Papabeersin valikoimaa: Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers Winter Ale

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi
• Muuta: From Tampere via Estonia with love

Brittiläinen strong ale tyylinen, vahva, vaaleahko talventaittaja. Valmistettu perinteisellä singleinfusion mäskäyksellä. Humaloitu käpyhumalalla.

Brittien strong alet ovat saarivaltakunnan maistuvinta antia ja mielestäni ne ovat oivia pareja pohjolan talvi-iltojen kavereiksi. Rakkaudella Hämeen syvyyksissä valmistettu, laatikoihin pakattu ja Tallinnaan myyntiä varten rahdattu piraattiolut on tehnyt kumppaneidensa kanssa pitkän matkan Keski-Suomeen, joten kovinkaan pitkäksi aikaa en sen suonut hyllyyn jäädä värjöttelemään. Jossain muistelen tämän oluen kohdalla mainitun, ettei pieni kypsyttelykään hassumpi idea olisi…

Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers Winter Ale

Pullonsuusta tuoksuteltuna jännän mansikkahilloinen tunnelma… Lasiin kaadettuna olut on varsin kaunis, tummahkon ruskea, valoa vasten punertava ilmestys. Mansikkahilloista marjaisuutta löytyy tuoksusta edelleen, mutta myös rusehtavaa, hieman imeltynyttä maltaisuuttakin on tarjolla. Vähän kuin mallasleipä pakastemansikoiden kera – mallas toki pääroolissa… Toki tummaa, kuivattua hedelmääkin on, mutta myös pakastemarjojen mukaan laitettua sokeriakin esiintyy. Makeuden lähteistä huolimatta ei mahdottoman äitelä – ehkä hieman tasapainottoman hilloimainen kuitenkin.

Maultaan jo selkeämpi, joskaan ei täysosuma kuitenkaan. Tummahkoa, limppuista maltaisuutta, rusinaista, kuivattua hedelmää sekä mansikkaista marjaisuutta – hieman myös mausteista potkua. Lopusta löytyy mukavaa katkeron purevuutta, jälkimaku hieman imelä, hitusen katkera ja mansikkahilloinen. Tuntumaltaan keskirunsas, ehkä hieman vajavaiseksi jäävä, hivenen imelyydellään tahmaava.

Tuomio: Ei täysin vakuuttava strong ale, joskin brittiteemaan suht hyvin osuukin. Itseäni häiritsee mansikkahilloon mielleyhtymän aiheuttava, hieman imelä marjaisuus… Pehmeyttä, mallasta ja lämpöä lisää, marjat hiiteen tai ainakin aisoihin… 

Kelvollinen strong ale brittityyliin, ei sen suurempia.

Pisteet: 30/50

Founders Dirty Bastard

• Tyyli: Scotch Ale
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Founders Brewing Company, Grand Rapids, Michigan, USA

Foundersin ponteva skottiale näyttää hiljalleen hupenevan olemattomiin Alkon valikoimista ja omankin korteni olen tuohon kekoon kantanut muutamien pullojen voimin. Ensikosketus nyt arvioitavana olevaan olueen sain kolmisen vuotta sitten varsin kirpeänä helmikuun päivänä. Brick’sissä oli alkanut jonkin sorttiset American-viikot, joten pitihän tarjonta työpäivän päätteeksi käydä tarkastamassa. Pakkasta oli rapiat kolmekymmentä astetta, mutta toppahuosut tungin reppuun pyörämatkan ajaksi, koska eihän oluelle sovi kahisevissa housuissa lähteä ja kaikenmaailman välihousutkin kuuluvat lähinnä ulkoliikuntavarustukseen… Reisiä nipistellen saavuin punaisen tiilitalon lämpöön ja tarjonnasta houkettelevimmalta kuulosti samainen, 8,5-prosenttinen scotch ale, jonka nimikin oli melko iskevä. Voinetkin arvata, että olut maittoi ja ennen kaikkea lämmitti, mutta tuota taikaa löytyy Dirty Bastardin kohdalta edelleen…

Dirty Bastardin tyylilajiksi on Ratebeerissä annettu scotch ale, joskin vahvuus huomioiden strong-etuliitekään ei kaukaa liippaisi. Twistiä tyylijaotteluun tuo myös Foundersin olueen iskemä humalointi, joka nostaa EBU-lukeman viiteenkymmeneen eli silkkaa maltaan mahtia ei suinkaan ole tarjolla - skottialeilta kun näin yleensä sopisi odottaa… Noh, eipä siinä, jenkki mikä skotti, sopivalla purennalla varustettuna.

Founders Dirty Bastard

Kohtalaisen tumma, punertavan marjaista kajastusta henkivä, maalatun ruskea olut, jonka valkea vaahto liukuu tiiviinä kerroksena sen öljymäisen verkkaisella pinnalla. Tuoksu on runsas, pehmeä ja miellyttävä – myös rentoa kuivuutta esiintyy. Makeutta löytyy niin tumman karamellisen maltaan kuin kypsän, kuivatun hedelmäisyyden muodossa. Hienoisen limppuinen, kypsyneen rusinainen sekä hyvin hillityn paahtunut – ehkä myös punertavan marjainen. Tuoksuna melko tuhdin oloinen.... Oikein mukava. Brittien barley wine-strong ale-akseli vaikuttaisi tuoksun perusteella vahvalta sukulaissielulta…

Maultaan hieman kulmikkaampi ja ennen kaikkea purevampi, joskin tuhtia maltaisuutta löytyy pohjalta mukavasti. Rusinaista kuivahedelmää, toffeista mallasta ja kevyttä leipäisyyttä. Vivahteikas maku sisältää paljon pieniä elementtejä, kuten punertavaa puutarhamarjaisuutta sekä marjamarmeladia, hentoa suklaan kuivuutta, paahtunutta siirappisuutta sekä kevyttä, vaniljan sävyttämää heinikkoa. Myös yleisemmin paahtunutta henkeä löytyy taustalta, humalointi sen sijaan on varsin mukavassa roolissa. Se leikkaakin muutoin nahkean pehmyttä tunnelmaa tuoreen kukanvarren, kevyen mutta tiiviin sitruksen sekä yleishedelmäisen ja puumaisen purennan voimin. Tuore, hivenen vihertävä ja pitkään, katkeraan loppuun tahdittava. Alkoholi lämmittää, mutta tuo myös rauhoittavaa arvokkuutta makumaailmaan. Tuntumaltaan kohtalaisen runsas, hidas ja hitusen tahmaava. Makeus ikään kuin hieman piilottelee, mutta sitäkin kyllä löytyy…

Tuomio: Hieno, moniulotteinen ja arvokas skottiale, joka kantaa matkassaan vahvoja viitteitä saarivaltakunnan barley wine/strong ale-tyylilajien jyhkeästä maltaisuudesta. Humalointi on voimaisaa ja leikkaakin kuivuudenkin elementtejä esittelevän pehmeyden verhoa napakasti.

Hieno tribuutti jenkeiltä, maistuva scotch ale kerrassaan!

Pisteet: 38/50

Pyynikin Käsityöläispanimo laajentaa merkittävästi - Haastattelussa Tuomas Pere

Kuten mediasta olemme viime päivinä saaneet lukea (YLE, Kauppalehti, Talouselämä), ei tamperelaispanimo ole jäänyt niin sanotusti tuleen makaamaan. Viimekesäisen tulipalon jäljiltä on noustu pontevasti jaloilleen ja syksyisen haastattelun aikaan kytenyt tekemisen meininki on kongretisoitunut tuotannon moninkertaistamiseen tähtäävillä investoinneilla. 

Mitä pienpanimon merkittävä kasvu käytännössä tarkoittaa ja millaisia haasteita nopea kehitys tuo tullessaan? Näihin ja muutamiin muihin kysymyksiin on nyt vastattu, sillä Olutkellari tavoitti panimon päämiehen, oluentekijä-Tuomas Peren... Katsotaan, miten pienen panimon piireissä näinä päivinä puuhaillaan!

Kasvava näky pienpanimo-skenessä...

Panimo sai vuoden alussa melko mittavaa päivitystä laitteistoonsa ja puhutaan mahdollisuudesta jopa tuotannon kymmenkertaistamiseen. Kertoisitko tästä hieman lisää?

Tulipalo oli kyllä sotkea koko viime vuoden, perseelleen meni koko kesän ja syksyn myynnit. Onneksi sitten saatiin joulusesonkiin tuotanto pelittämään. Vastaanotto oli upea. Asiakkaat jatkoivat siitä mihin oli keväällä jääty. Oikeastaan heti huomattiin että oluita ei kyetä tekemään niin paljon kuin sitä menisi kaupaksi. Arvioitiin erilaisia vaihtoehtoja mutta oikeastaan palaset alkoivat loksahdella kun mahdollisuus tulevaan laitteistoon tuli.

Saimme viime annilla hankittua ison osan tulevaa laitteistoa. Uskon että yksinkertaisesti nyt on oikea aika investoida. Maamme hallituksen esitys verorajan nostamisesta oli meillä tiedossa jo hiukan aiemmin ja se edesauttoi päätöksen tekoa, Pienpanimoliitto teki tässä hienoa työtä ja sai myös yläpäässä kuten Laitilalle hankittua kasvulle tilaa. Meidän panimolla laitteiston päivitys tietenkin toteutuu ja mahdollistuu osakkaiden avulla.

Millaisella aikataululla koko tuotantokapasiteetin käyttöönotto olisi mahdollista?

Siten edetään että maaliskuussa uusi tuotanto on käynnissä. Kesällä on isoa menekkiä tiedossa. Ennakkomyynti aloitetaan jo helmikuussa. Meillä on laitteistokokonaisuutta rakentamassa 10-henkinen ryhmä ja apuja olemme saaneet myös muualta kuten esimerkiksi Nokian Panimolta.

Mistä kipinä näin mahtipontiseen kasvuun sai alkunsa?

Asiat tuntuvat tällä hetkellä loksahtelevan kivasti paikoilleen. Verohelpotusrajan nosto oli varmaan se viimeisin kipinä. Pidän kuitenkin tätä low risk high reward -toimintona, Tammisen Tamia mukaellen. Yhtiö on velaton ja kasvu on selkeästi olemassa. Ei me olla tietenkään ainoa pienpanimo joka myy kaiken mitä kykenee valmistamaan. Nyt oikeasti menee pienpanimoalalla hienosti. Töitä tietty pitää rankasti tehdä jotta palkinto saadaan.

Mahdollisuudet ovat monet (kuva: Pasi Rasku)

Millaisia haasteita kasvu aiheuttaa?

Uskon että nyt menetetään myynnissä tuotannon riittämättömyyden takia saman verran mitä nyt myydään. Tämän jälkeen alkaa työ myynnillä. Otamme mukaan touhuun lisää myyjiä jotka saavat tehdä töitä hiki hatussa jotta puoleen miljoonaan myytyyn litraan päästään.

Mitä tuotantokapasiteetin kasvu tarkoittaa oluiden saralla? Kuinka muutos näkyy kuluttajille ja miten se vaikuttaa tarjontaan?

Karkeasti tulemme jakamaan oluet neljään sektoriin tai tuoteperheeseen. Klassikossa on nykyiset, Artesaanissa tuotetaan vanhalla pikkulaitteistolla kaikenlaista kivaa ja kokeilevaa, Omaolutsarja koostuu lähinnä ravintoloiden, kauppojen, hotellien, yritysten yms omareseptioluista. Ehkä myynnillisesti kiinnostavimpana pidän tulevaa sessiosarjaa jolle ollaan juonittu nimensämukaista suunnitelmaa. Tämä avataan helmikuussa ennakkomyynnin yhteydessä. Lisäksi palvelemme jonkin verran privatlabelasiakkaita.

Onko viennin mahdollisuuksia tarkoitus lähteä kartoittamaan?

Kyllä ja on itseasiassa jo kartoitettukin. Mielenkiintoisia ideoita on selvittelyssä. Esim tuleva vähägluteeninen sessio-IPA on herättänyt kiinnostusta ulkomailla. Myös normituotanto on saanut kyselyä ja Ruotsi, Tanska ja Viro avautuvat tänä vuonna, loppuvuonna nähdään kuinka paljon on saatu myyntiä ulospäin mutta varmaankin melko pientä tulee olemaan. Myös oman olutsarjan asettaminen Papabeersin olutverkkokaupalle kiinnostaa.

Matkaako Pyynikki jatkossa myös ulkomaille? Pahvilaatikko kerrallaan...

Myös keittolaitteisto meni uusiksi – onko vanhalle, pienemmälle laitteistolle vielä käyttöä?

Sen avulla vahvistetaan käsityöläisyyttä. Mukaan tulee tosiaan artesaanisarja, jossa on paljon vierailijoita mukana sekä lisäksi pikkulaitteistolla tuotetaan omaolutsarjoja joiden kysyntä myös kasvaa koko ajan. 200 privaattikeittoa olisi tarkoitus vuositasolla tuottaa.

Teillä on meneillään myös uusi osakeanti. Kertoisitko siitä hieman?

Uudella osakeannilla saadaan uuden laitteiston puuttuvat osat hankittua. Valmistuslaitteiston ja pullotuslinjaston asennukset maksettua. Tilojen lisäykset sekä niissä suoritettavat remontit hoidettua. Näiden jälkeen sijoitetaan markkinointiin ja hanalaitteistojen hankintaan. Nykyisillä osakkailla on ennakkoaika uusien osakkeiden merkintään ja loput laitetaan avoimeen merkintään. Yksi syy antiin on myös se että saadaan tiettyjä tahoja mukaan omistajapohjaan.

On myös puhuttu biokaasun hyödyntämisestä eli mäskin kierrätyksestä energiaksi?

Laboratoriamme vetävän Eräsalon Heikin ideana oli että miksi ei käytettäisi tuota itse hyödyksi. Bioreaktoreiden hinnat ovat aika paljon tulleet alas ja prosessi on mahdollista meillekin. Tuotettavalla energialla voitaisiin vaikka lämmittää tiloja tai tankata kuljetusajoneuvojamme. Tämä luonnollisesti toteutuu annin loppupäästä mutta toivon että joku päivä meillä tälläinen olisi.

Panimo on toimijana varsin nuori – hirvittääkö nopea tahti yhtään?

Voi olla että joitain meilläkin hirvittää. Mutta henkilökohtaisesti olen samaa mieltä yhtiön kanssa kasvusta ja käsittääkseni yhtiökokouksessa ei tarvinnut asiasta edes äänestää. Meillä on kuitenkin melko laaja ja ammattitaitoinen hallitus ja hallituksella paljon viisautta käytettävänä muissa osakkaissa. Joten päätöksentekoon on luja luottamus.

 ---

Mielenkiintoiselta vaikuttaa ja oikeastaan panimon päätös hyödyntää hallituksen myönnytykset heti kättelyssä lähettää selkeän viestin päättäjille: kun investoinneille ja pienyritysten kehittämiselle annetaan mahdollisuus, on hyvinkin todennäköistä että tuo tilaisuus käytetään hyödyksi. Kasvun myötä maamme vielä melko nihkeät pienpanimo-oluen vientimarkkinat saavat uutta väriä matkaansa, mutta myös paikalliset vaikutukset ovat arvokkaita. Pienpanimo-akselilla on hyvä draivi päällä ja juuri nämä toimijat luovat sitä oikeanlaista olut- ja juomakulttuuria oluillaan... Siihen kannattaa panostaa ja panostamiseen kannattaa rohkaista!

Onnea projektiin!

J-P

Täydennystä odotellessa... (kuva: Pasi Rasku)

Vuoden alun olutuutisia!

Virkeässä Mathildedalissa on nykyisin myös toiminnassa oleva panimo! (kuva: Mathildedalin Kyläpanimo)

Näin vuoden alkajaisiksi on turuilla kaikunut jo useampia miellyttäviä olutuutisia. Pari uutta pienpanimoa on ilmoittautunut mukaan kasvavaan joukkioon, mutta myös valtiovalta alkaa heräilemään horroksestaan. Viime vuonna jo parikin panimoa investoi tulevaisuuteensa ja samaa ilosanomaa jatketaan myös tänä vuonna. Tässä lyhyt katsaus alkuvuoden positiiviseen tarjontaan:

Pienpanimoiden verohuojennukset ja Alkon lähivalikoima

Kepin sijasta näyttäisi vihdoin olevan tarjolla myös hieman porkkanaa, sillä hallituksen tuore esitys pienpanimoiden verohelpotuksiin oikeuttavien rajojen venyttämisestä tulee eduskunnan käsiteltäväksi kevään aikana. Hyväksyttäessään uudistus astuisi voimaan samantien. Tuotantomääriin perustuvat veronalennukset ulottuisivat päätöksen myötä entistä suurempiin tuotantomääriin, mikä kannustaisi panimoita investoimaan toimintaansa. Esimerkiksi suurimpaan verohelpotukseen (50%) oikeuttava vuosituotannon yläraja nousisi 200.000-litrasta 500.000-litraan, mikä parantaisi etenkin pienimpien toimijoiden kehittymishaluja ja -asemaa... Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi Pienpanimoliiton lausunnosta: Pienpanimoliitto tyytyväinen verouudistukseen.

Valtiollista monopolia ei kuitenkaan monien toiveista huolimatta olla horjuttamassa, mutta pienpanimoille avautui vuoden vaihteessa mahdollisuus tarjota tuotteitaan valikoimaan aiempaa rajoitetummin eli kymmeneen lähi-Alkoonsa. Nähtäväksi jää, kuinka kädenojennus todellisuudessa tulee toimimaan, mutta ainakin muutama panimo on ilmoittanut kokeilevansa Ruotsista lainattua mallia. Ruosniemen, Rekolan Panimon, Hiisin ja Mathildedalin Kyläpanimon vaikutusalueiden asukkien kannattaa ainakin tarkkailla monopolimyymälöiden hyllyjä...

Mathildedal todistaa, että yhteisössä on voimaa
vaikka kyläpanimo perustamiseen!

Kyläpanimon makuja

Jo mainittu, kahta yhteistyöolutta aiemmin valmistanut Mathildedalin Kyläpanimo saikin joulun alla oman laitteistonsa toimintakuntoon ja oluttakin kypsymään, joten näin vuoden alkajaisiksi eletään jännittäviä aikoja. Aivan näillä näppäimillä panimon ensimmäinen olut, Mathilda hefeweizen näkee päivänvalon markkinoilla eikä seuraajiakaan tarvitse järin pitkään vartoa: La Mer APA sekä Teijo IPA odottavat jo kuumeisesti pullotusvuoroaan ja näistä ainakin jälkimmäinen tulee löytymään myös panimon lähialueen Alkoista... Mathildan löytänee alkuviikosta varmiten Kyläravintola Terhon hanasta, mutta viikolle kuusi lupaillaan toimituksia ainakin alueen lähikauppoihin sekä Ruoholahden Citymarkettiin. Onnittelut Mathildedaliin - kylä lähtee maailmalle!

Lisää uusia pienpanimoita

Tälläkin hetkellä maassamme on vireillä toistakymmentä panimohanketta, mutta joukkoon näyttää tulevan lisää alan osaajia jatkuvalla syötöllä. Pohjois-Karjala saa lisäedustusta panimokartalle aiemmin mainetta paikallisomenoista valmistettujen siidereiden myötä niittäneen Paksuniemen Juomatehtaan olutprojektin tiimoilta. Sadan litran keittolaitteistolla on tarkoitus syventyä lagereiden saloihin ja kaupallisen valmistuksen arvioidaan Ylen haastattelussa alkavan kevään aikana. Niemishovin mailla vuoden alkajaisiksi tuhojaan tehneen tulipalon ei uumoilla vaikuttavan viinitila-statuksella toimivan juomatehtaan toimintaan...

Myös Etelä-Suomeen on tunkua ja etenkin Helsinki-Turku-valtatien reuna-alueilta näyttäisi löytyvän potentiaalista panimomatkailun siementä, sillä matkalta pääkaupungista etappien puoliväliin löytyy tällä hetkellä kaikkiaan viisi panimoprojektia... Uusimpana on viime vuoden puolella rekisteröity, vasta nyt poimittu Salo Brewing Group, joka sijoittaa toimintansa tämän hetkisen tiedon mukaan Suomusjärvelle. Muita viisikon toimijoita ovat jo aiemmin vastaan tulleet Paloaseman Panimo Nummilla, Top Fuel Beer Company Oy Lohjalla sekä espoolaiset Nuuksion Panimo ja ilmeisen valmiina oleva Fat Lizard Brewing Co., joka Facebookissa ilmoittikin aloittavansa pääkaupunkiseudun hanojen valloitukset parin viikon kuluttua!

Mitä olisi uutinen ilman Pyynikkiä?

Pyynikki tähtää korkealle

Uudet jutut kiinnostavat kansaa aina eniten, mutta myös jo olemassa olevien toimijoiden suunnalla sattuu ja tapahtuu... Pyynikin Käsityöläispanimo nimittäin ilmoitti investoineensa täydentävään panimolaitteistoon, jonka myötä tavoitellaan ajan mittaan jopa tuotannon kymmenkertaistamista! Tahti on tamperelaisilla ollut varsin nopealiikkeistä ottaen huomioon, että vielä viime kesänä yritys kärvisteli tulipalon jälkiä siivoten. Sittemmin on perustettu jo uraauurtava oluen verkkokauppa Viroon ja nyt tehty kuvatun mukaiset suurinvestoinnit. Ei hassummin panimolta, jonka historia ulottuu vain puolentoista vuoden taakse. Uuden kapasiteetin myötä panimo nousisi verohelpotusten jouston kannustamana noin 500.000-litran panimoksi vuosituotannoltaan, minkä myötä oluiden levikki alkaisi kattamaan laajemmalla säteellä koko maan - ja ehkä vähän ylikin...

Pyynikin tilanteesta on lisäjuttua tuloillaan lähiaikoina! Stay tuned...

Mitä muuta?

Pienpanimoilla tuntuu siis menevän kovaa ja reilun viikon päästä niiden edustusta nähdään myös Alkon pienpanimo-oluterän muodossa. Monopolin lisäksi uutta tarjontaa löytyy myös ravintolapuolelta ja etenkin pääkaupunkiseudulla näyttää varsin mukavalta. HOKin tsekkiläiset Pivnice-olutravintolat muuntautuivat craft-henkisemmiksi Ølhuseiksi jo viime vuonna ja myös BrewDog sai Helsingin putiikkinsa auki joulun alla.

Perjantaina aukeni myös uusi Bier-Bier Erottajalle, jonka ennakkokatsauksen itse juoduin sivuuttamaan. Raporttien mukaan tarjonta on kuitenkin hyvällä tasolla, mutta niin on syytä ollakin, sillä seuraava tulija on jo niin sanotusti nurkan takana. Delifox nimittäin avaa jo ensi kuussa  uuden American Craft Beer Barin, joka täydentää osuvasti alueen oluttarjontaa. Tunnelmallinen Kaunis Humala sekä Arde vierailivat Bier-Bierin media-avajaisissa, BrewDogin tarinaa taasen valottavat pre-openingiin ehtineet kollegat Maistuva Mallas, Tuopillinen, Tyttö ja tuoppi sekä alkuhurmoksen jälkimainikeja tutkinut Kaunis Humala. Punavuori Gourmet sen sijaan yhdisti molemmat tulokkaat näppärästi saman otsikon alle.

Paljon varmasti tapahtuu muutakin ja ajan hermolla pyritään Olutkellarissakin olemaan. Tällaisilla aiheilla kuitenkin edettiin tällä kertaa, toivon mukaan lisää on tulossa!

J-P

CREW Republic Roundhouse Kick Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 9,2
• Panimo: CREW Republic, München, Saksa
• Pantu: Hohenthanner Schlossbrauerei, Hohenthann, Saksa

Hehee, CREW Republicin oluiden korkit ovat järjestään tyylikkäitä, mutta nyt taitaa olla vuorossa oluturani iskevin kuvitus – kirjaimellisesti. Jonkinmoinen potkunyrkkeilijä nimittäin on valikoitunut saksalaispanimon jyhkeän imperial stoutin keulakuvaksi… Teema viitannee oluen paahteista puolta halkovaan, kohtalaisen purevaan katkerolukemaan (71 IBU). Muun muassa paahto- ja suklaamaltaista rakennettua runkoa tahdittavat Tradition- ja Columbus-humalat. Vahvuutta tyylille sopivasti reilut yhdeksän prosenttia ja muutaman tapaamisen perusteella voin sanoa, että varsin mukava olut on kysymyksessä.

A quiet evening in front of the fireplace: Crackling wood, dancing flames – and then a kick straight to the face! Roundhouse Kick Imperial Stout! Brewed for those whose taste buds can never get enough! A real malt and hop bomb – black as night and explosive as dynamite!

CREW Republic Roundhouse Kick Imperial Stout

Sysimusta olut ruskealla, varsin kestoisalla vaahdolla varustettuna. Jyhkeää ja syvää…  Tuoksu on runsaan paahteinen, mokkaista suklaata henkivä ja syvää tummuutta tunnustava. Hennompina viitteinä lyötyy vaniljaa, savuista paahtuneisuutta sekä kypsää hedelmää ja nahkaa – ehkä myös pähkinää ja kandisokeria. Paljon tapahtuu…

Maussa etiketin ninjahahmo pääsee paremmin esiin ja pelkkää pehmeyden harmoniaa ei tarjolla enää olekaan. Kohtalaisen suoraviivainen, puumaisen greippinen, raaka humalointi halkoo makua alusta loppuun, luonnollisesti lopussa voimistuen nielua kutkuttavaan katkeruuteen. Tarjolla on edelleen runsaan mokkaista suklaisuutta, paahtunutta tunnelmaa ja vaniljaista vivahteikkuutta. Kuivaa pähkinää, nahkeutta ja ehkä hieman savustunutta, paahtunutta siirappisuutta. Tuntumaltaan hienoisen tahmaava, suhteellisen hidasliikkeinen. Alkoholi tuntuu hieman, muttei suuremmin häiritse.

Tuomio: Pätevä, oikeastaan melko paljon tarjoava imperial stout varsin kovalla potkulla – etiketti ei siis valehtele. Vastapainoa löytyy vastaavalla mitalla ja vaikka oluessa paljon tapahtuukin, on lopputulema suhteellisen hyvin tasapainossa. Jawohl!

Pisteet: 40/50