Saimaan värisuora |
Saimaan Brewing Co.:ksi nimensä keväällä vaihtanut
mikkeliläispanimo uudisti nimen lisäksi valtaosan valikoimastaan ja ilmeestään.
Sain useiden muiden blogistien tapaan kattavan näytepakkauksen näitä uutuuksia,
joiden läpikäyminen alkaa kevytlinjaisesta Brewer´s Classic –olutsarjasta.
Panimolta löytyy pari muutakin brändiä, joita ovat
luomuoluisiin keskittyvä Brewer´s Organic -sarja, jo aiemmilta vuosilta tuttu,
rohkeampia linjoja ja modernimpia tyylejä testaileva Brewer´s Special –sarja
sekä Paradise City Beverage Companyn kanssa juonittu PCBC/SBC –olut- ja
olutcocktail-sarja.
Brewer’s Classic –oluet edustavat peruslinjaisia ja
kaupoissamme perinteisemmin nähtyjä oluttyylejä. Ehkä tuo Blonde Ale ei tuohon
jälkimmäiseen, itse keksimääni määreeseen täysin istu, mutta sellaisia helposti
lähestyttäviä ja yleisellä tasolla monien suuhun istuvia lajeja nämä paperilla
ainakin ovat.
Nelikon tasaiseksi vahvuudeksi näkyy vakioituneen maltillnen 4,2%, eli alkoholilain uhkakuvissa kauhisteltua ”pelkän nelosen tuuttamista” ei tässäkään kohtaa päästä todeksi toteamaan. Hefeweizenin kohdalla moisen korotuksen olisin kyllä ihan mieluusti tehnyt eikä Pilssikään siitä nokkiinsa varsinaisesti olisi ottanut, mutta tähän lukemaan on jostain syystä Mikkelissa kumminkin päädytty. Reittausblogi arvuutteli, josko taustalla olisi matalamman alkoholiveron kautta kilpailukykyisen hinnan mahdollistaminen, mikä voi hyvinkin olla yksi osatekijä.
Nelikon tasaiseksi vahvuudeksi näkyy vakioituneen maltillnen 4,2%, eli alkoholilain uhkakuvissa kauhisteltua ”pelkän nelosen tuuttamista” ei tässäkään kohtaa päästä todeksi toteamaan. Hefeweizenin kohdalla moisen korotuksen olisin kyllä ihan mieluusti tehnyt eikä Pilssikään siitä nokkiinsa varsinaisesti olisi ottanut, mutta tähän lukemaan on jostain syystä Mikkelissa kumminkin päädytty. Reittausblogi arvuutteli, josko taustalla olisi matalamman alkoholiveron kautta kilpailukykyisen hinnan mahdollistaminen, mikä voi hyvinkin olla yksi osatekijä.
Näiden klassikko-tölkkien selkäpiirteinen värikirjo tuo
muuten jossain määrin mieleen Kukko-tölkit. Ei pahasti, mutta ajatuksena kumminkin….
Oluttyylien värikoodit ovat toki erit, kun Laitilan keltanen tölkki sisältää Pilssiä
ja Saimaan Hefeweizenia jne. Saimaan purnukoissa on muuten näpppärä
infolaatikosto raaka-aineiden ja oluen ominaisuuksien esittelyä varten.
Meinaisi ensin mennä kokonaan ohi tosin…
Mukavan informatiiviset tölkit |
Saimaa Brewer's Classic Weißbier
Hefeweizen / 4,2% / Pisteet: 31/50
|
Vehnäähän muutaman viikon jatkuneiden helteiden armoilla
ensimmäisenä teki mieli ja kieltämättä tämä kellertäväkylkinen ajoi siinä
tilanteessa asiansa. Rungon kepeys kyllä paistaa mausta ja tunnelmasta läpi,
mikä ei ”asiansa ajoa” pidemmälle saanut kokonaisuutta kantamaan. Tasoitusta lajin
ykkösnyrkeille ja kauppojen perusvarmalle keskitasolle annetaan siis suotta,
kun mahdollisuuksia oli lakiteknisestikin aiempaa hitusen enemmän. Humalina
oluessa toimivat Saaz ja Magnum, maltaina Vehnä ja Pilsner.
Hurmaava, herkullinen ja oljenvaalea. Brewer’s Classic Saimaa Weißbier on tyyliuskollisesti hennon hedelmäinen ja raikas vehnäolut, joka kuljettaa nauttijansa täydelliseen makuelämykseen. Viettelevän viljainen maku syntyy kotimaisten peltojen vehnän ja ohran sekä vehnähiivan liitosta, jonka kruununjalokivenä on runsas kermainen vaahtopää.
Kaunis, varsin vaaleankeltainen ja liukuvan samea olut
valkean vaahdon alla. Vaahto tiivistyy pian, mutta kestää viisimillisenä hyvin,
hyvin pitkään. Tuoksusta löytyy neilikkaista mausteisuutta, perusvehnäistä
taustaa pienellä sitrusvireellä sekä hyvin kevyttä banaania. Ei kovin runsas,
mutta ihan toimiva tuoksu.
Maku toistaa tuoksua, joskin hieman voimakkaampana. Miedohko
vehnäolut edustaa kuivempaa, vähäbanaanista tyylisuuntaa. Sen maussa korostuu
neilikkainen yrttisyys, tyylistä tuttu mausteisuus sekä viljava, kuiva
vehnäisyys. Taustalla väijyy kevyt, mutta toimiva sitruksisuus. Banaania tai
muuta hedelmää voi mausta hieman kaivaa, mutta ajan myötä neilikka ja kepeä
kukkaisuus valtavat niiltä lisää alaa.
Maku ei ole ohut, mutta tuntuman kepeys luo kokonaisuudesta
hieman miedon kuvan. Ei paljon, mutta vähän runsaampikin saisi olla.
Vahvuisensa makuista Hefeweizenia siis. Tai no, siihen nähden aika todella
hyvää, mutta silti suht kaukana ”luonnollisen vahvuisista” saksalaisserkuista
muhkeuden suhteen.
Kesää vasten ajateltuna kepeä Blonde Ale kuulostaa
harmittoman toimivalta, joskin samaan aikaan melko mielenkiinnottomalta ja
vahvan hyllyynjäämispotentiaalin omaavalta tuotteelta. Saimaan Columbuksella,
Cascadella, Chinookilla ja Citralla humaloitu, ilmeisen jenkkivivahteista kesäale-kokemusta
tavoitteleva olut on kaiken lisäksi sen verran tasapainoton ja aika kehnon
makuinen, ettei siitä kyllä kesäkaveriksi kenellekään ole. Terävyys viiltelee
tuularit ja vähintäänkin kärnästyttää hörhöt.
Tämä on viettelevä, kullankeltainen Brewer’s Classic Saimaa Blonde Ale, jonka syvän samettinen, makuhermojen lempeä hively syntyy kotimaisista ohra- ja vehnämaltaista. Tässä oluessa keveä hedelmäisyys kohtaa hillityt katkerot muodostaen täydellisesti kielelle sopivan kiehtovan pehmeyden, jonka amerikkalaiset humalat vielä viimeistelevät pirteällä raikkaudellaan.
Vaalean, ehkä vähän meripihkainen Blonde Ale valkealla
vaahdolla. Tuoksu on talouslagermaisen maltainen, suoremman yrttinen ja kevyen
greippinen. Ei kovin voimakas, eikä järin miellyttäväkään.
Maku on parempi, muttei paljon. Edelleen aika lagermaista,
kitkeräksikin monessa suussa varmasti luonnehdittavaa menoa. Yrttisyys, siihen
sitoutuva greipin hapan puolisko ja kukanvartisuus kaikuvat melko voimakkaana,
lopussa myös keskirunsaasti rutistavana kuorona. Liian kärkevä ja muutenkin
epämiellyttävä. Blonde Aleksi en olisi mausta veikannut, epätasapainoisesta
saunalagerista varmaan ennemmin menisi.
Sun Lager ei noussut mun suosikiksi tästä nelikosta, mutta
hyvänä kakkosena se Pilsin jälkeen kyllä tulee. Päädyin näemmä tämän kohdalla tasapisteisiin
vehnäoluen kanssa, mutta jotenkin tuntuu että Sun Lagerin kohdalla ostokynnys
on kevytvehnää matalammalla, etenkin kun kepeää ja mutkatonta kesäjuomaa on
hakemassa. Tähänkin olisin kyllä ihan mieluusti osan siitä lisävahvuusoptiosta
käyttänyt, mutta menee tämä tällaisenaankin helposti perusbulkin edelle.
Jenkkipitoinen humalakattaus tuli tölkkiä makustelyn yhteydessä käänneltynä pienoisena yllätyksenä, sillä aika vähänlaisesti Columbus ja Cascade itsestään ilmoittelivat.
Raikkaudessaan yksiselitteisesti lyömätön Brewer’s Classic Saimaa Sun Lager on kuin kesäpäivä tölkissä. Tämä helppoudessaan huikea, jokaiseen tilanteeseen täydellisesti sopiva, mutkaton janonsammuttaja tuo makuhermoillesi matalat katkerot ja hipauksen sitruunaa. Virkistävä, kevyt runko on omiaan viilentämään kuuman päivän tai tuomaan palan aurinkoa talven keskelle.
Oljenkeltainen, kirkas ja kauniin vaahdon nostava olut. Onpa
hieno. Tuoksu on raikas, mieto, mutta myös varsin toimiva. Hivenen hunajaista
mallasta, yleistä vaaleutta ja sopuisaa ruohikon tuulahdusta. Aika rento,
puhdaspiirteinen ja miellyttäväkin.
Maku on myös hyvä. Kelpo Helleshän tämä on, joskin ehkä
esimerkiksi Kukon sinistä purkkia miedompiluonteinen. Jenkkihumalat eivät
maussa mässäily, vaan ovat suorastaan hämmentävn vieraskoreita tyylilajin
perusmakuja kohtaan. Pientä hedelmäisyyttä takaa ehkä löytyy, mutta näemmä
painotus on kevyen puraisevassa ja toimivassa katkerossa. Rungon prosentuaalinen
keveys näkyy tämänkin oluen kohdalla, joskaan ei niin selvänä kuin esim.
venhässä aiemmin. Viljavaa, hieman hunajaista mallasta, mukavan tuoretta
ruohoisuutta.
Selkeä ja simppeli. Tyylikkään juotava ja kevytotteinen
lager. Miellyttävä sellainen, mutta kuten todettua, makujen voimakkuudessa
hieman alamittainen. Ei paljon, mutta hivenen. Kelpo vaihtoehto pahvipakkauksiin
sullotuille keskikesän kepeille keskiketterille.
Nelikon toimivin edustaja on tosiaan tyylipuhtain
raaka-ainein mestaroitu Classic Pils. Mallaspuoli nojaa Pilsneriin,
humaloinnista puolestaan vastaavat Magnum ja Saaz.
Brewer’s Classic Saimaa Pils on runsaammin humaloitu täysmallaslager, jonkaviehättävä viljaisuus ja miellyttävä maltaisuus ovat puhtaan, kotimaisen ohran käsialaa. Tässä tyyliuskollisessa pilsnerissä keskieurooppalaisten humalien viipyilevä katkeruus leikkii rohkeasti hennon yrttisen ja mausteisen aromin kanssa muodostaen yhdessä lumoavan raikkaan nautinnon.
Vaaleankeltainen, kirkas ja vaaleavaahtoinen Pils. Vaaleassa
tuoksussa lajiin sopivaa, eleettömän tuntuista maltaisuutta sekä rehdin
ruohikkoista virettä. Raikas ja kepeä. Ei valittamisen sijaa.
Makukin on varsin kelpo. Pehmyt, hieman paahtoleipäinen,
vaalean maltaan kantama alku kääntyy ruohoisen poljennon kautta rutistavamman
kuivaan, pitkän katkeraan jälkiliukuun. Jälkimaussa on ruohikon lisäksi kevyttä
yrttiä, pientä siihen sotkeutuvaa sitrusta sekä voikukkaisuutta -
diasetyyliäkin. Napakka, kepeä ja pirteä. Hyvää perus-Pilssiä perustarpeisiin.