keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kotiolut: Ukonmalja Alkemisti



Viime viikonloppuna viettelin kaikessa rauhassa omaa pienpanimotapahtumaani takapihan biergartenissa, kun kartanon pihaan kurvasi Ukonmalja kotikäsityöläispanimon värein varustettu auto. Palokkalainen (kyllä, Jyväskylän Palokassa toimii siis kaksi ”pienpanimoa”!) kotioluen valmistaja, pitkän linjan olutmies Tommi otti viime viikolla yhteyttä tiedustellakseen, että mahtaisinko mahdollisesti olla kiinnostunut maistamaan hänen Taisto-kotiolutkilpailuun tekemäänsä olutta. Taiston finaalihan järjestetään osana paikallista Oluton pienpanimotapahtumaa syyskuussa ja kilpailua isännöi toinen palokkalaispanimo, kaupungin ylpeys Panimoyhtiö Hiisi. Ajatuksena oli siis saada oluesta ns. puolueeton arvio, jonka voisi laittaa liitteeksi kilpailumateriaaliin ja näin todentaa, että avoimin kortein kilpailussa ollaan. Hetkeäkään empimättä lupauduin ”auttamaan miestä mäessä” ja sovimme oluttoimituksen ajankohdasta. Vaivan palkaksi sain vielä muutaman pullollisen panimon muitakin tuotteita – arvostellessahan saattaa jano nimittäin päästä yllättämään. Nämä muutkin oluet tulen ajan kuluessa blogiini arvioimaan. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun ylipäänsä pääsen kotiolutta maistamaan, eli erittäin mielenkiintoisia aikoja on luvassa.

Ukonmaljan panimotilat siis sijaitsevat Jyväskylän Palokassa, eli sillä on kilpailua ajatellen hienoinen kotikenttäetu. Oluen valmistuksen Tommi kertoo aloittaneensa vuoden 2007 tienoilla. Aivan alkuhetkistä lähtien hän oli kiinnostunut oluen valmistuksen perusteeseistä ja erilaisista tekniikoista, joita hän on matkan varrella tuonut entistä laajemmin mukaan valmistusprosesseihin. Hiljalleen toimintatavat ja päämäärät ovat saaneet yhtenäisempää linjaa, joka on helpottanut uusien oluiden suunnittelua ja aikataulutusta – vienyt toimintaa hyvällä tapaa ammattimaiseen suuntaan. Tervettä intoa tuntuu edelleen riittävän ja tavoitteissa olisi jatkaa tutustumista erilaisiin valmistusvaiheisiin ja menetelmiin pitäen toiminta silti tarkoituksen mukaisena ja järkevänä. Oluen maun lisäksi Tommi arvostaa myös sen taustoja ja tarinoita, eri tyylien sidonnaisuuksia historiaan ja erilaisiin ajankuviin, kulttuuriin, tapoihin sekä perinteisiin. Siksipä esimerkiksi kaikilla Ukonmaljan oluiden nimillä on jokin syvällisempi tarkoitus – tästä piirteestä pidän erittäin paljon.

Suomalaista käsityötä - ihan tästä läheltä.
Entäpä sitten kilpailuoluen – Alkemistin – taustat? Alkemistihan viittaa alkemiaa harjoittaneisiin, muinaisiin ”tiedemiehiin” jotka pyöristetysti kerrottuna pyrkivät valmistamaan kultaa epäjalommista metalleista. Viisasten kivi lienee useille tuttu edes jossain muodossa. Toisena päämääränä oli kehittää ns. Gralin malja, eliksiiri joka takaisi ikuisen elämän. Tommi kuitenkin tiivistää näkemyksensä erittäin viisaasti Alkemistin esittelysivuilla:

”Oikeampi tulkinta voisi olla pitää alkemiaa pikemminkin kokonaisvaltaisena viisauden etsintänä, metafyysisenä tieteenä, jossa alkemisti tutkii ja pyrkii ymmärtämään sekä aineellisen että aineettoman maailman peruselementtejä, sekä mikro- että makrokosmosta ja niiden keskinäisiä kytköksiä ja vaikutuksia toisiinsa. Tässä valossa alkemia paitsi sulkee sisäänsä kaikki luonnontieteet, myös kytkee ne korkeammalle, ei-materian tasolle.”

Nimen valinnan taustoja kysyessäni, sain kuulla ajatuksen sekä nimestä että oluen tyylistä lähteneen (kuten usein muutoinkin) mielikuvista. Yksi tärkeimmistä liikkeelle sysääjistä oli kesäinen auringon valo, joka leikitteli järven pinnalla maalaten sen kultaisin sävyin. Vaalea, kullanhohtoinen luostariolut taasen sopisi tuota taustaa vasten oikein hyvin. Alun perin oluen nimeksi piti tulla Auringon Malja, mutta kyllähän Alkemisti tuo kyseisen oluen taustat huomioon ottaen aimo annoksen syvyyttä ja kaivatunlaista mystisyyttä tarinaan. Kannatettava muutos, joka antaa kokonaisuudelle tietyn tapaista alkukantaista kiehtovuutta.   

”Tavallaan Alkemisti on ylistyshuuto auringolle - elämän ylläpitäjälle, kiertokulun pyörittäjälle ja viisauden valon symbolille.”

Alkemisti oluena kuvastaa myös oluenvalmistajien ja alkemistien rinnastamista toisiinsa – taidokkaita käsityöläisiä ja tutkijoita kun molemmat ryhmät edustavat. Molempien työ vaatii mahdollisesti koko elämän kestävää perehtymistä ja ymmärryksen etsimistä käsiteltäviä raaka-aineita mutta myös tekniikoita ja ympäröiviä muuttujia kohtaan. Oluentekijälle vesi, mallas, humala ja hiiva kuvastavat aineellisen maailman neljää peruselementtiä, joita harkiten sekoittamalla tavoitellaan jotain suurempaa kokonaisuutta, mutta myös laajempaa ymmärrystä.

Alkemistia ei nukuta...
Alkemisti on tyyliltään enkel, eli se edustaa belgialaisten luostareiden perinteisistä oluista sitä kevyintä sarjaa. Perinteisesti sitä tuotettu luostarin omaan käyttöön, lähinnä munkkien juomaksi.  Oluen resepti kuulostaa lähtökohdiltaan erittäin mielenkiintoiselta – oikeastaan kuin ammattikokin keittokirjasta lainatulta, eli aivan pienimmällä vaivalla ei kultaa ole lähdetty valmistamaan. Mallasrunko on kasattu kotimaisista sahtimaltaista, vaaleista karamellimaltaista, vehnämaltaista sekä omin käsin paahdetuista kaurahiutaleista. Belgiaoluita kunnioittaen hiivana toimii luostarioluthiiva ja humalapuolesta vastaa belgeille sangen tyypillinen Styrian Goldings. Maustekirjo ei myöskään kuulosta lainkaan hassummalta. Kuivattua curacao –appelsiinin kuorta, korianterin siemeniä sekä katajanmarjoja – mutta myös tuoretta appelsiinin ja limen kuorta padasta löytyy. Lisäksi valmistuksessa on hyödynnetty vähäistä määrää kandisokeria, jota on käytetty sekä pää- että jälkikäymisessä. Sen tarkoituksena on tyylin mukaisesti keventää oluen runkoa tehden siitä kevyempää ja helposti nautittavaa. Mielenkiintoista kokonaisuutta on siis lupa odottaa.

Tarinaa Alkemistin vaiheista voi käydä lukemassa Ukonmaljan omasta blogista, jossa on myös erillinen kirjoitus Taisto-olutkilpailuun liittyen. Blogi on kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoista selattavaa, sillä Tommilta on tullut erittäin osuvia kannanottoja vellovaan alkoholipoliittiseen keskusteluun. Myös eri oluiden valmistuksen vaiheet on kirjattu insinöörin silmää miellyttävällä dokumentoivalla tyylillä. Tarkat kuvaukset ovatkin onnistuneet lannistamaan allekirjoittaneen haaveet oman oluen valmistuksesta – taidanpa sittenkin pysyä täällä maistajan puolella harrastukseni kanssa, sen verran hermoja ja vaivaa hyvän oluen eteen vaaditaan. Hyvää kerrontaa joka tapauksessa ja tarinaahan Ukonmaljasta voisi suoltaa jo tuon perusteella sivutolkulla, mutta kertokoon blogi (ja oluet) tuota tarinaa puolestani. Löytyypä tuolta mainintaa yhteistyöstä erään olutbloginkin kanssa. Blogin lisäksi panimon toimintaa on mahdollista seurata myös Facebooksissa, Twitterissä ja Google+palvelussa. Suosittelen.
Ukonmalja Alkemisti
Alkemisti kaatuu lasiin maltillisesti. Sen tasaisen samea, hieman haalean aprikoosinen, oranssin sävyinen väritys saa kruunukseen melko tiiviskuplaisen, reilun sentin paksuisen vaahtohunnun. Tuoksultaan se on keskirunsas ja miellyttävä. Päällimmäisenä siitä löytyy pehmeää, vaalean suuntaan viittaavaa hedelmäisyyttä joka ei pehmeydestä huolimatta ole muodoiltaan tuhtia. Pehmeää tunnelmaa rikkoo ja piristää todella tehokkaasti appelsiinin, ehkä hieman sitrushedelmänkin terävyyttä sisältävä tuore saippuaisuus eli hedelmäinen linja jatkuu. Taaempana pysyttelevä, koko komeutta kannatteleva, hieman vaalean karamellinen maltaisuus on rodultaan melko kevyttä ja pehmeää. Tunnelmaa aavistuksen kuivattava kevyt mausteisuus lienee peräisin hiivan puolelta, jonka läsnäolosta saa ajan kanssa nousevia merkkejä.

Makumaailma ei ole aivan tuoksun mittakaavassa hedelmäisen pehmeä, vaikka tuota vaaleaa hedelmää taustalta vähän löytyykin. Pääosaan on itseoikeutetusti noussut jo tuoksun puolella suurta roolia ottanut sitrushedelmäinen (appelsiini, sitruuna…) terävyys, jossa on mukavaa hedelmäistä happamuutta joukossa. Maun loppupuoliskolla ote voimistuu entisestään saaden jopa vahvoja parfyyminomaisia, sitruksen katkeria piirteitä – tämä mieluisa piirre saa mielikuvat laukkaamaan välittömästi Schneider Weissen TAP5 Meine Hopfenweissen suuntaan. Jälkimaku onkin pitkä, hedelmäisen hapan, kuivatun katkera ja hieman mausteinen. Katkeruus saanee lisäpontta tuosta mausteisuuden hienoisesti kuivuudesta, liekkö käytetyillä katajanmarjoillakin osuutta asiaan. Mallaspuoli taas jää maullisesti hieman piiloon, mutta on tunnistettavasti läsnä vaaleana, hieman karamellisen makeana etenkin maun alkupuolella. Tämän jälkeen muut hieman jyräävät ylitse. Hedelmäistä menoa on varsin terävässä muodossa, mutta makuisuudestaan huolimatta rungon keveys tekee lopputuloksesta kesäisen keveän.

Yleisesti varsin maistuva ja miellyttävän pirteä olut.  Mallaspuolelta jään ehkä kaipaamaan vahvempaa esiintuloa, sillä potentiaalia tuolla tuntui riittävän. Se onkin sitten makuasioita haluaisiko runkoa paksuntaa, sillä se saattaisi turmella tuon ihailtavan hyvin onnistuneen keveyden tunteen, jota tähän on ilmeisen selvästi haettukin. Tunnelma ei missään vaiheessa ole vetinen saati haalea – jollain tapaa rungosta löytyy ”piilevää” kantavuutta muutoin pehmeän ja utuisen tunnelman keskeltä. Erittäin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan, kokonaisuus on laadullisesti ja tasapainoltaan hyvää kaupallista tasoa eikä konkreettista valittamista oikein löydy – makuasioista voidaan vääntää maailman tappiin saakka... Tämän tuotoksen kanssa ei Ukonmaljan tarvitse Taistossa häpeillä, hieno olut.

Pisteet:
  • Tuoksu 8
  • Ulkonäkö 3
  • Maku 7
  • Suutuntuma 4
  • Yleisvaikutelma 14
Yhteensä 36/50 

Eipä siihen juurikaan lisättävää. Olut toimi moitteettomasti ja uskoisin sen olleen juurikin sitä mitä pitikin. Rungon keventäminen näytti toimineen erittäin onnistuneesti, sillä salakavalan kevyt, silti miellyttävän makuisa olut tuosta pullosta paljastui. Lähiaikoina iskenkin sitten kiinni panimon muuhun tuotantoon, jota odotan kyllä innolla. Tommi kertoikin seuraavaksi valmistusvuorossa olevan imperial stout ja weizenbock, joten mielenkiintoisia ideoita näyttää riittävän. Menestystä Ukonmaljalle kilpailuun, jäämme odottamaan tuloksia!

Tässä vielä hyödyllisiä linkkejä tiedonjanoisille... ja ihan rehellisesti janoisellekin:

maanantai 29. heinäkuuta 2013

BrewDog #MashTag

  • Tyyli: Brown Ale
  • Alk.%: 7,5
  • Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti
Skotlannin suurin itsenäinen panimo BrewDog on tunnettu tempauksistaan. Valtavirtaa ja massatuotantoa vastaan varsin äänekkäästikin taisteleva panimo julkaisi aiemmin tänä kesänä maailman ensimmäisen ”Twitter-oluen”, #MashTagin… Liekkö korrekti tapa mainita kyseinen olut Twitterin puolella sitten ##MashTag? Oluen etiketti kertoo kyseessa olevan Democratic Brown Ale, mikä kieltämättä on ihan osuva nimitys. Oluen tuotekehittelystä vastasi nimittäin maksava yleisö, joka käytännössä päätti oluen speksit aina tyylilajista vahvuuteen ja humalalajikkeista katkeroiden määrään. Tiettävästi hinta oli ainoa, mikä ei jäänyt kansan päätettäväksi. Äänestys tapahtui maaliskuun lopulla, jolloin päivittäin sosiaalisessa mediassa oli mahdollisuus äänestää omaa suosikkiaan kustakin oluen ominaisuudesta. Viimeisenä äänestettävänä asiana oli luonnollisesti nimi, joksi hyvästä oluesta pitävät hipsterit äänestivät muodikkaaseen Twitteriin viittaavan #MashTagin… Äänestäjiä oli muuten kaikkiaan yli 5000!
 
Demokraattinen Twitter-olut
Entä minkälaiseen lopputulokseen nämä viisituhatta äänestäjää sitten päätyivät? #MashTag on tyyliltään runsaasti humaloitu (American) Brown Ale, jonka humalakattaus tulee Uudesta-Seelannista. Listalta löytyy jo melko tuttu Nelson Sauvin-lajike, mutta myös itselleni tuntemattomammat Motueka ja Pacific Gem – katkeroita näillä kertyy yhteensä 95 EBUn verran. Olut on kypsynyt tammilastujen ja hasselpähkinöiden kanssa, joten makuja luulisi riittävän. Pähkinöitä kerrotaan olleen kaikkiaan viisitoista kiloa, mutta oluen kokonaismäärästä minulla ei ole tietoa. Joka tapauksessa pähkinöissä ei ainakaan ole säästelty.
BrewDog #MashTag
Todella tumman ruskea, kevyesti beigeä vaahtoa pintaansa keräävä olut. Tuoksu  melko mieto – BrewDogille vähän yllättävästikin. Tummaa suklaata, kahvista paahdetta, pähkinää ja kevyesti ruskistuneen maltaan tuntua. Hentoa tammisuutta löytyy myös. Makupuoli vie tumman suklaan suuntaan – makeus pysyy silti hienosti kurissa. Kahvista paahteisuutta, ripaus mausteita ja aivan lopuksi sitruksista katkeron puraisua, joka saa lisäpotkua mausteisesta kuivuudesta. Hieman pähkinää, jälkimaussa hyvin paahtuneen maltaan henkäys samoin runsaampaa katkeruutta. Suutuntuma yllättävän ohkainen, muutoin kaiken kaikkiaan mukava sekoitus paahdetta, pähkinää ja sopivan asteista humalointia. Ei hassumpi brown ale.

Pisteet: 35/50

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Bryggeri Helsinki Pils


Mini-SOPP jatkuu aurinkoisissa merkeissä
Olutkellarin oman mini-SOPPin toisena päivänä juomaksi valikoitui hellekeliin loistavasti istuva Bryggeri Helsingin Pils-olut. Ainakaan tällä hetkellä panimon tuotteita ei Keski-Suomesta taida olla saatavilla, mutta onneksi ystäväni Lauri kipaisi muutaman pullon panimo-ravintolan olutkaupasta. Itse lykkäsin vastavuoroisesti vaihdossa matkaan muutaman pullon kahta edellistä Palokka-olutta. Bryggeri Helsinki avasi ovensa vapun tienoilla ollen näin pääkaupunkimme kuudes tällä hetkellä aktiivisesti toimiva panimo. Täysin valmis panimoravintola ei tuolloin kuuleman mukaan ollut, mutta luvatusta ajankohdasta päätettiin pitää kiinni – hyvä niin. Panimo sijaitsee Helsingin Tuomiokirkon ja sataman väliä kulkevalla Sofiankadulla, jonka ympäristöä ollaan muutoinkin palauttamassa entiseen loistoonsa. Panimoravintolan tiloista löytyy suuri kellariravintola, terassi, yläkerran pubi ja jo mainittu pieni myymälä, jossa tarjolla panimon omien (alle 4,7%) oluiden lisäksi myös muiden kotimaisten pienpanimoiden tuotoksia. Itse en paikan päällä ole vielä päässyt käymään, enkä myöskään oluita ole käsiini ennen tätä saanut. Paikan ruokaa olen kuitenkin kuullut useaan otteeseen kehuttavan ja käsittääkseni olutpuolikin on otettu vastaan varsin lämpimästi – tunnelma ja sisustus on hieman jakanut mielipiteitä, skandinaavisen pelkistetty tyyli ei ole kaikkia miellyttänyt, myös keskeneräisyys voi vaikuttaa asiaan.

Viikonlopun toinen uusi tuttavuus - oluen ja panimon muodossa
Pyynikin Käsityöläispanimon tapaan myös Bryggeri Helsinki järjesti viime syksynä onnistuneen osakeannin – tavoiteltu 600 000€ tuli täyteen. Myös toinen yleisöanti järjestettiin aiemmin tänä keväänä ja pienomistajia on tällä hetkellä kaikkiaan seitsemänsataa. Panimon takaa löytyy Rakuuna Olut Oy, jonka toimitusjohtaja on Lammin Sahdistakin tuttu Pekka Kääriäinen – Pienpanimoliiton Puheenjohtaja. Bryggerien kotisivuilla on lyhyt tarina Helsingin panimokulttuurista ja silmääni pisti maininta ”entisaikojen” olutporvareista… Siinäpä nimitys mikä olisi hienoa saada omaan käyntikorttiinsa – ehkä jopa rahamestaria kovempi suoritus! Mutta mikäli Helsingin suuntaan menoja on, ei ainakaan ruokapaikkaa tarvitse lähteä arvuuttelemaan – hyvän ruuan ja oluen yhdistäminen kiinnostaa aina.

Mutta testataanpas nyt ensin valvotuissa kotioloissa sitä juomapuolta. Panimon Pils mainostaa etiketissään olevansa uskollinen etelä-saksalaisille esikuvilleen ja mikäpäs sen osuvampaa kun kattiloiden ääressä huhkii saksalainen Mathias Hüffner – Bryggerin panimomestari siis. Pilsin reseptiin kätkeytyy sekä pils- että viennamaltaita sekä saksalaisa Magnum- ja Hertsbrücker-humalia.
 
Bryggeri Helsinki Pils
Kaunis, melko kirkas oljenkeltainen pils. Sinällään erikoista, sillä kuvittelin tämän olevan suodattamaton… Valkea vaahto on keskirunsasta, muttei järin viipyvää. Tuoksu helli hellepäivänä. Tuore, ruohoisen raikas humalointi yhdessä kevyesti makean, vaalean maltaan kanssa saa aikaan raikkaan, pehmeän ja suht runsaankin kokonaisuuden. Maku täyttää mallikkaan pilsin määritelmän melko aukottomasti. Runsaan ruohoinen, lopussa myös sitruksisen vivahteinen humalointi on rapsakkaa ja tuoreutta henkivää. Kevyesti makea mallaspohja tasapainottaa ja tukee vaalealla pehmeydellään tästä mainion, makuisan mutta sopivan kevyen kesäjuoman. Laadukas taidonnäyte kotimaisesta osaamisesta, hieno tribuutti esikuvilleen. Riittävän rapea, onnistunut pils.

Pisteet: 34/50

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut


Suuret oluet, pienet panimot eli SOPP jäi Olutkellarilta tänä kesänä väliin, mutta päätin harjoittaa vastaavan suuntaista toimintaa sitten omatoimisesti. Varastooni ilmestyi samalla viikolla kuin tilauksesta useampikin ennalta maistamaton kotimainen oluttuttavuus, vielä sellaisilta panimoilta, joiden tuotokset olivat tähän saakka pysyneet itselleni tuntemattomina. Ensimmäinen sellainen oli tamperelainen Pyynikin Käsityöläispanimo ja oluena Maisteri Frangénina tunnetun Simo Frangénin nimikkovehnä – Simo Vehnäolut. Pyynikin Käsityöläispanimo – PKP – on yksi nuorimpia toimijoita maassamme. Se on perustettu viime vuoden loppupuolella, valmistuslupa irtosi toukokuussa. Kesän aikana tuotteita onkin alkanut näkymään Pirkanmaan kaupoissa.
Vehnä-Simo
Talvella panimo järjesti osakeannin ja myös allekirjoittanut hankki itselleen yhden osakkeen kannatusmielessä. Nohevimmille osakkaille on tarjoutunut myös mahdollisuus osallistua panimon toimintaan aina markkinoinnista oluiden valmistukseen, pullottamiseen ja jakeluun – perinteinen talkootyö on yksi panimon voimavaroista. Arvostettavaa yhteistyöhenkeä hyvän asian puolesta. Käsittääkseni vastaanotto alueen kaupoissa ja ravintoloissa on ollut lämmin – tuotteiden esittelyä on niinikään hoidettu osakkaiden kanssa talkootyönä. Panimolla on muuten meneillään toinen osakeanti, joka kestää ensi vuoden kevääseen saakka. Tarkempaa infoa panimon toiminnasta kannattaa lukaista Jaskan pienpanimoihin keskittyvästä artikkelisarjasta.

Sitten päivän olueen. Kuten mainittua, Simo Vehnäolut on saanut nimensä oluenystävä Simo Frangenin mukaan, jolla on ollut sormensa pelissä myös oluen kehityksessä. Raaka-aineluettelosta löytyy mm. vehnä-, pils- ja alemaltaita sekä Saaz- ja Cascadehumalaa. Se on muuten valmistettu vihreällä lähisähköllä. Nyt nautittava pullo on Simon kevyempi, maitokaupparajan alittava versio. Ravintolamyyntiin tarkoitettu Vahva Simo sen sijaan sisältää syntiset 5,2% alkoholia – ollen mallikelpoinen vehnäolut nautiskelijan silmissä, mutta paloviinaakin suurempaa myrkkyä viranomaisten vihkosissa. PKP:n maitokauppakaksikko (toinen on siis Pikkuportteri) on muuten tarjolla Pirkanmaan alueen lisäksi Palokan Citymarketissa Jyväskylässä, jonne kumpaistakin liikeni kolme laatikollista alkuviikosta. Simon happamuutta on hieman kummasteltu ja panimon mukaan sitä ollaankin seuraavaan erään hiukan pyöristämässä. Tuota olisi sitten tarjolla elokuusta alkaen. Mutta polkaistaanpa Olutkellarin mini-SOPP käyntiin maisteri Frangénin terveisten saattelemana:

”Astu korkin alle! Koe korkin alapuolinen maailma ja ihastu. Simo-vehnäoluessa on maku, joka vie kielen mennessään.” –maisteri Simo Frangén

Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut
Kauniin vaalean keltainen, hieman oranssia vivahdetta sisältävä, samea vehnäolut. Oluen pintaan muodostuu noin sentin paksuinen valkea vaahto, lasin pohjalta löytyy hiivan hiukkasia. Tuoksultaan hieman poikkeava. Banaanin ja hapanta vehnäisyyttä toki löytyy, mutta happamuutta on läsnä myös marjaisassa ja sitruksisessa muodossa. Hieman maanläheistä ja kevyesti painostavaa tunkkaisuutta sekä mausteista hiivaisuutta. Maultaan varsin hapan, banaania, hiiva-aromia ja vehnää lyötyy myös. Marjaisa, ehkä raparperinen happamuus on melko voimakasta, ilmeisesti sitruksinen humalointi hieman hukkuu tuon alle. Läsnä myös hentoa olkisuutta. Rungoltaan ohut, hiilihapot keventävät sitä entisestään. Melko hapan, vähän turhan niukasti muuta. Vahvemmalla rungolla olisi varmasti nautinnollinen olut, mutta nyt kantavuus ei oikein happamuuden armoilla riitä. Suht helposti juotava vehnäolut, josta ei valitettavasti suureen nautiskeluun ehkä ole. Luvattu pyöristäminen lienee ihan hyvä päätös.

Pisteet: 29/50

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hofbräu München Dunkel



Dunkel-oluet, toisin sanoen tummat lagerit eivät ehkä sitä suosikkiryhmääni oluissa edusta, mutta löytyy niillekin on omat hetkensä. Loppukesän ja alkusyksyn viilenevät, hämärtyvät illat ovat juurikin ominta aikaa niiden nauttimiseen ja varsinkin tänä vuonna ne tasapainottavat oivallisesti kevään ja kesän ylitsepursuavaa pale ale ja IPA tarjontaa – humala vaihtuu hetkeksi tummaan maltaisuuteen. Tummat lagerit soveltuvat mainiosti ruokajuomiksi, syksyisen mökkisaunottelun jälkeiseen rentoutumiseen takan äärellä ja muutoinkin vien niitä mielelläni luonnon helmaan. Saksalaisen Hofbräun Dunkel tulee lajin alkuperäisiltä sijoilta Baijerista ja se on ollut Alkon valikoimissa tarjolla reilun kuukauden ajan.

Hofbräu (lyh. Hofräuhaus, suom. ”hovipanimo”) München on perustettu jo vuonna 1589 Baijerin herttua Vilhelm V:n toimesta. Tarkoituksena oli kerätä kasaan lisätuloja kassan huvettua mm. kirkkojen rakentamiseen ja hoviväen juopotteluun. HB onkin yksi Münchenin vanhimpia oluthalleja ja sen ensimmäinen olut oli tyyliltään juurikin tumma lager. Oluesta tuli nopeasti varsin suosittua ja seuraavalla vuosisadalla se pelasti kaupungin myös tuholta. 1600-luvun alkupuoliskolla Eurooppaa ravistelleen Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin valloittajakuningas Kustaa II Adolf – Pohjoisen Leijona – jyräsi joukkoinensa kohti Müncheniä aikeinaan polttaa koko kaupunki maan tasalle. Lopulta hän päätti säästää kaupungin, mikäli saisi mukaansa panttivankeja ja 600 000-tynnyriä Hofbräu-panimon olutta. Mielestäni oikein onnistunut kauppa.

Saksalaista tunnelmaa

Muita mielenkiintoisia vahvistettuja ja vahvistamattomia tarinoita panimon historiasta löytyy melkoisesti. Esimerkiksi panimon läheisyydessä asunut säveltäjälahjakkuus Mozart kertoo kirjoittamassaan runossa saaneensa lisävoimia ”lähipubinsa” tunnelmasta antiikin Kreikkaan sijoittuvan Idomeneo-oopperan säveltämiseen. Myös itse Leninin kerrotaan käyneen Hofbräulla säännöllisesti oluella hänen asuessaan Münchenissä ennen Ensimmäistä maailmansotaa. Oluthalli joutui myöhemmin myös politiikan pelinappulaksi Münchenin kommunistisen hallituksen perustettua pääpaikkansa sen tiloihin. Mm. vuonna 1920 Adolf Hitler piti ensimmäisen kokouksensa Kansallissosialistien kanssa rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Paikasta tulikin yksi Natsi-puolueen tukikohdista ja neuvonpitopaikoista tuohon aikaan. Myös John F. Kennedyn kerrotaan vierailleen panimolla, samoin maanmiehensä George H. W. Bushin. Esimerkiksi Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaissotilaat veivät sadoittain HB-logolla varustettuja tuoppeja tuliaisiksi kotimaahansa – HB olikin tuohon aikaan yksi kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä. Sittemmin Hofbräuhauseja on avattu ympäri maailman aina Australiaa ja USAa myöten, mutta Münchenistä löytyy se alkuperäinen, värikkään historia omaava, nykyisin jo suureksi nähtävyydeksi muodostunut oluthalli. Panimo on nykyisin Baijerin osavaltion omistuksessa.

Nykyisin tarjolla oleva Dunkel on vahvuudeltaan 5,5% ja sen valmistukseen on käytetty tummia (60%) ja vaaleita (28%) ohramaltaita sekä karamellimaltaita (12%), humalapuolta taas hallinnoi Hallertauer Magnum- ja Perle-lajikkeet. Alkon hinta tänä päivänä on jo monopoliaseman törkeän väärinkäytön määritelmän täyttävä 4,14€/0,5l.

Hofbräu München Dunkel
Tumman ruskea, valoa vasten punertava olut ihan kauniilla, keskirunsaalla ja suht kestävällä vaahdolla. Tuoksultaan suht mieto. Vahvimmin hommaa vie luonnollisesti hieman paahteinen tumma maltaisuus, josta löytyy sopivasti lempeää, siirappista makeutta ja leipäistä otetta. Maltaalle ei juurikaan löydy haastajaa, mutta pienempien aromien kirjosta löytyy muun muassa hentoa pähkinää, jopa tummaa hedelmää ja pieni henkäys yrttejä. Maku kulkee tyylinsä kultaista keskitietä ollen hyvä esimerkki tasapainoisesta ja laadullisesti hyvästä saksalaisesta dunkel-oluesta. Hienoudet on hiottu pois, mutta jäljellä jäävä osuus sisältää juuri sen minkä pitääkin. Tumma, hienoisen paahteinen maltaisuus pitää sisällään tuoksustakin tutun, sopivan kevyen siirappisen makeuden ja hieman kevyemmän leipäisyyden. Pähkinää esiintyy hienoisena kuivuutena, yrttisyys taas hoitaa peliin pientä raikkautta. Hedelmäpuoli on kuivattua sorttia, lähinnä rusinaa, luumua jne. Makeus ei alkuun tunnu kovinkaan vahvana, mutta hiljalleen se ottaa otetta kokonaisuudesta. Suutuntuma hieman ohkainen, makeuden ansiosta silti tahmaava ja mielestäni ihan riittävä. Perusvarmaa dunkelia, jossa aika sopiva annos myös makeutta – paahde puoli voisi olla asteen tujumpaa. Yhtä kaikki, sopuisa ja laadukas esimerkki saksalaisesta osaamisesta, varmaa perustekemistä ilman ylimääräistä säätöä.  Suosittelen etenkin liharuokien kaveriksi, syysillan rentouttajaksi.


Pisteet: 33/50