Olarin Big Momma DBA (2023)

Olarin Big Momma DBA (2023)

• Tyyli: Barley Wine
  
• Alk.%: 10,4
• Panimo: Olarin Panimo, Espoo, Suomi

Olarin muhkea Big Momma on viettänyt aikaa sekä portviini- että oloroso-tynnyreissä. Sherry ei yleisesti kuulu omiin astiasuosikkeihin, joskaan en muista sen suuremmin kyllä missään tuotteessa häirinneenkään. Mielikuvajuttu todennäköisesti siis.

Ohraviinistä on ollut liikkeellä myös tynnyröimätöntä tavaraa, mutta näitä ei vielä lasiini ole kertaakaan kaatunut. Myös vuosittain erilaisilla tynnyrikomboilla ylevöitetyistä DBA-versioista tämä on ensimmäinen kohtaamani versio. Mielenkiintoisten juttujen äärellä siis ollaan.

Olarin Big Momma DBA (2023)

Ruskea ja sakea, aika rumakin olut kuohuaa hieman korkin aukaisun jälkeen. Tuoksussa on kypsää, tummaa hedelmäisyyttä, kuivattua luumuisuutta ja rusinaa. Karamellista, tummaa imeltyneisyyttä, kevyttä mausteisuutta ja lämmintä punaviinin kaikua.

Maku on hyvä ja olut suussa soljuva. Imeltynyttä maltaisuutta, rusinaa ja kuivattua luumua. Runsautta täydentää tumma, kypsä hedelmäisyys. Taustalla punaviinimäistä lämpöä, portviinin intensiivistä pehmeyttä ja tynnyrin kaikua. Jälkimaku on pitkä, alussa kevyen sokerinen, mutta lopulta lämmön myötä kuivuva. Suuhun jää lopulta punaviinimäinen kajo. Varsin hyvää.

Pisteet: 38/50

Staffelberg-Bräu Wienerla

Staffelberg-Bräu Wienerla

• Tyyli: Vienna Lager
• Alk.%: 5,4
• Panimo: Staffelberg-Bräu, Bad Staffelstein, Saksa

Jälleen uutta panimotuttavuutta testiin Saksasta. Staffelberg-Bräu sijaitsee hyvin pienessä Bad Staffelsteinin kylässä, hieman Bambergista pohjoiseen. Panimon oma Bräustübt toimii osuvasti kylän keskipisteenä.

Staffelberg-Bräu Wienerla on suodattamaton, peruslageria hieman sävykkäämpi lager, josta näkyy käytettävän sekä Viennan että Kellerbierin tyylimääritelmää. Jotain siltä väliltähän tämä varmasti onkin.

Oluen nimi on hieman hassuhko, sillä frankithan käyttävät frankfurter-hodarista samaa termiä. Panimo kuitenkin painottaa valitun nimen vain korostavan valmistuksessa käytettyjen vienna-maltaiden ylevyyttä. Nimihän harvemmin juomaa pahentaa ja hyvin tämäkin samea, hieman punertava lagerolutkin lasista katoaa.

Staffelberg-Bräu Wienerla

Kevyen utuinen, hennon oranssinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on kevyelti hunajainen, vaaleahkon maltainen ja kevyen kukkainen.

Maussa päällimmäisenä vastaan tulee kevyen hunajainen, hienoisen punertava maltaisuus, jota kukkainen, aavistuksen sitruksinen humalointi täydentää mukavasti. Hunajaisuudestaan huolimatta melko kuiva, yllättävänkin vaaleapiirteinen lager. Ei hassumpi, muttei suuremmin mieleenkään jäävä. Perusvarmaa laatua siis.

Pisteet: 33/50

Oslo ja Røør

Røørin hanarivistö toimi Oslon päänähtävyytenä.

Trondheimista matkamme jatkui pääpitäjänä tunnettuun Osloon, jossa aikataulu salli tuttuun tapaan vain lyhyen iltalenkin. Nälkäinen turistijoukkomme lähti ensimmäisenä yhyttämään syötävää ja melko ekstemporeena valittu italialaispaikka heti Tuomiokirkon pihapiirissä osoittautui ainakin pizzan suhteen hyväksi valinnaksi. Olutpuolella tarjolla oli muutamia Baladinin tuotteita, mikä oli mukava lisä talon antimiin. Paikan nimi taisi olla Baltazar.

Røør

Sijainti

Valikoima

Tuomiokirkolta ei ole pitkä siirtymä Røøriin, joka on tunnettu ehkä tarpeettomankin leveästä hanavalikoimastaan. Vai eikö 70 hanaa muka kuulosta hieman överiltä Blackdoorin kokoiselle olutpaikalle? Ehkä ei, kävinhän itsekin paikkaa ihmettelemässä.

Aivan täysin Røør ei lupaustaan kuitenkaan täyttänyt. Hanataulusta löytyy paikka ”vain” kuudellekymmenelle tuotteelle ja käyntihetkellä näistä seitsemän oli tyhjänä. Kommenteissa tosin huomautettiin, että Røørissa olisi myös yläkerta baaritiskeineen. Tästä kuultuani muistelisinkin, että baaritiskiä vastapäätä saattoi olla portaikko, joten ne puuttuvat hanat löytynevät sitä myöten ns. ylemmältä tasolta.

Untappdin mukaan hanakattaus nimittäin vaikutti täysimittaiselta, joten nähtävästi matkalaisen tarkkaavaisuus ei ollut aivan tapissaan. Katse kiinnittyi hanalistaan viereisen portaan sijaan. Sen kuitenkin havainnoin, että oluen lisäksi hanoista löytyi myös kombuchaa, siideriä, meadeja, taptaileja ja jopa Stigbergetsin GT:tä. Olut oli kuitenkin selkeässä pääroolissa.

Vaikka Oslossa tuli sysättyä syrjään alustava ajatus tutustua paikallistason panimoravintoloihin, päätin pitää kiinni edes norjalaisuudesta. IPA-hammasta kolotti, mutta tarjolla oli vain kaksi isäntämaan humaljuomaa. Testasin siis molemmat. Tiukka rajaus helpotti valintaa mukavasti, sillä jos tuotteen alkuperämaa olisi ollut toissijainen juonenkäänne, olisi homma hankaloitunut merkittävästi.

Røørin lasivitriiniä en edes hoksannut tutkia sen tarkemmin, kun hanataulussakin oli niin paljon ihmeteltävää.

Seuraksi lähtenyt matkanjohtaja siemailikin Madridin lähistöltä ponnistavan Cervecera Penínsulan NEIPAt, jotka saivat suht vuolaat kehut osakseen. Taululla komeili myös mm. Toppling Goliathin nimi, mutta ehkä megalomaanisimmat spektaakkelit joukosta kuitenkin puuttuivat. Mutta väittäisin kyllä, ettei valikoiman edessä suu kuivaksi varmastikaan jää.

Juttua puhtaaksi kirjoittaessa tulin vilkaisseekseni Røørin reaaliaikaista Untappd-tarjontaa ja huomasin norjalaisedustuksen kohentuneen reippaasti. Vaihtuvuutta näkyy olevan, mikä on tuolla hanamäärällä positiivinen asia.

Itse paikka oli varsin leppoisa, eikä arki-illan hämärtyessä tungosta pahemmin syntynyt. Edellä esittämäni kokoarvio tilasta voi mennä metsään, sillä istuin loossissamme selin saliin päin. Tiskillä tuli vastaan  ØX Tap Roomilta tuttu ”tippisysteemi” eli summa tuli syöttää päätelaitteeseen itse. Mutta sitten oluisiin.

Bådin Vesterålen IPA

India Pale Ale / 6,4%

Bådin, Bodø, Norja

Ensimmäisenä lasiin valui IPA-juomaa suhteellisen pohjoisesta Bodøn kaupungista, joka soittelee kelloja lähinnä jalkapallojoukkueensa, Konferenssiliigassa pari vuotta sitten Mourinhollekin harmaita hiuksia aiheuttaneesta Bodø/Glimtistä. Itse panimo ei sen sijaan soitellut kelloja lainkaan, mitä en suurempana ihmeenä varsinaisesti pidä. Vuonna 2012 perustetulla Bådinilla vaikuttaisi olevan suhteellisen laaja tuotekirjo ja se nojaa brändissään odotetusti arktiseen romantiikkaan ja lumipeitteisiin vuoriin.

Maistamani Vesterålen on 6,4-prosenttinen, rungoltaan gluteeniton IPA. Tyylisuunta kallistuu länsirannikon tunnelmiin, vaikka peräkärry vähän vajaaksi siinä touhussa jääkin:

Kevyen oranssinen olut valkealla vaahdolla. Ei oikeastaan lainkaan utua, varsin asiallisen näköistä on. Tuoksussa kevyttä karamellia, runsaampaa sitrusta sekä länsirannikon trooppisuutta greippisellä särmällä.

Keskirunsaan ja runsasmakuisen välillä tasapainotteleva länsirannikon IPA sitruksen, kevyen karamellisuuden sekä tropiikin tunnelmoinnin teesein. Peräkärry on lastattu greippikuormalla, mutta hieman laitojen reunoja varoen. Napakampaa voisi olla. Juotavuus ja makumaailma on kuitenkin kohdillaan.

Pisteet: 36/50

Brix IPA

India Pale Ale / 6,0%  

Brix Brygghus, Bryne, Norja

Toinen IPA tulikin sitten jo hieman lähempää, muttei aivan naapurista sekään. Stavangerin eteläpuolella sijaitsevasta Brynestä matkaan lähtenyt IPA näkyy kulkevan myös nimellä Brix Husets IPA, jonka vahvuus on ilmeisesti vaihdellut hieman ajan mittaan. Talon IPA -viittaus juontanee juurensa Brixin panimoravintolasta, josta löytyy parisenkymmentä hanaa sekä ruokailumahdollisuus. Kahdesta maistetusta tämä tuntui toimittavan ns. perille saakka:

Oranssinen olut kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksussa rehti länsirannikon tuulenvire. Pihkaa, greippiä ja sopivaa karamellisuutta. Myös havuja löytyy.

Maku on pihkainen, karamellinen ja lopussa greippisen katkera, niinkuin vanhaan hyvään aikaan. Havuja, yleistä trooppisuutta sekä sävymaailmaa tahdittavaa tuoretta sitruunaisuutta. Napakan katkeron matkassa ehkä kevyttä yrttisyyttäkin. Oikein hyvä.

Pisteet: 38/50

---

Kosketus Osloon jäi melko ohkaiseksi, eikä sinne alkuperäisen aikataulun mukaan ollut tarkoitus jalkautua lainkaan. Olin kuitenkin ollut nohevana ja tehnyt Trondheimin kevyttä taustatyötä kaupungin tarjonnasta etukäteen. Paikkana Oslo vaikutti paljon ensimmäistä etappiamme hektisemmältä ja vaikka se kiehtova sinällään olikin, ehkä tuonne Nidelvan varrelle jäi lopulta kovempi uudelleenkäynnin fiilis. 

Alla kuitenkin muutamia silmäilemiäni nostoja Oslon tarjonnasta. Jos Trondheimin lista saattaa olla joiltain osin vajaa, sitä tämä Oslon vastaava aivan varmasti on:

Amundsen Bryggeri & Spiseri

Sijainti 

AmundsenBreweryn www 

Suomessakin nähdyn Amundsenin panimoravintola toimii niillä samoilla sijoilla, mistä koko tarina sai vuonna 2011 alkunsa. Päätuotanto on siirtynyt jo aikaa sitten isompiin tiloihin, mutta Kansallisteatterin kupeessa valmistetaan edelleen pieniä määriä lähinnä oman panimoravintolan tarpeisiin. Tarjolla on kuuleman mukaan 32 oluthanaa ja ”kohtalainen” pullovalikoima, joten tämä olisi ehkä ollut syytä itsekin kokea.

Amundsen Bryggeri & Spiseri Oopperatalolta katsottuna samalla suunnalla kuin Røør ja sen saa huoletta sekoittaa Amundsen Breweryyn… Samaa perhettä kun ovat.

Brewgata

Valikoima

Sijainti 

Annoin itselleni suositella Oslon rautatieaseman lähistöllä sijaitsevaa Brewgataa, vaikkei Craft Beer Rock Bar ehkä konseptina se kaikkien kiehtovin ole. Hanalistaa silmäillessä on kuitenkin myönnettävä, ettei se Røørin leveys ole aina pääasia, jos reiluun kymmeneen hanaan on ”naapurissa” tuutattua kova jenkki- ja eurokamaa. Jos sellaisesta siis tykkää. Sijainniltaan varsin hyvä myös ”junan- tai bussinodotteluoluen” nappaamiseen.

Oslon kaupunkikuva poikkeaa jonkin verran Trondheimista.

Crow Bar & Bryggeri

Valikoima

Sijainti 

Pari korttelia Brewgatalta pohjoiseen toimiva Crow on yksi Oslon keskustan useammista panimoravintoloista. Norjalainen olutravintolan vakio vaikuttaisi olevan 20 hanapaikkaa, sillä se toteutuu myös täällä. Kahteen kerrokseen jakautuvan ravintolan tarjontaa kuuluu oman tuotannon lisäksi myös vierashanoja ja ruokaakin on tarjolla.

Schouskjelleren Mikrobryggeri

Valikoima

Sijainti

Schouskjelleren on mielenkiintoinen toimija, johon suosittelen tutustumaan. Se toimii perinteikkään Schous Bryggeri vanhoissa kellareissa lähellä Akerselvan mutkittelevaa virtaa. Vanha Schous lopetti toimintansa vuonna 1981. Se oli tuolloin Norjan vanhin toiminnassa ollut panimo, jonka juuret ulottuvat aina 1800-luvun alkuun saakka.

Schousin panimorakennukset lienee valtaosiltaan suojeltuja, mutta panimoperinteiden jatkamista se ei onneksemme estä. Vuonna 2010 toimintansa aloittanut kellaripanimo Schouskjelleren Mikrobryggeri keskittyy teeman mukaisesti hieman perinteisempien tyylien valmistamiseen, mutta löytyy sen listoilta hieman diipadaapaakin.

Hopyard

Valikoima

Sijainti 

Hopyard on Oslon punatiilisellä ruokatorilla, Mathallenilla, toimiva craftpub, jolla on ehkä muita mainittuja kohteita hieman kapeampi valikoima. Paikka on kuitenkin vielä hyvin saavutettavissa ja siellä vieraillessa voi tutustua hallin laajaan ruokatarjontaan. 

Brygg Oslo

Valikoima

Sijainti

Tuomiokirkon naapurissa toimivan Bryggin hoksasin vasta reissun jälkeen saamani vihjeen kautta. Hanalista on 36:n kappaleen mitalla Røøria selvästi jäljessä, mutta varsin tasaveroiselta sen anti äkkiseltään vaikuttaisi. Hyvä tärppi olisi tämäkin ollut, kun olisi ajoissa hoksannut.

---

Mainittujen paikkojen lähimaastoista löytyy paljon muutakin koluttavaa. Kommenteissa minulle vinkattiin vielä Crown lähellä sijaitsevat Café Sara. Panimoitakin Oslossa riittää aika hyvin, ja en rehellisesti sanoen ole edes varma, montako niitä tarkalleen ottaen löytyy. Nopealla etsinnällä löysin jo edellämainittujen lisäksi vielä kourallisen tuosta keskustan nurkilta:  Ølsmia, Nedre Foss Bryggeri, Sagene Bryggeri, Grünerløkka Brygghus, Beer Flag,  Eik & Tid sekä Skandinavian vanhin pienpanimo*, Oslo Mikrobryggeri. Onhan siinä kiertämistä...

*Oslo Microbryggeri on tosin perustettu "vasta" 1989, joten Kääriäisen Pekalla saattaisi olla oslolaisten itse itselleen antamasta tittelistä eriävä mielipide...

 

Hanoja piisaa.

Røørissä oli arki-iltana aika seesteistä.