Viime viikonloppuna viettelin kaikessa rauhassa omaa
pienpanimotapahtumaani takapihan biergartenissa, kun kartanon pihaan kurvasi
Ukonmalja kotikäsityöläispanimon värein varustettu auto. Palokkalainen (kyllä,
Jyväskylän Palokassa toimii siis kaksi ”pienpanimoa”!) kotioluen valmistaja,
pitkän linjan olutmies Tommi otti viime viikolla yhteyttä tiedustellakseen,
että mahtaisinko mahdollisesti olla kiinnostunut maistamaan hänen
Taisto-kotiolutkilpailuun tekemäänsä olutta. Taiston finaalihan järjestetään
osana paikallista Oluton pienpanimotapahtumaa syyskuussa ja kilpailua
isännöi toinen palokkalaispanimo, kaupungin ylpeys Panimoyhtiö Hiisi.
Ajatuksena oli siis saada oluesta ns. puolueeton arvio, jonka voisi laittaa
liitteeksi kilpailumateriaaliin ja näin todentaa, että avoimin kortein
kilpailussa ollaan. Hetkeäkään empimättä lupauduin ”auttamaan miestä mäessä” ja
sovimme oluttoimituksen ajankohdasta. Vaivan palkaksi sain vielä muutaman
pullollisen panimon muitakin tuotteita – arvostellessahan saattaa jano
nimittäin päästä yllättämään. Nämä muutkin oluet tulen ajan kuluessa blogiini
arvioimaan. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun ylipäänsä pääsen kotiolutta maistamaan,
eli erittäin mielenkiintoisia aikoja on luvassa.
Ukonmaljan panimotilat siis sijaitsevat Jyväskylän
Palokassa, eli sillä on kilpailua ajatellen hienoinen kotikenttäetu. Oluen
valmistuksen Tommi kertoo aloittaneensa vuoden 2007 tienoilla. Aivan
alkuhetkistä lähtien hän oli kiinnostunut oluen valmistuksen perusteeseistä ja
erilaisista tekniikoista, joita hän on matkan varrella tuonut entistä laajemmin
mukaan valmistusprosesseihin. Hiljalleen toimintatavat ja päämäärät ovat
saaneet yhtenäisempää linjaa, joka on helpottanut uusien oluiden suunnittelua
ja aikataulutusta – vienyt toimintaa hyvällä tapaa ammattimaiseen suuntaan. Tervettä
intoa tuntuu edelleen riittävän ja tavoitteissa olisi jatkaa tutustumista
erilaisiin valmistusvaiheisiin ja menetelmiin pitäen toiminta silti
tarkoituksen mukaisena ja järkevänä. Oluen maun lisäksi Tommi arvostaa myös sen
taustoja ja tarinoita, eri tyylien sidonnaisuuksia historiaan ja erilaisiin
ajankuviin, kulttuuriin, tapoihin sekä perinteisiin. Siksipä esimerkiksi
kaikilla Ukonmaljan oluiden nimillä on jokin syvällisempi tarkoitus – tästä piirteestä
pidän erittäin paljon.
Suomalaista käsityötä - ihan tästä läheltä. |
Entäpä sitten kilpailuoluen – Alkemistin – taustat?
Alkemistihan viittaa alkemiaa harjoittaneisiin, muinaisiin ”tiedemiehiin” jotka
pyöristetysti kerrottuna pyrkivät valmistamaan kultaa epäjalommista metalleista.
Viisasten kivi lienee useille tuttu edes jossain muodossa. Toisena päämääränä
oli kehittää ns. Gralin malja, eliksiiri joka takaisi ikuisen elämän. Tommi kuitenkin tiivistää näkemyksensä erittäin viisaasti Alkemistin esittelysivuilla:
”Oikeampi tulkinta voisi olla pitää alkemiaa
pikemminkin kokonaisvaltaisena viisauden etsintänä, metafyysisenä tieteenä,
jossa alkemisti tutkii ja pyrkii ymmärtämään sekä aineellisen että aineettoman
maailman peruselementtejä, sekä mikro- että makrokosmosta ja niiden keskinäisiä
kytköksiä ja vaikutuksia toisiinsa. Tässä valossa alkemia paitsi sulkee
sisäänsä kaikki luonnontieteet, myös kytkee ne korkeammalle, ei-materian tasolle.”
Nimen valinnan taustoja kysyessäni, sain kuulla ajatuksen sekä
nimestä että oluen tyylistä lähteneen (kuten usein muutoinkin) mielikuvista.
Yksi tärkeimmistä liikkeelle sysääjistä oli kesäinen auringon valo, joka
leikitteli järven pinnalla maalaten sen kultaisin sävyin. Vaalea,
kullanhohtoinen luostariolut taasen sopisi tuota taustaa vasten oikein hyvin. Alun
perin oluen nimeksi piti tulla Auringon
Malja, mutta kyllähän Alkemisti tuo kyseisen oluen taustat huomioon ottaen
aimo annoksen syvyyttä ja kaivatunlaista mystisyyttä tarinaan. Kannatettava
muutos, joka antaa kokonaisuudelle tietyn tapaista alkukantaista kiehtovuutta.
”Tavallaan Alkemisti on ylistyshuuto auringolle
- elämän ylläpitäjälle, kiertokulun pyörittäjälle ja viisauden valon
symbolille.”
Alkemisti oluena
kuvastaa myös oluenvalmistajien ja alkemistien rinnastamista toisiinsa –
taidokkaita käsityöläisiä ja tutkijoita kun molemmat ryhmät edustavat. Molempien
työ vaatii mahdollisesti koko elämän kestävää perehtymistä ja ymmärryksen
etsimistä käsiteltäviä raaka-aineita mutta myös tekniikoita ja ympäröiviä
muuttujia kohtaan. Oluentekijälle vesi, mallas, humala ja hiiva kuvastavat
aineellisen maailman neljää peruselementtiä, joita harkiten sekoittamalla
tavoitellaan jotain suurempaa kokonaisuutta, mutta myös laajempaa ymmärrystä.
Alkemistia ei nukuta... |
Alkemisti on tyyliltään enkel,
eli se edustaa belgialaisten luostareiden perinteisistä oluista sitä kevyintä
sarjaa. Perinteisesti sitä tuotettu luostarin omaan käyttöön, lähinnä munkkien
juomaksi. Oluen resepti kuulostaa
lähtökohdiltaan erittäin mielenkiintoiselta – oikeastaan kuin ammattikokin
keittokirjasta lainatulta, eli aivan pienimmällä vaivalla ei kultaa ole
lähdetty valmistamaan. Mallasrunko on kasattu kotimaisista sahtimaltaista,
vaaleista karamellimaltaista, vehnämaltaista sekä omin käsin paahdetuista
kaurahiutaleista. Belgiaoluita kunnioittaen hiivana toimii luostarioluthiiva ja
humalapuolesta vastaa belgeille sangen tyypillinen Styrian Goldings.
Maustekirjo ei myöskään kuulosta lainkaan hassummalta. Kuivattua curacao
–appelsiinin kuorta, korianterin siemeniä sekä katajanmarjoja – mutta myös
tuoretta appelsiinin ja limen kuorta padasta löytyy. Lisäksi valmistuksessa on
hyödynnetty vähäistä määrää kandisokeria, jota on käytetty sekä pää- että
jälkikäymisessä. Sen tarkoituksena on tyylin mukaisesti keventää oluen runkoa
tehden siitä kevyempää ja helposti nautittavaa. Mielenkiintoista kokonaisuutta
on siis lupa odottaa.
Tarinaa Alkemistin vaiheista voi käydä lukemassa Ukonmaljan
omasta blogista, jossa on myös erillinen kirjoitus Taisto-olutkilpailuun
liittyen. Blogi on kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoista selattavaa, sillä
Tommilta on tullut erittäin osuvia kannanottoja vellovaan alkoholipoliittiseen
keskusteluun. Myös eri oluiden valmistuksen vaiheet on kirjattu insinöörin
silmää miellyttävällä dokumentoivalla tyylillä. Tarkat kuvaukset ovatkin
onnistuneet lannistamaan allekirjoittaneen haaveet oman oluen valmistuksesta – taidanpa
sittenkin pysyä täällä maistajan puolella harrastukseni kanssa, sen verran
hermoja ja vaivaa hyvän oluen eteen vaaditaan. Hyvää kerrontaa joka tapauksessa
ja tarinaahan Ukonmaljasta voisi suoltaa jo tuon perusteella sivutolkulla,
mutta kertokoon blogi (ja oluet) tuota tarinaa puolestani. Löytyypä tuolta
mainintaa yhteistyöstä erään olutbloginkin kanssa. Blogin lisäksi panimon
toimintaa on mahdollista seurata myös Facebooksissa, Twitterissä ja
Google+palvelussa. Suosittelen.
Ukonmalja Alkemisti |
Alkemisti kaatuu lasiin maltillisesti. Sen tasaisen samea,
hieman haalean aprikoosinen, oranssin sävyinen väritys saa kruunukseen melko
tiiviskuplaisen, reilun sentin paksuisen vaahtohunnun. Tuoksultaan se on
keskirunsas ja miellyttävä. Päällimmäisenä siitä löytyy pehmeää, vaalean
suuntaan viittaavaa hedelmäisyyttä joka ei pehmeydestä huolimatta ole
muodoiltaan tuhtia. Pehmeää tunnelmaa rikkoo ja piristää todella tehokkaasti
appelsiinin, ehkä hieman sitrushedelmänkin terävyyttä sisältävä tuore
saippuaisuus eli hedelmäinen linja jatkuu. Taaempana pysyttelevä, koko komeutta
kannatteleva, hieman vaalean karamellinen maltaisuus on rodultaan melko kevyttä
ja pehmeää. Tunnelmaa aavistuksen kuivattava kevyt mausteisuus lienee peräisin
hiivan puolelta, jonka läsnäolosta saa ajan kanssa nousevia merkkejä.
Makumaailma ei ole aivan tuoksun mittakaavassa hedelmäisen
pehmeä, vaikka tuota vaaleaa hedelmää taustalta vähän löytyykin. Pääosaan on
itseoikeutetusti noussut jo tuoksun puolella suurta roolia ottanut sitrushedelmäinen
(appelsiini, sitruuna…) terävyys, jossa on mukavaa hedelmäistä happamuutta
joukossa. Maun loppupuoliskolla ote voimistuu entisestään saaden jopa vahvoja
parfyyminomaisia, sitruksen katkeria piirteitä – tämä mieluisa piirre saa mielikuvat
laukkaamaan välittömästi Schneider Weissen TAP5 Meine Hopfenweissen suuntaan.
Jälkimaku onkin pitkä, hedelmäisen hapan, kuivatun katkera ja hieman
mausteinen. Katkeruus saanee lisäpontta tuosta mausteisuuden hienoisesti
kuivuudesta, liekkö käytetyillä katajanmarjoillakin osuutta asiaan. Mallaspuoli
taas jää maullisesti hieman piiloon, mutta on tunnistettavasti läsnä vaaleana,
hieman karamellisen makeana etenkin maun alkupuolella. Tämän jälkeen muut
hieman jyräävät ylitse. Hedelmäistä menoa on varsin terävässä muodossa, mutta
makuisuudestaan huolimatta rungon keveys tekee lopputuloksesta kesäisen keveän.
Yleisesti varsin maistuva ja miellyttävän pirteä olut. Mallaspuolelta jään ehkä kaipaamaan vahvempaa
esiintuloa, sillä potentiaalia tuolla tuntui riittävän. Se onkin sitten
makuasioita haluaisiko runkoa paksuntaa, sillä se saattaisi turmella tuon
ihailtavan hyvin onnistuneen keveyden tunteen, jota tähän on ilmeisen selvästi
haettukin. Tunnelma ei missään vaiheessa ole vetinen saati haalea – jollain
tapaa rungosta löytyy ”piilevää” kantavuutta muutoin pehmeän ja utuisen
tunnelman keskeltä. Erittäin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan, kokonaisuus
on laadullisesti ja tasapainoltaan hyvää kaupallista tasoa eikä konkreettista
valittamista oikein löydy – makuasioista voidaan vääntää maailman tappiin
saakka... Tämän tuotoksen kanssa ei Ukonmaljan tarvitse Taistossa häpeillä,
hieno olut.
Pisteet:
- Tuoksu 8
- Ulkonäkö 3
- Maku 7
- Suutuntuma 4
- Yleisvaikutelma 14
Eipä siihen juurikaan lisättävää. Olut toimi moitteettomasti ja uskoisin sen olleen juurikin sitä mitä pitikin. Rungon keventäminen näytti toimineen erittäin onnistuneesti, sillä salakavalan kevyt, silti miellyttävän makuisa olut tuosta pullosta paljastui. Lähiaikoina iskenkin sitten kiinni panimon muuhun tuotantoon, jota odotan kyllä innolla. Tommi kertoikin seuraavaksi valmistusvuorossa olevan imperial stout ja weizenbock, joten mielenkiintoisia ideoita näyttää riittävän. Menestystä Ukonmaljalle kilpailuun, jäämme odottamaan tuloksia!
Tässä vielä hyödyllisiä linkkejä tiedonjanoisille... ja ihan rehellisesti janoisellekin:
Tässä vielä hyödyllisiä linkkejä tiedonjanoisille... ja ihan rehellisesti janoisellekin: