sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Timothy Taylor Landlord

Timothy Taylor Landlord
Tämä klassikon aiheellisessa maineessa oleva brittiolut oli kenties taloutemme eniten hankittu olut kuluneen vuoden aikana. Tai ainakin yritti olla, kunnes Mestarin Herkku tiputti sen pois oluthyllynsä perimmäisestä nurkasta. Toivoa sopii, että olut löytäisi tiensä takaisin valikoimiin ja vaikka vähän paremmalle paikallekin.

Landlordilla on oluena enemmän ikää kuin isälläni, mistä huolimatta se on edelleen varsin varteenotettava vaihtoehto nykyaikaisen sameuden keskellä. Olutharrastusta aloitellessani se kuului useammankin kaupan valikoimiin ja oli myös keskustelun aiheena lajia pidempään harrastaneiden jupinoissa – niin sanotusti harrastajien huulilla, minkä vuoksi päätin itsekin lähteä tuotteeseen tutustumaan. Tykästyin, mutta hiljalleen myös unohdin sen, kunnes löysin taas uudestaan.

Vuonna 1952 ensi kerran valmistettu olut on ollut minulle kirjoituksellisesti eräänlainen tabu – aihe, jonka äärelle en ole rohjennut sanallisesti lähteä pätemään. Olut loisti jonkin aikaa myös poissaolollaan, tai ainakaan itse en siihen ollut aikoihin törmännyt, ennen kuin sen keskustamarketista viime vuonna taas yhytin. Maistoin yhden, ostin toisen, suosittelin naapurillekin. Hain taas pullon, ostin toisen ja niin eespäin. Nyt se on taas poissa.

Timothy Taylor Landlord
Landlordin tarinaa alkaa tosiaan 50-luvun alkuvuosilta, jolloin se tuli myyntiin Competition Alen nimellä. Tavoitteena oli valmistaa "vahva", pullotettu pale ale kasvaan markkinarakoon. Sanotaan, että Landlord oli vastaisku kaivostyöläisten kuluttaman, paikalliskilpailijan valmistan Barnsley Bitterin suosioon. Competiton Alen alkuperäisnimen tavoitteena oli aktivoida kuluttajia kilpailun muodossa. Oluelle haettiin iskevää nimeä, johon apua pyydettiin kansalaisilta. Tuotteen viralliseksi nimeksi päätyneen ehdotuksen antaja palkittiin £500 palkinnolla, joka nykyrahassa on noin £10 000. Ihan pienestä puuhastelusta ei siis ollut kyse.

Useita palkintoja kahminut Landlord on valmistettu tyystin Golden Promise –maltaisen rungon päälle, Styrian Goldingsin, Goldingsin ja Fugglesin tarjotessa parasta antiaan humalapuolelle. Palkintojen ja oluthörhöjen arvostuksen lisäksi se on saanut osakseen myös ylevämpää tunnustusta itse Madonnan julistaessa sen suosikkioluekseen 2000-luvun alussa. Ei paha.

Timothy Taylor Landlord
Kevyen punertava, oranssinen klassikko kauniin, valkean vaahtokerroksen kuorruttamana. Tuoksu on varsin runsas, kaikessa orastavan oranssisessa vaaleudessaan tasapainoisen jämäkästi perustettu. 

Kukkaisan aromaattinen, brittisitruksinen humalointi on tuoretta, kevyen ruohoyrttisessä sivukaiussaan toimivaa. Hyvin esillä oleva, hunajainen, imeltynyt keksimäisyys saa seurakseen hienoista pähkinää ja päästää altaan esiin myös mukavasti maltaan karamellisuutta. Onpa oiva britti.

Eikä maku petä tuoksun lupauksia. Kukkainen, sitruksinen ja yrttinen humalointi sointuu tuoksua voimakkaampana, miellyttävän aromaattisena, mutta samalla lopussa hyvin pureutuvaa sitrusyrtin napakkuutta tarjoilevana. Takapotkussa on myös hienoista mausteisuutta, joka toimii hyvin yhteen kevyen pähkinäisyyden kanssa. 

Mallaspuoli on tuoksua rennommin esillä. Paahtoleipäinen, keksinen ja kevyemmin karamellinen maltaisuus ei kuitenkaan jää huomaamatta, vaan sillä on kokonaisuuden kannalta tärkeä rooli, jota yleinen vaalea ja kevyen marmeladimainen hedelmäisyys täydentää. Hienoa brittitunnelmaa alusta loppuun.

Pisteet: 36/50

lauantai 28. heinäkuuta 2018

BrewDog Clockwork Tangerine

BrewDog Clockwork Tangerine
  • Tyyli: Session IPA
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti
Skottipanimon mandariinimaustettu kellopeli-Session IPA tuli vastaan lähikaupan oluthyllyssä. Kulttielokuvan nimestä hieman muunnellen väännetty tuote valikoitui viime vuoden Prototype Challengen ykkösnyrkiksi ja mestaroi nykyisin panimon kesäsesonkiin kuuluvan oluen roolissa. 

Hedelmämaustetut humalapommit ovat pääsääntöisesti olleet aika toimivia, joskin paikoin aromaattisuutta suotta liian tiiviiksi ja raskaaksi pakkaavia nautintojuomia, mutta tämä peli tarjoilee melko hedelmänsä ällöttävä makeus edellä. Ei hyvä, vaikka paperilla ihan näppärältä kesäjuomalta kuulostikin. Ehkei verrattain makea mandariini kuitenkaan ole se lajikumppaneista parhain vaihtoehto, jos raikkaus ja kepeä aromikkuus on tahtotilana...
Clockwork Tangerine first made an appearence last year when it took the crown in our 2017 Prototype Challenge under the pseudonym of 'Tangerine Session IPA'.
A flavour profile that'll tick all those boxes as we head into the summer months! At 4.5% it's a standout session beer that packs a juicy citrus hit and mellow tropical notes on a toasty and caramel background.
BrewDog Clockwork Tangerine
Pihkaisen keltainen, varsin kirkas ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on hyvin mandariininen, oikeastaan vähä tiskiaineen mitoissa jopa. Hedelmäisyys on makeaa, jopa imelää. Hieman puistattaa, vaikka muutoin aika raikas kai onkin. Nenä tarttuu liikaa yhteen, toki varsin dominoivaan, elementtiin.

Maku ei lähde. Kuin sekoitus suklaakonvehdin löllön imelää appelsiinihillontapaista täytettä ja Fairyn kesän uutuusmakua – mitä ikinä sitten lieneekään. Imelän aromaattinen, jopa lässähtäneen lämpimän hedelmäinen vaikka olut lähes jääkaappikylmänä huulille nouseekin. 

Lopussa greippisempää, tunnelmaa leikkaavaa sivallusta, mikä ei lopulta juuri mitään pelasta. Ei toimi.

Pisteet: 25/50

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Malmgård Idaho Wheat IPA

Malmgård Idaho Wheat IPA
Malmgårdin ensimmäinen pieniin pulloihin pakattu uutuus oli omalla kohdallani tämä Idaho#7:lla ja Perlellä humaloitu vehnä-IPA. Rungossa ohramaltaiden lisäksi perusvehnää ja kartanopeltojen Emmeriä. Panimon pullotuotteet valmistetaan edelleen Pernajassa ja näin tulee olemaan jatkossakin, vaikka tölkkien myötä spekulaatioita totaalisaimaalaistumisesta on nettipöhinässä elänytkin.

Tämä panimolta muiden muassa saatu uutuus ei kuitenkaan tee kunniaa Malmgårdin tasalaatuiselle ja toimivalle tuotannolle, eikä pikkupulloihin siirtyminen saati etiketti-ilmeen lekkeriksi vetäminen kiitoksia kerää. Onneksi jotkin asiat ovat pysyneet ennallaan, sillä juhannusaaton koleudessa nautittu X-Porter on edelleen sitä samaa timanttisuutta mitä se on aina ollutkin – hyvä olut ei pakkauskoon tai ulkokuoren muutoksista piittaa, kuluttajat ehkä enemmänkin… Idaho Wheat IPAn olisi sen sijaan voinut jättää tekemättäkin.
Tämä raikas mutta vahvasti humaloitu vehnäolut tarjoilee sitruksista hedelmäisyyttä, neilikkaista mausteisuutta sekä kevyttä havuisuutta, joita omien peltojen emmer-vehnä mukavasti pehmentää. Ja nautinnon viimeistelee katkeron puraisu.
Malmgård Idaho Wheat IPA
Malmgård Idaho Wheat IPA
Tummahkon keltainen, samea ja suht kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on hyvä, mutta miedonlainen. Vehnäisyys hallitsee mallaspuolta, sitrussävyinen hedelmäisyys muuta tunnelmaa. Suht raikas, ihan jees.

Maku on myös ”ihan jees”. Pureva greippisärmä tarjoaa kivan lopetuksen, mutta alkupuoli on tasapaksumpi: sitrusta, jonkinlaista hedelmää ja maustetta vaaleahkon, vehnän kevyesti runsauttaman maltaan sekaan lykättynä. Vähän sekavalta tuntuu ja makumaailmakin hakee volyymiään, humalointi iloaan. Sinällään kai melko raikas ja helposti juotavakin, muttei rahanväärti saati suositeltava.

Tasapaksu on aika hyvä termi tähän paikkaan.

Pisteet: 28/50

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Malmgård Spelt IPA

Malmgård Spelt IPA
Malmgårdin näytesetti sisälsi toisenkin Saimaalla valmistetun ja tölkitetyn tuotteen. Spelt IPA on nimensä mukaisesti kartanopeltojen spelttivehnällä ryyditetty, jenkkihumaloitu (Centennial, Cascade ja Columbus)  IPA. Se on sovitettu nykyiseen kauppavahvuuteen sopivaksi ja puraisee 55 IBUn voimin.

Kokonaisuutena ihan jees tavaraa, vaikkei nyt mitään erityisen hehkutettavaa välttämättä tarjoakaan. Spelttihän tästä aika omaleimaisen oluen tekee, mikä tietty tarkoittaa ettei pääpaino tuolla humalailoittelun puolella kovinkaan kokonaisvaltaisesti ole.

Nämä sloganit on aivan karmeita...
Tölkin kylki sisältää ihan kivasti tuotetietoa, kapulakielisen sisältökuvauksen ja huvitusta herättävän tökeröä sisustustarrojen mukasyvällisiä elämänviisauksia toistelevaa iskulauselinjaa jatkavan ”Speltti-IPA. Suloisen katkera kuin elämä itse” tekstin. Kaksi viimeistä on kenties ne panimon uudistetun ilmeen eniten häiritsevät asiat – karmeaksi muutettua designia väheksymättä.
Tässä tölkissä juojaansa odottelee tasapainoinen, vivahteikas IPA. Maista kuinka perinnevilja speltin pähkinäisyys kohtaa amerikkalaisten humalalajikkeiden sitruksiset aromit, maun rakentuessa lempeästi täyteläisen mallasseoksen päälle.
Malmgård Spelt IPA
Meripihkainen, kauniin ja kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksussa sitrushedelmäistä ja havuista humalaa, sekä mallaspuolelta nousevaa mausteista taustasävyä ja keksisyyttä.

Maku on ihan kiva. Sitrusvetoinen, greippinen ja kevyemmän havukkoinen aromaattisuus toimii hyvin, mutta mallaspuolikin on hyvin esillä. Ei siis mitään puhdasta aromi-iloittelua, vaan tasapainoisen tuntuista, hyvärunkoista makusteltavaa. Vaaleahkossa mallasrungossa hiven karamellia, enemmän keksiä, pähkinää ja mausteista kuivuutta.

Saimaalaistuneista malmgårdilaisista selvästi toimivampi.

Pisteet: 33/50