keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Teerenpeli Notkea NIPA hanasta kotiin

Teerenpeli Notkea NIPA
Työvelvoitteet veivät minut pitkän tauon jälkeen ulkomaailmaan ja Lahteen. Vähäisten pysähdysten taktiikkaan oli kuitenkin ujutettava erillinen Teerenpelin panimokaupassa piipahdus, kun jo omasta varastosta loppunutta Kellariolut-sarjan Luostaria oli vielä tarjolla. Julma Juhoakin oli näemmä löydetty, se kun jäi edellisellä visiitillä haaveeksi.

Näiden kylkeen tuli napattua pari muutakin olutta sekä itselle että isäukollekin. Tartuin myös tilaisuuteen ostaa patenttikorkkipulloon hanasta laskettavaa IPAa – tätä suoritusta kun en vielä koskaan ole eläissäni tehnyt. 6,6-prosenttisen Notkea Nipan rinnalla olisi ollut myös toimiva Vauhtiveikko-hana, mutta IPAlla mentiin vaikka kuljetusmatkaa Jyvässeudulle kertyykin ihan kohtalaisesti.

Muun maailman jo pidempään tuntema hanamyynti on otettu koronatilanteen myötä käyttöön useissa pienpanimoissa. Jossain vaiheessa oli kai jonkinlaista konsensusta, että tämäkin leikki olisi Suomessa kiellettyjen listalla, mutta onneksi asiaa on nyt selvitelty ja sallituksi havaittu. Kunhan olut lasketaan panimon puolella panimon ”tarjoamaan” astiaan ja ”etiketöidään” vaadittavin tiedoin.

Panimokauppakäynnin pullokattaus.
Elämäni ensimmäinen "growler".
Sain siis hana-IPAni mukaan. Homman kääntöpuolenahan on melko kehno säilyvyys, jota tässäkin tapauksessa luvattiin vain pariksi päiväksi – autorunnutuksen myötä suositus oli korkata jo samana iltana. Ja näin teinkin, mutta jätin mielenkiinnosta osan vielä seuraavaankin päivään. Näkeepähän mitä avaaminen ja vuorokauden odotuttaminen IPAlle tässä tapauksessa tekee.

Notkeaa Nipaa en muista aiemmin maistaneeni, joten uuden pakkausmuodon myötä itse tuotekin kahisee uutuuttaan makuhermoillani. Olut itsessäänhän on ollut tarjonnassa jo vuodesta 2014 lähtien ja käväisi Alkon pienpanimokattauksessakin vuoden 2015 alkajaisiksi. Humalkirjo näkyy ehkä ajan mittaan eläneen ja tällä hetkellä panimon kotisivuilla kvartetiksi nimetään Bravo, Chinook, Green Bullet ja Amarillo. Runogsta löytyy myös hieman karamellimallasta ja makumatka onkin kiva trippi aikaan, kun IPA pääsääntöisesti maistui tältä. Sitrusta, greippiä ja mallastakin oikeita katkeroita unohtamatta.
Teerenpeli Notkea NIPA on voimakkaasti ja pirteästi humaloitu India Pale Ale, jota päästiin maistelemaan ensimmäisen kerran vuonna 2014. Kuivahumalointi kypsymisen aikana tuo NIPAan potkua, sitruksista tuoksua ja samalla tasapainoittaa oluen hedelmäistä makua. Se on sitruksinen ja greippinen suodattamaton IPA, jonka taidokas humalointi on mukavasti tasapainossa maltaisuuden kanssa tehden juomisesta pelkkää nautintoa. NIPA on hedelmäinen ja katkera kokonaisuus, jota on vaikea vastustaa.
Teerenpeli Notkea NIPA
Kaunis, hieman utuinen, nätin vaahdon nostava ja hedelmäisen keltainen olut. Tuoksu on hyvin sitruksinen, hieman yrttinen ja kevyemmän hedelmäinen. Sitrushedelmistä tuntuu esiityvän useampaakin sorttia ja kokonaisuus on myös aika runsas.

Maku on varsin napakka. Hieman karamellinen, keksimäinen mallasrunko luo hyvän pohjan alkuun sitruksisempana, lopussa greippisempänä liikuskelevalle humaloinnille. Ehkä pientä yrttisyyttä, samoin vaaleaa hedelmäisyyttäkin. Hyvin toimiva ja tuore IPA, josta löytyy nykypäivän suuntauksiin nähden kivasti purentaakin. Vallan mainio.

Pisteet: 37/50

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Pukki Party: Pyynikin Norwich IPA & Woodforde's The Perfect Finish


Kaksi Pukkia.
Kulunut parivuotinen on ollut suomalaiselle futisfanille harvinaisen herkullista aikaa, joten pessimisti voisikin todeta kansainvälisen pandemian olevan jonkinlainen luonnon väliintulo moisen ilotulituksen keskelle. Oli niin tai näin, on kaipuu kuningaslajin pariin kova allekirjoittaneellakin – oli sitten kyse kansainvälisistä sarjoista, tulevaisuuteen siirretyistä EM-kisoista, kesät normaalisti kruunaavista kotimaan sarjoista ja eritoten oman höntsäporukan maanantaivuorosta.

Onneksi Pukki Party -ilmiön voimakkuus on liikaa myös vellovalle virusaallolle. Brittiseura Norwich ja eritoten sen kärkipelaaja Teemu Pukki sai kuluvan kauden myötä nimittäin kaksikin maltaista kunnianosoitusta osakseen. Ja koska Suomi on Norfolkin ohella ymmärrettävän tärkeä markkina-alue Norwich City FC:lle, löytyvät molemmat Pukki-oluet lähikyläkauppojenikin valikoimista.

Vaikkei kumpikaan näistä oluista varsinaisesti Teemu Pukin nimeä kanna, ei etikettien kuvituksista jää epäselväksi sankarimme osallisuus. On myös osuvaa, että toinen kanarianlintujen väreihin puetuista tölkeistä on lähtöisin suomalaispanimolta.

Norwich IPA

Pyynikin Brewing Co., Tampere, Suomi

Session IPA / 4,7%

---

The Perfect Finish

Woodforde's Brewery, Woodbastwick, Englanti

Amber Ale / 3,8%

Pyynikkihän sen oluen suomalaisista tekaisi. Norwichin väki etsi Suomen markkinoilta kotimaista yhteistyökumppania hankkeelleen ja tamperelaisilta löytyi tarvittava kapasiteetti, into ja mukaan heittäytymisen taito. Seura ja panimo löivät kättä päälle ja jokunen aika sitten kaupoista alkoi jo löytymään tölkkiä, jonka kyljestä löytyy Teemu Pukki tuttuun tapaan sormi pystyssä.

Seuraolutta on tehty myös sumusaarilla ja tästä tekosesta on vastuussa itselleni tähän saakka tuntematon, joukkuettakin sponsoroiva Woodforde’s Brewery Norwichin itäpuolelta. Idyllisissä maalaismaisemissa keitetty The Perfect Finish -olut on Pyynikin vastaavaa selvemmin suoraan el Pugiin linkitetty tuote ja sitä myydään Englannissa Teemun naamavärkillä koristeltuna. Suomen markkinoille etikettiä on kai pitänyt hieman muuttaa ja valokuvantarkan muotokuvan sijaan tölkin kyljestä löytyy vähän old schoolimpi, kasvoton, mutta edelleen yhdistettävissä oleva pelihahmo. Pyynikin aika tarkkakin "piirros" on kuitenkin päässyt viranomaisseulan läpi – jossain tuolla välillä se raja kuitenkin oluen ja supersankarien parittamisen kanssa sitten menee.

Laittelin molemmat Pukki-oluet laseihin ja lähdin maistelemaan niitä rintarinnan. Pukki Party, tupla-Pukki… Kuinka sen nyt haluaakaan nimetä. Sen suurempaa kilpailullista vertailua kahdesta oluesta ei kannattanut alkaa tekemään, sillä Pyynikin Norwich IPA on jenkkihumaloitu IPA (Centennial, Citra, Mosaic) ja Woodforde’sin tuotos on brittitunnelmaa uhkuva, 3,8-prosenttinen Amber Ale. Fiilistelin oluita vuoronperään ja totesin ne varsin toimiviksi, joskin odotetun erityyppisiksi tribuuteiksi.

Tupla-Pukki:

Pyynikin Norwich IPA & Woodforde's The Perfect Finish

Pyynikin Pukki on sameampi, hieman runsaammin vaahtoavakin. Woodforde’sin esitys on oikeastaan täysin kirkas. Väriltään molemmat ovat oranssisen keltaisia eli sävykkyyttä löytyy normi-IPAn vaaleutta enemmän.

Pyynikin tuoksu on todella hyvä, rehtiä IPAa kevyen keksimäisenä, pääosin kuitenkin sitrushedelmäisenä ja havuisen tuoreena. Mukavan raikas ja napakka.

Mutta ei ole kehno tuoksu englantilaistenkaan tulkinnassa. Hieno, engelsmannimainen tunnelma hyökyy vastaan heti ensinuuhkaisulla. Runsasta karamellimaltaisuutta, keksiä, yrttiä ja hedelmäisyyttä. Yllättävän runsas ja pehmyt.

Pyynikki jatkaa hyvää länsirannikolle viittaavaa poljentoaan myös maussa. Lopun greippisyys puree hyvin ja yhtyy tuohon esillä olevaan, hienoiseen keksimäisen maltaiseen taustaan ja ehkä vähän pihkaiseenkin tarjontaan. Alkupuoli mennään enemmän sitruksen viitoittamana, havuakin sekaan mahtuu. Parasta IPAa, mitä Pyynikiltä lienen maistanut. Rehtiä ja rehellistä.

Brittiversio ei hyökkää samalla terävyydellä, vaan se luottaa viipyilevämpään taktiikkaan. Itseasiassa huomaan hengittäväni lasi nenällä pitkään, ennen kuin kostutan edes huuliani olueen. Tuossa tuoksussa on jotenkin vain niin paljon tunnelmaa. Ja on se makukin lopulta hieno. Brittialea, kunnollista. Keksimäinen maltaisuus, hedelmäisyys ja kohtalainen katkero, johon liittyy myös kevyttä mausteisuutta ja vivahdus pähkinää. Aivan tuoksun syvyyksiin tai muhkeuteen ei nyt ylletä, mutta juotavuus on tapissaan. Vähän liiankin, perusvarmaa menoa maiskuttelisi mielellään pidempäänkin.

Kumpi sitten voitti? Kaksi jo lähtökohdiltaan erilaista taktiikkaa on hankala laittaa samoihin saappaisiin. Molemmat yllättivät toimivuudellaan ja ovat oluita, joita joisi mielellään uudestaankin. Tasavahva pari omilla vahvuuksillaan. Makuasia sitten, ottaako jenkki- vaiko brittilähestymiskulman asiaan.

Pyynikin Norwich IPA: 36/50
Woodforde's The Perfect Finish: 34/50

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Suomenlinnan Gustaf NEIPA

Suomenlinnan Gustaf NEIPA
Suomenlinnan Panimon tunnistettava kuosi ja pullomuoto on osunut kauppareissuilla silmään jo useamman kerran ja olen Karibianmeren sinisyyttä henkivän värisävyn myötä ajatellut kyseessä olevan parin vuoden takaa tutun keilakujankeikkujan. Lopulta pulloon oli kuitenkin tartuttava, sillä edellä mainittu NEIPAhan oli aika tykkiä kamaa etenkin tuoreeltaan, joten kyllähän sillekin käyttökohde tai parikin löytyisi. Ja kun kerta ihan ruokakaupan puolelta löytyy, niin miksipäs ei.

Olut paljastui hipelöinnin myötä kuitenkin Gustafiksi eli kyseessä oli uusi tuttavuus. NEIPAa kumminkin ja hintaa kolmisen euroa. Pullo lähti mukaan sen enempiä ihmettelemättä. Oluen vahvuus tuli vastaan ensi kerran vasta lasiin sijoittamisen yhteydessä ja oli iloinen yllätys. Toki se, että Gustaf on vedetty 2,9-prosenttiseksi vähän kummastutti, kun kymmenyksen kevyempi lukema mahdollistaisi Whiplashin Northernlightsin tapaan elintarvikeaseman ja ympärivuorokautisen saatavuuden – jos asialla nyt mitään merkitystä isommin onkaan.

Sameaa sessiotavaraa kepeillä prosenteilla on kuitenkin tarjolla ja näistä on alkanut löytymään jo aika mukaviakin tuotteita. Gustaf liittyykin tuohon seurueeseen hyvällä ulosannillaan ja tulee kyllä olemaan kovaa kamaa kesäkelien puskiessa päälle. Vahvuutta tosiaan kevyet 2,9%, hintaa kolmisen euroa ja tuplana suoritetun kuivahumaloinnin antikin kuulostaa (sekä maistuu) herkulliselta: Rakau, Mosaic ja Amarillo.
Suomenlinnan Panimon matala-alkoholinen NEIPA eli sessio New England IPA. Yhtä hedelmäinen ja samea kuin vahvemmat esikuvansa (esim. Kealakekua), mutta pienemmillä prosenteilla. Tuplakuivahumaloitu Rakau, Mosaic ja Amarillo humalilla, jotka viimeistelevät upean mehumaisen ja trooppisen olemuksen. Olut on mäskätty tavallista korkeammassa lämpötilassa jättäen enemmän jälkeen käymiskelvottomia sokereita, mikä tasapainottaa oluen runkoa. Lopputulos onkin herkullisen tasapainoinen, mehukas, samea ja raikas sessio NEIPA. Janonsammuttajaksi, nautiskeluun tai mihin vain tilanteesta riippumatta, kun haluat makua mutta et prosentteja.
Suomenlinnan Gustaf NEIPA
Tosi samea, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on tosi hyvä. Aromaattinen, yllättävän runsaan trooppinen ja sitrushedelmäinen. No jopas.

Makukin on kohdillaan, varsin runsaana sekin etenee. Ehkä tuo hieman kevyt vitamiinilukema on siellä aistittavissa, mutta todella runsaan tuntuista menoa tuo siitä huolimatta tarjoilee. Runsasta, parfymaattista trooppisuutta, hyvä lataus sitrusta kuorineen. Todella toimiva kokonaisuus, josta löytyy hyvin myös sitä NEIPAn suutuntumaakin.

Pisteet: 35/50

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

To Øl 45 Days Organic Pilsner

To Øl 45 Days Organic Pilsner
  • Tyyli: Pilsener
  • Alk.%: 4,7
  • Panimo: To Øl, Svinninge, Tanska

The slower the fermentation, the better a pilsner tastes. We took no risks and decided to ferment and mature our pilsner no less than 45 days. It would be a sin to rush it after all. Enjoy all the crisp complexity that belongs in the golden lager we all love, and enjoy it more knowing it was made only with the highest respect and admiration for the style.
Töllin luomupils tuli vastaan Prisman hyllyssä ja oli melkolailla ohittamaton paikka, kun huomasin sen kakkosella alkavan hintamerkinnän. Tölkkiä pyöritellessäni totesin myös, etten taida vielä olla maistanutkaan suht tuoreen, To Ølin oman To Øl City -panimon sisuksissa Svinningessä valmistettuja tuotteita, joten ostopäätös oli sitä myöten tuplasti sinetöity.

Aika tuorettakin vielä, purkituspäivä on merkattu aivan helmikuun lopulle (arvio tehty huhtikuun alussa). Lähempiä speksejä oluesta en oikein lyötänyt, mitä nyt panimo kehuu kypsytelleensä olutta kaikessa rauhassa ilman turhanaikaista purkituksen kiirettä. Siitäpä juontaa juurensa oluen kypsytyspäivien määrään viittaava nimikin. No, lopputulema on perusmaistuva, aika runsasmakuinen ja napakka Pils, josta ehkä kaiken runsauden vuoksi puuttuu se oluttyylin suurin raikkaus. Ei pöllömpi esitys kuitenkaan ja hintakin on varsin kelvollinen.

To Øl 45 Days Organic Pilsner
Hyvin vaaleankeltainen, kauniin vaahdon nostava olut. Oikein mallikas ilmestys. Tuoksu on vaaleanmaltainen, olkinen ja yrttisen ruohoinen. Vähän peruslagermaista vibaakin on...

Maku on hyvä, syvän ruohoinen, yrttisen kärkäs ja tuore. Alla lepää vaalea, olkinen mutta myös hieman makeuttakin ehkä sisältävä runko. Makumaailma on ”Pilsiksi varsin tuhti ja yltäkylläinen” eli aivan kepeimpään raikkauteen ei ylletä, mutta rapeutta ja puskevaa vehreyttä löytyy hyvin vastapainoksi. Edelleen löytyy peruslagermaista henkäystä, mikä ei sinällään pilssissäkään suuri ihme ole.

Ryhdikästä rummutusta. Tuhtimakuinen Pils, jos niin sopii muotoilla.

Pisteet: 33/50

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Hangaround & Nobody Wit2 U (2020)

 Hangaround & Nobody Wit2 U (2020)

Hangaround & Nobody Brewing on ollut taas kansan huulilla joku aika sitten julkaistun ja kiitellyn NEIPA-kaksikkonsa, Hangaroundin ja Nobodyn, ansiosta. Kiertolaiskaksikon tekemiset ovat kuitenkin puhutelleet allekirjoittanutta kautta linjan ja etenkin nuo erinäiset postinumero-IPAt ja jo kotiolutkokeilujen saralla loistaneet Witbierit ovat osuneet hyvällä prosentilla sinne kuuluisaan yläm… makuhermoon.

Pekka toimitti taas säkillisen näytepulloja hypisteltäväksi ja sivumennen voin vahvistaa, ettei IPA-APA -linjan Lohikoski- ja Kortepohja -oluiden (40250 & 40740) tämän keväisten painosten myötä aiempiin arvioihin ole tarvetta lähteä kajoamaan. Tiukkaa tavaraa alusta loppuun ja erästä toiseen.

Tämänkertainen tarina koskee kuitenkin belgityyppisten vehnäoluiden sameita sävyjä. Aiemmilta vuosilta tuttu Wit2 U on tuttu tuote myös Olutkellarin sivuilta, mutta tänä keväänä oluen tuotanto on siirtynyt Lohjan UG:ltä kotikylään Panimoyhtiö X:n luokse. Tekopaikan ja -laitteiston lisäksi myös reseptiikka on elänyt hieman, tai oikeastaan sen suhteen on palattu sinne protoerien aikakauteen, alkuperäisten Hangaround & Nobody Wittien äärelle.

 Hangaround & Nobody Wit2 U (2020)
Muutos johtuu lähinnä siitä, ettei UG:n eriin ollut saatavilla aiemmin käytettyä M-21 -hiivakantaa, joten ne päädyttiin käyttämään korvaavalla T-58 -kannalla. Nyt ongelma on kuitenkin korjaantunut ja tuttu, hyväksi havaittu käytinaine on taas mukana pelissä. Muutoin reseptiikka nojaa vanhaan ja toimivaksi todettuun kattaukseen Mandarina Bavariaa ja appelsiininkuoria.

Ja hyvinhän se toimiikin. Pari näytepulloa tuli tosiaan ihan pyytämättä ja yllättäen, mutta jouduin pian hakemaan X:n kaupasta pari lisäkappalettakin, kun keväiset kelit ja kuivahkonlainen, mausteinen sekä rehdisti kuivahumaloitu Wit tuntuivat osuvan sen verran hyvin yksiin. Harmillisesti ensimmäinen paikallisesti tehty Wit-erä (#0039), josta omatkin pulloni on lähtöisin, on kuulemma hieman odotettua innokkaampaa sorttia, eli aiottua runsaampaa kuohuntaa on ollut havaittavissa. Omissani tätä ominaisuutta ei ole toistaiseksi havaittu ja esimerkiksi tämä toissapäivänä kuvattu yksilö oli helppo mahduttaa ihan normaaliin viinilasiinkin.

Uutta erää on kuitenkin kohta puoliin jo tuloillaan, joten antaa kevään vain edetä ihan normaaliin tahtiin. Virvokkeista se ei ainakaan tule jäämään kiinni. Panimoyhtiö X:n kaupasta löytyykin nyt aika timanttinen kevätolutkaksikko, sillä Wit2 U:n ohella myös X:n mainio Hefner on mitä oivallisinta terassihörpittävää.

 Hangaround & Nobody Wit2 U (2020)
Hyvin samea, vaaleankeltainen ja runsaan, kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on kesäisen ihanainen. Aromaattista sitruksenkuorisuutta, korianterista yrttisyyttä, hiivan nostattamaa mausteisuutta. Todella freesi ja raikas sopivalla wittin mausteisuudella tasapainotettuna.

Maku nojaa tuoksun rytmeihin. Vaalea, vehnäisen pyöreä, mutta kepeähkö runko kantaa appelsiinin kuorien, tuoreen sitruksisen pirskahtelevuuden ja korianterisen yrttisyyden hienosti. Paikoin tunnelma yltyy jopa parfymaattisiin sfääreihin. Hiivan mausteisuus on valkopippurivetoista ja kokonaisuus huokuu runsaan maun kanssa tasapainoilevaa raikkautta, mikä sopii lajiin kuin nenä päähän. 

Aika kuivaksi kääntyvä, aromaattinen ja kaikin puolin toimiva kesäwit. Pidin näistä jo proto-vaiheessa, mutta nyt ollaan jo hyvinkin wit-asioiden ytimessä. Hienoa!

Pisteet: 38/50