keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

BrewDog Hoppy Christmas

  • Tyyli: India Pale Ale (IPA)
  • Alk.%: 7,2
  • Panimo: BrewDog, Fraserburgh, Aberdeenshire, Skotlanti


Tiedän kyllä, että joulusta on jo hetki aikaa ja ennen seuraavaa on vielä juhannuskin välissä. Nostin skottipanimon ”jouluoluen” esille paristakin syystä. Tietenkin se päällimmäisin lienee se, että vielä yksi pullo tätä herkkua kaapista löytyi. Parin kappalein tätä tuli sesongin aikana maisteltua, mutta arvio jäi siinä tohinassa kirjoittamatta. Sen verta hyvässä kunnossa pullo vielä oli, että päätin laittaa jutun ihan tänne luettavaksi, vaikkei alun perin tarkoitus ollutkaan. Jouluisesta nimestään huolimatta sopii loistavasti lämpenevään kevät säähän!

Eli Alkon jouluolut-valikoiman tuote vuodelta 2012. Tyyliltään aina maistuva IPA, herättää mielenkiintoni yleensä poikkeuksetta. Myös oluessa käytetty Simcoe-humala on yksi suosikkilajikkeistani ja BrewDogin pojat eivät tunnetusti katkeroissa säästele. Mäntyistä ja hedelmäistä menoa luvassa! Miksei se muka sopisi orastavaan terassikeliin?

BrewDog Hoppy Christmas
BrewDogin jouluolut on kuparin oranssi, kauniisti vaahtoava juoma, jonka valkoinen vaahto on melko pitkäikäinen. Tuoksu vahvan humaloitu, sitrushedelmäistä ja mäntyistä katkeroa on runsaasti. Mallaspohja on jokseenkin makea, mukana myös eksoottista hedelmäisyyttä tyyliin mango, ananas, aprikoosi, papaija jne. Hitunen mansikkaista marjaisuutta. Kerrassaan herkullinen soppa siis. Myös maku on yhtä humalaista ja hedelmäistä sinfoniaa. Humalointi on voimakasta, muttei päälle käyvää. Sitrushedelmäistä, männynpihkaista katkeroa tahdittaa eksoottinen hedelmäisyys joka on tuoretta ja raikasta. Hedelmäisyys myös pehmentää runsaan humaloinnin terävimpiä särmiä, niitä kuitenkaan kokonaan peittämättä. Jotenkin ne kuitenkin pelaavat hemmetin nätisti yhteen. Makeahkoa maltaisuutta on taustalla, myös keksiä. Trooppinen, hieman makean puoleinen hedelmäkeitto. Suutuntumaltaan keskipaksu, ehkä hieman tuhdimpikin. Hiilihappoja on sopivasti, ei liian pirskahteleva. Hieno, voimakas ja hieman makea IPA, joka ei silti hypi silmille. Tasapainoinen ja runsas, pidän oikein paljon. Jouluisuus jää tosin etiketin ja nimen varaan, ehkä parempi niin. Eli vaikka pitkällä keväässä jo mennään, toimii tämä jouluolut vielä vallan mainiosti. Pari kuukautta eivät ole tehneet maulle hallaa, vaikkei samasta tuoreudesta voidakaan enää puhua. Edelleen maistuu loistavasti.

Pisteet: 38/50
 

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Sinebrychoff Porter

  • Tyyli: Baltic Porter
  • Alk.%: 7,2
  • Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi

Vihdoin ja viimein arvioissa suomalainen klassikko, joka lienee suurimmalle osalle tuttu edes jossain määrin. Vuorossa siis Sinebrychoff Porter, tunnetaan myös ”Koffin Portterina”. Vaikka olut onkin Suomen suurimman, nykyisin Carlsbergin omistaman panimon tuote, eroaa se suunnattomasti Sinebrychoffin hajuttomista ja mauttomista vaaleista salkkulagereista. Porter onkin panimon vanhin erikoisolut ja se on ollut tuotannossa yhtäjaksoisesti vuodesta 1957 lähtien. Lisäksi se on yksi vanhimmista tuotteista Alkon valikoimissa (tuotenumero 000067). Porttereitahan Sinebrychoff on valmistanut aina 1860-luvulta saakka, mutta tuolloin tuotantomäärät olivat pieniä ja esiintyminen kausiluontoista. Porter oli oluttyylinä muutenkin sangen yleinen tuohon aikaan, mutta kieltolaki romutti hienon kulttuurin 1900-luvun alkupuolella (1.6.1919).
Kuva: Sinebrychoff

Mielenkiintoinen fakta oluen taustalta on se, että sen teossa käytetty hiiva on samaa kuin maailman kuulussa Guinness-oluessa. Tarinan mukaan hiiva tuotiin Suomeen salaa koeputkessa lontoolaisesta Park Roayl-panimosta. Kylmän sodan aikaista henkeä ilmassa? Ratebeer muuten listaa oluen tyyliksi Baltic Porterin, panimo itse kertoo sen olevan Imperial Stout, Olutoppaassa se taas on Porter. Mielenkiintoista. Olutta ei suodateta, vaan hiiva erotetaan siitä separoimalla, eli keskipakoisvoimaa hyödyntävällä menetelmällä, jolla kiintoaines erotetaan nesteestä.

Kuten sanottua kyseessä on suuren, lähinnä massatuotetuista bulkkioluista tunnetun panimon taidonnäyte. Olut on eräänlainen klassikko Suomessa ja se on kerännyt arvostusta kotimaan lisäksi myös ulkomailla. Alla muutamia meriittejä ulkomailta:

  • Hopeaa maailman arvostetuimmassa The Brewing Industry International Awards -olutkilpailussa (1998 ja 2002) [Kansainväliset oluiden olympialaiset]
  • Beverage Testing Instituten valinta USA:n parhaiden tuontioluiden joukkoon (2000)
  • Listaus maailman 500:n parhaimman oluen joukkoon edesmenneen olutlegenda Michael Jacksonin toimesta
  • Men’s Journalin valinta maailman 25:n parhaan oluen joukkoon (2010 ja 2011)
…ja kotimaassa: 

Kokkinurkkaus...

Herääkin kysymys, miksei yrityksessä panosteta enempää vastaavien, laadukkaiden oluiden kehitystyöhön sananmukaisesti pahvisten tukkupakkausoluiden tehtailun sijaan? Onneksi tuota Portteria sentään on laajasti tarjolla ja saatan toistaa monen muun mielipidettä, mutta Alkon nykyhinnoilla se on makunsa puolesta yksi parhaista hinta-laatusuhteen omaavista tuotteista. 

Seuraavasta saattavat jotkut vannoutuneet olutnautiskelijat pöyristyä, mutta itse tykkään nauttimisen lisäksi hyödyntää Porterin ominaisuuksia myös ruuanlaitossa. Se on mitä parhain neste poronkäristyksen, palapaistin ja erilaisten pataruokien valmistukseen. Luonnollisesti kokinkin tulee saada maistaa tuotetta ruuan valmistuksen yhteydessä. Tuossa vielä kokeilemisen arvoinen resepti, jonka lopputulos oli kyllä äärimmäisen herkullinen. Suosittelen kokeilemaan. Ja sitten ruokanurkkauksesta oluen kimppuun. Tietenkin se perinteinen nimikkolasi taas unohtui kun dokumenttia pitäisi saada, no seuraavalla kerralla sitten...

Sinebrychoff Porter
Läpitunkemattoman musta olut. Ruskeaa vaahtoa muodostuu muutamia millejä, mutta tuokin häviää suht nopeasti. Vain ohut rengas jää kiertämään lasin reunoja. Tuoksussa kahvin paahteisuutta sekä salmiakkia, mämmistä leipäisyyttä, pehmeästi tummaa, karamellista makeutta, hienoisesti palanutta maltaisuutta, hitunen hapanta marjaisuutta ja kuivahkoa tummaa suklaata.

Maussa paahtunutta maltaisuutta, hitunen happamuutta, mämmistä, hieman reunoilta palanutta limppua ja salmiakin suolaisuutta. Greippistä katkeroa, etenkin pitkän paahteisessa loppumaussa. Jonkin verran lähes toffeista karamellin makeutta, tummaa suklaata ja hienoisesti hedelmiä. Pääosa jokatapauksessa katkeroilla ja jossain määrin kuivahkolla paahteisuudella.

Yltiöpäisen voimakas makumaailma ei ole, enemmänkin sopusuhtaisen selkeä, pehmeäksikään en sitä luonnehtisi, sillä runko on hieman keskitäyteläistä tuhdimpi ja mainittu kuivahko tuntu on makeutta voimakkaampaa. Onhan tämä selkeästi paikkansa suomalaisten laatuoluiden joukossa ansainnut ja vuosikaudet sen myös pitänyt.

Hieno, sopivan makuisa ja laadukas ”koffilainen”, jolleka toivoo pitkää jatkoa.

Pisteet: 39/50

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Laitilan Kievari Kölssi


Kölsch, tuo "saksalaisten pale ale" kaksoistornien kaupungista.Kuten tuossa jokin aika sitten tuli todettua, ilman ennakkovaroitusta Laitilalta saapui maitokauppamyyntiin uusi pintahiivaolut, jota huhun mukaan olisi valmistettu vain rajoitettu erä, mutta tästä en varmaksi vielä mene sanomaan. Nimi on Stadin Panimon Helschin tapaan leikkisästi ”suomennettu” muotoon Kölssi. Suomalainen tribuutti saksan ainoalle täysohraiselle pale ale-oluelle siis (vehnäolut on pääsosin vehnästä ja Dusseldorffin alueen altbier on väriltään lähempänä kuparia).

Nimensä mukaisesti kölsch-oluita on tuotettu lähinnä Kölnin alueella Saksassa. Vuonna 1986 kölschin valmistajat (”Kölsch Convention”) säätivät yhdessä epävirallisen lain, että vain Kölnin alueella tuotetusta ko. tyylin oluesta saa käyttää kölsch-nimitystä, lukuun ottamatta muutamaa panimoa joilla on oluen teossa pitkät perinteet. Yksitoista vuotta myöhemmin myös EU antoi tuotteelle lokaatiosuojauksen, mikä lienee osasyynä Kölssi- ja Helsch-kikkailuun suomalaisten vastineiden nimissä.

Perinteisesti kölsch on kirkkaan keltainen pintahiivalla käytetty olut, joka on suhteellisen runsaasti humaloitu, muttei niin katkera kuin esimerkiksi saksalaiset pilsenerit. Tiettävästi Kölnin alueella on pantu samankaltaista olutta jo vuodesta 876, mutta ensimmäisen kerran kölsch-nimitystä käytettiin tietystä oluesta vuonna 1918. Läpimurtonsa se teki vasta 1960-luvulla, muttei ole silti englantilaisen pale alen tavoin koskaan noussut suureen suosioon koko maan alueella.

Oluttyyli on kehitetty suodattamattomasta, sameammasta wieß-oluesta (wieß on Kölnin murretta ja tarkoittaa valkoista). Sanana kölsch-tarkoittaa myös alueen murretta, joten se on tiettävästi maailman ainoa juotava kieli. Tätä vitsiä lienee kulutettu Reinin varrella jo puhki asti.

Laitilan Kievari Kölssi
Kirkas, oljenkeltainen olut niukahkolla valkoisella vaahdolla. Tuoksussa vaaleaa mallasta, jossa myös vienoa makeutta. Myös ruohoista humalointia on joukossa.

Maku on tuoksun tavoin hyvin suoraviivainen, mallaspohja on vaalea ja hivenen makea. Ruohoista katkeroa on hyvin tunnistettavissa, taustalla hieman voikukkaisen hapanta tuntua ja ohuesti märkää pahvisuutta. Kevyt ja vaalea, ihan mukava kesäolut, jolle humalointi antaa luonnetta, sen vähän mitä pystyy.Varsinaisesti ei suurempia huomauttamisen aiheita tai heikkouksia, muttei tällä kuuhun mennä, myös hinta on suht korkea.

Kelpo sessio-olut, saunaan tai vaikka kevyeksi ruokajuomaksi, pellon reunalle kesähelteellä. Onhan näitä…


Pisteet: 29/50