maanantai 31. heinäkuuta 2017

Oskar Blues G’Knight

Oskar Blues G’Knight

"If you knew the man behind this liquid tribute, this beer needs no explanation. If you didn't we're sorry."
Lienee taas aika myöntää oma olutkulttuurillinen jonneuteni, sillä lasiin kaatunut imperial red IPA oli allekirjoittaneen ensikosketus jo vuosia sitten edesmenneen panimovirtuoosi Gordon Knightin tarinaan. Mahtipontisen nimen nimen takaa löytyy mies, joka oli omalta osaltaan amerikkalaisen pienpanimotoiminnan vahva vaikuttaja 90-luvulla. Ainakin High Country Breweryn, Estes Park Breweryn, Twisted Pine Brewingin ja Wolf Tongue Breweryn tarinoihin kytkeytyvä, arvostettu panimomestari haali tililleen kolmekin American Beer Festivalin kultamitalia millenniumia edeltäneellä vuosikymmenellä ja oli arvostettu toimija etenkin päävaikutusalueellaan Coloradossa.

Gordon Knight oli panimoalan toimijan lisäksi myös Vietnamissa palvellut ammattilentäjä, joka lopulta menehtyi rakastamansa lajin parissa – helikopterin ohjaksissa nimittäin. Kesällä 2002 Coloradon Lyonsissa riehuneet Big Elk Meadowsin tulipalot velvoittivat Gordonin taas kopterin ohjaksiin ja jo tutuiksi tulleisiin sammutustehtäviin. Tuo komennus jäi miehen viimeiseksi kohtalokkaan maahansyöksyn viedessä ansioituneen oluen ammattilaisen mukanaan.

Tulipalo uhkasi Oscar Bluesin alkuperäisen panimon kotikaupunkia, pientä Lyonsia. Knight oli myös tuttu mies bluussien perustajalle Dale Katechisille, joten pieni tribuutti oluen muodossa ei liene järin suuri yllätys. Tai ainakin se on varsin huomaavainen ele.

G’Night Imperial Red Ale etsiytyi myös kotomaamme Alkon valikoimiin ja vaikkei red IPAt omaan makuun yleensä kovin hyvin ole istuneetkaan, tuli ostopäätös kuitenkin tehtyä. Oscar Blues on toimijana nimittäin itselleni varsin mieluisa tuttavuus, jonka tuotantoa on tullut käytyä läpi vasta muutaman esimerkin verran. Näistä tosin Ten Fidyä onkin tullut kumottua useampikin tölkillinen kuluneen vuoden aikana…
Our ’Velvet M-80’ is a hefty, dry hopped double-red ipa with a nose full of aroma, a sticky mouthfeel, a malty middle and unctuous hop flavors. G’Knight sports a surprisingly sensuous finish for a beer of its size (8.7% ABV, 60 IBUs). It’s brewed in tribute to a fellow Colorado craft beer pioneer and Vietnam vet who died fighting a 2002 wild fire outside of our Lyons hometown.
G'Knight and good luck

Oskar Blues G’Knight
Kuparinen, hyvinkin kauniin ja kestävän vaahdon nostava olut. Onpa upea näky sateen jälkeen hiljentyvässä kesäillassa. Muhkea tuoksu henkii mallasleipäistä runsautta, appelsiinin tahdittamaa hedelmäisyyttä sekä tuoreen havuista kirjavuutta. Hedelmäpuolelta voi löytää ainakin luumua ja aprikoosia, mutta jollain tapaa tuo appelsiinin ja maltaan yhteispeli tuo mieleen myös konvehtirasian suklaisuutta tai Jaffa-keksit. Kiva, mutta kieltämättä hieman raskas.

Maku on hyvä, muttei täysin iskevä. Punertava maltaisuus on kevyen limppuista, muutoinkin melko runsaasti esillä olevaa. Pähkinää, appelsiiniä, kevyempää sitrusta sekä luumun ja aprikoosin esittelemää hedelmää. Kaakaotakin löytyy, samoin lopussa iskevän havun, greipin ja yrtin seassa lymyilevää hentoa kukkaisuutta. Takaa löytyy jännää makeutta ja edelleen vähän tunkea kokonaisuus on. Kuuluu osin lajin luonteeseen, mutta minulle se ei satasella toimi.

Tuomio: Mallasta ja hedelmää sopuisassa, joskin melko raskaassa paketissa.

Pisteet: 34/50

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Evil Twin Sanguinem Aurantiaco

Evil Twin Sanguinem Aurantiaco

Sanguinem Aurantiaco eli veriappelsiini. Yksinkertainen ja selkeä nimi kuulostaa aina hienommalta kun sen latinaksi kääntää ja myönnettäköön, että pientä käännöskoneapua piti itsekin selvennöksen haussa käyttää.

Tölkkitrendi kasvaa kasvamistaan ja meillä Suomessakin on kauppamyynnissä jo useampi paha kaksonen. Peruslagereiden rinnalle ovat nousseet etenkin humaloidummat tölkkituotteet IPOjen, APOjen ja niiden sessioitavien serkkujen muodossa, mutta myös happamammat maut näyttävät yhä useammin etsiytyvän peltiastian sisuksiin. Pidän tästä suuntauksesta, sillä tölkki on mukava ja vaivaton kantaa… Ja muutenkin. Makuasioita toki ja aiheesta on tulossa vähän pidempikin tarina jahka ehdin.

Evil Twinin veriappelsiini on nimensä mukaisesti veriappelsiinillä maustettu, kattilahapatettu Sour Ale. Kolmen ja puolen prosentin vahvuuksissa liikkuvat hapanoluet ovat yleisesti hyviä kesäherkkuja ja vähän tätä ajatusta hyödyntäen otin kyseisen purnukan mukaan mökkipiipahdukselle. Olut löysi oivallisen sauman Lemmon kruunaaman rantasaunasession jälkeen, mutta ei vastannut lämpimän puoleisen kesäillan kutsuun, vaan lässähti hienoiseksi pettymykseksi. Täytyy toki myöntää, ettei maistelusessio edennyt puhtaasti oluen ehdoilla, vaan se nivoutui yhteen iltamakkaroiden käristelyn ja ruokailun kanssa, mikä tuntui nostavan oluen vaikutelmaa pykälällä tai kahdella. Ei silti mahdottomasti. Ruokajuomana rasvaisen makkaran kanssa ihan jees, yksistään grillailun ohessa hapuileva ja lattea esitys. Pisteet annettu kokonaiskuvan perusteella.

Evil Twin Sanguinem Aurantiaco
Vaaleankeltainen, kevytvaahtoinen olut. Hapan tuoksu on sitruksentäyteistä, kirpeää hedelmäisyyttä ammentava, joskin suht mieto kokonaisuutena onkin. Pirteä, raikas.

Maistopuoli tuli tehtyä makkarailtapalan valmistuksen ja evästämisen lomassa, joista etenkin jälkimmäisessä yhteydessä olut toimi suht kivasti. Viheromenainen happamuus ja greipin kirpeä hedelmäisyys tahdittivat vaaleaa makua pitkälti, mutta etenkin yksinään maistelun osalta kokonaisuus vaikutti hieman laiskalta ja puhdittomalta - tylsältä. Kirpeä, sinällään pirteä ja vähän vaimea. Ruoan kanssa olut löysi paremmin paikkansa, muttei lopulta tarjonnut mitään sen ihmeempää. Unohtuu helposti.

Pisteet: 27/50

torstai 20. heinäkuuta 2017

Moose On The Loose Shy

Moose On The Loose Shy

Porin reissuun lähdettäessä yksi oli varmaa: kaupungin hirvisintä, hirvehintä, hirveisintä vaiko hirveintä olutta oli saatava. Moosea siis! Kotimatka alkoi Yyterissä loikoillun lauantain iltapuolella ja hiljainen Mikkolan Citymarket sai katsastamaan tarjontaansa vähän tarkemminkin. Budjettifestarointi kuitenkin jätti useammankin kiinnostavan oluen sun muun ruokatuotteen hyllyyn, mutta ulos tultiin kuitenkin kahden uuden panimotuttavuuden voimin. Moose on the Loose oli näistä toinen eli homma eteni käsikirjoituksen mukaan.

Moose On The Loose Shy
Koriin osui kaksikin panimon olutta, joista ensin korkkasin ujon Golden Alen eli Shyn. Sen kyljessä kun luki, että ensimmäinen Porissa valmistettu hirviolut ja maistopäiväkin sattui olemaan miellyttävän aurinkoinen, vaikka iltaan kääntynyt jo olikin. Aiemminhan Kalle on käynyt Paloaseman Panimolla olutta tekemässä, mutta nyt perhepanimo on jo päässyt täyteen käyntiin omillaankin. Toinen hirveläinen oli Paloasemalla valmistettu  Scary, josta lisää toisessa jutussa.

Mutta Shy on siis Golden Ale, joka on humaloitu jenkkien Willamettella sekä brittien aina niin ihanalla East Kent Goldingsilla. Hieno perusgoldeni 4,5-prosenttiseen runkoon hyvin istutettuna. Ei pöllömpi aloitus, vaikka hirveistä alussa tarinoinkin. Murre-juttuja, nääs…

Moose On The Loose Shy
Utuinen, vaalea, keskirunsaan mutta nopeasti laskevan vaahdon kuorruttama olut. Kesäinen tuoksu toimii. Mukava kukkaisuus yhdistyy aromaattiseen ja tasapainoisen hillittyyn sitrushedelmäisyyteen. Taustalla on sopivaa hunajaisuutta ja kevyttä hedelmää. Konstailematon ja puhutteleva Golden Ale ilman sen suurempia kummallisuuksia. Kaunista.

Sama tahti jatkuu maun puolella. Kukkainen vire saa myös ruohoyrttisempää otetta, sitruksen tarjotessa myös hyvää purentaa maun loppuosissa. Hunajaa, kevyttä ja vaaleaa hedelmää. Pohjaltaan mukavan tasainen, keskirunsaan humaloinnin tarjotessa sopivia makupiikkejä matkan varrella. Sitruksen läsnäolosta huolimatta enemmän brittihenkinen, tasapainoinen ja miellyttävän makuinen vaalea ale. Perusjuttujen äärelle on kiva palata ja Shy tekee siitä hyvinkin maistuvaa puuhaa. Hieno ensiolut panimon omista sammioista!

Tuomio: Sopivan pureva, mukavan aromaattinen Golden Ale ilman turhaa kuorrutusta. Tasapainoinen ja paikkansa hyvin täyttävä.

Pisteet: 34/50