Timothy Taylor Landlord |
- Tyyli: Bitter
- Alk.%: 4,1
- Panimo: Timothy Taylor, Keighley, Englanti
Tämä klassikon aiheellisessa maineessa oleva brittiolut oli
kenties taloutemme eniten hankittu olut kuluneen vuoden aikana. Tai ainakin
yritti olla, kunnes Mestarin Herkku tiputti sen pois oluthyllynsä perimmäisestä
nurkasta. Toivoa sopii, että olut löytäisi tiensä takaisin valikoimiin ja
vaikka vähän paremmalle paikallekin.
Landlordilla on oluena enemmän ikää kuin isälläni, mistä
huolimatta se on edelleen varsin varteenotettava vaihtoehto nykyaikaisen
sameuden keskellä. Olutharrastusta aloitellessani se kuului useammankin kaupan
valikoimiin ja oli myös keskustelun aiheena lajia pidempään harrastaneiden
jupinoissa – niin sanotusti harrastajien huulilla, minkä vuoksi päätin itsekin lähteä
tuotteeseen tutustumaan. Tykästyin, mutta hiljalleen myös unohdin sen, kunnes löysin taas uudestaan.
Vuonna 1952 ensi kerran valmistettu olut on ollut minulle kirjoituksellisesti
eräänlainen tabu – aihe, jonka äärelle en ole rohjennut sanallisesti lähteä
pätemään. Olut loisti jonkin aikaa myös poissaolollaan, tai ainakaan itse en
siihen ollut aikoihin törmännyt, ennen kuin sen keskustamarketista viime
vuonna taas yhytin. Maistoin yhden, ostin toisen, suosittelin naapurillekin. Hain
taas pullon, ostin toisen ja niin eespäin. Nyt se on taas poissa.
Timothy Taylor Landlord |
Landlordin tarinaa alkaa tosiaan 50-luvun alkuvuosilta,
jolloin se tuli myyntiin Competition Alen nimellä. Tavoitteena oli valmistaa
"vahva", pullotettu pale ale kasvaan markkinarakoon. Sanotaan, että
Landlord oli vastaisku kaivostyöläisten kuluttaman, paikalliskilpailijan
valmistan Barnsley Bitterin suosioon. Competiton Alen alkuperäisnimen
tavoitteena oli aktivoida kuluttajia kilpailun muodossa. Oluelle haettiin
iskevää nimeä, johon apua pyydettiin kansalaisilta. Tuotteen viralliseksi
nimeksi päätyneen ehdotuksen antaja palkittiin £500 palkinnolla, joka
nykyrahassa on noin £10 000. Ihan pienestä puuhastelusta ei siis ollut
kyse.
Useita palkintoja kahminut Landlord on valmistettu tyystin
Golden Promise –maltaisen rungon päälle, Styrian Goldingsin, Goldingsin ja
Fugglesin tarjotessa parasta antiaan humalapuolelle. Palkintojen ja
oluthörhöjen arvostuksen lisäksi se on saanut osakseen myös ylevämpää
tunnustusta itse Madonnan julistaessa sen suosikkioluekseen 2000-luvun alussa.
Ei paha.
Timothy Taylor Landlord |
Kevyen punertava, oranssinen klassikko kauniin, valkean
vaahtokerroksen kuorruttamana. Tuoksu on varsin runsas, kaikessa orastavan
oranssisessa vaaleudessaan tasapainoisen jämäkästi perustettu.
Kukkaisan
aromaattinen, brittisitruksinen humalointi on tuoretta, kevyen ruohoyrttisessä
sivukaiussaan toimivaa. Hyvin esillä oleva, hunajainen, imeltynyt keksimäisyys
saa seurakseen hienoista pähkinää ja päästää altaan esiin myös mukavasti
maltaan karamellisuutta. Onpa oiva britti.
Eikä maku petä tuoksun lupauksia. Kukkainen, sitruksinen ja
yrttinen humalointi sointuu tuoksua voimakkaampana, miellyttävän aromaattisena,
mutta samalla lopussa hyvin pureutuvaa sitrusyrtin napakkuutta tarjoilevana.
Takapotkussa on myös hienoista mausteisuutta, joka toimii hyvin yhteen kevyen
pähkinäisyyden kanssa.
Mallaspuoli on tuoksua rennommin esillä. Paahtoleipäinen,
keksinen ja kevyemmin karamellinen maltaisuus ei kuitenkaan jää huomaamatta,
vaan sillä on kokonaisuuden kannalta tärkeä rooli, jota yleinen vaalea ja
kevyen marmeladimainen hedelmäisyys täydentää. Hienoa brittitunnelmaa alusta
loppuun.
Pisteet: 36/50