Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2019

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2019

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 14,7
• Panimo: Goose Island Beer Company (AB-InBev), Chicago, Illinois USA

Vaikka ensikokemus hyvinkin arvostetusta Bourbon County -stoutista jättikin vähän kysymysmerkkejä ilmaan, ei oluen mainioutta käy silti kiistäminen. Asia jäi mieleen pyörimään ja lopulta kaivelin kellaristani esiin myös vuoden 2019-version samaisesta oluesta. Pakkohan se oli taas testata, vaikka varantoni tätä myöten ehtyikin, eikä uutta pulloa varmaan raaski hetkeen tilalle ostaakaan.

Vuoden 2019 Bourbon County Brand Stout on jonkinasteinen juhlapullote, sillä se oli oluen järjestyksessään viidestoista pullotuskerta. Panimo vähän vihjaileekin, että tätä pulloa ei tavan kuolevainen varmaan edes raaski heti korkata, mutta sen verran sitä supersankarin viittaa oli kuitenkin soviteltava, että vuoden kellarissa majailu sai luvan riittää.

We’ve bottled Bourbon County Stout for 15 years and this year’s vintage is one that you will want to hold on to for years to come.

Kyseinen vuosikertaerä on sekoitelma Heaven Hill-, Buffalo Trace -ja Wild Turkey -tynnyreissä kypsyneestä, runsaslinjaisesta stoutista. Liekö odotelmat jo ajan mittaan laskeneet, olut odotellessa ylevöitynyt tai tähtimerkit vain edelliskohtaamista paremmin kohdillaan, sillä tämän lasillisen äärellä aloin saada hienon juoman arvostetusta juonesta todenteolla kiinni. Ei sillä, että ensikosketuskaan olisi muuta kuin nautintoa tarjoillut, mutta nyt kohkausta ymmärtää huomattavasti paremmin ja syvemmin. Erinomaista, etten sanoisi.

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2019

Sysimusta olut kaatuu lasiin hitaasti ja vähäeleisenä. Vaahtoa ei ruskeaksi värjäytyvää kuplarengasta enempiä muodostu.

Tuoksu on vaniljainen, paahtuneen maltainen, kypsän kuivahedelmäinen ja paahtuneen sokerinen. Lämpöä ja vähän viskiäkin. Avautessaan päävärit pysyvät samoina, mutta tunnelma pehmenee hieman.

Maku on hyvin runsas. Palanut sokerisuus on melko vahvaa. Vaniljaa, paahtunutta maltaisuutta, kahviakin. Kuivatut, kypsät hedelmät syventävät taustaa, alkoholin lämpö hidastaa tunnelmaa. Vähän on viskinkin kaikua ilmassa. Huulia tahmaava, runsas ja sävykäs kokonaisuus pehmenee pehmenemistään läpi maistelun. Aluksi ajattelin, että on omaan makuun aivan turhan makeaa, mutta ajan myötä imelyys, makeus tasaantuu ja kuivahedelmien, tumman suklaan ja paahteisuuden liitto valtaa alaa. Nyt alkaa lyyti jo kirjoittamaan. 

Pisteet: 44/50

Ægir Lynchburg Natt

Ægir Lynchburg Natt

• Tyyli: Imperial Porter
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Ægir Bryggeri, Flåm, Norja
  

Mietin pitkään, notta tohtiiko tässä yhteydessä tunnustaa sivistystä komistanutta aukkoaan, mutta pakko se kai on nöyrtyä – paljastuksillahan niitä lukijoita hankitaan, eikö? Tällainen jollain tapaa omaan korvaan tunnelmallisellakin nimellä kruunattu norjalaisolut on muhinut varastossa jo jonkin aikaa. Vuonopanimon oluita on tullut joskus takavuosina maisteltua jonkin verran ja makumaailmasta on jäänyt varsin positiiviset tuntemukset, mikä toimi osasyynä verkkokauppaostoksen toteutumiseen.

Kenties suurempana syynä pidin kuitenkin oluttyyliä ja ehkä myös nimeäkin. Lynchburg Natt toi välittömästi mieleen jo hiljentyneen talvi-illan jossain tuntemattoman saksalaisen pikkukaupungin hansa-aikaisissa kortteleissa tai vuorialueen linnamaisemissa. Eipä soitellut kaupungin nimi lainkaan kelloja, eikä soitellut vielä alkuselvittelyjen jälkeenkään, vaikka USA, Tennesee ja maissiviskikin oli jo mainittu. Hitusen punastelin, kun kupletin juoni tuli lopulta rautalangasta itselleni selkeäksi väännettyä.

Lynchburg Natt on tosiaan Ægirin mainioksi kehutun Natt Imperial Porterin spesiaaliversio, jota on kypsytelty useampi kuukausi jenkkiläisissä tenneseeviskitynnyreissä. Oluen nimi paljastaa myös tynnyreiden kotikaupungin, Nääsvillen alapuolisen Lynchburgin kyläsen Tenneseessä. Ei oltu siis Saksassa ja lukijat varmaan tietävät kellaristia paremmin, ken onkaan kyläpahasen kenties tunnetuin asukki: Danielsin Jacke (tai tarkemmin ottaen Jasper ”Jack” Daniel) nimittäin.

No aina oppii uutta ja veikkaan, että vastaisuudessa Jack Danielsinkin kotikaupunki muistuu elävästi mieleen. Milloinkahan sitä on muuten Jack Daniel’sia viimeksi tullut juotua? On siitä aikaa ja antaapa toisaalta ollakin…

Ægir Lynchburg Natt

Musta olut kestävällä vaahdolla. Aika kaunis. Tuoksu on hieno. Intensiivinen, mutta samalla pehmyt. Vaniljaa, paahteisuutta josta löytyy myös ripaus kahvia. Vaikka punaviinitynnyriä ei läsnä olekaan löytyy tuoksusta myös punertavaa viinimäisyyttä.

Eikä maku tässä kohtaa petä. Päinvastoin. Tuoksun teesit allekirjoitetaan ja niitä myös korostetaan. Kevyt viskin lämpö, tynnyrin tuoma vanilja ja paahteinen tunnelmaisuus ovat esillä eniten. Kahvisuus, kevyt lakritsisuus ja punakka viinimäinen marjaisuus taustoittavat kuun lailla kokonaisuutta. Tunnelmallinen ja ihastuttava olut.

Pisteet: 41/50

Hertl ATER Weizen

Hertl ATER Weizen

• Tyyli: Hefeweizen
• Alk.%: 5,1
• Panimo: Braumanufaktur Hertl, Schlüsselfeld, Saksa

Herttelin ja ATER-taidekollektiivin yhteenliittymän tuloksena on syntynyt myös tämä mainio Hefeweizen nimeltään saksalaisen yllättävästi Weizen. Sen suurempia kikkailuita itse oluessa ei ole käytetty, vaan taatun laadukasta saksavehnää varsin kesäisen kepeässä, mutta runsasmakuisessa paketissa on tarjolla.

Päähuomio kiinnittyykin tuohon nättiin pakettiin, johon ATER-kaksikko on loihtinut silmiä hivelevän ja esittävänkin taideteoksen, josta voi löytää niin vehnäkasvin kuin humalköynnöstenkin kuvituksia.

Ei siitä sen enempiä. Let’s maistetaan.

Hertl ATER Weizen

Vaaleankeltainen, samea ja kaunisvaahtoinen vehnä. Tuoksu on kevyen banaaninen, yleisemmin hedelmäinen, mausteinen ja yrttinen. Neilikkaa tuntuisi olevan myös kevyelti mukana.

Maku toistaa tuoksua. Kevyellä banaanilla alkava maku täydentyy yleisemmällä esterisyydellä, neilikalla, mausteisuudella ja kevyellä purukumisuudella. Paikoin mandariinin kuorta, yrttisyyttä, ehkä hienoisesti sitrustakin. Suht runsasmakuinen, pirteä ja maistuva. Hieno vehnäolut.

Pisteet: 37/50

Siren Maiden 2019

Siren Maiden 2019

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Siren, Finchampstead, Englanti
  

Sirenin vuosikertaolut Maiden on äärimmäisen kaunis ja monipuolinen, useista tynnyreistä vivahteikkuuttaan ammentava kokonaisuus, jota oli pakko hankkia pari pulloa varastoon. Nyt kun arviollinen tiivistelmä on saatettu lyhyistä tarinoista pitävien silmiin, voidaan syventyä rauhassa oluen tarkempaan tarinaan ja luonteeseen, sekä siihen vaikuttavien taustatekijöiden avaamiseen.

Maidenista tehdään vuosittain oma juhlaversionsa. Olut oli alkujaan koko panimon historian ensimmäinen tuote, jonka tarinaa halutaan tällä tapaa juhlistaa. Vuosikerta-Maideneissa tätä ensimmäisen oluen symboliikkaa tehostetaan myös siten, että uusi Maiden-erä aloittaa aina kuluvan kalenterivuoden. Vuoden ensimmäinen keitto on Maidenia ja sillä selvä siis.

Jenkkityylinen Barley Wine onkin melko mahtipontinen ensiolut panimolle kuin panimolle, mutta tästä on readingiläisten (tai no finchampsteadilaisten) kohdalla näemmä pidetty varsin paljon. Vuosikerta-Sirenin juju piilee monimuotoisessa tynnyrikypsytyksessä ja soleroinnissa. Panimolta nimittäin löytyy iso pino erinäisten alkoholijuomien kypsytykseen aiemmin käytettyjä tynnyreitä ja tätä arsenaalia hyödynnetään nyt jalon juhlajuomankin tekemiseen. Vuosinumeroidut Siren-erät koostuvatkin pohjaltaan oluen perusmuodosta, joka on terästetty eriasteisilla sekoituksilla tynnyrikypsytettyjen erien seasta.

Tynnyreiden kanssa pelatessa panimolla on myös tapana valmistella jo seuraavienkin vuosien juhlaeriä. Jokaiseen tynnyriin jätetään pohjalle pieni liraus (n. 10% sisällöstä) jo kypsynyttä olutta, jonka sekaan sitten lisätään uutta ja energistä erää makustumaan. Ajan saatossa tynnyrin sisältö ja makumaailma siis elää omaa eloaan, eikä niiden sisällöistä sekoiteltu lopputuote ole koskaan toisensa kaltainen, vaikka suhteet kuinka samoina koetettaisiinkin pitää. Eikä sitä edes oikeasti koeteta ja tynnyritkin näkyvät elävän vuodesta toiseen.

Vuoden 2019 erä onkin aiempia monipuolisempi, tai ainakin sekaan mahtuu tavallista useampia eri tynnyrilaatuja. Kattaus onkin jopa merkittävän viinitynnyripainotteinen, kun yleisemmin olen käsittänyt viskitynnyreiden olleen enemmänkin dominoivassa roolissa. Tähän sekoitukseen on sisällytetty punaviini- (30%), bourbon- (30%), Auchentoshan viski- (12%), armanjakki- (10%), banyuls- (6%) sekä sauternestynnyreissä (6%) kypsyneitä Siren-eriä sekä pieni annos tuoretta, maustamatonta Sireniä (6%).

Siren Maiden 2019

Listassa on useampiakin viinituotteita, joista esimerkiksi banyuls ja sauternes kiinnostavat juomina muutoinkin. Niihin kun ei kamalasti ole itsellä kosketuspintaa, vaikka aiheet sinällään kiehtovia ovatkin. Osasyynä toki sekin tosiseikka, ettei jälkiruokaviineille ihan kamalasti käyttöä meidän taloudesta löydy, ainakaan täyspullojen mitassa. Edelleen on takavuosien tuliais-tokajeja korkkaamatta.

Tokajsta päästäänkin ”sattumalta” sauternesiin. Ranskalainen, makea, sémillon-, sauvignon blanc- ja muscadelle -rypäleistä tehtävä viini Sauternesin seudulta Bordeuaxin maastoista. Viinin valmistuksessa huomioitavaa on, että sen tekoon kelpuutetaan ainoastaan jalohomeen (noble rot, botrytis cinerea) puraisemia rypäleitä. Kasvukauden lopulla köynnöksiin iskevä jalohome on monin paikoin hyvin toivottu vieras. Rypäleen pinnalle asettuessaan se puhkoo rypäleen kuoren, minkä myötä osa hedelmän kosteudesta pääsee pakenemaan. Rypäleet kuivuvat sokeri-, happo- ja aromipitoisuuden samaan aikaan kasvaessa. Näin rypäleen luontainen makumaailma tiivistyy, mutta home myös muuttaa sen luonnetta. Omenahappojen metabolisoituessa ja sokerin muuttuessa glyseroliksi viinin tuntuma pehmenee ja sen makuun nousee homeen tuottamia hedelmäaromeita, kuten ananasta, aprikoosia, sitrusten kuorta sekä hunajaa. Makumaailma jää käytännössä aina myös melko makeaksi, sillä hiivan toiminta lakkaa paljon ennen, kuin kaikki sokerit ehtivät käydä alkoholiksi.

Jos home sen sijaan kotiutuu jo kasvukauden alussa, on pahimmillaan koko sato vaarassa tuhoutua. Tällöin muodostuva ns. harmaahome on yleisempää kosteassa ilmastossa, jossa se voi mädättää kokonaisia viljelyksiä köynnöksiin.

Banyuls on sen sijaan itselleni kokonaan maistamaton tuote. Se on ranskalainen väännös d'origine contrôlée väkevöidylle aperitiivi- tai jälkiruokaviinille, joka on valmistettu Katalonian Pyreneiden rinteiden terasseilla kasvavien vanhojen viiniköynnösten rypäleistä. Varsin tunnelmarikkaan mielikuvan päähän piirtävän luonnehdinnan omaavan juoman vaikutusalue rajautuu Etelä-Ranskan Roussillonin läänin ja Katalonian pienen Empordàn viinialueen välille.

Melkoisen monipuolinen ja kaunis kokonaisuushan näistä palasista on kokoon kursittu, kuten jo alun alkaen malttamattomana totesinkin.

Siren Maiden 2019

Samean ruskea, kevyen punertava, mutta pääpiirteiltään lähinnä maamaisen mitäänsanomattoman värinen olut. Mutta ei ole ohraviintä vain ulkoiseen antiin katsominen. Silmät siis kiinni ja nenä töihin. Runsas, vivahteikas tuoksu on mainio, lämmin ja tyylikäs. Punaviinimäistä punakkuutta, lämpöä ja bourbonmaista vaniljaisuutta. Tynnyreiden vaikutus on voimakkaasti esillä. Runko vaikuttaa mukavasti imeltyneen, hieman paahtuneen toffeemaltaiselta. Mukana on myös rusinaista kuivahedelmää, mutta myös jonkin verran tuorettakin, tummaa hedelmää.

Maku todentaa tuoksua. Toffeinen, hieman keksimäinen perusta omaa tiivistyneen, paahtuneen siirappisen sivujuonen, joka yhtyy miellyttävästi ryhdikkään punaviinimäisen lämmöntunteen kanssa. Tammea löytyy, myös bourbonmaailmaa. Hedelmää, kuivahedelmiä, rusinaa, kevyttä mausteisuutta.  Runsas, monivivahteinen ja huulia tahmaava, hidasliikkeinen, muttei kuitenkaan raskas. Erinomainen takkatuliolut kaikessa tyylikkyydessään.

Pisteet: 42/50

Frontaal Rhodesian BA Blend 2019 Vol. II

Frontaal Rhodesian BA Blend 2019 Vol. II

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 11,3
• Panimo: Brouwerij Frontaal, Breda, Hollanta
  

Tömäkät ja mieltälämmittävät ohraviinit kuuluvat omien suursuosikkieni joukkoon, joskin niiden kulutus on runsaan vitamiinipitoisuuden vuoksi kohtalaisen vähäistä. Tämä Frontaalinkin mainio purkillinen odottelu oikeaa hetkeä hyvän tovin ja samoin teki arvion puhtaaksikirjoittaminenkin, mutta nautintojen äärellä ei tunnetusti kannata hötkyilemän.

Olut on tynnyrikypsytetty versiointi panimon core-sarjaan kuuluvasta Rhodesian Barley Winestä. Jenkkityylinen ohraviini on näemmä saanut rinnalleen useammankin eri aikoina tuotetun ja hieman eri tavoin kypsytetyn variantin ja esimerkiksi tämä vuosilukua 2019 tunnustava ”kakkoserä” on kerännyt voiminaan sekä japanilaisissa että skottien Speysiden alueen viskitynnyreissä. Tarkempia tislaamoita tai viskilaatuja ei näemmä missään lähdetä avaamaan, mutta maantieteellinenkin sijainti on varsin kiva lisätieto. Oluen nimi lienee kaikuja buuriajoista, eritoten sisämaahan pyrkineistä trekboereista, mutta tämä on puhdas arvaus, enkä oikein muutakaan yhteyttä kolonialismin aikaan viittaavalle nimelle keksi-

Vaikka Frontaalin esitys ehkä vähän kevyeksi pyöreytensä suhteen jääkin, on näissä aina jotain niin perin tunnelmallista ja mieltä kutkuttavaa mystisyyttä. Arvokasta menoa ja ajatuskiin upottavia hetkiä.

Frontaal Rhodesian BA Blend 2019 Vol. II

Punakanruskea, nätin vaahdon kaunistama olut. Alkutuoksu on karkean jalluinen. Ehdin jo säikähtää, mutta aika pian tuo kumminkin asettuu. Aika vahva ote viskimäisellä, kuivalla ja puisella tuntumalla tuoksusta on, mutta ihan järjellisissä rajoissa silti liikutaan. Kypsää ja kuivattua hedelmää, kevyen karamellista, hieman paahtunutta mallastakin löytyy.

Maku on aika tahmea. Tarkoitan paahtuneen siirappista, karamellista maltaisuutta, jossa kypsä kuivahedelmäisyys tehostaa vastaiskua sikunaisemmalle, kuivahkolle viskin ja puun hönkäykselle. Hentoa vaniljaa, alkoholin lämpöä. Hieno ja tyylikäs, muttei lajin syvin tulkinta kuitenkaan. Laadukas ohraviini joka tapauksessa.

Pisteet: 38/50

ETKO Lotus Position

• Tyyli: Hazy Pale Ale
  
• Alk.%: 5,0
• Panimo: ETKO Brewing, Helsinki, Suomi

Jokusen kerran olen taipunut myöntämään, että olutpullo tai -tölkki on päätynyt koriini puhtaasti etiketin vuoksi. Kaunis on kuviointi tälläkin kertaa, mutta ostopäätös tapahtui kuitenkin puhtaasti nimen perusteella. Lotus Position kun on niitä hienoja englanninnoksia, jotka kuulostavat omaan korvaan tökerösti suomesta käännetyiltä, mutta yllättäen ovatkin ihan oikeita englanninkielisiä termejä. En tiedä pysyittekö mukana, mutta omaan päähän tämä kuulostaa kiehtovalta.

Lotusasennossa en olutta kuitenkaan kankeuttani maistellut, mutta oluen juoni kuitenkin tukee nmityksen tarinaa. Lotuskukkaan taittuvan kuvioinnin koristama Haze Pale Ale on nimittäin humaloitu Lotus-, Citra- ja Idaho 7 -laijikkeiden voimin. Tiesin jo ostohetkellä, ettei tämä yhdistelmä ehkä sitä itselleni parhaiten osuvaa tropiikintäyteistä hedelmämaailmaa tarjoile, mutta nimen vuoksi oli pakko kokeilla.

Olisin siis ollut se ärsyttävä untappaaja, joka tietää jo valmiiksi, ettei olut ehkä ole itseänsä varten, mutta arvioi sen silti… Nyt olen ehkä astetta ärsyttävämpi, kun teen arvioini blogimuodossa guugletettavaksi. Mutta itsepähän nimesitte niin, että minua jotenkin pöllön ajatelman kautta kiinnostutti. Oluena toki ihan toimiva ja mieluusti minunkin suuhuni kumoutuva tuotos, joskin selkeämmän trooppista makuja näissä lähtökohtaisesti suosinkin.

Sweet, succulent bursts harmonize with creamy vanilla, berries and orange flavours and result in a juicy, mouthwatering pale that really puts a smile on your face.

ETKO Lotus Position

ETKO Lotus Position

Sameahko, nätin vaahdon nostava, perusvaalea olut. Tuoksu ei edusta omaa nenää eniten miellyttävää sorttia. Se on toki suht aromaattinen, etupäässä appelsiininkuorinen, hieman yrttinen, vaalean marjainen ja ehkä kukkaisen sitruksinen.

Maku nojailee tuoksun suuntaan. Nyt mukana on vaniljaisuutta appelsiinisen hedelmäisyyden tahdittaessa aromaattista, suht kuivaa tunnelmaa. Vaaleaa, humalperäistä marjaisuutta, kukkaisuutta ja kevyttä sitrusta. Ihan jees, mutta tosiaan vähän ohi omista mieltymyksistä.

Pisteet: 33/50