maanantai 31. elokuuta 2015

Young’s Special London Ale

Brittiläistä pubitunnelmaa...
  • Tyyli: English Strong Ale
  • Alk.%: 6,4
  • Panimo: Charles Wells, Bedford, Englanti

Alkon paluumuuttaja Young's Special London Ale lähti matkaan jokin aika sitten, sillä jo pidempään kutkutelleiden germaanimakujen ohella myös bitterimmät brittiläiset ovat alkanet kiinnostamaan. English strong ale –lajin oluet ovat tupanneet toimimaan varsin hyvin aiemminkin, eikä nykyisin Charles Wells –nimen alla seilaavien oluiden varmassa tasossa ole ollut moittimista. 

Special London Alen tarina alkaa vuoden 1998 Lontoosta. Tuolloin perinteikäs Youngs & Co. toimi itsenäisesti saarivaltion pääkaupungista käsin, mutta löi hynttyyt yhteen Charles Wellsin panimon kanssa vuonna 2006. Brändiä ei kuitenkaan lähdetty sen kummemmin sorkkimaan eikä vuonna 2011 tapahtunut Charles Wellsin suorittama panimon ”kaappauskaan” perinteisten Young’s-oluiden tietä katkaissut.

Perinteinen ”Young’sin pässi” eli Ram Rod –pässi pitää pintansa olutpullon kyljessä henkien aikaa ennen kuin Youngs & Co. korvasi The Ram –panimon vuonna 1831…

Young’s Special London Ale
Utuinen, punertavan oranssinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on kuivakakkuisen maltainen, hieman makean toffeinen ja pähkinäinen. Mukana on kuivattua, keskitummaa hedelmäisyyttä sekä yrttisen tuoretta, hennon sitrusmaista viiltävyyttä.

Maultaan kohtalaisen toimiva, joskaan pieni lisäsyvyys ei maulle saati tuntumalle pahaa tekisikään. Karamellistä, hieman keksimäistä maltaisuutta, kuivattua brittihedelmäisyyttä sekä kevyttä pähkinäisyyttä. Melko purevaa ruohoisen vihertävää, sitrushedelmän happamuutta henkivää katkeruutta, joka kantaa pitkälle jälkimakuun. Tuntumaltaan keskirunsas, hieman turhan suoraviivainen ja sitä myöten kärkäs.

Tuomio: ”Ihan hyvä” lienee sanat joilla tätä ESAa kysyttäessä luonnehtisin. Runsaampaa pyöreyttä mallaspuolelle ja puhuttaisiin jo varsin miellyttävästä brittitunnelmasta…

Pisteet: 31/50

perjantai 28. elokuuta 2015

Tyrnistä happamuutta: Nøgne Ø Tindved

Tyrnisiä makuja...

Norjalaispanimon tuotanto kerää kehuja lähes poikkeuksetta ja omaan makuun tarjontaa reunustaa tasainen laadukkuus, varmuus ja suuren makujen osaaminen. Tämän hapan alen kohdalle olin ladannut varsin suuret odotukset tai ainakin mielenkiintoni sitä kohtaan oli huomattavasti tavallista reilumpaa. 

Tindved (suom. tyrni) on pieneen 0,25 litran pulloon pakattua sour alea, jonka makumaailma on viimeistelty tyrnimarjoista puristetulla mehulla. Yhdistelmä kuulostaa kutkuttavalta ja kauniin happamalta, eikä tämän kaiken järjen mukaan voi odottaa olevan muuta kuin hekumallisen hapanta ja marjaisaa nautintoa alusta loppuun. Ja sitähän se oikeastaan olikin, hyvin pitkälti…

Nøgne Ø Tindved

Sameahko, tummahkon oranssi, oikeastaan varsin kaunis olut. Tuoksu valloittaa... Se on alkuun jopa parfyymisen aromaattinen mutta rauhoittuu ajan myötä pysyen silti varsin voimaisana. Tarjolla on todella runsasta, happaman marjaisaa tunnelmaa mielestäni varsin selkein tyrnimarjan teesein. Matkassa on hyvä annos satulaista nahkaisuutta, kevyemmin tallimaista maanläheisyyttä, hentoista mausteisuutta sekä orastavaa makeutta.

Myös maku puhuttelee. Se on tuoksua jyhkeämpi, paksumpi ja tuhdimpi, mutta kaipaisi hieman lisää syvyyttä. Tyrnisen oranssinen, hapan marjaisuus on edelleen suuressa roolissa ja toimii erittäin hyvin. Edelleen kevyttä tallia, nahkaisuutta sekä hentoa mausteyrttisyyttä. Rungosta löytyy kevyttä toffeemaista makeutta mutta se nousee esiin vasta oluen ollessa reilummin lämmennyttä...

Tuomio: Reilun tyrninen, runsaan hapan ja puhutteleva sour ale Norjasta. Tyrni toimii tämänkaltaisessa oluessa todella hyvin luontaisen happamuutensa ansiosta. Hienoista lisäpotkua syvyyteen jään kaipaamaan...

Pisteet: 38/50

torstai 27. elokuuta 2015

Kotiolut: Herrasmiespanimon "Bretta" IPA



Mitä on "bretta" IPA...?
Herrasmies-Topi toimitti omakätisesti hieman lisää maisteltavaa… Tällä kertaa sammioista vapautui seitsemänprosenttinen Citralla, Apollolla, Amarillolla ja Simcoella humaloitu ”Bretta” IPA, joka ei kuitenkaan ole kovinkaan brettainen… 

Olut on käytetty Saccharomyces Trois –hiivalla (WLP644), joka aiemmin tunnettiin nimellä Brettanomyces bruxellensis Trois. Aiemmin oli vakaasti uskottu, että kyseinen hiiva kuuluu Pichiaceae-heimon Brettanomyces-sukuun, mutta tutkimukset paljastivat kyseessä olevan ”tavallisten” oluthiivojen tapaan Saccharomycetaceae-heimon alaisen Saccharomyces-suvun jäsen. Hiiva nimettiin uudelleen ja elämä jatkuu, mutta ehkä joidenkin mielestä ko. hiivan mystisyys koki episodin vuoksi kolauksen.

Aiheesta löytyy lisäinfoa mm. White Labsin tiedotteen muodossa, mutta sitä käsitellään myös eri blogeista kuten  Embrace The Funk ja Sui Generis Brewing

Maestro itse ei täysin tyytyväinen humaloinnin voimakkuuteen kuulemma ollut, mutta oikea ”coctail” alkaa hiljalleen muotoutumaan. Samean oluen runkoa on pyöristetty kaurahiutaleilla ja tämän huomasi hyvin suutuntuman puolella. Nappasin oluen suht tuoreeltaan maistoon mökillä, jossa tuttu lasivalikoiman kapeus ajoi hieman nihkeän juoma-astian käyttöön. Tämä ei suinkaan menoa haitannut, oikein maistuva olut!

Herrasmiespanimon "Bretta" IPA

Hedelmäisen samea, haaleahkon keltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hyvä, hieman pidättäytyvä mutta samalla paksun oloinen. Päällimmäisenä appelsiinistä sitrushedelmäisyyttä, yleistä hedelmälihaisuutta – kiiviä, ananasta, aprikoosia… Ei mitenkään ylettömän sivaltava, enemmänkin hedelmäisen makea, aromaattisen trooppinen ja kevyttä karamelliäkin lävitseen päästävä.

Oluen suutuntuma on mielenkiintoinen, kuin kevyttä humalapirtelöä siemailisi. Sellainen vaahtomaisen paksu, soljuva ja runsas, mutta samaan aikaan kesäisen kepeä, hento ja hyöhenmäinen… 

Mausta löytyy tuoksun tavoin appelsiinimäistä, tuoreen sitrushedelmän purevuutta joka loppurutistuksessa äityy puhtaamman greippiseksi, hieman mäntyistä tuoreuttakin henkiväksi. Läpi matkan mukana kulkee vaalean sävyinen hedelmäkoktail papaijan, kiivin ja ananasmaisen mehukkuuden sävyttäminä.

Käytetty hiiva antaa tunnelmaan oman lisänsä maanläheisen mausteisuuden sekä kuivattavan yrttisen tuntuman myötä. ”Brettan” vaikutus onkin esillä hienosti, joskaan perinteisen tallimaisia piirteitä mukaan ei tulekaan. Sen sijaan tarjolla on saisonmaista, happaman kirpeää rutistusta mainitun mausteisen kuivalla potkulla varustettuna. Selkeä, ryhdikäs ja antoisa lisä tälle hienolle oluelle…

Tuomio: Kutkuttava, runsaan pureva ja monisyinen ”bretta” IPA. Kuin saisonin, hedelmäsalaatin ja IPAn risteytystä nauttisi. Katkeruutta voisi tosin hieman korostaa…


Pisteet:

  • Tuoksu: 8/10
  • Ulkonäkö: 3/5
  • Maku: 8/10
  • Suutuntuma: 4/5
  • Yleisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 38/50

keskiviikko 26. elokuuta 2015

AleSmith Anvil ESB

Brittimenoa Jenkeistä...

Sateiseen kesäiltaan piti lähteä hakemaan kellarista pullollinen brittipubitunnelmaa. Sumusaarten tarjonnan sijaan valinta osui kalifornialaisen AleSmithin jylhän näköiseen Anvil ESB –lekaan. San Diegossa sijaitsevan panimon tuotannosta on aiemmin tullut vastaan lähinnä ”suuria” oluita ja oluttyylejä, joten onkin mielenkiintoista nähdä kuinka kevyempi brittibitteri Atlantin takana taittuu… Anvil kuuluu AleSmithin year around –valikoimaan ja sitä kehutaan panimon kotisivuilla sen lippulaivaksi. Se on paljon luvattu, mutta toisaalta omiaan myös nostamaan odotuksia. Olisiko tässä haastaja Fuller’sin ESB:lle?
Anvil ESB is our interpretation of a traditional British-style pub ale. Deep amber in color, a toasty character from British malts and a touch of kettle caramelization blend seamlessly with a mild English hop profile. Its delicate balance of flavors will keep you coming back pint after pint, making it a complex creation we’re proud to call our flagship beer.
AleSmith Anvil ESB
Punertavan ruskea, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu toimii, mutta on hieman turhan pidättäytyvä. Keskitumman leipäistä maltaisuutta, hienoista hitaan toffeen sävykkyyttä sekä pähkinäisempää kuivuutta. Mukana on myös miellyttävää, kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä, jota tuoksuttelisi mieluusti hieman tuhdimapanakin annoksena.

Maku on hyvä, joskaan aivan maaliin osukaan. Tumman paahtoleipäistä maltaisuutta, hieman toffeeta sekä kuivattua hedelmäisyyttä. Pähkinäinen, puumainen kuivuus on melko voimakasta, lopun katkerot keskirunsaita ja sopivan purevia. Suutuntuma jää kaipaamaan hieman pyöreyttä, samaa voisi ehkä sanoa makupuolestakin – yleinen syvyys ei tekisi pahaa.

Tuomio: Ihan kiva, ei millään muotoa järisyttävä tulkinta ESB:stä. Tyylinmukainen, hieman omaan suuhun ohueksi jäävä nautinto-olut. Varsin hyvä, ihan suositeltava.

Pisteet: 34/50