi
lähinnä olla. Baarivitriinissä sen sijaan näkyi olevan toistakymmentä värikästä
etikettiä eli sieltä voisi jotain vielä nykyisellään löytyä.
Terminaalin
ja Megastarin menneiden valikoimien jäljelle pääsee tämän raportin myötä:
|
Tässä tämänkertainen tuliaissortimentti... |