Olvin Daring Daughter -kaksikko: Tropical Lager & Brut Lager

Daring Daughter Tropical Lager & Brut Lager

Olvin kevätuutuudet ovat saavuttaneet jo kauppajakelun ja lähetti toi samalla näytteet blogisteillekin. Iisalmelaisten kräftimmät keitot ja niiden hyvä taso lienevät jo olutkansalle tuttu ilmiö, joten en lähde sitä nyt kertaamaan. Tälle keväälle sarjaa venytetään rennosti humaloitujen lagereiden maailmaan eli ylätyyli nojaa makropanimolle tutumpien pohjahiivaoluiden antiin, mutta tekniikoita ja etenkin makuvivahteita ammennetaan hedelmätäyteisempien keittojen suunnalta.

Uusi Daring Daughter -olutsarja tarjoileekin meille kaksi vaaleaa, aromaattisen hedelmäistä, kuivahumaloitua lageria. Uusi olutsarja on Olvin panimomestari Silja Hylkisen aikaansaannos, jossa roolia saa hänen Kööpenhaminasta mukanaan tuoma kiinnostus oluthiivoihin ja niiden ominaisuuksiin. Kiinnostus hiivojen roolituksia kohtaan johdattelee meidät myös olutsarjan nimen lähteille. Hylkinen on nimittäin toisen polven panimoammattilainen, sillä Olvin evp ylipanimomestari Pentti Pelttari on hänen isänsä. Panimon tiedotteessa asetelmaa avataan seuraavasti:

”Kööpenhaminan panimokoulussa Silja innostui oluthiivoista, mistä isä Pentti oli kauhuissaan: hänen opiskeluaikoinaan Saksassa panimon hiivakantojen määrä kun oli rajoitettu vain muutamaan. Siljan mielestä jokaisella oluella voi olla vaikka oma hiivansa.”

Nostalgisen sarjakuvamaisen kuvituksen ja erottuvan värityksen saaneet Daring Daughter -oluet näkyvät jo rantautuneen kauppojenkin hyllyille. 5,5-prosenttinen Tropical Lager Sabrolla, Amarillolla ja Chinookilla kuivahumaloitu, kesäisen hedelmäinen lager, jonka esikuvia haetaan luonnollisesti jenkkien IPA-tyyliin humaloiduista lagereista.

Brut Lager on taas pohjahiivaveto IPA-maailmassa hetken pinnalla pysytelleistä entsyymien avulla brutikuiviksi vedetyistä, aromihumalointiin nojaavista näkemyksistä – Brut IPOista. Lagereihin tuo kevyt tai jopa olematon mallasrunko, kuivuus ja kepeys tuntuisi paremmin sopivankin, joten tämä oli kaksikosta etukäteen ehkä se mielenkiintoisempi uutuus. Brut Lager on niinikään 5,5-pinnainen ja kuivahumaloitu Crystalilla. Tyylimääritelmäksi annetaan Olvin puolelta ultra-dry lager, joka ronskin jenkkihumaloituna onkin erittäin hyvää kesäjuomaa, vaikka ensipuraisu pelottavan ontoksi meinasi jäädäkin.

Kaikenkaikkiaan hyvin toimiva ja kevätaurinkoa viekottelevasti kutsuva kaksikko. Omaan suuhun Olvin crafftimpien oluiden maistuvaa kärkikastia.

Daring Daughter Tropical Lager

5,5%

Hieman utuinen, kevyen oranssinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on leijailevan aromaattinen, tropiikin hedelmiä esittelevä ja aika raikas.

Maku vastaa tuoksun kutsuun. Mallaspuoleltaan hyvin kevyt ja neutraali, rungoltaan rakkaudelle tilaa antava ja lopussa kohtalaisen napakka olut nojaa kuivahumaloinnin antiin. Aromaattinen tarjonta on osin kypsän hedelmäistä, osin parfymaattisemman trooppista, kokonaisuutena hyvin toimivaa menoa. Olvi jatkaa kokonaisuutena varsin onnistunutta seikkailuaan craftimpien makujen maailmassa ja DD-sarjan Tropical Lager onkin yksi valopilkku lisää tuohon liikkeeseen.

Pisteet: 35/50

Daring Daughter Brut Lager

5,5%

Hailakka, vaaleankeltainen ja kauniin vaahdon nostava olut. Raikkaassa, samaan aikaan aika hillityssä tuoksussa on lähinnä sitrusta ja kevyttä ruohoisuutta. No on siellä vaaleaa aromaattista hedelmääkin.

Maku on tuoksun linjoilla. Ensihörppy jää aika pliisuksi, mutta aika nopiaan nuo maut alkavat avautumaan. Hyvin raikas edelleen, lopussa sitrusgreippisen napakka, mallaspuoleltaan aika neutraali ja sopivasti keventävä. Aromaattinen humalointi on aika vaalean trooppista, sitruksista antia esittelevää. Ei ylimääräisiä rönsyjä, aika puhdaslinjainen ja suoraviivainen. Kuiva ja kepeä. Juotavuus aikalailla tapissaan ja kun makukin natsaa, niin mikäpäs tässä. Toimiva setti kesähelteille.

Pisteet: 35/50

Ikaalinen Lager

Ikaalinen Lager

• Tyyli: Vaalea Lager
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Mallaskuun Panimo, Lapua, Suomi

Taannoinen lomareissu johdatteli otsikonmukaisen oluen apajille. Ikaalisten paikallisesti K-kaupasta mukaan napattu, Mallaskuun tekemä paikallislager lähti mukaan ihan kannatuksen vuoksi. Kyseessä on mitä ilmeisimmin etikettiversio panimon omasta Lagerista, vaikka varmaksi en uskallakaan sanoa. Näitä vaaleita lagereita näkyy kuitenkin lanseeratun tuon Suomenkolkan muissakin pikkukunnissa Kurikkaa ja Honkajokea myöten, joten autenttisten reseptien virittelyä tuskin on joka kunnalle lähdetty tekemään.

Mutta eipä siinä. Panimon core-lager on itseltäni maistamatta, joten voin olla väärässäkin. Ikaalisten väreihin sonnustautunut versio on joka tapauksessa varsin toimiva ja raikaskin lajiedustaja, jollaista voisi hörpötellä kesäaikaan mökkisaunan terassilla helposti pulloparin jos toisenkin.

Ikaalinen Lager

Vaaleankeltainen, hieman samea ja kauniin vaahdon nostava olut. Tuoksussa yllättävän voimakasta humalaa ruohon ja yrttisyyden muodossa. Muutoin suht maltillinen tuoksu painottuu viljavaan, vaaleaan maltaisuuteen. Hyvältä vaikuttaa.

Makukin toimii ja tuore ruohoisuus antaa tuoksun tavoin odotettua napakamman luonteen oluelle. Rapean ruohoinen ote täydentyy kevyemmällä yrttisyydellä. Vaalea, kevyt mutta tunnelmassa mukana oleva maltaisuus kantaa kokonaisuuden hienosti. Siitä nousee ajoittain kevyttä hunajaisuutta, muttei isommin häiritsevästi. Lopusta löytyy myös hienoista sitrusaromia. Ihan toimiva ja kesäinen lager napakanlaisella purennalla kruunattuna.

Pisteet: 30/50

Alkoholittomat Kukko-oluet: Kukko Pils 0,3% ja Kukko IPA 0,3%

Kukko-perheen holittomat uutuudet.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas toimitti muutaman kevätuutuuden maistettavaksi. Paketista löytyi jo ennestään tuttua Kukko IPAa uuteen 0,33-litraiseen tölkkiin pakattuna (tulee myös siksarina tarjolle), tölkillinen Mississippi Steam IPAa ja purkki holitonta Citra Humalavettä. Ensimmäisenä testiin kuitenkin pääsi panimon odotetut Kukko-uutuudet eli alkoholittomat IPA ja Pils. Tai on niissä 0,3% kussakin, mutta melko vähiin on vitamiinit joka tapauksessa painettu.

Kaksikosta on kuulunut jo hyvää kommenttia etukäteen ja olisin itse ne jo omallakin rahalla maistoon ottanut, mikäli niille varatuista hyllypaikoista olisi kaivattuja myyntiartikkeleita jo löytynyt. Sen verran paljon kovaksi povattu uutuusduo nimittäin kiinnosteli.

Holittomat uutuudet poikkeavat useimmista muista tarjolla olevista tekeleistä valmistustapansa vuoksi. Niitä ei valmisteta ns. keskeytetyn käymisen menetelmällä, vaan normaalin käyttämisen jälkeen oluista on poistettu niihin muodostunut alkoholi.  Itselleni prosessi on täyttä hepreaa, mutta ainakin se tuntuu toimivan hienosti. Kumpikin olut nimittäin välttää holittomien yleisimmät karikot, kuten vierremäisyyden ja ylitselyövän makeuden. Näitä kumpaakaan ei löydy häivähdystäkään ja vaikkei maku aivan yksyhteen alkuperäisten Kukko IPOjen ja Pilsien kanssa olekaan, on lopputulema erittäin onnistunut ja holittomuutensa erehdyttävän hyvin kätkevä. Tarkemmat kuvailut uutuuksista löytyy alta, mutta todetaan se nyt jo tässäkin, että kaksikkoa tulee kulumaan kesää kohti mentäessä paljon. Omaan suuhun Pils oli tällä kertaa ehkä aavistuksen IPAa terävämpänä.

Oluet ovat myös gluteenittomia ja vaikka olen viime aikoina noudattanut Tuopillinen-blogin Jounin vinkkiä, jonka mukaan holittomat maistuvat paremmalta suoraan pullon tai tölkin suusta juotuna, päätin silti todeta arvioitavat oluet hyviksi perinteisen lasimaistelun kautta. Edes pieni odottelu ei saanut esiin sivu- tai häirikkömakuja, mikä on kyllä kovanluokan suoritus näissä vahvuuksissa – tai vahvuudettomuuksissa. Arviot on kirjoitettu tölkkiversioista, mutta kumpaakin olutta saa myös repäisykorkilla varustetuissa 0,33-litran lasinpulloissa.

Kukko Pils Alkoholiton 0,3%

Legendaarinen Laitilan Kukko Pils löytyy nyt myös alkoholittomana. Sen makuprofiili on aito ja tuttu, sillä uusimman tekniikan, parhaiden raaka-aineiden ja osaavimman henkilökunnan ansiosta alkoholittomiin Kukkoihin ei tarvitse jälkeenpäin lisäillä aromia tai käymätöntä vierrettä.

Vaaleankeltainen, kirkas ja kaunis olut. Hennosta tuoksusta voi poimia yrttiä ja ruohoa, kovin kevyttä leipäisyyttäkin.

Maku... on hyvä. Ei lainkaan vierteisyyttä tai makeutta. Varsin kuiva, raikas ja hyvin vaalean maltainen napakan yrttisellä ja ruohoisella puraisulla. Holittomaksi hankala jollei mahdoton tunnistaa. Sulasta Pilsistä ei ehkä silti menisi, mutta perusbulkkia napakammasta lagerista helpostikin. Tiukka ja raikas paketti. Tätä tulee kulumaan kesää vasten tölkkitolkulla. 

Maltaat: Pilsner, Caramel Pale / Humalat: Northern Brewer, Hersbrücker

Kukko IPA Alkoholiton 0,3%

Laitilan Kukko IPA Alkoholiton on voimakkaasti humaloitu, pintahiivakäymisellä valmistettu täysmallasolut. Sen valmistuksessa on käytetty reilusti amerikkalaisia humalalajikkeita, jotka antavat oluelle kukkean humalan aromin. Amerikkalaisesta humaloinnista huolimatta oluen runko on perinteiselle englantilaiselle India Pale Ale -oluttyypille ominaisesti maltainen. Kukko IPA Alkoholittomassa on onnistuttu säilyttämään kaikki alkuperäisen Kukko IPAn huumaavat piirteet, paitsi alkoholi.

Kirkas, oranssisenkeltainen ja runsasvaahtoinen olut. Vaahto on Pilsiä kestävämpi ja hyvin nättihän tämäkin on. Tuoksu on suht kevyt, paahtoleipäinen, hieman hedelmäinen, yrttinen ja aavistuksen sitruksinen.

Maku on varsin hyvä. Alkuun ehkä vähän ohkainen, muttei suoranaisesti vetinen. Vierteisyys ja makeus loistavat Pilsin tapaan poissaolollaan - varsin kuiva ja napakan puraiseva ilmestys, jossa suht suoralinjainen sitrus, yrttisyys ja hennompi hedelmäisyys ottavat varsin hyvää roolia. Ei varsinainen huippu-IPA, mutta raikas, puraiseva ja holittomuutensa harvinaisen hyvin peittävä olut.

Pils oli ehkä piirun etevämpi, mutta kyllä tätä IPAakin tulee kulumaan sopuisaa tahtia kelien lämmetessä ja etenkin grillin ääressä.

Maltaat: Pale Ale, Red Ale, Caramel 150 / Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo

Mökin aarteita: Maku Imperial Stout 2016

Maku Imperial Stout 2016

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi

Ihmisten välttely vei meidät menneeksi viikonlopuksi mökkimaisemiin herättelemään piilopirttiä kevätaikaan hiljaisen talven jäljiltä. Kauaksi kotoa ei tällä menettelyllä päädytty, mutta kaivattua lisärauhaa ja hiljaisuutta tarjoutui senkin edestä. Mökin jääkaapista löytyi myös mieluisa yllätys, jonka olemassaolon onnistun näemmä jokaisen maaseutuvisiitin jälkeen unohtamaan: ylähyllyn perukoilla odotteli nimittäin jo muutaman vuoden aikaa kuluttanut Maku Imperial Stout.

Tuusulalaisten Imperial Stout taisi aikanaan jäädä minulta kokonaan maistamatta. Tämän yhden törpön tulin kuitenkin ostaneeksi, mutta muistelisin ettei olut ainakaan tuoreeltaan ylettömän innostavia arvioita osakseen saanut. Kehnoksi en sitä käsittänyt, mutten myöskään suurta suitsutusta muista kuulleeni. No, tölkki jäikin odottelemaan aikoja parempia, kun sen korkkaus lykkääntyi lykkääntymistään. Jossain vaiheessa se päätyi keskisuomalaisiin mökkimaisemiin rentoutumaan. Talvisin tyhjillään oleva loma-asunto edesauttoi aikajanan venymistä, mutta vihdoin koitti aika totuuden selvittämisen.

Oluthan tuli Alkoihin joskus vuoden 2016 lopulla ja oman kappaleeni parasta ennen -päivämäärä on määritetty elokuun 2017 loppuun (080817). Ikää oluelle kertyy tämän myötä noin kolme ja puoli vuotta. 8,5-prosenttisen impin esittelyteksti enteili suoranaista paahdepommia runsaammin suklaan ja kypsän hedelmäisyyden maailmoihin sukeltavaa kokemusta ja sellaiseksi se hyvin pitkälti osoittautuikin. Vaikka suutuntuma aikalailla vahvuuttansa tunnustikin, oli yleinen olemus miellyttävän pehmyen oloinen ja olut tuli hörpittyä hyvillä mielin jäiden kumistessa viereisellä selällä pitkälle pimenevään iltaan.

Maku Imperial Stout 2016

Maku Imperial Stout 2016

Tummanpuhuva olut beigellä, kovin runsaaksi kohoavalla ja kestävällä vaahdolla. Todella kestävällä. Tuoksu on hyvin paahtunut, runsaan suklainen ja hieman limppuinen. Ei valittamisen sijaa. Varsin vakuuttavaa.

Maku on tuoksua syvemmälle luotaava, muhkeampi ja kaikin puolin mainio. Tumma suklaisuus on selvässä johtoroolissa runsaan paahteisuuden tukiessa tanakasti sen edesottamuksia. Lämpö nostaa esiin tummaa, kypsää hedelmäisyyttä, mikä siirtää alkuun läsnäollutta kuivuutta sivummalle. Yllättävän meheväksi tuo kypsä hedelmälisä oluen tekee, vaikka maussa sen vaikutus aika hentoiseksi jää. Ripaus lakritsia, kohtalaisen pureva lopetus, joka jatkuu suklaiseen ja kevyen kahviseen jälkimakuun saakka.

Onpas tasapainoista, runsasmakuista ja miellyttävää sisältöä lasiin. Suutuntuma jää ehkä hieman keskirunsasta paksummaksi, ei lajin muhkeinta antia todentavaksi, mutta vastaa vahvuutensa vaatimuksiin riittävällä otteella. Varsinainen ”löytö” mökkijääkaapista!

Pisteet: 39/50