Salama Illuminati Pale Ale |
- Tyyli: New England Pale Ale
- Alk.%: 5,5
- Panimo: Salama Brewing, Espoo, Suomi
Väittävät, ettei Salama muka iskisi samaan paikkaan kahta
kertaa. Eivät ehkä ole käyneet Espoossa… Sinne samaan makuhermoon se nimittäin taas täräytti. Kuten Beach Leechin yhteydessä kirjoitinkin,
on Salama Brewing yksi kiinnostavimmista kotimaisista pienpanimoista tällä hetkellä.
Vahvan otteen trendikkäiden, aromirikkaiden humalapommien suuntauksesta
ottanut, suht nuori panimo tekee selvää jälkeä lajin parissa. Omat kokemukset
ovat olleet vielä vähäisiä, mutta vahvoja kuulopuheita aukottomasti tukevia,
joten nyt kasvua joukkorahoituksen avulla hakevan panimon tekemisiä tullaan seuraamaan
suurella mielenkiinnolla jatkossakin.
Lahden Paavolasta löytyneen, erinomaisen micro IPAn kaveriksi
lähti myös tällainen Illuminati Pale Ale. Odotetun samea, Vic Secretillä ja
Enigmalla kyllästetty olut on maustettu nettitotuuksien mukaan mangopyreellä,
joskaan tuota viimeistä en maistotilanteessa edes tiennyt sinne lisätyn – eikä se
maustakaan päälle sinällään käynyt. Ehkä arviossa mainittu hopburnin kyljessä
kulkeva karheus voisi siitä vihjata – omassa suussa tuo pyrelisä usein kääntyy
hedelmäisyyden lisäksi erikoiseksi karheuden tunnuksi. Tästä huolimatta Illuminati
on lupauksia herättävä ja mainio olut, mutta tästä Lahden Paavolaan etsiytyneestä
kaksikosta tuo kevyempi Beach Leech oli omaan suuhun askeleen osuvampi.
Salama Illuminati Pale Ale |
Samea, runsaan vaahdon nostava, vaaleankeltainen olut. Tuoksu
tursuaa trooppisen aromaattista hedelmää, monipuolisia sitrussävyjä ja kevyttä
mehukkuuttakin. Runsas, raikas, kepeä. Erittäin hyvältä vaikuttaa.
Maku on aromaattinen, paikoin jopa parfymaattinenkin, mutta
antaa myös hyvää rutistusta, terävyyttä ja rapeuttakin ihmeteltäväksi. Humalaa
on, sen takaan! Sitrushedelmät eri muodoissa greipin kuoresta sitruksen
mehukkuuteen hallitsevat tunnelmaa. Vaalea, kevyempi trooppisuus tukee mukana,
mutta jää lopussa jo vähän jalkoihin. Lopetuksen terävyys tuntuu menevän
paikoin vähän ylikin, kun alta vilahteleva karheus, kenties hopburn, pääsee
häiriköimään holtittomuudellaan. Ei pahasti, mutta kyllä sen huomaa.
Esityksenä kuitenkin varsin kelpo, vaikka todetusti hetkittäin
huojuukin. Olut ei myöskään onnistu ”huijaamaan” vahvuuttaan makujen ja
olemuksen tunnelmalla, vaan tunnistautuu vahvuisekseen melko lailla vahvuisekseen.
Se, onko tuo loppuunsa mitenkään merkittävä asia, riippuu kuluttajasta. Vetisyys
tai turha keveys ri tätä olutta kuitenkaan vaivaa, eikä edellä mainittua varsinaisena puutteena
voi pitää. Kunhan totean, koska paikoin näistä löytyy aika huomattavastikin
muhevampaa tarjontaa, kuin mitä prosenttilukema tölkin kyljessä antaa odottaa.
Salamalainen kuitenkin esiintyy edukseen ja sulautuu ennakkoluulottomasti
samaan vahvuus- ja trendiluokkaan kuuluvien herkkujen joukkoon, eikä isommin
välitä kehutuista tuontioluista, joita etenkin Pienen kaapeista löytyy. Hyvää
haastoa tiukalle kärjelle. Salama on yksi kotimaan kiinnostavimmista tekijöistä
omissa kirjoissani tällä hetkellä.
Pisteet: 36/50