Uiltje Don't Lick The Lamppost

Uiltje Don't Lick The Lamppost

• Tyyli: India Pale Ale
  
• Alk.%: 6,7
• Panimo: Uitlje Brewing Company, Haarlem, Hollanti

Come on, we dare ya. No no, we double dare ya. No no no, we triple dog dare ya. Stiffen your spine, curl your lips and… stick your tongue to a stupid pole. When it freezes, don’t panic. Just sprinkle said tongue with our herbal, piney East Coast IPA and be free. It’s an essential item in every Lamppost Licking Survival Kit. We’re pretty sure it works, but no guarantees. On second thought, maybe don’t lick the lamppost.

Hollantilaisen hassuttelu-pöllöistä tutun Uiltjen 6,7-prosenttinen East Coast IPA liihotteli vastaan Keljon Alkossa. Citraan ja Nectaroniin nojaava kokonaisuus jatkaa panimon perushyvää linjaa, vaikkei tarjonnan kärkikastiin onnistukaan nousemaan. Mukaan on mahdutettu myös appelsiinin kuorta. Oluen nimestä ja etikettikuvituksesta erityismaininta. Nämä on pääsääntöisesti aika hauskoja.

Uiltje Don't Lick The Lamppost

Oranssinen, sumuava ja vaalealla vaahdolla kruunattu olut. Tuoksussa sitrusta, havuisuutta, yrttiä ja kevyempää hedelmäisyyttä. Appelsiini nousee myös hyvin esiin.

Maku on varsin hyvä. Sitrusta ja appelsiinia on varsin paljon ja hyvin tuoreessa muodossa. Alla havuja ja hieman pihkaa, lopussa myös yrttisempää kulmaa. Taustalla yleistä trooppisuutta, muttei kovin runsaassa roolissa kuitenkaan. Peräkärry jää aika kevyeksi. Raikasta menoa.

Pisteet: 37/50

Frydenlund Juicy IPA

Frydenlund Juicy IPA

• Tyyli: India Pale Ale
  
• Alk.%: 4,6
• Panimo: Ringnes Bryggeri (Carlsberg Group), Oslo, Norja

Trondheimissa nautitun ryhmäillallisen painikkeeksi oli tarjolla paria hanasta laskettavaa olutvaihtoehtoja. Carlsberg-omisteisen Ringnesin tavaraa pääasiassa, josta mielenkiintoisimmalta vaikutti Frydenlund-brändin Juicy IPA.

Sympaattiselta kalskahtava Frydenlund oli vuoteen 1995 saakka ihan oma panimonsakin ja lukeutui Norjan suurimpien toimijoiden joukkoon. Se oli tuohon aikaan tosin jo yhdistänyt voimansa Ringnesin kanssa, joka jatkaa Frydelundin brändin eloa omalla Nittedalin tehtaan linjastolla. Ennen Ringnes-yhteenliittymää Frydenlund oli lyönyt hynttyyt yhteen toisen oslolaisen, lopulta toimintansa vuonna 1981 lopettaneen Schous Bryggerin kanssa.

Frydenlundin brändiin liittyy eräs mielenkiintoinen seikka, joka juontaa juurensa panimon vuonna 1859 perustaneen merimiehen, Mads Ellef Langaardin, bisnessvainusta. Langaard näet ymmärsi tunnistettavuuden hyödyt ja lopulta miehen nimikirjaimilla koristellusta tähtilogosta tulikin Norjan ensimmäinen rekisteröity tavaramerkki. Tämä tapahtui tosin vasta vuonna 1884 joten liekö ajatus kypsynyt hiljalleen panimontouhujen kehittyessä vai oliko viiveen syynä byrokratian hidasluonteinen kehityskulku. Mene ja tiedä.

Kauas on joka tapauksessa tultu Langaardin ajoista, kun hanoista valutellaan Juicy IPAn kaltaista sumukaljaa. Olut itsessään on aika mielenkiintoinen, jos runsaspuoleisen aromimaailman levottomuutta diplomaattisesti ruoditaan. Ajoi kuitenkin asiansa perustason fish’n’chipsien kumppanina.

Frydenlund Juicy IPA

Utuisen samea, vaaleankeltainen olut kestävällä vaahdolla. Tuoksun trooppishedelmäinen aromi on jännä ja tuo mieleen mm. pisuaarinapin raikkaan tuoksun tai vaihtoehtoisesti voimakastuoksuisen astianpesuaineen.

Maku on ihan jees, hedelmäisyys on tosin aika pesuainemaista, hieman esanssista. Sitrusta, kiiviä ja passionia ainakin löytyy. Ei kovin juicy, enemmän aromaattinen ja kuiva. Ei sinällään pöllömpi, mutta ilman ruokaparia alkaisi tökkimään aika nopeasti. Olut on myös taustaltaan melko ohkainen.

Pisteet: 31/50

Marble Stout

Marble Stout

• Tyyli: Stout
• Alk.%: 5,7
• Panimo: Marble Beers Ltd., Salford, Englanti

Manchesterilaisen Marblen oluita tulee vastaan satunnaisesti. Näistä erityisen hyvin mieleen on jäänyt talvella ravintolaolosuhteissa nautittu Stout, joka on etsiytynyt nyt myös Alkon valikoimiin. Vahvuutta tuotteella on hitusen nykyistä kaupparajaamme runsaammin, mikä pääsi ensimaistolla yllättämään. Sen verran runsaita makuja ja tuntumaa olut nimittäin tarjoilee.

Marblehan on kerännyt vankkaa arvostusta olutpiireissä vakaalla tekemisellään ja onhan tähän helppo yhtyä. Jotkut jopa kehuvat Extra Special Marblea lajin virallista mittaria, Fuller’sin ESB:tä herkullisemmaksi, mutta tuohon keskusteluun en sentään rohkenisi itse lähteä.

Marblelta tulee oluiden lisäksi myös vakaita osaajia, sillä sen palkkalistoilta eteenpäin on ponnistanut niin James Campbell (Cloudwater), Dominic Driscoll (Thornbridge), Colin Stronge (Northern Monk), Matthew Howgate (Legimate Industries) kuin Dan W. De Bechevelkin (Wander Beyond Brewing).

Marble Stout

Tummanpuhuva olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa paahteisuutta ja tummaa suklaisuutta. Runsasta menoa.

Maku on hieno. Tummaa suklaisuutta aika vahvasti paahteisen mallasrungon joukossa. Todella miellyttävää, runsaspiirteistä ja pehmeää menoa. Taustalla kevyttä pähkinää, lopussa kohtalaista katkeroa. Ryhdikäs kokonaisuus, vaikkei lajin vahvimmasta päästä juoma olekaan. Erinomainen.

Pisteet: 39/50