lauantai 29. maaliskuuta 2014

Suomenlinnan oluita testissä


Tajusinkin, että tässä on talven mittaan tullut kirjoiteltua paritkin arviot Suomenlinnan Panimon kauppavahvuisista oluista, joten päätin tällä kertaa niputtaa kolmen sellaisen arviot yhteen pakettiin. Joukossa on kaksi bitteriä (Coyet Ale ja Spithead Bitter) sekä yksi vaalea lager (Seth Lager), jossa on mallaspuolella hienoista twistiä mukana. Suomenlinnalaiset eivät suurta uutuuden viehätystä useinkaan tarjoile, mutta yleiskuvaksi panimon tuotteista minulle on muodostunut perusvakaa, tasapainoisen laadukas ja konstailematon linja, joka tarjoaa hyviä perusmakuja niissä turhia säästelemättä.

Pienpanimokattauksessa vastaan tullut Thor Bock ainakin maittoi tuhdilla mallaspedillään mitä mainioiten, eikä valittamista ole nykyisin Alkon valikoimista löytyvän, brittitunnelmaa tarjoilevan Hoppe IPAnkaan kohdalla. Ei tajuntaa räjäyttävää tekemistä, mutta mieluisia, hillittyjä makuja joista on usein pariksi myös ruokapöytään. Kesäjuomana panimon witbier Piper Wit taasen on aika ässä... Mutta katsotaanpa valikoimaa eteenpäin, nyt arvioissa oleva kolmikko ei tullut maisteltua yhdellä kertaa, joten tarkempaa analyysiä esimerkiksi bittereiden vastakkainasettelusta minulla ei ole tarjota.

Coyet Ale
Tyyli: Bitter
Alk.%: 4,5

Suomenlinnan oluiden nimet omaavat kytköksen saarilinnoituksen historiaan. Coyet Ale on saanut nimensä Sveaborgin linnoitustyömaalla viimeiset elinvuotensa viettäneen soturin, Henrik Gideon Coyetin (1725-1774) mukaan. Onpa hänen mukaansa nimetty osa linnoituksestakin. Coyet Ale kurottaa historian hekumoissaan kohti sumuisia Britteinsaaria. Kyseinen täysmaltainen bitter-olut on valmistettu pilsner-, ale- ja karamellimaltaista ja se on panimon mukaan vahvasti humaloitua.

Coyet Ale
Kuparinen, hieman rusehtavan punainen olut ihan kauniilla ja kestoisalla vaahtokerroksella varustettuna. Tuoksultaan keksimäinen, kohtalaista karamellin makeutta sisältävän maltainen. Joukossa kevyttä marjaisuutta sekä pähkinäistä kuivuutta – ihan pätevää bitteriä kyllä… Maultaan hieman tuoksua siistitympi, pelkistetty ja märän tuntuinen. Mallasrunko henkii edelleen kevyttä makeutta, joskin karamellisuus ei enää ole niin vahvana läsnä.  Joukossa on limppuista tuntua, mutta myös hieman keksiä. Sivuilta nousee pähkinäistä rouheutta, puumaista humalointia sekä hentoista yrtin katkua – löytyy myös ripaus punaista marjaisuutta sekä etäistä hedelmien aromia sivumausta. Katkerot eivät sinällään jyllää missään vaiheessa, joskin jäävät kutittelemaan suuta pitkän, hillityn jälkimaun muassa. Perustavaa bitter tekemistä brittihengessä – ei itselleni se omin tyylilaji, mutta varsin maistuva olut on silti kyseessä. Ei virhemakuja, hienosti suitsittu kokonaisuus on hyvin kasassa joten sinällään ei mitään valittamisen aihetta. 

Tuomio: Nämä ovat makuasioita, mutta brittijanoissani tarttuisin tähän pulloon varmasti uudestaankin… Sen henkimä tunnelma voisi nostaa pisteitä muutamalla, mutta jätetään ne toistaiseksi merkitsemättä…

Pisteet: 31/50

-----

Seth Lager
Tyyli: Vaalea Lager (Erikoisvilja)
Alk.%: 4,7


Sethin kohdalla ei aivan tavanlagerista ole kysymys, sillä ohramaltaan lisäksi sen valmistukseen on käytetty myös ruista ja vehnää. Kytkös historiaan löytyy myös tältä monivilja lagerilta, tällä kertaa nimensä oluelle on nimittäin luovuttanut linnoituksen rakentajan Ehrensvärdin hyvä ystävä Gabriel von Seth (1690-1774) – herkkusuu ja tunnettu vaikuttaja. Bastion Seth on paikoillaan vielä tänäkin päivänä, osana Suomenlinnan linnoitusta keskellä vehreää Komendantin yrttitarhaa. Historian lisäksi nimestä löytyy myös sanaleikki. Seth Lagerin nimi muodostuu käytettyjen viljojen alkukirjaimista: Secale (ruis), Triticum (vehnä) sekä Hordeum (ohra).

”Seth on maltainen, vahvarunkoinen lager, jonka rukiinen runko piristyy vehnällä ja taittuu pitkällä, mutta miedolla humalan puraisulla.”

Seth Lager
Kauniin punertava, ruskeaakin sävyä omaava lagerolut maamme pääkaupungista. Tuoksu toimii ihan mallikkaasti, se pohjaa itsensä pitkälti kevyen leipäiseen maltaisuuteen, josta löytyykin tunnistettava rukiin vivahde, mutta myös sopivassa määrin makeuttakin. Tuoksun täydentää hillitty, mutta kokonaisuuteen oivasti istuva ruohoinen humalan puraisu. Ero yleisesti nautittuihin lagereihin on jo ulkonäön ja tuoksun puolesta selkeä. Sama tarina jatkuu myös maussa. Märkää makuisuutta löytyy mukavasti – pääosin mennään tuoksussakin esiin nostettujen limppuisen makean maltaisuuden ja ruohoisen humaloinnin ehdoilla, tokihan sitä rukiin ryhdikkyyttäkin maussa esiintyy. Ruohon purenta jättää muuten suuhun mukavan kutkuttavan tunnun. Perustavan varmaa, suoraa ja simppeliä tietä kulkeva lager, joka kuitenkin omaa olennaisen eron ”tavan lagereihin”: tässä on nimittäin makua – ja hyvää makua muuten onkin. Ruis toimii itsellen yleisestikin varsin mainiosti, joten pieni terveysviljan puraisu kruunaa tämän makukokonaisuuden oivasti. 

Tuomio: Hyvä, helposti lähestyttävä lager, joka erottuu massasta sopivasti – suositus luonnollisesti luonnon ääreen ja mökkitunnelmaan. Yksi varteenotettava porttiolut massasta poispäin…

Pisteet: 31/50

----

Spithead Bitter

Tyyli: Bitter
Alk.%: 4,5

Spithead Bitter on brittihenkeä tarjoileva, meripihkan punertava ja panimon mukaan miedosti hiilihappoinen bitter. Jotain eroa saman panimon Coyet Aleen ilmeisesti löytyy, mutta tarkemmin en tiedä mitä. Rinnakkain vertailuhan sen paljastaisi, mutta mennään nyt tällä kaavalla. Tämän oluen nimi ei tällä kertaa viittaakaan suoraan Suomenlinnaan, vaan nyt matkataan historian lisäksi myös jokusen merimailin taakse, nimittäin Etelä-Englantiin. Engelsmannit lastasivat laivansa Spitheadin kaupungissa lähtiessään kohti pohjolaa ja parivuotista Oolannin sotaa (1854-1856). Rohkeutta soturit ammensivat mukaan lastatusta bitteroluesta, jonka tribuutin on nyt yli 150-vuotta myöhemmin valmistanut Suomenlinnan Panimo. Historian havinaa, sumusaarten tunnelmaa…

Spithead Bitter
Auringonlaskun oranssi, varsin kaunis olut kaatuu tästä suomenlinnalaisesta lasipullosta lasiin. Tuoksu ottaa hieman yllättäenkin mieleni mukaan kutsuvaan tanssiin vaaleahkon, karamellisen makean, hennon hunajaisen ja brittimäisen märkää tuntua henkivän mallaspohjansa voimin. Pehmeän tenhon pilkkoo kauniin kukkainen, hieman sitruksista suoraviivaisuutta kätkevä humalointi, joka sointuu askeliin varsin mallikkaasti – ehkä hento ripaus kuivattua marjaisuuttakin löytyy. Maku ei maltaan pehmeydessä aivan tuoksulle pärjää, mutta hienoinen louhikkoisuus tuo siihen vain miellyttävää särmää. Vaaleahkoa toffeeta, hentoa hunajaa, mutta eniten kukkaisan tuoretta, hieman varrenkin terävyyttä ilmentävää humalointia – josta tuoksun tavoin löytyy myös mausteisen kaiun kyllästämä, kevyt sitruksinen puraisu. Punertavaa marjaisuutta sekä hentoa puumaista tuntua voi taaempaa myös poimia. Yleisilmeeltään hieman märkä, muttei vetinen – sopivan makuisa ja miellyttävästi ”englantilaisittain” pureva olut. Tuntumaltaan hieman flätti, mikä jykevöittääkin kokonaisuutta mukavasti.

Tuomio: Hyvää brittitekemistä henkivä kotimainen taidonnäyte. Suuria elämyksiä ei ehkä tarjolla ole, mutta jatkaa Suomenlinnan maitokauppavahvuisten hyvää linjaa laadukkaiden seurusteluoluiden saralla. Puhtaita, aitoja makuja ilman suurempia klumeluureja – tämä toimii juuri niin hyvin kuin on tarkoitettu! Mökille, iltaan, ruuan kaveriksi ja sen valmistukseen. Näin muistista kaivelemalla ja pisteitä vertaamalla vetää Britteihin nimellään viittaava bitter voiton Coyetista...

Pisteet: 33/50

---

Yhteenvetona voidaan todeta se, mitä jo jutun alussa sanoinkin, eli suomenlinnalaiset maitokauppaoluet ovat perusvarmoja, hyviä makuja tarjoavia oluita jotka usein toimivat hyvinä makupareina ruokapöydässä, rennossa oleskelussa luonnon äärellä sekä mahdollisesti hyvin hieman rennommassa olutnautiskelussa - seurajuomina omimmillaan. Suosittelen tarttumaan panimon logoa kantavaan pulloon ruokakaupassasi, kun kaipaat jotain peruskamasta poikkeavaa, muttei liian syvällistä paneutumista vaativaa mallasnautintoa.

torstai 27. maaliskuuta 2014

"Tori, Puijo ja kalakukko"... Kuopio olutkohteena!

Olutkaupunki-Kuopio
"Tori, Puijo ja kalakukko" - näillä termeillä Pohjois-Savon helmeä minulle aikanaan mainostettiin, kun romppeitani opiskelun perässä sinne lähdin raahailemaan. Tänään ei kuitenkaan puhuta yhdestäkään edellä mainitusta - tänään(kin) puhutaan nimittäin oluesta!

Viimeisten yhdeksän kuukauden aikana Kuopio tuli varsin tutuksi nähtävyydeksi. Lähes viikoittainen retki pääpaikalle tarjosi myös hyvän mahdollisuuden katsastaa kaupungin nykyistä oluttarjontaa sekä yleistä olutkulttuurillista ilmapiiriä. Ajattelinkin nyt purkaa hieman kokemuksia ja ajatuksia näiltä matkoilta, eli otsikko voisi hyvinkin olla myös ”millainen olutkaupunki Kuopio on matkalaisen silmin?

Täysin uusi tuttavuus Kuopio ei allekirjoittaneelle siis suinkaan ole, sillä nelisen vuotta Savonmailla tuli aikanaan asusteltuakin. Tuolloin olutharrastus ei kovinkaan syvällisellä tasolla ollut, mutta kipinä eli hyvin vahvana jo tuon aikakauden loppuvaiheilla. Näinpä kovinkaan laajalta säteeltä en uusia makuja lähtenyt etsiskelemään, vaan luotin tuohon aiemman kokemuksen syvään rintaääneen sekä paikallisväestöltä saatuun, päivitettyyn informaatioon. Listan ulkopuolelta voi siis hyvinkin löytyä piileviä yllätyksiä, mutta uskoakseni mitään elämää suurempaa ei tämän käsittelyn ulkopuolelle oluen osalta jää…

Mainitaan nyt vielä sivulauseessa, että seuraavat valikoimien ja ravintoloiden luonnehdinnat perustuvat Olutkellaristin omakohtaisiin kokemuksiin ja näkemyksiin, joiden pohjalta asioista on muodostettu yleinen mielikuva – eli osin päättelemällä muodostettua tiukkaa faktaa, jota ei aivan absoluuttisena ja joustamattomana totuutena tule ottaa. Huomioitavaa on myös se, että ”pahimpaan juhla-aikaan” en paikoissa tällä kertaa lainkaan vieraillut, joten etenkin viikonloppuillat tuonevat poikkeamia ainakin tunnelmakuvauksiin. Mutta lähdetäänpä katsomaan, millaista tarjontaa ravintola- ja pubipuolelta löytyy:

Kuopion Olutravintolat:

Kauppakatu 25, 70100 Kuopio

Pannuhuone

Pannuhuone on varmasti miljööltään viihtyisin ja kutsuvin paikka koko kaupungissa. Vanhan Suomen Pankin kivijalassa sijaitseva tunnelmallinen ja hauskan sokkeloinen kellaripubi on sisätiloiltaan viihtyisä eikä kesäisin lisätilaa tuova, rauhallisen suojaisa terassi ainakaan miinusmerkkinen lisä paikalle ole – mieluusti tuossa kesäiltaansa kyllä viettelee. Valitettavasti aukioloajat ja omat matkustuspäivät (yleensä maanantai) eivät oikeastaan koko aikana osuneet yksiin, joten viiltävää analyysiä on hieman hankala ilmoille heitellä, joskin muutama käyntikerta Pannuhuoneellekin kertyi – lähinnä loppukesän puolella.

Pannuhuoneen tunnelma kutsuu käymään uudestaan...
Kuten jo opiskeluaikoina, ei ravintolan tarjonta tuotemäärällisesti kovinkaan laajaksi nytkään muodostunut, mutta melko usein joukosta kuitenkin saattaa löytyä jos jonkinmoista pikkunäppärää ja mielenkiintoista nimikkeistöä. Menneisyydessä vastaan on tullut oluita Struisen Black Damnation-sarjasta, Great Dividelta ja monilta muilta. Tämänkertaisilla retkillä harvinaisuudet olivat kuitenkin melko vähissä, mutta kuten sanottua, aikataulumme eivät oikein kohdanneet muutoinkaan – valitettavasti. Pannuhuoneen rauhallista tunnelmaa mieluusti aistisi vaikka vähän tavallisemmankin oluen äärellä… Oluen lisäksi kellarin sopukoista löytyy hyvää viskiä, elävää musiikkia sekä vähän kaikenlaista ohjelmaa – myös palvelu toimii ja on rennon rempseää. Aukioloajat kuitenkin kannattaa tarkastaa etukäteen, varsinkin jos viikolla on liikenteessä. Maistelun satoa Pannuhuoneelta:

--- 

Kauppakatu 16, 70100 Kuopio

Kuopion Gloria (kuva: Gloria)
Kuopion Gloria on Kauppakadun pubi/klubi/yökerhokeskittymän sydämmessä sijaitseva, hämyisän tunnelmallinen istahtamispaikka. Aiemmin ravintolan tarjonta on ollut hyvinkin uusia makuja tarjoileva ja Gloriassa olenkin saanut aikanaan ensikosketuksen mm. Haandbryggerietin (Farewell Ale) oluisiin. Myös hanoista muistan nauttineeni Mikkellerin sekä kotimaisten pienpanimoiden (Suomenlinna, Beer Hunter’s) oluita suhteellisen usein.

Nykyisin valikoima tuntuu kuitenkin nojaavan pitkälti Sinebrychoffin House of Beer-listaan muutamilla ”pubiklassikoilla” höystettynä. Tiistaisin Gloriassa vietetään Oluttiistaita, jolloin tarjolla on jokin uusi olut maistettavaksi – sen tarkemmin aiheesta en osaa kertoa. Harrastajan ja vaativamman nautiskelijan näkökulmasta nykyvalikoima on varsin ohut, joskin lohtua tuo melko usein Beer Hunter’sin oluita tarjoava hanapaikka sekä satunnaiset, kiinnostavat pullotuotteet. Gloria kannattanee kuitenkin pitää mielissä ja piipahtaa vaikka vain uteliaisuudesta tarkastamaan mahdollista tarjontaa. Gloriassa maistettua:

---

Kasarmikatu 5, 70100 Kuopio

Iso-Kallan oluita tuli testattua Bierstuben patojen
äärellä...
Nälkähän tässä tulee, joten poiketaampa torin toiselle puolelle, hieman sivummalta löytyvän Bierstuben, noh, bierstubemaiseen tunnelmaan. Vuodesta 1971 kuopiolaisia palvellut saksalaistyyppinen oluttupa on kokemisen arvoinen paikka Kuopion kävijälle. Hieman laajemman valikoiman paikoista perinteikäs Bierstube tarjoaakin kaupungin ainoa myös maistuvaa haarukoitavaa olutnautinnon äärelle. 

Vanhaa kunnioittava, rauhaisan tunnelmallinen ympäristö ja erittäin kohtuuhintaisilla pubiruokaklassikoilla höystetty ruokalista tekevät Stubesta mitä parhaimman levähdyspaikan pitkän työpäivän päätteeksi. Valikoimista sanotaan löytyvän jopa 70 erilaista olutta, joskaan tuota lukua en ihan suoriltaan lähtisi allekirjoittamaan. Valikoimaa on kuitenkin varsin mukavasti ja vaativampikin kävijä löytänee sopivan kumppanin ruokansa kaveriksi – ajoittain tarjolta saattaa löytää myös hieman vähemmän vastaan tulevia oluita. Itse törmäsin paikalla satunnaisiin tuotteisiin panimoilta kuten Lervig, 8 Wired, BrewDog ja Founders, mutta valikoin listalta ruuan kanssa sopuisammin maistuvaksi seuraksi usein saksalaisen Höss der Hirschbräu-panimon tuotteita, kuten aina maistuvan Doppel-Hirschin. Käynnit menivät siis pitkälti nautinnon ehdoilla, mutta paikallispanimo Iso-Kallan tuotteista ehdin raapustamaan lautasen äärellä myös arviot: Savo Dark Lager ja Savo Special Bitter Bierstuben porsaan grillipihvin kaverina. (Nettisivujen olutlista ei ole muuten ole kaiken kattava, kannattaa tiirailla valikoimaa paikan päällä).

---

Kauppakatu 29, 70100 Kuopio

Maljan kunniaksi...
Lopulta saavumme jälleen sataman puolelle toria, Kauppakadun alamäkiosuuden alkupäähän. Olut- ja viiniravintola Malja tarjoaa eittämättä kaupungin parhaan olutvalikoiman ja se toimikin pääsääntöisesti iltaolueni nautintopaikkana. Kaksikerroksiset tilat jakaantuvat yläkerran viini- ja alakerran baaripuoleen. Lisäksi ulkopuolen hyvänkokoinen terassi tarjoaa hyvät puitteet kesäiselle oluen nautiskelulle joskin lämpölamput mahdollistavat kauden pidentämisen hieman viileämmillekin keleille. Viinipuolen joudun tässä jutussa tyystin sivuuttamaan kahdestakin syystä: yläkerta oli pääsääntöisesti käynneilläni suljettu, eikä allekirjoittaneen viinitietämys nouse sille tasolle, että viinitarjonnan laadukkuudesta olisi mahdollista uskottavaa yhteenvetoa tehdä. Pysytään siis alakerrassa.

Terassilla on tilaa ja tunnelmaa
(kuva: Olut- ja viiniravintola Malja)
Malja tuli tutuksi jo opiskeluaikana ja näihin muistikuviin vedoten varsinkin viikonloppuillat ovat paikassa nuorekkaan iloisia – viikkoiltoina kuitenkin on sopivan rauhallisia hetkiä hiljaisempaankin nautiskeluun. Olutvalikoima hakee kaupungin sisällä vertaistansa, mututuntumalta asettaisin sen laajuuden ja kiinnostavuuden perusteella Jyväskylän Harry’sin ja Old Bricksin välimaastoon – ehkä hieman enemmän sinne Brick’sin suuntaan kuitenkin. Uutuuksien näkökulmasta tuotekierto sekä hanoissa, että pulloissa on kohtalaisen rivakkaa ja lähes joka kerta tarjolla olikin jotain uutta ja maistamatonta ainakin jommastakummasta. Nimikemäärältään valikoima ei kuitenkaan mahdottomuuksiin nouse ja pelkkien huippu-uutuuksien perässä juokseva saattanee tyytyä valitsemaan yhden tai kahden tuotteen väliltä. Omaan silmään kiinnostavin anti keskittyi craft beer-termiä vahvasti tunnustaviin panimoihin eli tarjolla on vaihtelevasti jenkkitavaraa, BrewDogia ja Mikkelleriä höystettynä satunnaisilla verrokeilla – brittiläisten Magic Rock- ja Soundwave-panimoiden hanaesiintyminen lämmitti mieltä erityisesti joskaan oluet eivät napakymppejä mauiltaan vielä olleetkaan!

Alakerran tiskiä. (kuva: Olut- ja viiniravintola Malja)
Maljassa saa myös osaavaa palvelua ja tulevista uutuuksista annetaan ennakkotietoa varsin mieluusti, arki-iltaisin musiikinkaan volyymi ei pääse häiritsemään - erityiskiitos satunnaisesta Wu-Tangin soitosta! Miinuksina (kaupungin parhaan valikoiman statuksesta huolimatta) valikoimasta voitaisiin mainita kotimaisten pienpanimoiden puuttuminen lähes tyystin sekä muutoinkin uutuuksien vahva keskittyminen mainittuun "brewdogimaiseen" panimopuoleen muiden (esim. belgit, kotimaiset) kustannuksella. Henkilökohtaisesti se ei toki haitannut, että tarjolla oli pääsääntöisesti punk-panimon uusimmat kujeet ja jenkkimenoa siihen täydennykseksi, mutta pieni lisäpanostus muuhunkin tarjontaan voisi tehdä terää. Tästä huolimatta, Malja lienee melko suvereeni ykkösvaihtoehto Kuopiossa valikoiman perusteella olutravintolaa valittaessa! "Jokunen" mielenkiintoinen olut siellä tulikin nautiskeltua:

---

Kuopion panimot:

Alahovintie 236 71130 Kortejoki

"Alahovi"
Mutta tarjoaa Kuopio lueteltujen olutravintoloiden lisäksi muutakin oluen ystävää kiinnostavaa – paikallista olutta tietenkin! Viime kesänä tilaviineistä ja siidereistään kuulu Alahovin viinitila nimittäin laittoi pannut pöhisemään ja tarjoili vierailijoilleen kuohuvan ja makean lisäksi myös olutta. Itse jäin näistä mallasherkuista kuitenkin paitsi pienten eräkokojen vuoksi, mutta ilmeisesti kevät on alkanut Vaajasalossa aikaisin, sillä Alahovin Vanhan Tornin Tummasta ja Vaaleasta on näköhavaintoja jo ruokakauppojenkin puolelta! Tästähän kaikui huhuja jo alkusyksystä ja huhupuheet näyttävät muuttuneen iloiseksi todeksi. Viinitila toki kuuluu käymisen arvoisiin paikkoihin etenkin kesäturistille, mutta nyt janojuomaa on saatavilla (ainakin satunnaisesti) myös mantereen puolella. Kaksi Alahovin maitokauppavahvuista siideriähän käväisi Olutkellarin testissä viime kesänä.

---

Laukkalantie 259A 72710 Vaaraslahti

Pielaveden ylpeys
Läsnäoloni aikana myös toinen paikallispanimo sai oluensa markkinoille, joten savolaista oluenystävää hellitään maakunnan mauilla kahdelta rintamalta. Iso-Kallan Panimo perusti majansa hieman etäämmälle eli Pielavedelle, joskin fyysinen muuttoliike päätaajama-Kuopioon tapahtunee lähiaikoina. Isokallalaisia on nähty kaikissa tässäkin jutussa mainituissa olutravintoloissa, joten tiskintakaisia valikoimia kannattaa tiirailla tarkasti - parhaimmat saatavuustiedot kuitenkin löytyvät panimon nettisivuilta sekä Facebookista. Ravintoloiden lisäksi Special Bitteriä sekä Dark Lageria voit yhyttää myös alueen ruokakaupoista, mutta varmistus em. lähteistä ennen etsintäretkeä lienee paikallaan. Sekä panimosta, että sen oluista ehdinkin jo pientä esittelyä kirjoittamaan, joten tarkempaa triviaa aiheista löytyy alapuolisista linkeistä:

---

Näinpä on kävelykierros oluen perässä saatu suoritettua. Kuten sanottua, uskoisin listauksessa olevan olennaisimmat olutkohteet kaupungista. Ruokakauppoja en tarkemmin lähde erittelemään tutkimustiedon vajavaisuuden vuoksi, mutta omien kokemusten sekä kuulopuheiden perusteella ruokaostokset kannattaa olutmielessä suorittaa S-Market Ykkösrastilla, Prismassa tai jommassa kummassa Citymarketissa. Valikoiman laajuus kulkenee tällä kertaa hieman S-ryhmäpainotteisesti. Mutta vielä sananen, suositus ja kovaääninen kehoitus ruokapuolesta...

Muikkuravintola Sampo
Ravintoloitahan Kuopiossakin on ihan mukavasti ja parista kunnon kulinaristikin löytänee vaativan makunsa tyydyttävää fine dining meininkiä. Itse haluaisin kuitenkin nostaa esille yhden ruokapaikan, josta ehti jo opiskeluaikana tulla "kantapaikka" ja jossa tuli vierailtua melko tiheään tämän jälkimmäisen rupeaman aikana. Muikkuravintola Sampo - omasta mielestäni ehkä se hyvällä tapaa savolaisin asia koko kaupungissa! Rehtiä ja rehellistä ruokaa perinteitä huokuvassa ympäristössä. Kaikille avoin, konstailematon mutta silti tiettyä arvokkuutta huokuva ravintola, jossa itse olen jokaikinen kerta (kyllä, aina!) ottanut Muikut Sampon tapaan. Toimii nyt, toimii aina - ruokalistaa ei ole muutettu yhtä poikkeusta lukuunottamatta vuoden 1978 jälkeen...

Häivähdys menneestä sekä maistiainen klassikosta.
(Annoskuva: Pikapäivityksiä-blogi)
Olutnikkarillekin paikka huokuu perinteitä, sillä vuonna 1931 perustettu Sampo oli kieltolain päätyttyä viides kotimainen ravintola joka sai anniskeluoikeudet - ei enempää eikä vähempää kuin itse Urho Kaleva Kekkosen allekirjoittamana. Kuopion matkaajalla lämpimät suositukset paikasta, muikkuannoksen kaveriksi luonnollisesti istuu mitä parhaiten Saimaan Luomuvehnä... Usko pois! Sampon osoite: Kauppakatu 13, Kuopio.

Sen pituinen se. Tietyllä tapaa nostalginen matka allekirjoittaneella ja kyllähän se nostatti myös hyviä muistoja mieliin. Näillä eväillä ei pitäisi Savon reissulla janoisena hoiperrella ja ruokapuolikin pitäisi olla sitä myöten kohtalaisen hyvin hallinnassa. Lopusta löytyy vielä havainnollistava kartta retken tueksi... Hyvää matkaa ja maltaisia makuja!

Kippis!

Suunnistuksen tueksi...