perjantai 31. lokakuuta 2014

Tarkastelussa lakiesitys alkoholilain 33 ja 40 §:n muuttamisesta



Alkolilain 33 ja 40 § kokevat ”päivityksen” vuoden vaihteessa ja aihe on kuohuttanut mediassa runsaasti. Jokuseen otteeseen olen aihetta eri näkökulmista ehtinyt itsekin ruotimaan, mutta edelleen mieltäni kutkuttavat erinäiset kysymykset. Melko sopivalla ajoituksella pääsi ääneen myös Panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa, joka tuo esiin hyviä näkökantoja Turun Sanomien verkkosivuilla. Kaikki viestimet eivät siis vielä ole EHYT Ry:n raittiussiiven vallan alla…


Aiheen uutisointia, tiukennoksia ihannoivaa keskustelua ja jopa itse lakipoliittista päätöksentekoa on silmiinpistävästi leimannut raittiususkovaisten ideologinen lobbaus, jossa on joukossa vahvaa tiedon vääristelyn ja faktojen sivuuttamisenkin kaikua… Voisipa joku puhua jopa tunnusomaisesta piirteestä ko. suuntaukseen liittyvien toimijoiden ja järjestöjen kohdalla. Valitettavasti näiden samaisten järjestöjen manifestit läpäisevät uutiskynnyksen ja jopa viralliset lähdeaineistokriteerit ilman pienintäkään kriittistä tarkastelua. Näinpä päätinkin perehtyä uudestaan lakiesitykseen, jonka pohjalta voimaan astuva laki lopulta sorvattiin – esitys on luettavissa täältä: 


Hallituksen esityksestä (HE 70/2013) käy ilmi, että lain uudistus nojaa pohjalle, josta löytyy epäjohdonmukaisuuksia mutta myös hyvin ”ehytläisiä”, hatarasti perusteltavissa olevia "faktoja". Valitettavasti päätöksenteossa on turvauduttu tähän jo lähtökohtaisesti epäpätevään, kiihkoraittiussävytteiseen esitykseen. Myös eduskunnan sivuilla olevia, aiheeseen liittyviä uutislinkkejä tutkiessa ei voi olla huomaamatta raittiusseurojen rautaista otetta käsiteltävään aiheeseen saati sitten niiden saamaan julkiseen palstatilaan… Puran alle muutamia esille nostamiani kohtia (suluissa esitetty lainauksen tai tulkinnan lähde esityksessä).


PÄÄTEESINÄ MAINONNAN TURMELEVAT NUORET

”Alkoholimainonnan vaikutuksista on saatu uusia tutkimustietoja sen jälkeen, kun mietojen alkoholijuomien mainonta vapautettiin. Tämän näytön mukaan alkoholimainonta lisää osaltaan lasten ja nuorten juomista." (1)
"Vasta 2000-luvulla on saatu varmuus tutkimustuloksista, joiden mukaan alkoholimainonta vaikuttaa lasten elämään: alkoholimainonta aikaistaa lasten alkoholinkäytön aloittamista sekä lisää nuoruudenaikaista alkoholinkäyttöä ja humalajuomista." (2.3)
Viitattuihin tutkimuksiin nojaava näkökanta on kuitenkin tarkastelua kestämätön ja aihe onkin nostattanut keskustelua tarkoitushakuisesta, teemaan sopivien tutkimustulosten valikoinnista, jonka pohjalta päätöksiä ei tulisi lähteä rakentamaan:


Itse asiassa hallituksen esitys itsessään myöntää alkoholimainonnan vaikutusta koskevien tutkimusten puutteet koko kansaa koskevana faktana, mutta samaan hengenvetoon nostaa nuoria koskevat päätelmät raamatullisiksi tositarinoiksi:

”Tässä esityksessä ei käsitellä alkoholimainonnan vaikutuksia väestön kokonaiskulutukseen, koska tutkimusnäyttö ei tässä suhteessa ole yksiselitteinen." (3.1)
"Koska havaitun mainonnan määrään pätee annos–vaste-suhde, vähäisempi altistuminen alkoholimainonnalle johtaisi omalta osaltaan lasten ja nuorten vähäisempään alkoholinkäyttöön." (3.1)
Silmiin pistävää tämän epäpätevän faktan käytössä on se, että mantra on kuin suora kopio taustoiltaan kyseenalaisen, silti äänensä vahvasti kuuluviin saavan EHYT Ry:n julistuksista:
”Tutkimustieto osoittaa, että mainonta aikaistaa alkoholinkäytön aloittamista ja lisää nuorten alkoholinkulutusta” (lähde)
Hassua onkin, että juuri samainen järjestö on väittänyt vastustusta esiin tuoneen kohun olevan masinoitua, mutta esimerkiksi A-Studion (17.10.2014) tentissä Sari Aalto-Matturi ei suostunut valottamaan suoraan, kuka (oikeasti yksittäisiltä kansalaislta lähtöisin olevan) negatiivisen palautteen takana heidän mielestään oikeasti on… Perustelut jäävät siis tässäkin aiheessa näyttämättä toteen, mutta Ylen julkaisemassa, sättivässä puheenvuorossa syyllistytään (taas) itse levittämään virheellistä informaatiota:


Pääteeseiksi alkoholilainsäädännön uudistuksessa on nostettu lasten ja nuorten suojeleminen, jolla kiristyspolitiikan airut ovatkin surutta lähteneet ratsastamaan. Nuorissa on tulevaisuus ja on luonnollista, että heistä on pidettävä huolta.”Vapaan Euroopan” aikana varttunut sukupolvi, nykynuoret, ovat kuitenkin omaksuneet aiempaa raittiimmat elämäntavat ja kohderyhmän alkoholin käyttö on jo vuosien ajan ollut laskusuhdanteista (lähde: STM). Siksi onkin erikoista, että juuri heihin panostetaan lobbauksessa niin suuri painolasti. Etenkin, kun itsekin todetaan ettei mainonta edes se suurin paha olekaan…
”On selvää, että alkoholimainonta ei ole lasten ja nuorten alkoholinkäyttöön vaikuttavista tekijöistä ainoa tai edes vaikuttavin, mutta sen tehokas rajoittaminen parantaa vanhempien ja yhteiskunnan mahdollisuuksia suojella lapsia alkoholinkäytön varhaisen aloittamisen haitoilta." (4.3)
Toki nuorten alkoholin käyttö on eurooppalaisessa mittakaavassa yli keskiverron (2.3), mutta EUn tiukimman sääntelyn yhteiskunnassa syyllinen ei voi olla syytetty mainonta, jota kohtaan ei läheskään joka maassa kohdistu edes Suomen nykykaltaisia pakotteita. Nuorten raitistumisen positiivinen kehityskin sivuutetaan esityksessä olan kohautuksella…
”Ei voida varmuudella sanoa, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten alkoholinkäytön vähenemiseen 2000-luvulla." (2.3)
”Lasten ja nuorten suojelun kannalta ongelmana on, että alkoholilaki sallii erilaista alkoholimainontaa, joka tavoittaa alaikäisiä lapsia ja vaikuttaa heidän asenteisiinsa." (2.3)
Kerta mainontaa pidetään kovinkin tehokkaana välineenä etenkin nuorten tapauksessa, herääkin kysymys miksei tätä tehokasta kanavaa käytetä suuremmissa määrin valistuksen pääväylänä? Pelkästään EHYT Ry saa vuosittain verovaraisia tukia viiden miljoonan euron arvosta, mutta päihdejärjestöjen yleinen huoli on silti ollut, ettei valistukseen ole tarpeeksi resursseja. Kuinka paljon voimavaroja ja valuuttaa tuhlataan poliittiseen lobbaukseen? Entä johtaja- ja päällikkösävytteisen organisaation yllääpitoon?


LEMPITEESINÄ ALKOHOLIHAITAT


Alkoholihaitat ovat todellisia, koko yhteiskuntaan vaikuttavia lieveilmiöitä, joita ei käy kiistäminen. Tästäkin aiheesta löytyy jo paljon keskustelua, joten tyydyn vain muutamaan nostoon esityksen perusteista.
”Alkoholisyyt ovat nykyisin kuolemansyytilastossa yleisin työikäisen väestön kuolinsyy. " (2.3)
Todella usein kuultu, raittiususkovaisten toistama lausahdus, jolta tarkemmassa tarkastelussa putoaa pohja pois. Toki jokainen alkoholin aiheuttama kuolema on tarpeeton, mutta tiedon vääristely ja kärjistäminen ei saisi olla tehokeinona ideologian suitsimassa ajojahdissa – etenkään sen toimiessa pohjana lainsäädännölle. Näissä tilastoissa alkoholijohdannaiset kuolemat tavataan yleensä niputtaa yhden otsikon alle, kun taas vertailukohdaksi nostetaan yksittäisiä kuolinsyitä kuten sepelvaltimotauti ja rintasyöpä. Todellisuudessa erinäiset kasvaimet ja verenkiertosairaudet kaatavat työikäistä väkeä enemmän kuin alkoholi, mutta tilasto saadaan ”kaunisteltua” päämäärän mukaiseksi pilkkomalla syövät omiksi alalajeikseen… Lisää aiheesta Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin puolella:


Myös haittavaikutusten kustannuksia arvioidessa seilataan melko laajalla haarukalla, joskaan aivan räikeimpiin miljardilukemiin ei lakiesityksen perusteissa aivan ylletä – silti kolmen miljardin liikkumavara kuulostaa melko väljältä näkemykseltä…
”Alkoholin aiheuttamien kustannusten laskennassa voidaan lisäksi arvioida alkoholin aiheuttamia tuotannonmenetyksiä ja ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetetyn elämän rahallista arvoa. Nämä välilliset kustannukset ovat arvion mukaan yhteensä 3,3—6,3 miljardia euroa vuodessa." (4.1)

ALKOHOLIMAINONNASTA JA SEN VALVONNASTA


Tämä osio on hieman sekava, sillä siinä tuntuu olevan sekä ristiriitaisuuksia että järjenkin vastaisia väittämiä. Ei lienekään ihme, että näin naiiviin ajatteluun perustuvan lain konkretisoitumisen yhteydessä vastaan tulleet ”yllätykset” ovat nostattaneet kohun jos toisenkin. Esityksessä todetaan nopeasti muuttuvan markkinamaailman luovan omat haasteensa mainonnan valvomiseen ja vaikutusten arviointiin:
”Jatkuvasti muuttuvan mainonnan sisältöjen ja viestien tunnistaminen ja valvonta on hyvin haasteellista. Erityisesti tietoverkoissa edullisesti toteutettava mainonta ja muut mainonnan uudet muodot ja sosiaalisen median kaupallistuminen ovat lisänneet myös alkoholimainonnan mahdollisuuksia merkittävästi." (2.3)
"Mobiili- ja tabletlaitteiden käyttö mainonnassa lisääntyy sekä sosiaalisen median sovelluksien (Facebook, Twitter) että kuluttajien itsensä tuottaman tai jakaman sisällön kautta. Tässä kehityksessä vanha jako mainostajan ja mainonnan vastaanottajan välillä on menettämässä merkityksensä." (2.3)
"Nykyisten säännösten valvonta on vaikeaa ja uudet mainonnan välineet ja muodot vaikeuttavat sitä entisestään.” (2.3)
Tämä on täysin ymmärrettävää , eikä näihin kohtiin liene juurikaan nokan koputtamista – maailma muuttuu kovaa vauhtia ja muutoksessa on vain pyrittävä pysymään mukana. Sinällään onkin hassua, että saman aikaisesti säännösviidakkoa ollaan syventämässä ja ulottamassa lonkerot jo edellä mainittuun, hankalasti valvottavaan sosiaaliseen mediaan. Tämän ei kuitenkaan nähdä aiheuttavan lisätyötä valvontaan (mikä sinällään pitää paikkansa, sillä vastuu on sysätty alan toimijoille itselleen, joidenka velvollisuus on toimenpideuhan pelossa vahtia sosiaalisen median käyttäytymistä omilla reviireillään). Ollaanko tässä kuitenkin säätämässä lakeja, joita ei aiota edes valvoa, vaan asiaan puututaan vasta kun valveutunut kansalainen jostain suunnasta kantelee? Sittemminhän on käynyt ilmi, ettei SoMen tarkkailu niin yksiselitteinen juttu olekaan…mutta otetaan kerran kiellon päälle:
”Ehdotuksen ei arvioida lisäävän viranomaisten valvontatyötä, sillä uudet rajoitukset ovat pääosin helposti valvottavia." (4.2)
Alussa linkittämässäni Elina Ussan puheenvuorossa mainitaan myös kyseisen elinkeinoalan itsesääntelyjärjestelmä, jonka tarkoituksena on suorittaa valvontaa myös alan sisäisesti. Hallituksen esityksessä itsesääntelyjärjestelmä ensin torpataan ja sitten nostetaan hyväksi tehokeinoksi lakien rinnalle. Negatiiviset kokemukset tulevat ulkomailta (kuten myös mainonnan vaikutustakin koskevat tutkimukset), joissa ei ole Suomen kaltaista, näin tiukasti lain säätelemää toimintaympäristöä saati säädöksiä koskien mainontaa. Suomen olosuhteisiin suunnattuja tutkimuksia ei saatavilla ole, jos ei lasketa viranomaistahon harrastamia puhelinhaastatteluita…
"Kansainvälisten kokemusten mukaan mainonnan vapaaehtoisella vastuullisuudella ja itsesääntelyllä ei ole pystytty rajoittamaan yhä monimuotoisemmaksi kehittyvää alkoholimainontaa: sääntelyjärjestelmät ovat olleet rakenteellisesti tehottomia ja niiden noudattamisesta on helposti luovuttu kilpailutilanteen kiristyessä. Mainoksia tarkistavat elimet ovat monissa maissa nimenomaisesti hyväksyneet mainoksia, jotka ovat selvästi sekä lain että alan omien ohjeiden vastaisia." (3.2)
"Elinkeinoelämän vastuullisuus ja itsesääntely voivat parhaimmillaan toimia tehokkaasti myös alkoholimainontaan liittyvissä kysymyksissä rajoittamalla mainontaa omaehtoisesti lainsäädäntöä enemmän. Esimerkiksi internetin ja sosiaalisen median uusien mainonnan muotojen käyttämistä voidaan rajoittaa täsmällisesti myös itsesääntelyn keinoin." (4.2)

ENTÄS MUUT?


Esityksessä toki todetaan (2.2), että monet maat eivät rajoita mainontaa lainkaan (esim. Saksa ja Luxemburg), mutta esimerkiksi nykyistä tiukempaa linjaa EU kumppaneistamme suosii länsinaapurimme Ruotsi. EUn ulkopuolelta esiin nostetaan myös tiukan linjan Norja ja Islanti, joihin EUn lait ja säädökset eivät kuitenkaan ulotu. Suomi onkin tulevien uudistusten myötä liittymässä tuohon Norjan ja Islannin rintamaan, eli teesimme pohjaavat samaan politiikkaan EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa – joskaan edes Norjassa ei kuorma-autojen kylkiä tarvitse vuorata jesarilla umpeen. [sarkasmi] Mutta kuten niin usein aiemminkin, tulee muu Eurooppa seuraamaan Suomen esimerkkiä – onhan se moneen kertaan esimerkillisen toimivaksi todettu aiemminkin [/sarkasmi]:

”On odotettavissa, että Suomen esimerkki saa useat muut jäsenmaat valmistelemaan vastaavanlaisia lainsäädännöllisiä rajoituksia." (4.3)
Lakimuutos tulee kaventamaan saatavilla olevan informaation määrää entisestään ja hintakilpailu nousee entistä merkittävämpään rooliin. Tämä sataa edelleen bulkkituotteiden laariin, jolloin uhkana on tarjonnan kaventuminen ja laadun selkeä heikentyminen. Optimistisina esitykseen on kuitenkin kirjattu nerokas työkalu, jolla veroeurot saadaan jatkossakin pysymään Viron puolella:
”Jos alkoholijuomien hintataso alenisi hintakilpailun seurauksena, valtio voi nopeasti korjata hintatason entiselleen korottamalla alkoholiverotusta." (4.3)
Pienten ahdinko on jo nyt suuri ja viimeisin hätähuuto Porin suunnasta tuntui kaikuvan kuuroille korville:


On toki ymmärrettävää, etteivät kaikki tahot ehtineet viestiin vastaamaan, sillä ainakin Ismo Tuominen on nähty juoksemassa ympäri Töölönlahtea Facebookin edustajat perässään

Keräsin alle vielä Panimoliiton arkistoista muutamien verrokkimaiden alkoholimainontaa koskevien toimien ja kokonaiskulutuksen suhdetta kuvaavia tilastoja. Herättääkö millaisia ajatuksia?

Ps. onko kukaan asettanut konkreettisia tavoitteita alkoholimainonnan kieltojen vaikutuksista edes jollain aikavälillä? Uutta suuntaa haettaessa on luonnollista, että huolella valmistellusta muutostarpeesta olisi esittää havainnollistava tavoite ja ennuste, kuinka uudistuksen investoinnit muuttuvat ajan myötä kannattaviksi... Näin voitaisiin mitata onnistumista myöhemmässä vaiheessa ja tarvittaessa valtuuttaa vastuulliset korjaamaan mahdollisesti perseelleen menevä projekti... Edes jokun luku tai ennuste? Ihan pieni vain?

Alkoholimainonnan muutokset ja alkoholijuomien kulutus Norjassa 1970-luvulta tähän päivään.
(kuvan oikeudet: Panimoliitto / Creative Commons)
Alkoholimainonnan muutokset ja alkoholijuomien kulutus Ruotsissa 1970-luvulta tähän päivään.(kuvan oikeudet: Panimoliitto / Creative Commons)
Alkoholimainonnan muutokset ja alkoholijuomien kulutus Tanskassa 1970-luvulta tähän päivään.
(kuvan oikeudet: Panimoliitto / Creative Commons)
Alkoholimainonnan muutokset ja alkoholijuomien kulutus Suomessa 1970-luvulta tähän päivään.(kuvan oikeudet: Panimoliitto / Creative Commons)

torstai 30. lokakuuta 2014

Kotioluttesti: McZainasheff’s Wee Strong Scotch Alen kehittyminen



"Testimateriaalit"
Kahdeksas lokakuuta vuonna 2014… Tuona sateisena keskiviikkona piipahdin paikallisen kotiolutvirtuoosin, Leevi ”CideErikin” luona tutustumassa kotioluen valmistukseen. Syksyisen illan päätteeksi jätimme käymään noin seitsemäntoista litraa Strong Scotch Alea eli melko lämmittävää sisältöä talveen olisi tiedossa. Illan koonti löytyy erillisesti jutusta:


Olut lähti käymään iloisesti ja Leevin raportoinnin mukaan kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Pullottamaan pääsi parin viikon odotuksen jälkeen ja kipaisin talteen osan tuosta erästä. Arviolta olut on ”valmista” juotavaksi puolen vuoden iän saavuttaneena, ehkä vähän ylikin, mutta ajatuksena oli että tutkisin maun kehittymistä satunnaisin väliajoin heti alkuhetkistä lähtien. Suurempaa tiedettä ei kuitenkaan luvassa ole, vaan koe suoritetaan puhtaasti maistamalla olutta eri ajankohtina. Katsotaan mitä sillä kulloinkin on annettavanaan ja katsotaan varaston ehtyessä, mikä ikä oluelle osoittautui optimaalisimmaksi. Maistamisen lisäksi pisteytän oluen joka maistokerralla – ehkä näin saamme jonkinlaisen numeerisen vertailupohjan sanallisten kokemusten rinnalle… Päivittelen alapuolelle kokemuksia maistotilanteissa aina sitä mukaa, kun sovelias ”näytteen ottohetki” kohdille osuu.

Tutkittavan oluen tiedot:
  • Tyyli: Strong Scotch Ale
  • Resepti: McZainasheff’s Wee / Brewing Classic Styles(Jamil Zainasheff & John J. Palmer)
  • Valmistaja: Leevi "CideErik"
  • Alk.%: n. 10% (oli tavoite)
  • og: 1.082
  • fg: 1.017
  • Pantu: 8.10.2014
  • Pullotettu: 20.10.2014
Jutun päätähti lähes kaksi vuotta ensimaistosta...

Maistoloki:

2.8.2017 - viimeistä viedään, harmi. 

Ei siinä aivan vuotta vierähtänyt edelliskerrasta, mutta ei paljoa jäänyt vajaaksi. Leevin kanssa keitetyn erän viimeinen pullo on jo lähes neljän vuoden ikäinen ja odotukset kehittymisen suhteen ovat skeptisen toiveikkaat. Käyrähän on ollut vuoristoratamaisen epätasaisuuden jälkeen lähinnä nousuvoittoinen, mutta kantaako taika näinkin pitkän ajan päähän? No kantaa. Hemmetti. Vuodentakainen ”notkahdus” on käännetty taas voitoksi.


Jo tuoksu enteilee hyvää. Kylmänäkin olut viestittää maltaista sulosointuaan, mutta intoutuu hienoisen lämpeämisen jälkeen suoranaiseen syvien aarrevesien kalasteluun, samettiseen seilailuun. Toffeeta, toffeeta, hieman paahtunutta toffeeta. Rusinaa, muuta ylikypsää ja paikoin kuivatettua hedelmää, kevyen paahtunutta limppua, yleistä leipäisyyttä ja vienoa pähkinää. Kanervamaustettu hunajakin tuoksuu tummassa sävyloistossa. Hienoa!

Maku… Se tulee viipyillen, mutta se tulee kovaa. Samettisuus on tosin jäänyt taka-alalle ja mukana on mukavaa yrttisen humalan purevuutta, paikoin mausteista kuivuutta sekä sitä tehostavaa alkoholin lämpöä. Runsas maltaisuus henkii toffeista, kevyen paahtunutta ja selkeän tummaa limppuisuutta, hienoista kuivakakkuista makeutta, hedelmäisen tummuuden, rusinan johdattaman kypsyyden täydentäessä makupalettia hyvällä osallistumisellaan. 

Olut on makeudenlähteistään huolimatta hieman kuiva, lämmittävä ja rouhea, mutta sen jylhä olemus on ihailtavan ylväs, kunnioitettava ja nautinnon hitautta painottava. Vahvuus on siis juuri sopivasti esillä. Huulet tahmaantuvat, huonetila täyttyy maltaan muhevasta, mutta rustiikkisesta tunnelmasta.

On tämä vain ollut hieno matka ja näin viimeisen pullon kohdalla on todettava, että se matka tosiaan on määränpäätä arvokkaampi. Nyt on niin sanotusti tyhjä olo. Bravo! Pisteet: 9-4-8-4-15 = 40/50


7.10.2016 – onko kaksivuotias jo ikäloppu?

Syksy on tullut ja skottivarastot hupenevat. Jäi sinne vielä yksi pullo, joka päässee testiin talven tultua. Näin muutaman vuoden seurantaprojekti saadaan päätökseen. Puolivuotinen kehityshuippu näkyy näin ilman kylmettyä saavuttaneen tappinsa eikä kesän tai viime syksyn hekumaan enää päästy. En varmaksi osaa sanoa, mutta ehkä jonkinlaista epäkuranttiudenkin virettä oli olueen jo päässyt syntymään, vaikkei tuo maistokokemukseen vielä päässyt vaikuttamaankaan. Epätasaisuutta oli kuitenkin jo hitusen aistittavissa, mikä toi jälkiliukuun ajoittaista sivujuonnetta. Siitä ei kuitenkaan oikein saanut kiinni, mutta aika näyttänee oliko aavistus oikea. Pullot loppuvat siinä mielessä harmillisesti kesken.

Kävipä muuten sillä tavalla veikeästi, että maistokerta sattui oluen valmistuksen vuosipäivän aatolle. Olisi pitänyt olla hieman tarkempi ja malttaa viralliseen juhlapäivään, mutta kukapa niitä kalentereita aina muistaa tiirailla...

Maultaan erittäin syksyinen. Kevyen paahtunut, ruskean leipäinen maltaisuus, rusinainen, kuivatun luumuinen ja osin intensiivinen, paahtuneen siirappinen kokonaisuus viettelee syvyydellään, mutta myös mausteisen kuivalla, kanervamaisella rosoisuudellaan. Lopussa tähän yhtyy myös keskirunsas humalan purenta oluen ollessa kuivakkuudestaan huolimatta makeanlainen, runsaan maltainen ja paikoin lämmin, kevyen lakritsinenkin. Ehkä hienoisia taantuman merkkejä ilmoilla jo on paikoittaisen epätasaisuuden muodossa, mutta kyllähän tässä tarjoillaan mainiota lämmikettä hyiseen syysiltaan. Pisteet: 8-4-8-4-14 = 38/50

5.6.2016 - ommuute...!

Olutvarastot ovat olleet hieman muuttokannoilla talven remontin ja sittemmin alkaneen "varastopaikan" remontin vuoksi, joten skottiherkunkin maistoväli on siinä samalla päässyt hieman venymään. Lähes puoli vuotta edellisestä kerrasta, vähän ehkä epävarmoin tuntemuksin syksyllä esimerkillistä kehitystä osoittaneen oluen pariin.

Tuoksu on hieman kova, kypsää hedelmää ja rusinaa, mutta myös kuivempaa, hienoisesti paahtunutta, kuivaneen siirappista maltaisuutta. Kevyttä salmiakkia, ajan myötä löytyy myös pehmeämpää hedelmää. Syvä ja ruskea.

Maultaan todella hyvä. Paahtuneen siirappiin maltaisuus on esillä vahvana, samoin rusinainen, kypsä ja kuivattu hedelmäisyys. Katkeropuoli on lopussa kohtalaisen purevaa ja liittoutuu yhteen kevyen mausteisuuden kanssa. Terävinä pistoina esiintyy salmiakkia ja lakritsia. Alkoholi lämmittää mukavasti ja täydentää jyhkeän, jämäkän ja jähmeän tunnelman. Makeutta löytyy hyvin, mutta loppu on hieman kuivaan taittuva. Intensiivinen ja lämmin tunnelma. Eteenpäin on menty ja nyt alkaa olemaan todella hyvää! Pisteet: 8-4-9-4-16 = 41/50

16.10.2015 - No nyt!

Jätin muutaman pullon pienelle kesätauolle lepäilemään ja näin syksyn ollessa jo tunnelmallisen pitkällä ajattelin tehdä pientä laadunvalvontaa. Keväällä makumaailma lähti kuivumaan kohtalaisen nopeaa tahtia, joten hieman pelolla odottelin syksyn saapumista. Oluen profiili olikin kokenut melkoisen muutoksen ja suunta oli oikeastaan juuri se, mitä salaa koko projektilta olin toivonut. Runsas, pyöreä, makeahkon maltainen ja lämmin tunnelman luoja! Korkkaus osuikin aika sopivasti juuri pullotuksen vuosipäivän korville...

Tuoksu hurmaa heti kättelyssä. Kypsä, rusehtava ja kuivattu hedelmäisyys tursuilee ulos lasista pehmeän rusinaisin värein. Makeaa, imeltyneen kuoren omaavaa limppua, vaaleahkoa toffeeta mutta myös mausteisempaa kuivuutta. Ronskilla nuuhkaisulla esiin nousee myös hunajaa. Syvä, tunnelmallinen, jyhkeä.

Maultaan olut on hieman tuoksua kuivempi, myös pippurisen mausteista tuntua enemmän ilmentävä. Alkoholi on läsnä lämmittävänä elementtinä. Mausta löytyy tuoksusta tuttua, kypsän rusinaista kuivahedelmäisyyttä, rehdin maltaista limppua ja paahtunutta siirappisuutta. Mukana on hieman suklaisia sävyjä ja kevyttä paahteisuutta. Mukava katkeron rypistyskin lopusta löytyy... Suutuntuma on alkuun soljuva, tahmaava ja täyteläinen, mutta taittuu lopussa esiin nousevan kuivuuden myötä.


Kesätauko tuntuu tehneen hyvää ja synkän syksyiset olosuhteetkin lienevät tyylille erittäin optimaaliset. Pisteet: 8-4-9-4-15 = 40/50 

5.5.2015 – Kuivuutta, maustetta, lämpöä... 

Jääkaappikylmänä pullonsuusta tuoksuteltuna ilmoilla leijailee vienoa savun aromia, joka lasiin kaadettaessa kuitenkin hälvenee… Alkuun syvää, rusinaista hedelmäisyyttä, lämmetessä tuoksu kuivuu ja nostaa esiin myös tuhdin lämmittävyyden. Samoja elementtejä kuin reilu kuukausi sitten.

Maultaan varsin mainio, hieman kulmikas ja jännän intensiivinen kuivan tuntuman ohentaessa yleistuntumaa. Kärjistyneen tiivistä, hieman vaalean tervaisia sävyjä saanutta siirappisuutta, kuivaa mausteisuutta sekä ylikäyneenä kuivattua hedelmäisyyttä rusinaisin teesein. Kevyttä limppua, henkäys vaniljaa… Lämpöä, lopussa pientä poltetta, kevyttä katkeroa sekä tahmaavuutta.

Kovasti on skotti kuivunut, mausteet, lämpö ja yleinen makujen tiivistyminen ovat selvästi havaittavissa. Omaan makuun tarraa kitalakeen kiinni turhankin karheasti, silti nautinnollisuuttakin löytyy. Hitaaseen, kiireettömään eloon – juuri niin kuin oli tarkoituskin. Pisteet: 8-3-7-4-14= 36/50 

22.3.2015 Eihän me tynnyriä käytetty? 

Kuukausi edellisestä, pienillä muutoksilla mennään ja laatu on oikein hyvällä tasolla. Tuoksu on hieman kuivunut ja toffee on saanut hieman vaniljaista sävyä mukaansa. Makeutta ja rusinaista hedelmää löytyy, limppuisuus on hieman karissut matkasta. 

Myös maku on kokenut kuivumista ja lopusta löytyykin entistä runsaammin mausteensekaista kuivuutta yhdessä yrttisen nipistävän katkeron kanssa. Toffeista maltaisuutta hyvin vienolla vaniljan aromilla, rusinaa, tummaa hedelmää ja kevyttä limppua – ehkä keksiäkin. Aavistus banaania, hieman alkoholin lämpöä, lopussa tiivistä lakritsia sekä likööristä tunnelmaa. Vähän jopa tynnyrimäistä kutinaa, mikä kieltämättä tuntuu hieman oudolta. Eipä tuo haittaa, päinvastoin. 

Kuivempi, ehkä vähän yksioikoisempi ja vahvemman oloinen kuin aiemmin – hyvä paketti kasassa. Seurataan kehittymistä! Pisteet: 8-3-8-4-15= 38/50 

22.2.2015 – Odotus palkitaan… 

Testiväli venähti turhankin pitkäksi, mutta odottelu selvästi kannatti. Tuoksussa toffeista, limppuisen maltaista syvyyttä, rusinan johdattamaa, tumman kuivattua hedelmäisyyttä. Pehmyt, soljuva, tyylikkään makea ja runsaan maltainen. Vahvuus ilmenee tuoksun hitaana jyhkeytenä sekä hienoisena kuivuuden tuulahduksena. Joukossa on myös kevyttä yrttiä, hieman runsaampaa mausteisuutta… Parasta antia tähän saakka, helposti.

Mausta löytyy tuoksussa mainittuja elementtejä runsaasti. Limppuinen, pinnaltaan paahtuneen imeltynyt maltaisuus, toffeen sävyttämä rusinaisuus sekä niin kypsää kuin kuivattuakin hedelmäisyyttä henkivä makeus ovat näyttävästi esillä. Ehkä hienoista banaaniesterisyyttäkin on matkassa… Tuoksusta poiketen makumaailma on kuitenkin kuivempi, hieman valkopippurisen mausteinen ja melko purevakin. Alkupuolisko soljuu vielä mukavan pehmeässä pumpulissa, mutta loppu onkin jo huomattavan kuiva, kitalakea supistava ja kevyen katkerakin. Vahvuus ilmenee miellyttävänä lämpönä ja olut on kokonaisuudessaan miellyttävän hidasta ja lämmitävää nautittavaa talven keskelle. Makumaailma on lajin sallimissa rajoissa monipuolinen, yleisesti varsin syvä, mutta tuntuma voisi pitää hidasliikkeisyytensä hieman pidemmällekin… 

Tässä vaiheessa talvea kokonaisuus alkaa saada tasapainonsa hienosti balanssiin ja mielestäni tuhdin skotin elementit alkavat olemaan hienosti kasassa. Ei virhemakuja, odotettua arvokkuutta ja lämpöä sekä runsaan maltaista, kypsänkuivaa hedelmäisyyttä sekä toffeista makeutta sopivaa katkeron purua unohtamatta… Hetken voisi vielä malttaa, mutta nautittavuus on jo nyt hyvällä tasolla! Pisteet: 8-3-8-4-15 = 38/50
 
26.1.2015 - No niin!

Kolmen viikon tauko ja uusi McZainasheffi auki. Tuoksu toimii edelleen eikä siinä ole suurempia muutoksia havaittavissa. Makeassa, tummahkossa maltaisuudessa on mukana hyvä annos hieman paahtunutta toffeeta ja yleisilme muutoinkin on pehmeän makeuden sävyttämää. Kuivattua hedelmää löytyy pehmeän rusinaisessa muodossa, mutta myös vienoa kuivuutta tuovaa valkopippuristakin mausteisuutta on tarjolla. Paahtunut, maltainen imeltyneisyys on kuitenkin vahvinta antia. Hyvältä vaikuttaa…

Maku on petrannut pienen notkahduksen jälkeen huomattavasti ja ehdottomasti parasta McZainasia on tällä hetkellä käsillä. Kolmen viikon takainen alkoholin katku on näivettynyt oluen vahvuutta kuvaavaksi lämmöksi ja kevyeksi henkäykseksi. Lopussa se ehkä hieman terävöittyy kukkean, hivenen raa’empaa sitrustakin ilmentävän katkeron sekä tuoksustakin löytyneen valkopippurisen kuivuuden siivittäminä.

Tummahko, imeltyneen limppuinen mallas saa seurakseen ohueksi laimentunutta, paahtunutta siirappia sekä pehmeää toffeeta. Rusinaista hedelmäisyyttä, hieman luumua ja ehkä weizenbockmaista, ylikypsää banaaniakin – alkupuolisko onkin miellyttävän pehmyt, syvä ja vivahteikas. Aiemmin mainittu humalointi ja mausteisuus kuivattavat toisen puolikkaan, ehkä hivenen liiaksikin. Tuntumaltaan kohtalaisen jyhkeä, hienoisesti huulia tahmaava – toivottua arvokkuuttakin alkaa löytymään ja tasapainokin kehittyy hyvää tahtia.
Selvää eteenpäin menoa ja nyt nautittavuus alkaa olemaan uomissaan. Vielä on varaa odottaa petraantumista etenkin lopun osalta, mutta oikein mukavalta vaikuttaa! Pisteet: 8-3-7-3-14 = 35/50

5.1.2015 - sekalaista epäselvyyttä

Kolme viikkoa ja yksi päivä edellisestä – hieman aioittua pidempi väli pääsi joulun pyhien myötä syntymään. Tuoksu syöksyy naamalla viettelevänä, täynnä tummaa, kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä, makean limppuista maltaisuutta sekä toffeeta! Pehmyt, makeahko, ruskea… Vahvuus huokuu tunnelmasta ja se tuo matkaan kevyttä rouheuttakin – alkoholi on piilossa…

Maussa on otettu hienoisesti takapakkia – paletti on selvästi hieman käymistilassa ja tasapainoa kaivattaisiin. Paljon on hyvää, mutta myös alkoholi on alkanut pilkistää aiempaa enemmän, myös hauskaa salmiakkia nousee samalla esiin. Kypsyyttä huokuvaa, rusinaista, kuivattua hedelmäisyyttä on edelleen mukavasti, toffeinen, imeltyneen limppuinen maltaisuus on voimissaan ja jopa kevyttä banaanin sävyisyyttä löytyy. 

Humalointi puree melko voimakkaasti – sitrusta, kukkaista tuoreutta, rehtiä katkeroa. Myös mausteista kuivuutta esiintyy lopussa ja olut näyttäisikin poikkeavan kuvauksen perusteella melko paljonkin edellisestä maistosta, vaikka pitkälti samat palaset pelistä edelleen löytyy. Nyt järjestystä ja voimasuhteita on vain laitettu uuteen uskoon…

Kompastuksena tässä vaiheessa ovat vielä alkoholin henkäys sekä yleinen tasapainottomuus katkeron ja mausteisen kuivuuden määrän suhteen...  Pisteet: 8-3-6-3-12 = 32/50

14.12.2014 - hitaasti mutta varmasti

Lyhyt makustelupäivitys tähän väliin:

Pari viikkoa edellisestä maistosta ja kehitys näyttää jatkavan hyvää suuntaustaan, joskaan suurta etenemää ei lyhyehkön ajan jakson aikana ole havaittavissa. Siirappinen taustakaiku saa puskurikseen melko dominoivan, kypsän ja kuivatun hedelmän verhon – rusinaa, luumua, viikunaa… Vähän käynyttä hedelmäisyyttä on ilmoilla kohtalaisen paljon. Limppua löytyy edelleen, mutta sen osuus lienee vähentenyt edellismaistosta – tuoksussakaan sitä ei niin runsaasti esiinny. Lopusta löytyy hieman kukkeaa katkeroa, ehkä myös vienoa sitruksen kaikua. Hyvin tuo joka tapauksessa muutoin pehmyttä ja orastavan imelääkin makua leikkaa. Alkoholi lämmittää, on ehkä hieman esilläkin, mutta hyvin suitsittuna. Tasoittunut on, nautittavuutta löytyy jo ihan mukavasti ja varmaan kehtaisi hyvillä mielin tutuillekin tarjota. Odottelussa lienee kuitenkin enemmän ideaa… Hyvältä näyttää tässä vaiheessa! Pisteet: 8-3-7-3-13 = 34/50

30.11.2014 - merkkejä paremmasta

Toisen laadunvalvontaoperaation aika. Leevi hieman varoitteli, että taskulämmin Wee saattaisi olla varsin omatoiminen pöydälle leviäjä, joten parin päivän jääkaappiseisotus lienee paikallaan. Oluella ikää seitsemän ja puoli viikkoa…

Sameaa on, kuraista ruskeutta ja kevyttä oranssin kajoa. Vaahtoa nousee puolen lasin verran, mutta varoiteltua tunteenpurkausta ei näy – jääkaapittaminen lienee tasapainottanut pahimman piikin. Tuoksu lupaa hyvää ja vaikuttaa huomattavasti ensikertaa pätevämmältä. Tummaa, ylikypsän ja kuivatun rajamailla vellovaa, rusinaista hedelmäisyyttä löytyy, mutta tummahkon limppuinen, hyvinkin imeltynyt mallas hallinnoi peliä. Ehkä hiven paahdetta, pientä särmää ja rusehtavaa pehmeyttä – hintsusti salmiakin tapaista tahmeutta löytyy myös. Makeaa on, mutta ei haittaa… Hyvältä vaikuttaa.

Myös maku on petrannut, varsin selvästikin. Rusinaista, melko ylikypsän oloista ja puoliksi kuivattua hedelmäisyyttä on mukavasti, tuoksun limppumainen osuus on hieman seesteisempää joskin hyvin esillä edelleen. Nyt makeus on jo rehdimpää, vaalean siirappista, mutta hivenen paahtuneella tunnulla varustettuna. Hieman mausteita, kevyttä katkeroa joka leikkaa hyvin makeanlaista tunnelmaa. Alkoholi on kadonnut makukartalla ja lämmittelee taustalla asiaankuuluvalla tavalla – ehkä ajoittain vielä hönkii turhan voimaisana. Kurkussa hieman kaksijakoista ”kukkaista hunajaisuutta” – eli vihertävän tuoretta makeutta.

Runko ehkä hieman laahaa vielä perässä ja tunnelmaa leimaa hienoinen keskeneräisyys. Tasapaino alkaa kuitenkin löytymään ja päämaut henkivät selvästi oikeasta suunnasta. Hyvä tästä tulee, maittaa hyvin jo tällaisenaan..! Pisteet: 7-3-7-3-13 = 33/50
 
26.10.2014 - ensimaisto

McZainasheff’s Wee - 2vko
Samea, kuraisen rusehtava ja hieman oranssinen ulkomuoto – vaahtoa syntyy hieman. Tuoksu ei järin voimakas, joskin varsin ytimekäs. Pitkälti makeahkoa, rusinaisen rusehtavaa, kuivattua hedelmää – ehkä hieman käyneessä muodossa. Orastavaa imelyyttä, mutta melko raakaa tuntua.

Mausta huomaa selkeän kypsymättömyyden, yleiskuva on hieman Belgiankin suuntaan viittaava. Maku on oikeastaan halkaistu keskeltä kahtia. Toiselta puolelta löytyy miellyttävää rusinaista, kypsänä kuivattua hedelmää, jota on paljon ja melko syvästikin. Hyvä kaiku mausteisuudesta, taustalla selvän potentiaalista makeutta, joka vielä hieman piilottelee. Toinen puoli sitten kaikuu hieman raakuuttaa. Alkoholi maistuu jonkin verran, yleisilme on varsin kuivakka – hieman käynyttä hedelmäisyyttä. Vielä on matkaa nautintoon kokonaisuudessa. 

Tuntuma osin soljuva ja tahmaava, mutta häviävissä määrin. Hiilihapot melko maltilliset, joskin pienikokoisina terävät. Pisteet: 5-3-5-3-9 = 25/50

Korkista löytyy tarvittavat speksit kuin Westleterenin pulloissa ikään...