perjantai 5. kesäkuuta 2020

Terassikesän avaus: Aalto Panimo Isohiekka Golden Ale

 Aalto Panimo Isohiekka Golden Ale
Kesän ensimmäinen terassiolut on tosiasia. Yllättävän aikaisin jopa, sillä allekirjoittaneen tulee käytyä hävyttömän harvoin anniskeluliikkeissä, saati terassilla istumassa. Yleensä terassikausi päästäänkin korkkaamaan vasta kesäloman tienoilla, mutta nyt otin härkää sarvista jo hyvissä ajoin. Ja kun tuo ravintoloidenkin täyssulku loppui ihan äskettäin, niin miksei.

Samalla tuli realisoitua pari vuotta mielessä kytenyt aikomus istahtaa vajaan neljän kilometrin päässä sijaitsevan lähibaarini, Säynätsalon Luotsiveneen, aurinkoterassille. Iltalenkki vaihtuikin siis kevyeen mummofillarointiin varsin kesäisessä säässä: nurmikkoa piinanneet esihelteet ehtivät hetkeksi väistymään ja kotoisampi sateen uhka leijui päällä. Sain kuitenkin sovitettua reippailuni ajankohdan parahiksi ennen taivaan aukeamista. Eikä ollut terassillakaan aurinkosäiden mukaista tunkua. Hyvä niin, sillä väenpaljous lieneekin yksi syy, miksen kamalasti anniskeluliikkeissä yleensä viihdy.

Luotsiveneen suuntimassa oli myös yksi toinenkin selkeä päämäärä: nauttia saariryhmän omia oluita. Panimoahan Säynätsalon saarilta ei (vielä) löydy, mutta sen rannoilla kuitenkin kuljeskelee alan taitajia. Jo pari vuotta toiminnassa ollut Aalto Panimo nimittäin pohjaa oluidensa tarinat ja etikettikuvat Päijänteen Tahitin eri kolkkiin ja saarelaistaustaa löytyy itse tekijöiltäkin. Onkin osuvaa, että Aallon oluet ovat rantautuneet myös Luotsiveneeseen – ja sivussa mainittakoon, että näkyi niitä olevan myös vanhan kunnantalon mainion Aabakery Town Hall Cafe & Bakery  -kahvilan valikoimassa.

Terassijuomaksi valikoitui aaltolaisten tuorein tuotos, joku aika sitten kauppajakeluunkin päätynyt Isohiekka Golden Ale. Mainiota Päijännettäkin näkyi löytyvän, mutta uutuuden viehätys vei tällä kertaa voiton. Isohiekka on saanut nimensä Muuratsalon saaren luonnonkauniin eteläpään (joku muuten on osa Muurametta) Pahkalahden hiekkapohjaisen rannan mukaan. En ole itsekään tuolla koskaan käynyt, joten mukava oli päästä vähän edes paikan makuun. Uskoisinkin, että Azaccalla, Galaxyllä ja Magnumilla humaloitu kokonaisuus istuisi hienosti käteen hiljaisen rannan sannalla istuessa.

Olut on käyty tekemässä Kanavan Panimon (Päijänteen äärillä toki sekin) luona, mutta aaltolaisillahan on par’aikaa omankin panimon perustamisprojekti käynnissä. Toivotaan, ettei poikkeuksellinen kevät tuota hanketta ole hyydyttänyt.

"Polttava hiekka 
Suhahdus pullonkorkin 
Kulaus olutta" 

ISOHIEKKA on haikun hyvä kesäolut.

 Aalto Panimo Isohiekka Golden Ale
Utuinen, syvänkeltainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa hedelmäisyyttä ja sitrusta. Kokonaisuutena yllättävän runsas.

Maku on kiva. Sopivan humalavetoinen. Runsaanlaista hedelmää, sitrusta ja kohtalaista katkeroa. Juotavuus on hyvällä tasolla, vaikkei kaikkein kepein olekaan. Syvyyttä siis löytyy kohtalaisen paljon, lajityyliin nähden korostetusti. Toimiva paketti ja hyvä terassikauden avaus sateen lähestyessä saaristobaarin terassia.

Pisteet: 34/50

torstai 4. kesäkuuta 2020

Kevyemmin kesään - Kellaripanimon kombuchat


Kombucha on varteenotettava virvoke etenkin kesäkuumalle.

Kombucha. Sehän on ollut kansan huulilla nyt pari vuotta ja on nosteensa ihan syystäkin ansainnut. Aihetta on sivuttu kertaalleen jo Olutkellarissakin, joten olkoon tämä suoraa jatkumoa vuodentakaiselle ensilaukaisulle.

Kyseessä on tosiaan teepohjainen, mm. olutharrastajillekin tuttua Brettanomyces bruxellensis -kantaa sisältävällä kombuchaviljelmällä, volgansienellä, fermentoitu ja pirskahteleva juomatyyppi. Jotkut juovat sitä terveysvaikutusten vuoksi, mutta itse kuulun enemmälti joukkoon, joka vain yksinkertaisesti pitää sen mausta. Jos laji ei ole tuttu, kannattaa se kokea itse, jotta siitä pääsee parhaiten jyvälle.

Tänään pureudutaan lähes paikalliseen kombuchan valmistajaan eli Kellaripanimoon. Vuonna 2013 toimintansa aloittanut keuruulaisyritys on maamme vanhin ja edelleen varsin harvalukuista joukkoa vetävä kombucha-panimo.

Vahva suositus.
Luomuraaka-aineista juomansa valmistavan yrityksen tuotteita on näkynyt kahviloiden ja erikoisliikkeiden, kuten Ruohonjuuren, valikoimissa jo pidemmän aikaa, mutta hiljalleen levikkiä on laajennettu myös ruokakauppojen puolelle. Keuruulla ollaankin nyt ottamassa entistä suurempaa loikkaa ja käynnissä olevalla joukkorahoitusprojektilla on tarkoitus tuoda kotimainen kombucha ”jokaiseen lähikauppaan” – ravintolajakelua unohtamatta. Ilmeisesti myös vientisuunnitelmat kytevät.

Miksi minä sitten kirjoittelen aiheesta olutblogiin? Kahdestakin syystä. Ensinnäkin kombucha on hyvää ja sitä kuluu taloudessamme koko ajan kiihtyvään tahtiin. Toisekseen minulle tarjoutui tilaisuus maistella läpi kaikki Kellaripanimon tuotteet ja pieni lisänäkyvyyden tarjoaminen pienelle ja kasvua tavoittelevalle yritykselle tuntui ihan hyvältä ajatukselta*. Ajavana voimana toki tuo itsekäs ykköskohta: minäkin haluan kotimaisen kombuchan ”jokaiseen lähikauppaan”. Ja eritoten terassijakeluun, sillä kombucha eri maustevariaatioineen olisikin muuten erinomainen lisä monen kesäterassin ja ravintolankin valikoimiin.

Kellaripanimon tuotteet ovat osin tuttuja jo entuudestaan. Tuotantoon kuuluu tällä hetkellä yhdeksän eri makua, joista olen kuitenkin aiemmin maistanut vain neljää – Classicia, Strongia ja kestosuosikeiksi nousseita Sitruuna-Inkivääriä ja Strong Gingeriä. Senpä vuoksi koko kavalkadin läpikäynti tuntui erittäin kutkuttavalta ajatukselta.

Kombucha tuli todettua erinomaiseksi retkijuomaksikin.
Kombuchassankin pätee eräänlainen porttiteorian mahdollisuus, sillä aiemmin en oikein kyennyt käsittämään, miksi inkivääri on niin monien hekumoima raaka-aine. Kombuchaan se kuitenkin sopii paremmin kuin hyvin ja mielellään vielä mahdollisimman tujuna tai sitten sitruunaisella pirskahtelulla ryyditettynä.

Meillä on kombuchamakujen suhteen pysyteltykin aika vakioituneissa yhdistelmissä eli mainitut inkiväärit ja sitrushedelmät pääosissa, mutta myös maustamattomia kuluu tasaiseen tahtiin. Marjamaustettuja ei käytännössä ole kulutettu lainkaan, muutamia kokeiluja lukuunottamatta. Nyt tuota näkemysmaailmaa päästiin kuitenkin onnistuneesti laajentamaan. Kellaripanimolta löytyy tällä hetkellä seuraavat maut - kaikkien pohjana toimii sekoitus vihreää Chun Mee -teetä ja mustaa teetä, suluissa mausteaineet:

  • Classic (maustamaton)
  • Berry (mustaviinimarjamehu, raparperimehu, kiinanruusu)
  • Karpalo (karpalomehu, kirsikkamehu)
  • Tyrni (tyrnimehu)
  • Strong Ginger (inkivääri)
  • Sitruuna-Inkivääri (sitruunamehu, inkivääri)
  • Greippi-Kataja (greippimehu, greippiöljy, katajanmarja)
  • Strong (maustamaton)
  • Kurkuma (kurkuma. inkivääri)

Kellaripanimon tunnistaa liskomaisesta tunnuksesta.
Maisteluiden jälkeen juoni oli selvä: koko valikoima keräsi kehuja ja lähti mieluusti uusintamaistoonkin, mutta myös selkeät suosikit erottuivat joukosta. Vaimon suosikkina pysyy edelleen Strong Ginger ja hyvänä kakkosena tuttu ja turvallinen Sitruuna-Inkivääri. Nuo kaksi sopivat myös omaan suuhun erittäin hyvin, mutta myös Kurkuma ja jo etukäteen kutkutellut Greippi-Kataja haastavat Strong Gingerin valta-asemaa tehokkaasti. Tuo nelikko on joka tapauksessa selkeä kärkiryhmä, jonka viimeisiä pulloja olemme yritettäneet parhaamme mukaan jemmata erityisiä tilanteita varten. Heikolla menestyksellä.

Perusvarmat Classic ja Strong ovat myös hyviä, runsasmakuisia ja raikkaita vaihtoehtoja, joita on otettu käyttöön vähän arkisemmissakin merkeissä ja retkillä. Marjamaustetuista tuli tuossa jo edellä todettua sen verran, ettei niillä ole oikein ollut menekkiä meidän perheessä. Tässä kohtaa on kuitenkin vedettävä vähän sanomisia takaisin, sillä etenkin Tyrni yllätti positiivisesti puraisevalla ja aidon kirpeällä olemuksellaan.

Kellaripanimon kohdalla onkin syytä muistaa, ettei tuotteiseen vahingossakaan ole eksytetty teennäisiä esansseja tai muita täyteaineita, vaan maut tulevat aidoista marjoista, hedelmistä ja mausteista. Marjaisalta etukäteen kuulostanut Berry vähän pelottikin etukäteen korkata, kun muutamia Ofelian makuisia virityksiä näissä on vastaan aiemmin tullut. Berry, kuten Karpalokin, oli onneksemme kaukana ylimakeista ja tunkkaisista pelkokuvista ja täyttivät paikkansa aidon marjaisina ja hieman hillittyinäkin juomina hyvin. Tarjosin Berryä myös ensi kertaa kombucha maistaneelle kaverillenikin, joka taas tykästyi siihen maustamatonta Classicia enemmän.

Makuja on siis monia, mutta Kellaripanimon valikoimista luulisi kyllä sopivan löytyvän.

Kombucha opetti minut aikaisemmin inkiväärin makuun ja Strong Ginger on napakan inkiväärin ystäville erinomainen valinta. Vahva ehdokas myös omakohtaiseksi ykkössuosikiksi.
Greippi-Kataja on juuri niin hyvää, miltä kuulostaakin. Greippimäisen pirskahteleva, katajaisen tuore ja erittäin, erittäin suunmukainen kokonaisuus. Toimii sekä metsän rauhassa että kesähelteellä laiturin nokassa.
Kurkuma oli hassu yllätys. Hyvin paljon samaa kuin inkiväärimaustetuissakin kombuchoissa, mutta tietenkin omalla, kurkumaisen raikkaalla twistillä. Kenties se suurin yllättäjä kaikista.
Meidän talouden klassikko, jossa on oikeastaan kaikki kohdallaan. Sitrus ja inkivääri - hieno pari.
Peruskombuchan vähän ryhdikkäämpi ja runsasmakuisempi versiointi. Ei mausteita, vaan kuplivan pirteää, aitoa itseään. Vaati aikanaan pientä totuttelua, mutta nousi kevään myötä luottovakioihin.
Ja luottovakioksi voi laskea Classicinkin, maustamattoman Strongin kevyemmän sukulaisen. Erinomainen janonsammuttaja, jos niin on sopivaa ääneen sanoa. Sanon kumminkin, koska se on totta.
Kirpeä tyrnimarja toimii pirskahtelevassa ja aika pirteitä hiilihappoja kuhisevassa kombuchassa yllättävänkin hyvin.
Karpalon happamanalainen luonteikkuus toimii aitona itsenään, eikä kaipaa lisämakeutta rinnalleen. Karisti vanhat traumat marjamaustetuista kombuchoista hienosti. Sisältää myös kirsikkaa.
Samoin tekin myös Berry.  Ajattelin sen etukäteen olevan puhtaasti vadelmamaustettu, mutta punaisen värin takaa löytyykin monipuolisempi yhdistelmä mustaviinimarja, raparperia ja kiinanruusua. Punertava väri on aika kaunis, mutta maku on hillitymmän marjainen eli tilaa jää myös kombuchan omalle maulle. Pidin tästäkin ja erityisen hyvin se maistui retkikaverille, jolle kombuchakokemus oli ensimmäinen.
*Kirjoituksen taustoista tarkennettakoon, ettei Kellaripanimolla ole sen suhteen mitään tekemistä toimeksiannon tai muunkaan suhteen. Kombuchat on toki heiltä saatuja, mutta ne tulivat aiemmin yksityishenkilönä tuottamani kuluttajakokemusmateriaalin korvauksena. Tämä kirjoitus on siis jo ”omakustanteista ylityötä”, jos niin halutaan sanoa. Kukaan ei siihen ole siis velvoittanut.