keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Hämäläinen road trip: Rönnvik, Lepaa, Tuulos ja Keinuhonka



Käytin joulun välipäivät tehokkaasti hyväkseni ja lähdin pienelle päiväretkelle Hämeeseen. Kotimaan matkailu on jostain syystä aliarvostettu taiteenlaji, joka jälleen kerran osoitti mahdollisuutensa ja kiehtovan monipuolisuutensa. Tokihan se tosiasia, että tämänkin matkan pääkohteina toimi erilaiset navetta- ja tallirakennukset saattaa kuulostaa hieman epäromanttiselta, mutta kauheushan tunnetusti asustaa ihmettelijänsä korvien välissä. Kiertoajelu toimi osana hektisen kirjaprojektini kenttätyötä ja kohteiden joulutauosta huolimatta olin saanut sovittua muutaman jutustelutuokion matkan varrelle… Säähän oli jo perinteeksi muodostuneen harmaa, joskin tällä kertaa orastavan talvinen.

Kurkistin Rönnvikin takatiloihin...

Matkan ensimmäinen etappi oli Rönnvikin viinitila Laitikkalan Makukylässä Pälkäneellä, jonne löysin aiemminkin tutuksi tulleen maisemareitin myötä. Kangasalan läpi ei näköjään voi ajaa eksymättä… Tilan emäntä Eila Rönni otti minut vastaan ja esitteli tilan toimintaa, sen tuotteita ja historiaa. Vanha hevostalli on muuntautunut tilavaksi kahvioksi ja tilausravintolaksi, vuonna 1902 rakennetun sikalan toimiessa idyllisen viinipuodin kotipaikkana ja viinehtimön sisäänkäyntinä. Julkisivua verhoava, lehtensä jo varistanut villiviini mahtaa olla komea näky kesän vehreydessään ja syksyn punahehkussaan…

Rönnvikissä on viljelty herukoita 80-luvun alkupuoliskolta lähtien, mikä näkyy myös tilan viinitarjonnassa. Laajaan valikoimaan mahtuu kuitenkin myös mm. suosittu raparperiviini Kamreerin Vaalea, kotimainen rypäleviini Rönnvikin Onni sekä puolikuiva Karviaisviini Egil. Kulunut vuosi oli Rönnvikille menestyksekäs sillä sen tuotteet kahmivat neljä pääpalkintoa kuudesta Vuoden Tilaviini –kilpailuissa. Kierroksella käytiin läpi shampanjamenetelmällä valmistettavien kuohuviinien tuotantoa, tutkittiin tilan tislauslaitteistoa ja kurkistettiin Rönnvikissä vuokralla olevan Olutpajan panimotiloihin. Tilan ”oman” oluen saaminen samassa rakennuksessa toimivaan viinipuotiin on kuulemma kuulunut kaikkein vaikeimpiin operaatioihin mitä alkoholin kanssa vastaan on tullut. Alle 4,7% olut kun vaatii elintarvikekioskin, jollaisessa viiniä ei luonnollisestikaan saa myydä… Näppärää sanon minä.

Vanhan sikalan tiloissa toimii mm. viinipuoti.

Vuokralaispanimon oluiden saanti viinien rinnalle ei ollut ihan yksiselitteinen tarina.
Laitikkalasta matka jatkui Hämeenlinnan suuntaan, vain parinkymmenen kilometrin päässä toimivalle Lepaan viinitilalle. Eli hienovaraisena vihjeenä: Helsinki-Tampere –valtatieltä erkanevan 57:n varrelta löytyy käytännössä kaksi, lähes vierekkäin olevaa viinitilaa.

Lepaata voidaan pitää eräänlaisena kotimaisten viinitilojen kantaäitinä, sillä valtaosa viinintuottajista on saanut oppinsa sen kuvankauniissa kartanoympäristössä. Lepaan viinitila on osa HAMKin koulutusverkkoa ja toimii marja- ja hedelmäpohjaisten alkoholituotteiden valmistuksen ohella tilaviinialan koulutus- ja tutkimuslaitoksena. On myös hyvin todennäköistä, että aiemmin Mustialassa järjestetty pienpanimokoulutus siirtyy lähitulevaisuudessa osaksi Lepaan koulutustarjontaa. Siinä missä Rönnvikin sydän ja sielu löytyi sikalan ja tallirakennuksen uumenista, toimii Lepaan viinitila 1933 rakennetussa kivinavetassa.

Vanhan navetan päätyä...
ja viinikellaria...
Lepaan komea kartanorakennus palvelee mm. juhlapaikkana
Talvisen omenatarhan takaa siintää jyhkeä kampusrakennus.
Eva Palotie ja Taru Silpola kertoivat kattavasti tilan toiminnasta ja esittelivät siinä samalla tuotantorakennuksen aina  sukelluskellomaisesta tislauslaitteistosta matalakattoiseen viinikellariin. Navetan yläkerrasta löytyy puutarhamuseo ja sen pihapiirissä toimii uniikkejä käsitöitä myyvä savipaja.

Viereisen ammattiopiston puutarhassa kasvatetaan yli neljääkymmentä omenalajiketta, jotka yhdessä herukkapensaiden kanssa toimivat viinitilan pääasiallisena raaka-aineiden lähteenä. Laajaan tuotevalikoimaan kuuluu myös runsas kirjo tilaviinejä, kuohuvia ja tisleitä sekä luonnollisesti omenasiideriä. Yhtenä erikoisuutena Lepaalla valmistetaan hillamaisia aromeita mieleen tuovaa ruusukvittenlikööriä, jonka raaka-aineesta kuulin nyt ensikerran. Matkailu todistetusti avartaa…

Oman tilamyymälän ja viinibaarin lisäksi paikan päälle kannattaa kurvata jo pelkän ympäristön vuoksi. Viereinen, jo yli sadan vuoden ajan puutarha-alan ammattiliaisten koulutusympäristönä toiminut kampusalue on kokemisen arvoinen paikka upeine puutarhoineen ja omenapuurivistöineen, mutta myös sen keltasävyinen rakennuskanta miellyttää syvästi insinöörin silmää. Lepaa on aikanaan ollut Hämeen suurin maatila, jonka maiden kerrotaan ulottuneen lähes Tampereelle saakka. Sen kirjoitettu historia juontaa aina 1400-luvulle, mutta tiettävästi paikalla on ollut toimintaa pakana-aikaan jo 800-luvulla. Lisää infoa paikan taustoista ja puutarhan kehittymisestä lyötyy HAMKin omilta kotisivuilta.

Pimeässä hohkava merkki kutsuu luokseen...
Illan jo hämärtyessä oli kotimatkan vuoro. Hämeen kierrosta ei luonnollisesti voi suorittaa kunnialla ilman sahtia eli seuraavaksi auton nokka kääntyi kohti Tuulosta. Lammin Sahdin sivupiste toimii Kauppakeskus Tuulosessa, jossa etsivä löytää tarvitsemansa Kotipizzan kylmäkaapista. Kääriäisen Pekka lanseerasi hiljattain sahtinsa uudenlaisessa, viinipuolelta tutussa hanapakkauksessa, joka kätevyytensä puolesta valikoitui tällä kertaa kotiinviemiseksi. Hyllyssä oli myös Bryggeri Helsingin ja Saimaan Juomatehtaan tuotteita, joista nappasin kassin täytteeksi Bryggerin valmistaman Tuulonen-olut English Style Pale Alen, jonka on valmistuttanut Hanssin-Jukka Perinneyhdistys ry. Tikkakoskelta Tuuloseen esille tuotua konevanhusta ei tuohon aikaan enää päässyt vierestä ihmettelemään, mutta kurkistelin komeasti entisöityä lentokonetta julkisivun suuren lasiseinän läpi.

Sipen Saluunasta löytyy sahdin lisäksi myös muita mallasjuomia...
Uuden karhea pakkausmuoto lähti heti testiin...
Tuulosen pikavisiitin jälkeen suuntasin kulkuni jo kohti pohjoista, jossa pitkään päivään mahtui vielä yksi navettakäynti. Auttoisten kylällä toimiva Keinuhongan nautatila on sosiaalisen median kautta vaikuttanut pysähtymisen arvoiselta paikalta, joten otin sen mukaan matkasuunnitelmani bonusrastiksi. Se sattui muutoinkin sopivasti suoraan reittini varrelle… Odotin paikan päällä pienen lihapuodin ja kioskin tapaista tilamyymälää, mutta yllätyin erittäin positiivisesti astuessani sisään kauniisti entisöityyn navettarakennukseen. Kaksikerroksisen rakennuksen alakerta oli pyhitetty sisustus- ja vaatepuodin sekä tunnelmallisen kahvilan käyttöön. Vintille rakennetussa yläkerrassa oli tarjolla oman tilan naudanlihaa, mutta myös lähituottajien antimia suklaasta jauhoihin ja jäätelöstä pienpanimo-oluisiin. Jyväskyläläisväriä näkyi T*BBQ:n maustesekoitusten muodossa.

Yläkerrasta löytyy pienpanimo-oluita...

Vintti on entisöity taidokkaasti...
Alakerran vanha karjakeittiö hehkuu lämpöä...
Uuden vuoden pihvilihojen lisäksi mukaan lähti kilon verran tilan jauhelihaa, Luopioisissa toimivan Sarkasen tilan jäätelöä sekä Keinuhongan ”omaa” Sonni-olutta. Sonni-olut on Vakka-Suomen Panimon valmistama etikettiolut, joka on samaa tavaraa kuin panimon oman vakiovalikoiman Prykmestar Pils. Tarjolla oli myös erinäisiä oluita ja siidereitä VASPilta ja Pihamaan Panimolta, joita tarjoiltiin myös alakerran kahviossa. Hyvä päätös antoisalle päivälle ja ehdottomasti kannatettava pysähdyspaikka jatkossakin.

Yleisesti Tampereen ja Lahden välinen maaseutu vaikuttaa erittäin vireältä ja palvelurikkaalta alueelta. Muhkeat kivirakennukset ja maalaiskartanot tuovat maisemaan silmää miellyttävää lisäarvoa ja mutkaisia pikkuteitä ajettaessa tuntuu, että jokaisesta notkosta löytyy kyltti joka opastaa erinäisten maaseutumatkailupalveluiden tai nähtävyyksien äärelle. Siitäpä tärppiä kesäretkille, jolloin ympäristö näyttää entistä monipuolisemmat kasvot…

J-P

Tässä vielä karttalinkit reitin kohteisiin:

sahti.fi

Keinuhongan tila


tiistai 29. joulukuuta 2015

Jyskän Joulusahti 2015

Kirjoittelun joulutauko on hyvä päättää muistelolla maistuvasta sahtielämyksestä. Sain ennen pyhiä pienen kanisterillisen Jyskän Panimon Joulusahtia Maltainen-blogin Mikalta. Tuo tulikin todettua varsin päteväksi juhlajuomaksi ja Mikkelistä noudetun Mallaspossun kinkun hyväksi ystäväksi. Kiitän ja kumarran, oikein miellyttävä sahtikokemus.

Sahtia ja possua...
Jyskän Joulusahti 2015
Rusehtava, oranssinen ja tasaisen samea sahti. Tuoksu on hyvä, hieman kuivakka ja rehdin maalaistunnelmainen. Kevyen paahteista ranskanleipää, karamellisen makeahkoa mallasta ja kevyttä savun tuiverrusta. Melko paljon muistuttaa kuivahkoa hefeweizeniä olemukseltaan...

Maultaan miellyttävä, tasapainoinen ja melko runsas. Keskitumma, hieman hedelmäinen ja valkopippurisen mausteinen. Kevyen paahtunutta, leipäistä maltaisuutta hienoisella savun katkulla varustettuna. Makeahko, silti mausteisen kuivakka ja osin hedelmäinenkin... Rustiikkinen lienee paras sana kuvaamaan sahtia joka on samaan aikaan syvän pehmyt ja mukavan rouhea...

Kepeästi sinne neljänkympin pintaan pisteidensä puolesta.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Alkon Jouluoluet 2015: Malmgård Tammiportteri


Malmgärdin tumma jouluyllätys on tammilastuilla maustettu porter. Tammiporter jatkaa panimon tasaisen varmaa ja laadukasta linjaa, vaikka nimen juhlavuuden myötä odotuksissa olikin ehkä vähän runsaammanlaista, ronskimman suurieleistä nautittavuutta tarjoileva elämys. Mainion X-Porterin tasolle ei tamminen paahdenautinto syvyydessään yltänyt, mutta osoittautui kevyestä kritiikistä huolimatta oivalliseksi talviajan kumppaniksi. Tammitettu talviolut on rakennettu Vienna-, karamelli- ja suklaamaltaiden varaan, mutta rungosta löytyy myös paahdettua ohraa. Humaliksi Alkon sivut ilmoittavat mm. Perlen ja Spalt Selectin.

Malmgård Tammiportteri
Musta, ruskealla vaahdolla koristeltu olut. Tuoksu on paahteisen maltainen, suklainen ja elegantin vaniljainen. Pehmeän samettinen, mokkainen ja runsas kokonaisuus. Oikein hyvä.

Maultaan hieman kulmikkaampi, edelleen syvä ja varsin toimiva. Paahdettua maltaisuutta, suklaata ja viskinkatkuista vaniljaisuutta. Salmiakin suolaisuus, puumainen kuivuus ja kevyt kuivahedelmäisyys tahdittavat jälkimakua. Makumaailma on yleisesti melko kuiva mutta miellyttävän vivahteikas. Suutuntuma jää kuivahkon yleisolemuksen myötä omaan makuun hieman vajaaksi vaikkei valittamisen sijaa sinällään olekaan - pyöreämmät sävyt vain puhuttulevat enemmän...

Tuomio: Toimiva, vivahteikas ja kuivahkonlainen tammivedos paahtomaltaisten pottereiden maailmaan. Ei vedä vetoja X-Porterille, mutta hyvä on tämäkin.

Pisteet: 37/50

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pihamaan Jouluolut

Tumman puhuva talviolut.
Ennen vanhaan, silloin vanhaan hyvään aikaan joulupöytä notkui herkkuja ja tuhtia ruokaa, sillä vanhan kansan mukaan jouluna saa syödä yölläkin. Jouluolut pantiin Annan päivänä ja sitä sai jo Tuomaan päivänä vähän maistella. 
Tämän oluen valmistuksessa on käytetty paahteisia maltaita joiden aromista saadaan perinteitä kunnioittava, runsaan tumma jouluolut. Kevyesti humaloituna se saattelee tuhdin jouluaterian mukavasti alas kurkunpieliä pitkin.
Nappasin edellisellä Heilan reissulla korin täytteeksi hyvän kattauksen Pihamaan tuotteita – lähinnä rehtiin sahtiin ja jouluisempiin makuihin keskittyneitä juomia. Pihamaan Panimo tumma joululager oli yksi niistä, mutta jouluun saakka en sen antanut kaapissa kylmetä. Panimon tyyli on maanläheinen ja maalaishenkisyys jatkuu myös tämän juhlaoluen myötä. Se tarjoilikin perusvarmaa, rehdin maltaista ja sopivan paahtunutta tunnelmaa. Paritus jouluruokien tai muutoin vain lihapitoisen ruokapöydän kanssa päästäisi siitä varmasti vielä enemmän irti… Hyvä näinkin.

Samalla reissulla kurkistin myös itse panimolle, se kun sijaitsee sopivasti muutaman sadan metrin päässä itse Heilasta. Näin särmästi järjestettyä panimotilaa en ollut aiemmin nähnyt valokuvissakaan, mutta positiivisen haasteen seesteisyyden säilymiselle tuo panimon ensin vuoden kasvusuunnitelmat tuotannon suhteen. Ehkä levikki sitä myöten sitten hiljalleen laajenee, sillä nykyisellään valtaosa sen oluista hupenee Päijät-Hämeen alueelle, Heilan hyllyt etunenässä.

Pihamaan Jouluolut
Musta, rauhallisen näköinen olut kevyellä joskin itsepintaisella vaahdolla. Tuoksu on paahteisen maltainen, hieman suklainen ja leipäinen. Tasapainoinen, kohtalaisen runsas ja tunnelmallinen.

Maultaan tuoksun kaltainen, ehkä hieman kevennettynä tosin. Limppua, paahtomaltaisuutta ja kevyttä suklaata. Kitalaessa vielä ohutta hedelmää, loppupuolella hyvin kevyttä katkeroa. Tuntumaltaan mukavan pyöreä, hieman soljuva ja pehmytkin. Mausta löytyy hienoisia aukkoja, mikä näissä vahvuuksissa on ihan normaalia. Suuhun jäävä paahteen kaiku miellyttää.

Tuomio: Tasapainoinen, helposti lähestyttävä ja mutkaton jouluolut puhtaaseen maltaisuuteen luottavalla näkemyksellä.

Pisteet: 31/50

maanantai 21. joulukuuta 2015

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 6/5

Niin siinä vain sitten kävi, ettei sadan kotimaisen mallasjuoman kaataminen lasiin ollut mahdottomuus vuoden aikana. Koska kalenterivuotta on vielä hyvän matkaa jäljellä, on mielenkiintoista seurata kuinka laajaksi maistettujen kotimaisten kirjo ehtii laajenemaan. Mitäpä sitä raportointia lopettamaan, mukavaahan tämä on ja mikäs siinä kun valikoimaa näyttää löytyvän.

Sinällään on merkille pantavaa, että ensimmäinen massalager eksyi lasiin vasta syyskuun lopulla...

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 2/5
Sata suomalaista olutta 2015 - osa 4/5

Sata kotimaista olutta #101-120

#101 Hiisi Peach Please?, Jyväskylä
Todella kesäinen, persikkaisen hedelmäinen ja miellyttävän aromaattinen saison.
Suositus: 5/5
#102 Hiisi / Donut Island Harvest Moon, Jyväskylä
Rukiinen, puolukoin maustettu farmhouse ale kotimaisen sadonkorjuun mauilla terästettynä.
Suositus: 3/5
#103 Hiisi Kiito Ginger Pale Ale, Jyväskylä
Inkiväärisen aromaattinen, raikas ja hyvin kesäinen pale ale.
Suositus: 4/5
#104 Lapin Kulta, Kerava
Hieman humalan purevuutta ilmentävä, harmaa, pahvinen ja melkolailla mauton suurpanimolager.
Suositus: 1/5
#105 Hiisi Lutakko Liekeissä, Jyväskylä
Inkiväärisen tunnelmallinen, raikas ja aromaattinen IPA.
Suositus: 3/5

#106 Sandels IV, Iisalmi
Hieman vahvempi kreivismiehinen lagerolut, jossa on kieltämättä perustölkkiä enemmän luonnetta.
Suositus: 1/5
#107 Pyynikin Norppa Pale Ale, Tampere
Perusvarma, sopivan rapea ja aromaattinen session IPA.
Suositus: 3/5

#108 Hiisi Keitelejazz, Jyväskylä
Melko muhkean katajainen, rukiisen leipäinen maalaisolut rehdillä otteella.
Suositus: 3,5/5

#109 Hiisi Hippa, Jyväskylä
Kahvisen paahteinen, hieman suklainen ja kevyen laktoosinen kauppastout.
Suositus: 3,5/5

#110 Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier, Uusikaupunki
Perusvarma, hyvänlaatuinen juhlalager kotimaisin voimin. Helposti lähestyttävä, maultaan hyvä.
Suositus: 3/5
#111 Saimaan India Pale Lager, Mikkeli
Raikas ja mukavasti humaloitu vaalea lager jenkkihengenmukaisella makumaailmalla.
Suositus: 3,5/5
#112 Hiisi Puolmatkan Rysky, Jyväskylä
Oivallinen näyteikkuna rukiin tunnelmalliselle makukirjolle. Oivallinen ja lämmittävä rye wine.
Suositus: 4,5/5
#113 Bock's Pale Ale, Vaasa
Brittityyliin taiteiltu, sopivan maltainen ja runsas pale ale.
Suositus: 3,5/5
#114 Rousal Amber Ale, Rosala
Perusvarma jenkkihenkinen amber ale pieneltä saaristolaispanimolta.
Suositus: 3,5/5

#115 Nokian Keisari EloWehnä 4,7%, Nokia
Maitokauppojen klassikoksi noussut, takuuvarma hefeweizen lainsäädännön määrittämissä puitteissa.
Suositus: 3,5/5

#116 Nokian Keisari Luomu, Nokia
Toimiva, luomustatuksen omaava käyttöolut hyvällä makuprofiililla.
Suositus: 3/5
#117 Stallhagen Hoptober 4,7%, Godby
Sadonkorjuuseen sovitettu, tunnelmallinen ja hieman tummempi APA.
Suositus: 3/5

#118 Bryggeri Helsinki Roggenfest, Helsinki
Kuin pala maalaisromanttista kansalliseeposta nestemäisessä muodosssa. Ruis, kevyt kaskisavu ja rehti mallasprofiili toimii.. Aina...
Suositus: 4,5/5
#119 Saimaan Brewer’s Special Joker Hop Ale 1. erä, Mikkeli
#120 Saimaan Brewer’s Special Joker Hop Ale 2. erä, Mikkeli