tiistai 29. kesäkuuta 2021

Uiltje Enter The Waimea NZ Double IPA

Uiltje Enter The Waimea NZ Double IPA

Noniin, nytpä toi pöllöpanimo sitä kuuluisaa meteliä pöytään. Hipidihop-musiikin tahdissa varttuneen, nyt jo ehkä entisen nuoren, ei kauaa tarvinnut puntaroida, tarttuako tölkkiin vai ei. Vaikka Alkossa aika hyvin viime vuosina edustettu hollantilaispanimo Uiltje on hyvistä oluistaan huolimatta jäänyt suht vähällä huomioille lasissani, mutta tätä ei voinut ohittaa.

Enter the Waimea edustaa soljuvaa, hitusen samentunutta tupla-IPA -maailmaa kohtaisella katkeruudella (60 IBU) varustettuna. Humalat on rahdattu Uudesta-Seelannista (Waimea, Nelson Sauvin, Wakatu) ja mallasrunko nojaa Pilsnerin sekä Pale Alen varaan. Se omakohtaisesti painavin juju lepää kuitenkin oluen nimen ja etikettitaiteen puolella. Ei sillä, etteikö 8,6-prosenttinen tupla-IPA aina silloin tällöin muutoinkin kiinnostelisi. 

Innoituksensa olut on ilmiselvästi ammentanut Wu-Tang Clan -yhtyeen Enter the Wu-Tang (36 Chambers) -klassikkoalbumin hengestä. Etikettikin on suoran pöllömäinen kopio albumin kannesta, joten kyllähän tässä melkoiset odotukset saadaan yksittäisen oluen harteille jo pelkän ulkoasun ansiosta ladattua.

Uiltje Enter The Waimea NZ Double IPA

Tölkkiin näkyy painetun tölkityspäivämäärä, joskaan en osaa lukea, meinaako se huhti- vaiko jopa toukokuun alkua: 04-05-2021. Melko tuoretta joka tapauksessa edelleen, vaikka lähes kolme viikkoa sitä saikin Alkon verkkokaupan kautta tilattuna saapuvaksi vartoa.

Wu-Tang Clanille ei tunnetusti käy ryttyileminen, tai muutoin saa kyynelsilmin suojella niskaansa. Uitlje ei kuitenkaan ole lähtenyt kaapimaan vain kermoja päältä, vaan taitaa shakkinyrkkeilyn mysteerit. Hieno teema, mainio olut, klaani etuetiketissä. Voiko se olla niin simppeliä?

Don’t confuse this Waimea with Waimeeaameeaaa!!, our 2020 ode to Super Saiyan. No sir, this ol’ dirty bastard is a retro shout-out to the eponymous 1990s Owl Tang Clan collective. Who that?! This Waimeahopped New Zealand IIPA ain’t nothing to f’ wit, that’s all we’re saying.

Uiltje Enter The Waimea NZ Double IPA

Nykymittapuulla kevyen utuava, oranssisenkeltainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, sitruksinen, jonkin verran pihkainen. Trooppinen, kypsä ja pehmyt hedelmäisyys on kuitenkin isoimmassa roolissa. Aika tuhtia menoa tuntuu se puoli tarjoilevan.

Maku nojaa tuoksuun. Melko runsas ja syvänoloinen tunnelma saa lisäjyhkeyttä melko olemattomien hiilihappojen ansiosta. Flätti tämä ei ole, mutta pienikuplaisten pirskahtelujen määrä ja voimakkuus on hyvin, hyvin hillityllä tasolla. Huulet tahmaantuvat kohtalaisesti ja suht hidasta kamaa tämä on.

Kypsä hedelmäisyys, sitruksisuus ja mäntyinen, kevyen pihkainen tuntuma saa hyvää jalansijaa vieden kohti kevyesti lämmittävää ja kypsän trooppista jälkimakua. Semmoinen pehmyt ja vähän oldschoolimpi mango-passio-aprikoosi-ananas -symbioosi tässä päävaikuttimena on. Katkeroa löytyy, mutta sen voima ehkä hieman katoaa oluen melko runsaaseen olemukseen. Osuu kyllä omaan makuun ja soljuu kauniisti Wu-Tangin sulosointujen tahtiin.

Pisteet: 39/50

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Garage Riba Unfiltered Pils

Garage Riba Unfiltered Pils

Espanjalainen Garage-panimo ei varmastikaan esittelyitä kaipaile. Uutta oluterää saapui Barcelonasta taas myös Palokan Citymarkettiin ja iskin silmäni pieneen pinkin väriseen purnukkaan. Sisällöllä ei oikeastaan ollut tässä vaiheessa mitään väliä, eikä tekijälläkään, pitihän moinen ilmestys testiin saada. Onnekseni tekijä kuuluu omassa suussani erehtymättömien laatupanimoiden joukkoon ja suodattamaton Pilskin osuu tyyliltään hienosti germaanikesäni teemaan, joten ei käy tuurin suhteen valittaminen. Ehkä herkkä Pils hieman hellemaan trendipanimon käsissä sivukielellä normaalisti hirvistyttäisi, mutta Garagen suhteen luotto on melko vahvaa tälläkin kertaa.

Panimo kehuukin, että Pils-tyylisten lagereiden parissa on tehty harjoitteita vuosien ajan ja tämän reseptien hionnan, raaka-aineiden tarkan valikoinnin ja palavan onnistumisenhalun kautta laseihimme kaatuu huippuunsa trimmattu, pohjoissaksalaiseen tyyliin viritetty Riba. Vaikka omaan ostopäätökseeni vaikuttikin eniten upea etiketti, ei sisällön suhteen tehtyjä panostuksia sovi missään nimessä vähätellä.

Oluen valmistuksessa käytetty vesi on muokattu tyylilajille sopivaksi käänteisosmoosin avulla. Maltaiksi kelpuutetaan yksinomaan bambergilaisia Pilsner-maltaita ja humalatkin on valikoitu saksalaisten humaltarhojen vainioilta: Hallertau Mittelfruh, Tettang ja omaan suuhun upeasti toimiva Saphir. Eli hieman semmoista sitruksen kuoren aromikkuutta olisi perusyrttien ja puhtaan maltaan ohella tarjolla.

Tänä päivänä lienee  erikseen mainittava, ettei Riban teossa ole turvauduttu lainkaan kuivahumalointiin,  vaan nekin eväät on isketty ryhdikkäästi whirpooliin - humalaa pitäisi siis piisata ihan mukavasti. Olut on saanut lageroitua matalassa lämpötilassa ilman muun maailman menon täyttämää kiireilyä ja kyllähän tuo hyvin tasapainoinen, maistuva ja erheetön lagerolut mielestäni onkin. Suodattamattomuus pehmentää rungon tuntemuksia sopivasta, muttei turhia raskauttavalla tavalla. On hyvä. Mutta on myös aivan liian pieni pakkauskokokin…

Tämä olisi kiva tilata myös baarissa. Hei, paappa Riba ja sitä rataa.

Garage Riba Unfiltered Pils

Sameahko, viljavan vaalea ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on oivallinen. Pehmyt, samalla ruohoisen pureva ja raikas. Vaalea maltaisuus on läsnä ja tuo tuota pehmeyttä tuoreen ruohoisuuden, hieman suoran sitrusmaisuudenkin taustalle.

Maku nojaa tuoksuun. Varsin napakassa ja tuoreutta uhkuvassa humaloinnissa esiintyy vehreän ruohoisuuden ohella myös vanhan mantereen humalten vaaleaa ja suoraviivaista, yrttisävyistä sitruksisuutta. Mallaspuoli ei itseään tyrkytä, mutta suodattamattomuuden myötä esiin tulee pehmeää, hyvin vaaleaa ja viljavaa makuaan. On hyvä, ellei jopa loistava.

Pisteet: 38/50

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Hangaround & Nobody Pekka Souri

Hangaround & Nobody Pekka Souri

Hangaround & Nobodyltä tuli kesää vasten uutta souria ihmeteltäväksi. Tätä passionilla ja aprikoosilla maustettua, suht mehevänlaista Pekka Souria on näet ollut saatavilla jo jokusen kesähetken. Melko räväkän etiketin taakse kätketty olut on nostattanut ainakin omassa sekalaisessa mediakuplittumassa kohtalaista kuohuntaa, mikä lienee ollut tarkoituskin.

4,3-prosenttisen hapanoluen nimiviittausta ei varmastikaan tarvitse kauaa miettiä ja etikettiin painettu tarkennus Passionfruit and apricot sour that keeps you on the night line” viimeistään alleviivaa innoistuksen lähteen. Sitä tarina ei kuitenkaan kerro, onko Helsingin entinen apulaiskaupunginjohtaja, aikoinaan Yölinjalla-radio-ohjelmastakin tuttu Pekka Sauri saanut tribuuttioluensa rehdin fanituksen, vaiko vain sattumalta sopivan sanaleikin ansiosta. Oli miten oli, Pekka on tuotteesta ilmeisen tietoinen ja Twitterin perusteella myös saanut oman osuutensa tölkkilähetyksen muodossa.

Hangaround & Nobody Pekka Souri

Mehevän oranssinen, aika hedelmäisen näköinen olut. Sameaa on, vaahtoaakin ihan kivasti. Tuoksu on oikeastaan sekoitus aprikoosi-Pilttiä, sitrusmyötäistä happamuutta sekä mangopyreisyyttä. Vähän jotain marjaisenkin tapaista nenään nousee.

Maku on aikas mukava, vaikken suuri sourien ystävä olekaan. On kivaa kirpakkuutta, melko pyremäistä, mehevää passionia, aprikoosuutta ja sitrusta. Jälkimaussa suuhun nousee myös lapsuustraumojen aprikoosikiisseliä, mikä ehkä vähän kalvaa, mutta onneksi sekin peittyy nopeasti runsaamman hedelmäaallon ja happamuuden korostuvaisuuden alle. Varsin hyvä.

Pisteet: 34/50