perjantai 28. marraskuuta 2014

Jyväskylän Kotiolut-tapaaminen #1



Kotiolutta perjantai-illassa (kuva: Topi Pakarinen, Peräkamarineuvos)

Viime perjantaina tarjoutui oiva tilaisuus päästä tutustumaan paikallisen olutmaailman tekevämpään puoleen ensimmäistä kertaa järjestetyn Kotiolut-tapaamisen myötä. Muutaman aktiivin koolle kutsuma tilaisuus keräsi jyväskyläläiset kotioluen tekijät saman pöydän ääreen ja paikalle saapuikin parisenkymmentä osaajaa ja aiheesta muutoin kiinnostunutta. Suinkaan koko kaupungin kirjo ei tilaisuudessa ollut edustettuna, vaan yleisesti epäiltiin vastaavanlaisen joukkion matkasta vielä uupuvan – mahdollisesti tekijöitä saattaisi löytyä vieläkin enemmän… Kesällä Facebookkiin perustettu Homebrewers Jyväskylä-ryhmä oli hyvä alku ”samanmielisten” yhteen kokoamiseen ja nyt järjestetty tilaisuus toi verkosta tutut naamat konkreettisesti vastakkain. Osanotto olikin mukavan aktiivinen ja tarjosi hyvän tilaisuuden verkostoitumiselle sekä tiedon jakamiseen. Allekirjoittanut oli paikalla puhtaasti uteliaisuudesta.

Illan aikana kukin kotipanimo sai tilaisuuden esitellä toimintaansa ja tuotoksiaan, mutta vastailla myös kanssaharrastajien vuolaasti esittämiin kysymyksiin ja uteluihin. Keskustelu olikin sen verran  intohimoista ja vilkasta, että uskoisin itse kunkin saaneen matkaansa paljon arvokasta oppia tiedon jakamisen myötä. Esiin nousseita kysymyksiä pohdittiin porukalla ja mieltä vaivanneisiin ongelmiin tiedusteltiin muilta aktiviisesti mielipiteitä. Kaikkiaan seitsemän kotipanimoa ja siideistään tuttu CideErik pääsi illan aikana ääneen ja ryhmässä riitti edustusta aina muutaman keiton kokemuksesta yli kuudentoista vuoden harrastusuraan ja lähes kahteen ja puoleen sataan kertaerään. Ehkä illan suurin rikkaus piilikin juuri tässä… 

Maistellut oluet virittivät niinikään keskustelua, joka ainakin allekirjoittaneelle tarjosi aivan uuden näkökulman oluen maisteluun. Oluiden tarjoamia makuja ruodittiin paljon reseptiikan ja valmistustavan kautta, joka tällaiselle ”tavanreittaajalle” avasi uutta uraa ymmärryksen valtatiellä. Mielenkiintoinen lähestymiskulma oli opettavainen, mutta henki vahvasti myös porukan omistautuneisuutta harrastukselleen – tätä olikin hieno seurata sivusta päin. Tietynlainen tekemisen tahto ja usko omaan asiaan paistoikin yleisenä hehkuna illan keskusteluissa. Olutta ei keitellä huvin vuoksi ja miettimättä juotavaksi, vaan reseptiikkaan, raaka-aineisiin ja prosessin hiomiseen käytetään tosissaan aikaa ja vaivaa. Pilkettäkin silmäkulmissa piisasi, joten lieneekin sopiva paikka lainata toteamusta "kunnolla, muttei liian tosissaan”. Meissä kaikissa kuitenkin näyttää asuvan pieni insinööri... ja tämä oli positiivinen toteamus. Paljonhan illassa ehdittiin aiheita sivuamaan, aina kotioluen yhteiskunnallisesta asemasta yleiseen arvostukseen ja lähihistoriaan. Myös kaupallista näkemystä oli tarjolla, sillä Hiisin Mikko oli paikalla valottamassa panimotoiminnan saloja ja ennen kaikkea kannustamassa porukkaa aktiivisuuteen ja rohkeuteen…

Omistautumisen ja positiivisen intohimon lisäksi kiinnitin huomiota jo aiemminkin havaittuun kotioluiden brändäykseen, jota oli nähtävillä myös perjantaina. Pidän tuosta piirteestä, sillä omalaatuisen ilmeen antaminen henkii heti tietynlaista asennetta ja oman tekemisen takana seisomista. Oluiden takaa kerrotaan mielenkiintoisia tarinoita ja pulloihin painetaan etikettejä panimolle erikseen räätälöidyn logon tähdittämänä ja osalta löytyy niin blogia tai nettisivua. Tätä kautta myös aiheesta vähemmän tietävä saa kivuttomamman kosketuspinnan lajiin, mutta se myös innostaa seuraamaan kunkin kehitystä ja toimintaa. 

Mutta eipä siitä sen enempiä. Ajatuksena oli nostella esiin muutamia huomioita tapaamisen tiimoilta, mutta luoda myös pieni muistijälki tilaisuuden järjestämisestä. Kotiolut on aiheena nostanut suosiotaan muun olutkulttuurin tavoin, joten uskoisin vastaavanlaiselle toiminnalle olevan kysyntää muuallakin. Jyväskylässäkin jatkoa on luvassa, joten nyt kelkasta jääneiden ei ole syytä vaipua epätoivoon. Olutkellari kiittää koko poppoota – laittelin tähän loppuun vielä listaa illan ”esiintyjistä”:


PS. tuosta mainitsemastani kotipanimoiden kunnioitettavasta asenteesta kieli muuten sekin, että osalta löytyy kuulemma panoporukan ulkopuolisia laadunvalvojia ja koemaistajia sekä ulkoistettuja varastotiloja… Myös graafista ilmettä kilpailutetaan taiteilijoilla. Melekosta organisointia…

Kippis ja kiitos!
J-P


Kiljuhanhen Bock

Tilaisuuden taustalla vahvasti vaikuttanut Snow Hare on ns. pariskuntapanimo.

Snow Hare Brewingin saisonit...
Nektaria Jyskän soleratynnyreistä...

torstai 27. marraskuuta 2014

Riegele BierManufaktur Noctus 100

Schwarzes Geheimnis

Hieman haikein mielin kaivelin varastoista viimeisen kappaleen laadukkaan augsburgilaispanimon satoa. Matka Riegelen premium-brändätyn BierManufaktur-sarjan matkassa on ollut onnistunut ja ennen kaikkea maistuvaa tekemistä. Kuten jo moneen kertaan on tullut todettua, ei tarjolla ole ollut suurempia koukkuja saati kikkailuja, vaan antamani suositukset on ansaitusti kerätty hyvän laadun ja tasapainon konstein. Saksalainen laadukkuus, tasapainoinen ja syvä makumaailma takaavat maistajalleen muhkean olutelämyksen perusteesien äärellä – ajoittain hieman kärjistetyn runsaassa muodossa tosin. Itse olen viihtynyt, uskon että niin on moni muukin. Omalta osaltani matka on kuitenkin vielä kesken, sillä myöhempään hetkeen jää vielä kolme rapeampaa elämystä maisteltavaksi, mutta hankkinen ne testiin joskus tulevaisuudessa…

Päiväystä olisi vielä vuoden verran jäljellä, muutoinkin oluen tiedot on kätevästi luettavissa etiketistä...
Näin talven tulon kunniaksi olin säästänyt itseoikeutetusti muhkean imperial stoutin, Noctus 100:n! Nimen lukuarvo kuvastaa tällä kertaa oluen tummuutta (100 EBC) ja kauniin pyöreän tasalukujen kirjon täydentää sen häränsilmään osuva vahvuuskin (10%). Jyhkeä runko rakentuu ohramaltaiden lisäksi vehnämaltaan, kaurahiutaleiden ja paahdetun ohran varaan, Riegelen asteikolla 5/10 katkeruuden tullessa Hallertauer-, Opal- ja Hersbrucker-humalten käytöstä. Tuttuun tapaan oluen speksit löytyvät takaetiketistä siistin taulukon muodossa ja muutoinkin pullon ulkomuoto on silmää miellyttävä. Listaan alle vielä panimon muut maistetut oluet, lista saa toivon mukaan jatkoa sitten aikanaan.


Riegele BierManufaktur Noctus 100
Harvoin näkee oluessa näin ruskeaa vaahtoa! Itse olut taasen on läpimusta, todella tumma ja syvyyttä uhkuva. Kunnioitettava näky… Tuoksultaan yllättävänkin rujo, jännästi hieman tynnyrimäistäkin aromia henkivä – johtunee kevyestä, kuivan vaniljan aromista kenties. Muutoin tarjolla on likööristä karamellia, kitkerähköä, tummaa suklaisuutta sekä piilevää espressoa. Aika tiivis, potentiaalisen oloinen ja pidättäytyvyydestään huolimatta toimiva.

Maultaan hieman tuoksua vapautuneempi, joskin edelleen tiivis ja melko intensiivinen. Tuttua vaniljaa, melko runsaasti hivenen kitkerää, kuivaa ja tummaa suklaata, kahvista paahteisuutta sekä alkoholin lämpöä – vienoa, vahvemmanlaisen nautintojuoman ylikypsää hedelmääkin löytyy loppumausta, samoin nestemäistä lakritsia. Tuntumaltaan hieman karu, ei vahvuuden odotuksiin vastaava, mutta tasapaino kuitenkin säilyy. Hitusen tuo tahmaa, mutta suussa soljuvuus on hieman pettymystä uhkuvan ”perusomainen”. Katkeroa löytyy lopusta kohtalaisesti, mutta luonne jää lopulta vajavaiseksi.

Tuomio: Noctus ei onnistu nousemaan muun olutsarjan tavoin lajinsa tasapainoisen edustuksen tunnusmerkiksi, joskin hyvä olut edelleen on kyseessä.  Runko jää vähän turhaksi jälkeen ja alkoholin lämpö ottaa kurkunpäässä hivenen liikaa roolia.

Tuomio: 36/50

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kotiolut: Ukonmalja Ktooninen Magma Mango-Chili Triple IPA



Tämän kuvan pohjilta olin rakennellut kovat odotukset
(kuva: Ukonmalja / Tommi Särkkä)

Tällä kertaa tarkastelussa on Ukonmaljan tuotantoa, jonka markkinointi ei ainakaan oppikirjamaisen positiivista ollut. Otan nyt suoran lainauksen itse maestron lähettämästä sähköpostista oluen tiimoilta:

Vaikkei tämä tuohon neljän maailmanajan saagaan kuulukaan, symbolisella tasolla tämä on tietyllä tavalla Pateria Witin vastapari. Siinä missä Pateria edusti olymposlaista, ylöspäinsuuntaavaa, maskuliinista, aktiivista, hengellistä voimaa, edustaa Ktooninen Magma ktoonista (maanalaista), alaspäinsuuntaavaa, feminiinistä, passiivista, materiallista voimaa -- essence vs. substance, viitaten osittain vaikka Aristoteleen (en tiedä/muista äkkiseltään mitä nuo suomeksi olisivat). Idean olueen tuli vähän arkisemmin: joulunaikoihin tuli joku luontodokumentti, missä kuvattiin tulivuorenpurkausta. Siitä se ajatus sitten lähti. Olut meni ihan päin helvettiä. Omasta mielestäni se ainakin on totaalisen karmeaa. Varmaan pahin katastrofi ikinä.

Suoraa tekstiä ja hieman hymyssä suin lueskelin pullon mukana tullutta lappua, joka ytimekkäästi ohjeisti maistamaan tilkan ja viemäröimään loput. Meillä oli joskus aiemmin jo puhettakin mangomaisen chili triplan valmistuksesta ja olenkin mielenkiinnolla odotellut projektin lopputulemaa. Pirujen maalailuista huolimatta mielenkiintoa riittää silti ja oikeastaan ”mukava” nähdä, millainen on Tommin mielestä pahin katastrofi ikinä – onhan itsekriittinen virtuoosi ennenkin manaillut oluidensa äärellä, jotka ovat lopulta toimineet paremmin kuin hyvin. Arvostan tekijän suoraselkäisyyttä, sillä sana on kuulemma vapaa eikä edes julkinen nöyryytys tuntuisi missään… Noh, tokko tässä suuremmin syyttävää sormea aletaan esittelemään – maistetaan ja katsotaan mitä mietteitä oluen äärellä mieleen nousee. Rehtiä ja rehellistä peliä molemmin puolin.

Kurkistetaan kuitenkin ensin verhon taakse… Kyseessä on tosiaan mangolla ja erinäisin chilein maustettu triple IPA.  Se rakentuu monipuolisen mallasrungon varaan, josta löytyy sahtimallasta, Amberia, CaraHelliä, CaraMünichiä, lämpökäsiteltyä vehnää ja ripaus turvesavustettua mallasta. Sorachi Acea meni mukaan jo mäskin sekaan, mutta samaista humalalajiketta löytyy myös aromipuolelta. Katkerot ovat peräisin Chinookista ja Columbuksesta, aromikirjon täydentyessä vielä Galaxyllä sekä katkeroistakin tutulla Chinookilla. Keittoon meni lisäksi myös vaaleaa kandisokeria sekä hieman tummaa ruokosokeria ja lopussa päästettiin irti vielä kuivattu mango sekä Aji Cristal-chilit. Mangokattaus täydentyi käymisastiaan lisätyllä soseella ja potkua irtoaa samaan aikaan lisätystä kuivatusta Ancho-chilistä. Sekundääriin Tommi lisäsi vielä Amarilloa, Galaxyä ja Simcoeta, joten melkoinen soppa on tämä purkaus jo syntyessään! Ja chiliähän meni vielä sekundääriin Anchon ja Kashmirin muodoissa – viikko tästä ja matkaan tarttui vielä lisää mangososetta… Hurjan kuuloista menoa kieltämättä eikä raaka-aineissakaan juurikaan näytetä säästellyn – pelkästään humalia meni oluen tekoon puolisen kiloa, mikä on kunnioitettava määrä kun valmista olutta jäi käsiin 13-litraa!

Oluen rakentuminen on purettu laajemmin auki Ukonmaljan omassa blogissa, josta löytyy myös mietteitä oluen kehittymisen ääreltä – suosittelen lukemaan:

Ukonmalja – Ktooninen Magma Mango-Chili Triple IPA


Ukonmalja Ktooninen Magma Mango-Chili Triple IPA
Kuraisen ruskea, ei järin houkutteleva näky. Vaahtoa muodostuu parin sentin verran, se on saippuamaisen hajanaista ja katoaa hämmästyttävän nopeasti. Tuoksu ei ole hassumpi – oikeastaan se aika mukavakin! Pihkaa, mäntyä ja greippiä, mutta myös kevyttä, aika ohkaista tropiikin hedelmää. Myös karamellista mallasta löytyy hieman ja reunoilla väijyy kuivahko, chilinen henkäys. Hieman tunkkaisuutta, yleisesti kuitenkin mukavan syvä ja aika rehti.

Maultaan ei sitten niinkään mairitteleva elämys – periaatteessa sitä voisi kuvailla sanoin: raaka ja alkoholin värittämä. Alussa on toki kivasti trooppista hedelmää sitruksen tahdittamalla purevuudella ja löytyypä joukosta kevyttä karamellista maltaisuuttakin. Kokonaisuus kuitenkin riisutaan nopeasti aseista alkoholin ja erikoisen, etenkin loppua leimaavan kitkeryyden noustessa esiin. Makukirjo käytännössä sulaa alun jälkeen olemattomiin, joskin lopusta löytyy aika voimaisaakin chilin lämmittävyyttä. Aika tasapainotonhan tämä on ja kovinkaan nautittavaksi en lähtisi luonnehtimaan. Humalointi tuntuu kaikonneen lähes tyystin…mangoakaan en onnistu löytämään.

Onnistuneinta antia on selkeästi chilin saaminen makupalettiin kivan polttelevana, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Lopulta noudatin lapun antamaa ohjetta... Valitettavasti näin tällä kertaa, mutta uskoisin tapahtuman sisuunnuttaneen Tommin siinä määrin, että entistä kovempaa tykitystä on jatkossa luvassa!

maanantai 24. marraskuuta 2014

To Øl Goliat Imperial Coffee Stout

  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 10,1
  • Panimo: To Øl, Kööpenhamina, Tanska
  • Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia


Goljatti pienessä pullossa...

Tanskalaisen kiertolaisen kahvinen imperial stout on kiehtonut pidemmän aikaa ja vuoden odottelun jälkeen kaivelin sen kellarista maistettavaksi. Käytän siitä nimitystä ”pieni suuri olut”, sillä mielestäni on hassua tunkea Goljatiksi nimetty, profiililtaan suuri olut pieneen 0,375l pulloon… Nimessä ja koossa on siis räikeä ristiriita, vaikka eihän kymppivolttista imperial stoutia suuremmasta pullosta tekisi mieli juodakaan. Hämmentävää… Myös To Ølin tituleeraaminen kiertolaiseksi on hieman harhaanjohtavaa. Vierailevana keittelijänä se käytännössä teettää (lähes) koko tuotantonsa De Proefin gypsypanimoiden pyhiinvaelluskohteessa eli kovinkaan aktiivista vaeltelua pitkin maita ja mantua ei Töllin tapauksessa sinällään harrasteta. Itsepä nämä termit olen määritellyt, joten epäjohdonmukainen soppa on täysin omakätisesti aiheutettu – eli ei siitä sen enempää…

Tuopillinen on jälleen ollut tarkkaavaisena siellä missä tapahtuu:  To Ølin ukkelit kertoivat OlutExpossa (2013) Goliatin olleen ensimmäinen panimon panema resepti. Kuten samassa jutussa kolleganikin toteaa, varsin mahtipontinen toiminnan avaus on tanskalaisilla ollut. Ensimmäisenä ei varsinaisesti tulisi mieleen lähteä 10,1%:n imperial stouttia keittelemään, joskin nykypäivänä sulaksi mahdottomuudeksi ilmiötä ei voitane yleistääkään. Oluen reseptiikka kätkee sisäänsä mm. tummaa raakasokeria, paahdettua ohraa, kaurahiutaleita ja gourmet kahvia – mitä se ikinä sitten lieneekään… Joka tapauksessa kahvista menoa lienee tarjolla ja hauskana yksityiskohtana panimon oluista kerrottakoon, että milk stoutteja lukuun ottamatta sen oluet soveltuvat vegaaniseen ruokavalioon – tuli vain vastaan aihetta selvitellessäni… Goljatin tarina kuuluu panimon mukaan näin:
The great warrior of Gath. The mighty champion of the Philistines. Embedded in ancient folklore and religion. Coming from the World of Old. His size and stature is not human. He is bigger. The armor of Goliat is black. Creamy black lacings. Stands with a towering height. He can grab elements from both earth and heaven. Earthy, roasted, notes from the earth. Warming, pungent, sweet notes from the skies. His heart is beating slowly, almost endlessly slow. This man is thought to be invincible!
To Øl Goliat Imperial Coffee Stout

Ulkomuodoltaan täysin musta, ruskeaa vaahto kruunukseen nostattava, jämäkkäliikkeinen ja talven tunnelmaan hyvää vastaparia antava olut. Tuoksultaan varsin mainio… Runsaan kahvinen, mokkaista paahteisuutta henkivä ja muutoinkin hyvin tummuutta uhkuva. Hieman nahkaa, kevyesti tummaa, kuivahkoa suklaata, runsaammin salmikkista vivahdetta. Samettinen, runsas ja syvä…

Maultaan edelleen mainio, joskin tuoksua hieman kitkerämpi – nimenomaan ehkä tumman suklaan ja kahvin osalta. Kahvista paahteisuutta tosiaan piisaa edelleen ja tummalla väriskaalalla liikutaan muutoinkin. Suklaa on noussut tuoksua paremmin esiin ja aidon kuivaa sen meno pitkälti on. Hiven salmiakkia, lopussa kevyesti puraisevaa puumaista katkeroa – melko maltillista, mutta tuntuvaa… Mokkainen samettisuus on karissut tuoksun jäljestä pois, mutta olut on saanut myös uutta luonnetta sen myötä – yleiskuvassa on hienoista turpeen tuntuakin. Tuntumaltaan melko tuhti, liikkeiltään kohtalaisen hidas ja mauiltaan syvä.

Tuomio: Oikein maistuva nautiskeluolut, joka tarjoilee kahvin ehkä sen maistuvimmassa muodossa. Jyhkeä, tasapainoinen, silti sopivan luonteikas kokonaisuus.

Pisteet: 40/50