sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Kotiolut: Hop Hunters Christmas Stout

Hop Hunters Christmas Stout

Hop Huntersien kotioluttouhuja on tullut seurailtua sosiaalisen median kautta ja muutaman oluen olen kaksikolta päässyt maistelemaankin. Ja nuo kokemukset kasvoivatkin heti vuoden alkajaisiksi, kun sain YMIS-kollabon mukana pari muutakin pulloa ihmeteltäväksi. Maistelin seuraavaksi otsikonmukaisen, joulua varten sovitetun Stoutin, joka osui kyllä varsin hienolla tapaa sinne kuuluisaan makuhermoon.

Kahvilla, luomuvaniljauutteella ja laktoosilla maustettu paahdenautinto olikin varsin onnistunut esimerkki yhdestä tummien ja paahteisten tyylien kauneimmasta lajista, kahvistoutista. Vaniljan osuus makumaailmassa jäi tällä kertaa varsin olemattomaksi, mutta ainakin omaan pirtaan se sopii varsin hyvin. Näin kahvin ja paahtomaltaiden kauniille tunnelmoinnille jäi enemmän tilaa ja kun laktoosinkin panos tuntui painottuvan lähinnä tuntuman pyöreyden puolelle, oltiinkin jo 6,1-prosenttisen oluen kanssa erittäin optimaalisessa tilanteessa.

Eikä tässä vielä kaikki. Cascadella ja Columbuksella (60min, 15min ja 5min) humaloidun oluen 76 IBUn jälkimaku toi erehdyttävästi mieleen Siperian paahtomaltaiden ja jenkkihumalten yhteenliittymän. Ehkä vähän kevyempänä ja paahteisuudeltaan kahvisempana, mutta kuitenkin. Omaan makuun kyllä erittäin onnistunut suoritus.

Hop Hunters Christmas Stout

Onpa kaunis olut. Syvä, tummanpuhuva ilmestys runsaalla, ruskealla vaahdolla viimeisteltynä. Tuoksu on runsaan paahteinen, miellyttävän kahvinen ja suklainen. Hieman kahvista tuttua marjaisuutta sekä lakritsia.

Maku on mainio. Ja hyvin kermainen, vaikkei olut itsessään sieltä soljuvimmasta päästä olekaan. Laktoosin vaikutus tuntuukin painottuvan mukavaan pehmeyden luontiin, ei niinkään makumaailman makeuttavaan vaikutukseen. Toimii hyvin.

Maun alkupuoli on aina ronskinkin kahvinen, mutta tasapainottuu varsin pian, etenkin kun olut pääsee lämpenemään. Mukaan nousee sellaista hyvin tummaa, helposti yli 80% kaakaota sisältävää suklaaisuutta, hentoa hedelmäisyyttä, joka voi olla myös sitä kahvin marjaisuuttakin. Yleisesti hyvin paahtunut, lopussa hieman lakritsinen, runsaan espressoinen ja tiukan suklainen. Humalointi muistuttaa Siperiaa, mutta ehkä kevyempänä kuitenkin.

No onpas hurjan ryhdikäs ja samaan aikaan horjumaton kokonaisuus täynnä tummaa paahteisuutta ja siihen sopivia lisäpalasia. Vaniljaa en erityisemmin löydä ja laktoosista huolimatta meno on enemmän kuivaan kuin makeaan kallellaan. Puhuttelee kyllä omia makumieltymyksiä erinomaisella tapaa.

perjantai 29. tammikuuta 2021

HIISI Köyry West Coast Session IPA


HIISI Köyry West Coast Session IPA
  • Tyyli: Session IPA
  • Alk.%: 3,5
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

HIISIltä pukkasi näin vuoden alkuun jos jonkinlaista uutuustuotetta ja pari takavuosien klassikkoakin elvyteltiin samalla henkiin. Tulokkaiden joukkoon lukeutui myös tämänkertainen Köyry, maltillisen kepeä, mutta rehvakasti puraiseva Session IPA. HIISI kulkee tunnetusti omia, hyväksi havaittuja polkujaan ja niinpä Köyrykin kumartaa nykypäiväin sameuden keskellä ”vanhaan” kunnon länsirannikon aikaan. Rapeaa ja suoraviivaista menoa sessioitavassa muodossa on siis tarjolla. Gluteenittomaksikin näkyy merkityn.

Olut tuli aluksi myyntiin panimon omaan taproomiin, mistä kävinkin jo muutaman pullon mukaan nappaamassa. Köyry kuului myös mukaan saamani näytesalkun sisältöön, mutta ladoin tiskiin vielä pari omakustanteistakin pulloa samalla kertaa.

Köyry on katkera, mutta sillä lailla nostalgisesti. Se narisee mennessään - ja kun huomaat hiljaisuuden, etsit sitä taas katseellasi.

Köyryn pesä könöllänsä,

sieltä naukuu tönöstänsä

metsännenä, kertoo sadun,

vie sun näön ja ajantajun.

HIISIn oluissa seikkailevat otukset ovat aina kiehtovia hahmoja, enkä Köyrystäkään ollut koskaan aiemmin kuullut. Kummelin Pentti Köyri lienee lähin mielleyhtymä, minkä päähäni sain. Itse köyry on kuitenkin synonyymi suomalaiselle kekriperinteelle (tunnetaan myös nimillä köyri, keyri ja keuri), jonka viettoon liittyy tai ennemminkin liittyi myös köyripukki-, köyrimörkö ja köyritär -nimisiä hahmoja. Kekriaamuna pisimpään nukkunut sai myös köyriporsaan ”arvonimen”. Varmaksi en tiedä, kehen näistä hiisiläiset nyt viittaavat. Jos kehenkään. Möröltähän tuo otus voisi ehkä näyttää...

Kekrihän on joka tapauksessa pakanallinen perinnejuhla, josta yllättävänkin moni jouluperinne on mutkien kautta ”lainattu”. Köyripukkia pidetään paikoin joulupukin tai pikemminkin nuuttipukin esikuvana, joskin köyripukki oli hahmona pohjimmiltaan toivottu ja mukavakin vieras. Vaikka kekrinä taloja kiertänyt köyriköriläs uhkasikin tuvan uunin murjomisella, saattoi sen lahjoa tyytyväiseksi pitopöydän ja oluen voimin – hauskaa seuraakin siitä saattoi sopivan nauttineena illan ratoksi saada.

Oli nimen lähde mikä vain, varmaa on kuitenkin se, että tämänkaltaisen rapean ja raikkaan sessio-oluen kanssa kelpaisi kyllä istua aamusta iltaan kekriperinteen mukaisen pitopöydän ääressä tai syventyä viettämään römppäistä Köyry-pullo jos toinenkin viileässä.

HIISI Köyry West Coast Session IPA

Vaaleankeltainen, kevyen utuinen olut kepeällä vaahdolla. Tuoksu on raikas ja aika kepeäkin. Ruohoista sitrusta ja kevyttä hedelmää melko suoraviivaisessa muodossa.

Maku on hyvä, vahvuisekseen kivan voimakaskin. Tarinan juoni käy selväksi selväksi heti ensisiemauksella ja se noudattelee etiketin lupailemia teesejä. Raikasta, napakanlaisen katkeraa ja rehdin suoraviivaista menoa sessioitavassa paketissa. Nykypäivän mehut on jätetty muualle muhimaan ja esiin on kaivettu sitä "vanhaa" kunnollista westcoast-asennetta.Tälle tulee olemaan käyttöä - ja varmasti paljon

Pisteet: 36/50

maanantai 25. tammikuuta 2021

Nøgne Ø Imperial Stout

Nøgne Ø Imperial Stout

Norjalaisen Nøgnen pitkäikäinen Imperial Stout rantautui vastikään Alkon valikoimiin. Oluttahan on löytynyt pitkäripaisesta aiemminkin, mutta edelliskerrasta taitaa olla jo useampikin vuosi. Olutkellarissa sitä ei yllätyksekseni ole vielä käsitelty lainkaan, vaikka voisin lähes vannoa näitä muutamia tässä matkan varrella kumonneeni. Ilmeisesti muistin kuitenkin väärin.

Vanha, muutama viikko ennen blogikirjoittelun aloitusta koostettua arvio sen sijaan löytyi Olutoppaan arkistoista. Se on vuoden 2012 joulukuulta, jolloin Nøgne Ø Imperial Stout oli juuri saapunut valikoimiin. Ensimmäisen kerranhan sitä taisi olla tarjolla huomattavasti aikaisemmin, aikana, jolloin minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä se sellainen nögne muka edes on. Nykymittapuulla varsin pitkähistoriainen Imperial Stout siis kyseessä.

Sitä en osaa sanoa, onko oluen reseptiikka kokenus vuosien varrella jotain päivityksiä. Aikanaan kirjailemani arvio ainakin antaisi ymmärtää, että meno on ollut kuivempaa kuin tällä maistokerralla,  vaikka paljon samoja elementtejä luonnehdinnasta edelleen löytyykin. Pistekertymäkin täsmää melko hyvin ja edelleenkään en pistäisi pientä lisäpontta oluen taakse kaipaisin. En silti pahoittele, että hain tätä suorilta pari ylimääräistäkin pulloa talteen.

Täysin musta olut ruskealla, suht niukalla vaahdolla. Tuoksu syvän tumma, espresson paahteisuutta on runsaasti, lakritsia ja tumman suklaan kuivaa makeutta, perusvarma IS tuoksu. Maku seuraa tuoksua: vahvaa espresson paahteisuutta, reunoilta palanutta mallasta, kuivahkoa tumman suklaan makeutta, lakritsia ja hieman alkoholia. Paahteisessa jälkimaussa kuivakkaa katkeroa. Suhteellisen hallitseva kuivuus ei itseeni täysillä iske, jollain tapaa makeammat ja pehmeämmät IS:t kohdentuvat paremmin. Ulottuvuutta saisi olla naksaus enempi. Tottakai, laadukas tuote taas norjalaisilta, mutta ei aivan kritiikittä selviä. Pisteet: 38/50 

-Vanha arvio joulukuulta 2012

Nøgne Ø Imperial Stout

Yöllisen musta olut nätillä vaahdolla. Tuoksu varsin hyvä. Paahtunut, mukavan suklainen, hieman kahvinenkin, pähkinäinen ja luumuisen kuivahedelmäinen. Samettinen, voimakas. Mainio.

Maku toistaa tuoksua. Paahtunut maltaisuus taustoittaa runsasta makumaailmaa leveältä alalta. Syvä suklaisuus, samettinen tuntuma, kevyen kahvinen leima ja lisämehevyyttä tarjoava, muttei liian esiinnouseva luumuisuus jykevöittävät runsasta makumaailmaa. Hillitymmin mausta voi löytää pähkinää, sulaa lakritsaa ja kohtalaisen napakkaa katkeruutta.

No hemmetti. Rehti IS ilman ylimääräisiä koukeroita. Jykevä ja lämmin, ei välttämättä lajin Rolls Royce, mutta pätevä ja varmaotteinen edustaja lajin laatutietoisesta päästä.

Pisteet: 39/50

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Kaiserdom Hefe-Weissbier

Kaiserdom Hefe-Weissbier

Kaiserdomin vehnätörppö on jo kovin tuttu näky maitokauppojemme hyllyillä ja varmaan yksi laajimmassa levityksessä olevista Hefeweizeneistä maassamme. Sitä näet tuntuu löytyvän vähän jokaista Alepaa ja muuta pikkumarkettia myöten. Omaan lasiin tuote on kuitenkin etsiytynyt aika harvoin, yleensä lähinnä vaihtoehtojen puutteen ohjaamana. Aika kevyt ja vaatimaton ilmestyshän tuo omankin lajikirjon sisällä nimittäin on, mikä sinällään ehkä yllättääkin, kun kyseessä ei ole mitenkään mahtipontisen ylikansallisen megamakropanimon tuote. Vaikka eihän Kaiserdomia ihan pieneksikään kyläpanimoksi voi kuitenkaan tituleerata.

Wörnerin perheen omistuksessa nykyisin oleva panimon vietti 300-vuotisjuhliaan vuonna 2018. Se sijaitsee Bambergin kyljessä, pienessä Gaustadin kylässä. Matkaa olutkaupungin keskustasta Regnitzin myötävirtaan kertyy pienen kävelymatkan verran.

Kaiserdomista tuli Bambergin suurin panimo kuntaliitoksen myötä vuonna 1972. Samalla panimo lanseerasi uuden Kaiserdom-brändin, jonka se ”lainasi” liitoksen avulla Bambergin nelitorniselta tuomiokirkolta. Kaiserdom tarkoittaakin keisarillista katedraalia, joita Saksanmaalta löytyy kourallinen, Mainzin, Wormsin ja Speyerin pytingit mainitakseni. Nimityksellä viitataan Pyhän Rooman  valtakunnan keisarillisen hallintakauteen.

Pitkäikäinen panimo on viime vuosina uudistanut laitteistoaan ja pari vuotta sitten se asennutti kokonaan uudet vehkeet laitokselleen. Samalla Gaustadissa investoitiin alkoholittomien oluiden valmistuslaitteistoon – idealtaan samantyyppiseen, mikä Laitilassakin on käytössä. Kaiserdomin holittomat eivät tämän tiedon perusteella ole mitään keskenkäytettyjä ja vierteellä makeutettuja ”old school” -holittomia, vaan olueen luontaisesti syntyvä alkoholi on poistettu jälkikäteen.

Kaiserdomin hefe tuli otettua tarkasteluun Tahkon lomapahasella, kun paikalliset minimarketit eivät valikoimillaan ylettömiä rehvastelleet. Purkkivehnä edusti tarjonnan villeintä päätä ja toisaalta jotain vehnävää teki mielikin. Ei tällä siitä huolimatta sinne kuuhun menty tälläkään kertaa.

Kaiserdom Hefe-Weissbier

Haalean samea, vaaleankeltainen olut ihan nätillä vaahdolla, joka katoaa kun survon oluen liian pieneen lasiin. Tuoksu on aika mieto. Melko hedelmäinen, neilikkainen ja mausteinen. Ihan toimiva, vaikka vähän haalea.

Maku on ryhdikkäämpi, mutta perushefeksikin aika mieto. Hedelmäinen, neilikkainen ja mausteinen. Makujen runsaus ja suutuntuman muhkeus jättävät kuitenkin toivomisen varaa. Sinällään perushyvää suorittamista turhan kevyessä muodossa. Tokko tulee toisten tartuttua. 

Pisteet: 26/50

torstai 21. tammikuuta 2021

Orava Hoppy Roller German Sermon

Orava Hoppy Roller German Sermon

  • Tyyli: American Pale Ale
  • Alk.%: 4,9
  • Panimo: Orava Brewing, Turku, Suomi

Oravan oman panimon tuotantoa ei olekaan vielä tullut testattua. Sen verran jänniä limppariberliinereitä ja mojitomitäleitä tuntuu tuo turkulaisten kauppatarjonta pääosin olevan, ettei näistä ihan uusimmista jälkkärimakumaailmoista ulosjääräytynyt horisija ole lähtenyt itseään kiusamaan. Sitten vastaan rullaluisteli tämä saksalaisversioitu Hoppy Roller ja alettiin olemaan enemmän makuasioiden äärellä.

Hoppy Rolleristahan on ollut olemassa myös sameaa Mosaic-Simcoe-Chinook -linjaa tunnustava versio, mutta Hiisin ulosmyyntikaappiin oli nostettu kutkuttavan erilainen Mandarina Bavarialla, Hüll Melonilla ja Hallertau Blancilla humaloitu German Sermon -edition. Alkuun tuo saksalaiskaarti vähän karhensi makuhermoilla, mutta juonen sulautuessa ajan myötä yhteen vakuutuin olevani varsin mainion ja vähän viinimäisiäkin piirteitä tarjoilevan humalailoittelun äärellä.

Orava Hoppy Roller German Sermon

Utuinen, vaaleankeltainen olut kepeällä vaahdolla. Tuoksu on veikeä. Se tuo mieleen hedelmäisen valkoviinin ja on muutenkin rypälemäinen. Karviaiset, ei-makea ananas ja kevyt sitrus tulevat myös mieleen.

Maku on myös aika omalaatuinen. Aika kärkäs ja pistävä, edelleen valkoviinimäisyyden mielikuvasta kiinni pitävä paketti. Hyvin vaaleansävyinen, ei isommin mitään mukana kulkevaa hedelmää tai marjaa korostava kokonaisuus. Jotain melonia, eleetöntä ananasta, sitrusta, vaaleita viinipiirteitä, kevyttä mangoa ja sitruksista ruohoisuutta. Ja todetun kärkäs etenkin alkuun, lopussa napakamman greippinen, tiukan valkkarimainen. Aika hauska, erilainen Pale Ale. Tykkäsin erilaisesta makutarjonnasta.

Pisteet: 37/50

tiistai 19. tammikuuta 2021

Makun Savuvehnä

Makun Savuvehnä
  • Tyyli: Rauchweizen / Savuolut
  • Alk.%: 5,2
  • Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi

Makun syksyisiin uutuuksiin lukeutuu myös tämä kauppavahva Savuvehnä. Panimon Työmies Topi on kuulemma rehti vehnäolutmies, joka ei sulattanut vihjailuja vehnäoluiden talvisoveltumattomuudesta. Kun kesäkausi 2020 oli saatu panimolla taputeltua ja tuotantosuunta käännettyä kohti tummempia sävyjä, päätti Vehnä-Topi lempinimeäkin kantava makulainen näyttää muille, mihin kaikkeen nuo kauniit weizen-viitteiset juomat taipuvatkaan. Näin syntyi tummempisävyinen, maltaisempi ja tietenkin savuisempi Savuvehnä.

Savuvehnä ei ole mikään yybertuhti Bambergin suuntaan viittoileva lounaankorvike, vaan hillitympi, savuisuuteen tottumattomallekin potentiaalinen esitys. Omaan makuun se jääkin ehkä vähän turhan kepoiseksi, vaikka savuisuuden tasapaino ja vehnäoluen ominaismaltaisuus hienosti yhteen liittyvätkin. Vähän lisärunsautta jään silti omiin mieltymyksiin suhteuttaen kaipaamaan.

Oluen valmistuksessa on käytetty savustettujen vehnämaltaiden lisäksi myös Pilsner-, Munich- sekä Caramel 100 -maltaita ja se on humaloitu Magnumin sekä Mittelfruhin voimin.

Maku Savuvehnä on talvinen iltahämärä, kun nuotanvetäjien äänet kaikuvat jääpeitteisellä järvellä ja iltarusko leimuaa höyryävän avannon yllä. Rannalta kantautuu savun tuoksu, siellä viritellään jo tulia. Maku Savuvehnässä klassisen vehnäoluen pehmeys yhdistyy vedet kielelle herauttavaan savustetun maltaan aromiin.

Makun Savuvehnä

Kevyesti ruskeaan taittavan keltainen olut kevyellä vaahdolla. Vehnäoluen mausteiseen, banaaniesteriseen tuoksuun nousee myös kohtalaista, mutta selkeäpiirteistä savumaltaisuutta. Neilikkaisuuttakin löytyy. Miedohko, mutta ihan toimiva tuoksu.

Yltiörunsas ei makumaailmaan ole. Vehnäolueksi jopa ohkainen. Savu tuntuu syövän pyöreyttä, vaikka makuna hyvin omaan suuhun istuukin. Lämpö leventää tunnelmaa ja tuo mukaan myös kevyttä karamellisuutta. Se pelaa yksiin takaa kaikuvan banaanisuuden kanssa. Mausteisuus taas tehostuu savun myötä ja kokonaisuutta kruunaava neilikkaisuus on myös mukava lisä pakettiin. Näistä huolimatta olemus jää turhan köykäiseksi ja tunnelmakin auttamatta vajavaiseksi. Helppo ja mutkaton, tottumattomallekin hyvin sopiva, kevyen savuinen vehnäolut.

Pisteet: 30/50

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Vehniän humalaiset: NEIPA ja Citra DIPA

Tällä kertaa ihmetellään Vehniän humalaisempaa antia kahden erityyppisen IPA-oluen voimin. Ensin makuraadin testiin pääsi luonnollisesti aikakriittinen NEIPA. Pilsner-, vehnä-, Cara Munich-, Cara Wheat- ja Cara Amber -maltaisen rungon vahvuudeksi ilmoitetetaan optimaaliset 6,5-prosenttiyksikköä, jonka varaan Galena-, Styrian Wolf- ja Peach Melba -lajikkeilta odotetaan sameita tropiikin sävyjä tuotettavaksi. Ei ole moista variaatiota tainnut aiemmin vielä vastaan tullakaan.

Vehniän NEIPA

Hieman utuinen, sameaksi ehkä vähän hankalasti taipuva olut vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on trooppinen, mutta varsin sitrusmaisessa mielessä. Ilmanalaa valtaa nimittäin tapviitosmainen, sitruksen kuoren parfymaattinen aromi, jota muu sitruksisuus ja kuivakukkainen aromi hienosti tukee.

Myös maku nojaa tuohon parfymaattiseen kuivakukkaisuudella tehostettuun, sitruksen kuoren ja vaalean trooppisuuden valloittavaan aromaattisuuteen. Ei siis mehu-NEIPAa, vaan rönsyilevän valloittavaa aromirilluttelua. Osuu kyllä hienosti.

---

Seuraavaksi hyökättiin odotusarvoisesti vähän napakammin purevan tupla-IPAn kimppuun. Vahvuutta on tyyliin nähden maltilliset 7,5%, eikä makumaailmakaan aivan irrottelevinta sorttia tunnu olevan. Oluen mallaskirjosta löytyy sekä ohra- että vehnämaltaita (Pilsner, Wheat malt, Golden Ale, Crystal 90, Melanoidin) ja katkeronapakkuudeksi ilmoitetaan täydet 100 IBUa. Magnumilla, Herculesilla ja Citralla humaloitu olut ei kuitenkaan tunnu aivan noihin katkeroihin yltävän, vaikka vähän kepeäksi jäävä runko siihen tilaisuuden antaisikin. Kuivahumaloinnista löytyy myös Citra-uutetta.

NEIPA vei kaksikosta selkeähkösti pidemmän korren ja olikin kieltämättä erittäinkin suuhun sulavaa sorttia. Citra DIPA jää kaipaamaan ryhtiä ja iskevyyttä.

Vehniän Citra DIPA

Hieman tummemmankeltainen olut vaahtoaa hyvin vuolaasti. Tuoksu on hyvä, mutta tupla-IPAksi vähän kevyt. Sirtus on odotetusti hyvin esillä, mutta myös hieman mäntyistä ja yleistrooppistakin hedelmää löytyy.

Maku on tuoksua runsaampi. Edelleen varsin hyvä ja aika samaa kaavaa tuoksun kanssa noudattava. Sitrusta, kevyempää hedelmäisyyttä ja havua. Lopussa kohtalaista katkeroa ja mieto, mutta tunnistettavaa pippurimaisuutta. Toimiva, ehkä vähän lisäpotkua kaipaava konsepti.