Gallows Bird Citykani Hopfenweizen

Gallows Bird Citykani Hopfenweizen

• Tyyli: Hopfenweisse
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Gallows Bird Tapiola, Espoo, Suomi
  

Piipahdin tilaisuuden tullen Gallows Birdin tykönä tutustumassa ravintolapanimon omaan antiin. Humalavehnä on harmillisen vähäiselle esiintyvyydelle jäänyt oluttyyli, johon tulee tartuttua aina tilaisuuden tullen. Siinä missä lajin nimekäs ja monessa suhteessa superlatiivinen lippulaiva TAP5 on moniin tilanteisiin hieman turhan harteikas juomavalinta, on Ainoan uumenissa lähestytty lajityyliä hieman maltillisemmassa mitassa. Ja erittäin onnistuneesti vieläpä.

Citykani on kauppavahva hopfenweizen, jossa sumuiset tropiikin säkeet kohtaavat germaaniset vehnäolutperinteet. Vaikuttavina aineina Idaho 7, Citra sekä Cashmere. Helposti lähestyttävä, runsasmakuinen ja miellyttävä tuttavuus. Näitä vaan lisää!

Gallowsin jäniseläinten lahko saa jatkoa Citykanin loikiessa Tapiolan puutarhakaupunkiin. Risteytimme keskenään saksalaisen vehnäoluthiivan sekä runsaan määrän amerikkalaisia mehuhumalia (Idaho 7, Cashmere ja Citra). Syntyi terhakka vieraslaji, joka valtaa nyt alaa Gallowsin baaritiskillä myös NEIPA:n juojien suuntaan.

Löytyy passionhedelmää, nektariinia ja sitrusta humalista sekä neilikkaa ja aavistus banaania hiivan estereistä.

Tulkaa kiireesti auttamaan tämän vieraslajin hävittämisessä!

Gallows Bird Citykani Hopfenweizen

Haalean vaaleankeltainen, täysin sumea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on hyvin hedelmäinen, aromaattisen trooppinen. Passionia, aprikoosia ja sitrusta hyvin ilmavassa muodossa. Myös neilikkaisuutta, mausteisuutta ja esterisempää tunnelmaa.

Maku on oikein hyvä. Varsin runsas ja monipuolinen. Humalkirjossa on hyvä kattaus passionin, aprikoosin ja sitrussävyjen antia. Ei TAP5-tyyliin parfymaattisessa lennossa, vaan hieman solidimman, ei silti ylettömän mehukkaan olomuodon ottaneena. Sopii hyvin neilikkaiseen, kuivan mausteiseen ja kevyen banaaniseen esteritarjontaan. Oikein hyvä. Näistä tykkään.

Pisteet: 38/50

Cloudwater Hooked On Strata & Know People Who No People

Sameaa Cloudwateria Kynnyksen hanasta.

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa jalkauduttua Jyväskylän kaduille, kun kaupunkiin oli saapunut pienpanimomaailman silmäätekeviä. Samalla sain hyvän syyn piipahtaa Mustan Kynnyksen mehutiskin antimia ihmettelemässä. Kynnyksen ovinurkan sohvaryhmältä löysin kaksipäiväisellä kulttuurimatkalla kaupungissa olleet Himon Teemu ”Bönthöö Bönthöö” Lahtisen sekä Tujun Tuomas Mäkiniemen.

Teemun kanssa muisteltiin, että ainakin kertaalleen ollaan vuosien varrella naamatusten törmätty, vuodesta en ole täysin varma, päästiinkö mihinkään selvään lopputulokseen. Tuomas sen sijaan oli minulle kokonaan uusi tuttavuus, vaikka nimi ja tausta toki tiedossa olivatkin. Näin se matkailu avartaa paikallisväestönkin maailmaa. Ei siinä sen ihmeemmin maailmaa parannettu, mutta vaihdeltiin vähän kuulumisia ja tarinoita ”skenen tilasta”, jos ammattislangi tässä kohtaa sallitaan.

Juomapuolen meno oli Kynnyksen tarjontaan sopien hyvin sameaa. Ensimmäisenä lasiin löytyi hanaan iskettyä Cloudwateria, jonka sameudessa nojattiin tällä kertaa suosikkihumala Stratan viettelevään voimaan. Vahvuutta varsin optimaaliset 7,0%.

Cloudwater Hooked On Strata

DDH IPA / 7,0% / Cloudwater Brew Co.

Pisteet: 39/50

Varsin samea aamupalamehu. Tuoksu on ytimekkään trooppishedelmäinen ja kiehtova. Paljon sitruvetoista hedelmäisyyttä ja mangon sävyjä ainakin.

Makumaailma on mehukas, silti kuiva ja runsaan trooppinen. Hyvää aromimenoa sitrusvetoisesti, myös limen kuorta löytyy. Aprikoosia, ananasta, mangoa... Taustalla hieman makeaa dänkkisyyttä. Erittäin hyvä.

---

Cloudwater Know People Who No People

New England Double IPA / 8,0% / Cloudwater Brew Co.

Pisteet: 40/50

Cloudwateriin nojasin vielä lähtömaljan kohdalla, tällä kertaa tölkkikamaa. Cloudwater Know People Who No People on hieman edellistä ryhdikkäämpi, kasipinnainen tupla-NEIPA, jossa vauhdin hurmasta vastaavat Idaho 7, Talus sekä Citra:

Sumuisen samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa mandariinia ja sitrusta. Myös hieman havuja, mangoa ja kookosta.

Maku on oivallinen. Runsaasti appelsiinia, seuralaisina sitruunaa, havuja ja kevyttä mangoa. Aika kuiva, hieman silti mehuinen. Enemmän kuitenkin ilmavaan aromaattisuuteen panostava, taustaltaan pehmeän kookoksinen. Tiukka setti, ei voi kun tykätä.

---

Parish Brewing Okra Double India Pale

Maistelimme porukassa myös parit jenkkituonnit, jotka eivät aivan edellisviikon tölkitteiksi osoittautuneet. Näistä ei sen tarkemmin maistomuistoita tullut pidettyä, mitä nyt yleisesti makujen ympärillä huomioita jaettiinkin.

Louisianalaisten elokuussa tölkitetuksi paljastunut Okra osoitti, kuinka vahva rooli ilmeellä sekä muilla ulkoisilla vaikuttimilla on oluen makukokemukseen. Tölkite oli iästään huolimatta ihan hyvässä kunnossa, vaikkei panimon markkinoima lisämääre ”Juicy” enää ehkä niin syvällisesti tunnelmasta huokunutkaan. 

Väitän, että kokemusta varjosti myös päähänpinttymä, jonka myötä oluen hieman jo tasaantuneesta makupaletista tuntui kuin vaistomaisesti löytyvän jotain vihreää, ehkä puisevaakin nyanssia eli tässä tapauksessa okran kuoriosaa (jos rehellisiä ollaan, mielessä pyöri enemmänkin samaa muotokieltä olevat vihreät pimientos de padron -paprikat, koska okran mausta minulla ei ole mitään käsitystä).

Todellisuudessa etikettikin painotti pikkupräntissään, ettei malvakasvia ole käytetty kuin etiketin kuvituksessa. En silti päässyt mielikuvasta ylitse.

District.96 Beer Factory x Equilibrium Sexual Energy

Toinen yhdessä ruodittu jenkkiolut oli District.96 Beer Factoryn ja Equilibriumin yhteiskeitto, puhtaasti nimensä puolesta pöytään valikoitunut Sexual Energy. Tämän tarkempi päiväys jäi epäselväksi, mutta omaan suuhun suhteellisen hedelmäisessä maussa oli taustalla ns. epätoivottua valkoviinimäisyyttä, joka toi mukaan muun muassa jännää rypälemäistä makeutta. Tai no, tarkemmin kuvaten halvan ja turhan makean kyykkyvalkkarin tuntua.

Loppua kohden makumaailma ainakin omasta mielestäni tasaantui, mutta näkemys ei suurempaa kannatusta tainnut saada. Cloudwaterin kama peittosi jenkkitölkit tällä kertaa hyvin selvästi.

Kiitokset Teemulle ja Tuomakselle oluttuokiosta!

Vierailu Olarin Panimolla

Olarin Panimo

Espoon puolella tulee harvemmin käytyä, joten tilaisuuden näin salliessa oli hyvä syy kurkistaa myös Olarin Panimon puolelle. Myöhäinen saapuminen mahdollisti iltasella pikaisen, yhden oluen mittaisen istahduksen ennen taproomin sulkeutumista. Loskantäyteisesta arki-illasta huolimatta paikalla oli pari muutakin seuruetta turinoimassa.

Palasin rikospaikalle seuraavana päivänä ennen kotiinlähtöä ja pääsin samalla pienelle kierrokselle Olarin Hannan kanssa. Ilmassa leijaili päivän keiton maltainen tuoksu ja taustalta kuului hiljaista hyörinää, sillä panimolla oli juuri loppunut yksityistasting ja seuraava sessio kolkutteli jo ovella. Hyvää pöhinää, kuten nuorisokielen taitajat tapaavat sanoa.

Iltaolut nautittiin Vapaapudotuksen tahdissa.

Olaron oli iskussaan. Tästä lisää tölkkitestin jälkeen.

Hanahuone.

Hallin katonrajassa komeillutta Koneen siltanosturia ihastellessani sain kuulla, että panimon taival näissä tiloissa on tulossa päätökseen ja muuttokäskyn suhteen ollaan itseasiassa jo jatkoajalla. Näillä näkymin toimintaa voidaan jatkaa ainakin tulevaan kesään saakka, panimokorttelia koskevan täydennysrakennushankkeen aikataulun viivästyttyä. 

Olarin käyttämä VTT-rakennusten jälkikäteen rakennettu täydennysosa on käsittääkseni purkusuunnitelmien kohteena, vaikka joitain ympäröivien rakennusten julkisivuja asemakaavamääräykset näkyvät suojelevankin. Ajat eivät ole aluekehityshankkeille nyt kaikkein otollisimmat, joten takaraja voi tuostakin vielä siirtyä. Ongelma on kuitenkin sama, kuin monella muullakin espoolaispanimolla: uusi osoite olisi etsittävä lähiaikoina.

Panimon väriä näkyy joka puolella. Ei jää epäselväksi, kenen tiluksilla ollaan.

 

 

Iltahämyä.

Tankkinäkymää.

Mutta vielä siis ehtii bisselle Kivimieheen. Panimobaarissa soi iltakäynnillä nuoruusvuosilta tutut Vapaapudotuksen säkeet, kun taas päiväpuolella meno oli vaihtunut rehtiin jenkkiräppiin. Graffitintäyteinen sisustus näyttää omaan silmään hyvältä ja varsin kotoisalta. Rentoa ilmapiiriä leikkaava ”Rullalautailu kielletty” -kyltti nosti pienen hymyn huulilleni. Kieltotaulun sanoma voi maalaisjärkeiltynä  pitää hyvinkin paikkansa, onhan panimotiloissa skeittaaminen potentiaalinen työturvallisuusriski. Ehkä kyltin läsnäolossa on kuitenkin myös hienoista ironiaa matkassa. Kaiken kaikkiaan panimon sisäinen ilme on erittäin hyvin linjassa tuotteiden viestimän ulkoasun kanssa. Teema puree omaan makuuni erittäin hyvin...

No, kotimatkaan lähdin panimokaupan kautta, jossa oli hyvinkin laaja kattaus panimon tuotteita. Äkkivilkaisulla etenkin vahvemman pään juomat itselläni vielä Olarinia lukuunottamatta maistamattakin. Nyt asiaan tulee korjaus.

Kiitos Hannalle tilojen esittelystä ja kotiinviemisistä!

Panimon iltavalaistus

Värivalot tuomassa tunnelmaa jo hiljentyneen tuotantotilan puolelle.

Rosteri on kaunista.

Olarilaista.