|
Place to be... |
Suuret Oluet, Pienet Panimot… Helsingin Rautatietorille
kokoontui loppuviikosta hyvä joukko kotimaisia pienpanimoita sekä janoisia
oluen ystäviä. Kolmipäiväinen tapahtuma on nyt jo takana päin ja onkin aika
lausua muutama kokoava sananen päivien kulusta. Olutkellari vaikutti
festivaalialueella kahden ensimmäisen päivän ajan ja pääosin tapahtuma jätti
hyvinkin positiivisen kuvan. Kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa maistettavien
oluiden suhteen en etukäteen ollut tehnyt, mutta hieman etupainoisesti olin
päättänyt lähestyä uuden Maku Brewingin,
Ruosniemen Panimon ja Hollolan Hirven ständejä. Myös Hiisin tarjontaa tuli tarkkailtua
varsin aktiivisesti, mutta yleisesti mentiin ihan fiiliksen pohjalta.
Torstaina astelin alueelle puoli yhden maissa, eli puolisen
tuntia kongin kumahduksen jälkeen. Keli oli aurinkoinen eikä suurempaa tungosta
ollut näköpiirissä. Maku Brewingin tiskillä törmäsin Voetto-panimon Topiin ja IPAt
lasissa suuntasimme pohjoiseen ilmansuuntaan, jossa lyöttäydyimme
Jaskan
seurueen leiriin. Hyvää keskustelua virisikin heti kättelyssä ja päivän aikana
tuli vastaan useitakin uusia tuttavuuksia, sekä luonnollisesti vanhoja konnia. Myös
Venäjän panimobuumia ihmeteltiin Pietariin olutkauppaa avaamassa olleen
Dimitrin kanssa. Jutun juurta riitti, oluita tunnusteltiin ja valtoimenaan
virrannut mallasjuoma täytti pöydät (tonagi voinee vahvistaan asian,
pahoittelen, rapatessa roiskuu…).
|
Analyyttistä nautiskelua. |
Hyvinkin aikaisessa vaiheessa kävi ilmi, että kelit
tulisivat suosimaan tapahtumaa – oli julmetun KUUMA! Melko komeat rajat
paripäiväinen istunto jätti jälkeensä. Torstain aikana ehti hyvin käydä lävitse
tapahtuman kokeellisempaa puolta, jossa vahvaa roolia otti porilainen
Ruosniemen-poppoo. Satakuntalaista maalaisidylliä tarjoileva raparperi-punajuuri-villihiiva-taideteos
Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio
osoittautui ennakko-odotuksiin ja spekseihin nähden ihan kelpo olueksi, eikä hetken hämmennystilan aiheuttanut,
selkeän kaksiosaisen makukirjon omannut Sourstoutkaan
pöllömpi esitys ollut. Sorilaisten
kanssa loihidittu, Laphroaig Quarter Cask-tynnyreissä kypsytetty Islay Sahti jäikin omiin kirjoihin
tapahtuman ehdottomana kärkenä – turvetta ja sahtista menoa yhdistävää hekumaa
alusta loppuun! Plevna yllätti
tuomalla Barley Winensa vintage-erää
tarjolle ja kyllähän tämä sherryttämätönkin versio toimi niin maan mainiosti.
Sahtirintama oli varsin vahva ja Hollolan maistuva Kivisahti nousi naapuritiskin viskiversioinnin rinnalle mutta
vahvoilla sankarin viitan jakotilaisuudessa oli myös pöytäseurueessakin
piipahtaneen Palttalan Juhanin ja Hiisin juonima Pohjoisen Jättiläinen. Jätti loppuikin jo torstain aikana
kaapeista, mutta vahvan huhun mukaan eräästä jyväskyläläisravintolan kellarista
vielä kegillinen saattaisi löytyä…
|
Yksi parhaiten makuhermoon kolahtaneista... |
|
...mutta hirveesti hyvää maisteltavaa löytyi myös naapuritiskiltä. |
Perjantai ei säätilansa puolesta urakkaa yhtään helpottanut
ja toiveet viilentävän pilvimassan saapumisesta Helsingin ylle kariutuivat
vastaan tulleen Pekka Poudan varsin kesäiseen loma-asuun – voiko vakuuttavampaa
ja reaaliaikaisempaa ennustetta olla olemassakaan? Hellettä oli siis luvassa… Päivän
kulun kaava oli kutakuinkin sama kuin edellisenäkin – hyvä porukka, hyvää
olutta ja paahtavaa tunnelmaa. Oma päiväni jäi edellistä lyhyemmäksi, sillä jo
neljän aikaan väkeä oli sen verran liikkeellä, ettei aina tiennyt minkä panimon
tiskille oli jonottomassa. Näinpä päätin siirtyä sivummalle jo ennen kello
viittä. Päivän annista vielä sen verran, että esimerkiksi Hiisi oli rahdannut
listan ulkopuolelta maistuvaa maisteltavaa ja pitkät jonot tiskille syntyikin,
mutta kyllä hanikkaa sai henkilökunta vääntää varmasti jokaisen ständin takana
hiki päässä.
Tarkempaa analyysiä maistetuista oluista on luvassa hamassa
tulevaisuudessa. Tapahtuman tarjontaa leimasi mielestäni IPA-suuntaus ja
American-termistö, mikä osittain aiheutti myös hienoisen vastareaktion. Hyvää
tekemistä mainituilta tyyleiltä kuitenkin oli tarjolla, joskaan selkeää
suosikkia muutamien maistettujen joukosta ei suoranaisesti löytynytkään –
Suomenlinnan Panimon tiskiltä yllättäen
bongattu
blogikollega-Arto Halosen visioima
Kaiku tosin keräsi kiitosta maitokauppavahvuiseen pakettiin
loihditun runkonsa puolesta.
|
Kiitän ja kumarran! |
Ei kait tässä sen kummempia, iso kiitos kanssanauttijoille
sekä tapahtuman järjestäjille. Väkimäärästä päätellen kotimainen
pienpanimotekeminen kiinnostaa toden teolla – ja miksipä ei kiinnostaisi.
Hienoa myös nähdä, etteivät ihimiset arastele ottaa jälkikasvuaan
oluttapahtumaan mukaan. Päiväsaikaan useampikin pikkupiltti matkasi sopuisasti
festivaalitunnelmaa ihmettelemässä, eikä kukaan repinyt kukkahattuaan.
Yhdestä jutusta kuitenkin mieleni pahoitin, jo useiden
muidenkin tapahtumien yhteydessä puhutusta veden jakelusta – tai sen
puutteesta. Ymmärrän, ettei tilaisuuteen vettä oltu tultu juomaan, mutta kyllähän
hellesäässä järjestettävän ulkoilmatapahtuman perusvarustukseen pitäisi edes
yhden vesipisteen kuulua. Ei taskulämmin ostopullovesi paljoa pitkän päivän
aikana lämmitä. Nestehukkahan siinä vääjäämättä iski, vaikka hookaksoota
aktiivisesti ostamassa kävikin…
Kiitoksia,
J-P