perjantai 30. huhtikuuta 2021

La Rulles La Grande 10

La Rulles La Grande 10
 

Kevään tulo on taas herätellyt belgioluiden kaipuuta ja La Rulleshan on niissä mittelöissä erittäin kovan luokan tekijä, eikä saatavuuskaan pöllömpää tällä hetkellä Suomessa ole. Otin A-kauppareissulla mukaan aiemmin kokemattoman ja itselle tuntemattoman pullollisen juhlavan kuuloista La Grande 10:iä.

Olutta on valmistettu ensi kerran jo reilu vuosikymmen sitten, kun panimo juhli ensimmäisiä pyöreitä vuosiaan. Vasta vuodesta 2000 lähtien hienoja makuja olutmaailmaan paahtanut panimohan on noussut arvostettuun asemaan paitsi laadun, myös aikanaan ottamansa etunojan turvin. La Rulles on nimittäin niitä ensimmäisiä belgipanimoita, joka otti jenkkihumalat hyötykäyttöön craft-buumin vasta jyrähdellessä kaukana Atlantin takana. Vallonialaiset olivat kuitenkin fiksuja ja ottivat uudet aromit osaksi osaamiaan belgityylejä, joissa jälki onkin ollut kiiteltyä ja omaankin lasiin kauniisti osuvaa kautta linjan.

Se, mikä La Grandessa pääsi yllättämään oli oluen vahvuus – täydet 10%. En pistänyt sen tarkemmin merkille muuta tietoja oluesta, kuin tekijän ja että ”vaaleaa belgikamaa näyttäisi olevan”. Alun perin olin lähtenyt kokeilemaan, josko panimon kevyempiä Estivalea tai Blondea olisi maakunnan pää-Alkosta löytynyt. Kevyelle ja kesäisen vaalealle belgille olisi nimittäin ollut ja on edelleenkin kovasti tilausta. No, luu meinasi jäädä käteen, kun en netistä valikoimaa jaksanut tarkastaa, mutta jotain Rullesia matkaan kuitenkin tarttui.

Rehellisyyden nimissä tunnustan, että tämäkin olisi varmaan jäänyt poimimatta, mikäli vahvuuden olisin kaupassa jo huomannut. Omaan suuhun kun nuo 8-pinnaiset tripelitkin ovat usein turhan kuivia ja viinaisia tekeleitä – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Asianlaita selveni vasta lasiin kaatamisen jälkeen ja hyvä niin, sillä juhlajuomahan lumosi maistajansa kertaheitolla. Ei tietoakaan korkeasta vitamiinilukemasta maun puolella ja muutoinkin tasapaino vaalean vahvan belgimaailman ja omaan suuhun tunkevan saisonmaisuuden välillä vaikutti mestarilliselta onnistumiselta. Erinomainen kokonaisuus.

La Rulles La Grande 10

Kauniin kullankeltainen olut todella hienolla, kestävällä ja tiiviillä vaahdolla koristeltuna. Tuoksu on vaalean, kuivatun belgihedelmäinen ja -mausteinen. Muutoinkin hienon, pirskahtelevan hedelmäinen tunnelma, eikä oluen vahvuus kyllä tule ilmi lainkaan. Lämmön myötä mukaan nousee ensin kevyttä toffeisuuttakin, mutta kuivempaan suuntaan tuo lopulta kuitenkin vaikuttaa kääntyvän. Melko saisonmainen meno lopulta, vaikkei suoranaisen selkeästi kuitenkaan.

Maku on upea, eikä vahvuus viekäkään oikein meinaa paljastua. Hyvä niin. Ehkä takaa paikoin pientä kuivaa lämpöä nousee, mutta vähäistä se omaan suuhun joka tapauksessa on. Tuoksun tapaan tasaannetun saisonmainen päähänpinttymä kulkee edelleen mukana. Ei puhtaasti selkeän lajiuskollisena, mutta viitteenä kumminkin.

On vaaleaa, kypsää, kuivattua hedelmää, myös tuoreempaa vaaleaa hedelmäisyyttä kuin mukavaa mausteisuuttakin. Myös kevyen makeaa, vaaleaa maltaisuuttakin, joka lämmön myötä pyöristyy vaalealla toffeudella. Kaiken kaikkiaan upea ja vahvuuteen nähden vaaleaksi belgiksi hämmentävän tasapainoinen, vahvuutensa kauniisti kätkevä olut.

Pisteet: 41/50

torstai 29. huhtikuuta 2021

HIISIn purevat IPA-klassikot: Rakki, Raivoava Rakki & Humulus Lupus

Etualalle asetetusta Rakki-duosta koko tarina alkoi.

Paikallispanimo Hiisi sai runosuonen sykkimään erillisen blogitekstin verran ja asiaan syventyminen vaati luonnollisesti asiaankuuluvia tunnelman voitelijoita. Hainkin tekstin tueksi (ja lasin täytteeksi) kassillisen omia suosikkejani panimon nykytarjonnasta ja palasin etenkin vanhojen hyvien klassikoiden äärelle. Hiisihän on siitä miellyttävä toimija, että vaikka vaihtuvuus ja nimikemäärä onkin vuosien mittaan kasvanut suuresti, kulkee mukana oluita aivan panimon alkutaipaleelta lähtienkin. Muun muassa tähän asiaan pureuduttiin aiemmassa tekstissä:

Hiisi, paikallinen uranuurtaja

Alkuaikojen klassikoista löytyvät ne omat suursuosikkinikin – kaikkein korkeimmalle asetettuna luonnollisesti aivan ensimmäisenä julkaistu ja maistettu Raivoava Rakki, sen perään ulospuskettu Rakki ja sudeksi tuplattu Humulus Lupus. Varsin mallikelpoinen kolmikko kotimaisten IPA-klassikoidenkin joukkoon tutustumiseen. Alkuperäiset arviot näistä ovat julkaisuhetkien ääreltä eli reippaasti jo vähintäänkin seitsemän vuoden takaa. Mikä on päivän kunto? Se ainakin oluiden osalta selviää nyt.

HIISI Rakki

5,5% / Forestfinnish Pale Ale

Aloitetaan Rakista, joukon keveimmästä, muttei suinkaan millään muotoa kesytetystä seuralaisesta. Ensimmäinen Rakki-erä nostettiin kauppojen hyllyihin syyskuun 2013 alkupuolella, viikko-pari Raivoavan Rakin jälkeen. Eränumero kakkonen kaatui tuolloin lasiin melko tuoreeltaan ja kolahteli makuhermoon varsin mallikkaasti. Rempseästi läpi keiton humaloitu, sopivan rungokas Pale Ale oli touhon maailman aikaan tässä maassa hyvin harvinainen kokemus, joka kyllä keräsi huomionsa.

Eikä aika ole Rakin taikaa minnekään haalistanut, vaikka IPA-buumin uutuusvirran kiivaimmassa vaiheessa vähän taukoa maisteluissa olikin. Rakin ääreen paluu on kuitenkin aina yhtä mukavaa ja sehän on kestänyt aikaa varsin kauniisti. Resepti on toki elänyt matkan varrella ja muun muassa vahvuutta on nostettu prosentin verran aivan kaupparajan äärirajaan saakka – etikettiinkin on painettu hiisimäinen lisäviite Forestfinnish Pale Ale. Mallaspohjaltaan punakka ja tyylikkään jenkkihumaloitu olut on kauppareissun varma valinta.

”Rakki rauankarvallinen Hiien röyhkeä vahtikoira. Kuuta räksyttävä Pohjolan herhiläinen.” 

Rakki on läjäytetty runsaalla humaloinnilla, ennen kuin se on laskettu irti. Tästä se saa runsaan hedelmäisen aromin sekä pitkään viipyilevän, katkeran luonteen.

HIISI Rakki

Meripihkainen, kauniin vaahdon kruunaama olut. Tuoksu on alkuun hedelmäinen, ajan mittaan esiin nousee mäntyisyyttä sekä sitruksisempaa tukea.

Maku on runsas, monipuolinen ja aina niin kehuttava. Hieman karamellinen runko kulkee mukana hyvin tunnelmaa tukien. Päälle asettuu teemaan sopivan mäntyinen, greippisen sivalluksen täydentämään verho, jota lopun kohtalaisen mairea purentakin korostaa. Rakki on edelleen Rakki, erittäin mainio ilmestys.

---

HIISI Raivoava Rakki

6,2% / Amber IPA

Raivoavasta Rakista ehdinkin jo totemaan, että tällähän se hiisiläisten maailmanvalloitus polkaistiin alkujaan käyntiin. Helteinen elokuun päivä viekotteli maistajansa Harry’sin terassille, eikä harkittu sivuaskel suinkaan pettymystä tuottanut. Jyväskylän vuosikymmenen kestänyt kuiva kausi oli ohi ja Hiisin ensimmäinen olut oli saatu lasiin. Raivoava Rakki on Rakin isoveli, punertavan maltainen ja niinikään jatkuvahumaloitu, pureva ja kiehtova IPA. Tai Amber IPA etiketin tarkennoksen mukaan nykyään.

Raivoava Rakki on itselleni Hiisin the_olut eli kruunaamaton suosikki, klassikon mittoihin kirjoissani kohotettu elämys, johon myös useimmiten tartun, kun kotimaisten kultti-IPOjen rivistöä Alkon hyllystöllä selaan. Kaikki kunnia toki myös Maku IPAlle ja Beer Hunter’sin CCCCC:lle. Meillä se kuitenkin on Hiisi, joka IPA-pöytää hallitsee. Vakaalla otteella läpi keiton humaloitu, rungoltaan punertavan karamellinen, mauiltaan runsas ja rehtiä IPA-buumin tunnusvärikkyyttään edelleen kauniisti kantava luomus.

”Hiiden rakki ei räksytä, vaan puree jalan poikki jos lähelle päästää.”

Rakki aloittaa tukevalla maltaalla ja kasvaa mittoihinsa syömällä jatkuvasti humalaa. Seurauksena on runsasta maltaisuutta ja raivoisaa katkeruutta.

HIISI Raivoava Rakki

Punertavankeltainen olut kohtalaisella vaahdolla. Tuoksu on miellyttävä. Karamellisoituneen maltaisuuden ja sitrushedelmäisen, hieman havuisen humaloinnin liitto on kaunis, mutta nykyään niin harmillisen harvinainen.

Maku luonnollisesti jatkaa siitä, mihin tuoksu meidät johdatteli. Varsin runsas esitys sisältää voittopuolisesti sitruksen, greipinkuoren ja havuisuuden, suoranaisen mäntyisyyden ihanaisia humalaromeita, jotka sulautuvat yhteen loppua kohden kiristyvän, greippimäisen katkeron kanssa. Loppuun nousee myös kevyttä mausteisuutta, mallasrunko tukee taustalla kevyen, mutta tunnistettavaa toffeisena, itseään turhia piilottelematta, humalpoljentoa silti hiljentämättä. Raivoava Rakki on rehdisti cool. Hemmetin hyvää, edelleen.

---

HIISI Humulus Lupus

9,0% / Double IPA

Neljalkaisten IPA-oluiden kolmantena ja itseoikeutettuna jäsenenä esitellään setin kuopus, runsasmittaisin ja aikanaan jo ennakkoluulottoman ryhdikäs Humulus Lupus. Ensipuraisunsa se toimitti huhtikuussa 2014 eli alkaa senkin taipaleella olemaan mittaa jo rehdit seitsemän vuotta. Yhdeksänprosenttinen olut oli ja on edelleen suoraa jatkumoa Rakin ja Raivovan Rakin tielle. Sitä kuvattiin jo julkaisuvaiheessa Rakki-oluiden villiksi sukulaiseksi, agressiivisemmaksi ja purevammaksi. Tuplamäärä mallasta ja humalaa Raivoavaan Rakkiin nähden tekee siitä kutkuttavan ja tietyllä tapaa kunnioitustakin herättävän jättiläisen, joka vähät välittää nykypäivän mehusteluista.

Humulus Lupus on sudeksi kasvanut ja paikkansa vakiotuotannossa visusti ansainnut. Oluen reseptiikkaa on kuulemma säädelty matkan mittaan jonkin verran ja ehkä tuo maustakin on ollut havaittavissa. Omakohtaisesti hyvin tärkeä tupla-IPA kotimaisten oluiden saralla.

”Tuonen tieltä, sillan takaa voi kuulla suden ulvovan – vaan ei se turhaan naamaansa näytä.”

Uuden maailman humalakoriin kallellaan oleva tupla-ipa, jonka valmistuksessa on käytetty lukematon määrä humalakasveja.

HIISI Humulus Lupus

Kypsän oranssinen, utuava ja nätin vaahdon korostama olut. Tuoksu on mainio. Vaaleaa, hieman karamellista maltaisuutta, kypsää hedelmäisyyttä ja sitrushedelmäisyyttä greippiä unohtamatta.

Maku syventää peliä. Hyvin runsas ja mukaansa kietova kokonaisuus. Karamellinen maltaisuus nousee tuoksua paremmin esiin. Myös kypsän hedelmäinen, aprikoosin sävyttämä, sitruspiirteinen puoli on korottanut panoksia ja kaikuu vahvana läpi maun. Loppuun iskeytyy vielä greippiä. Ai että. Aina yhtä hyvä
Double IPA.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

HIISI Ruisperkele Extra IPA - Odotettu Comeback!

HIISI Ruisperkele Extra IPA

  • Tyyli: Double Rye IPA
  • Alk.%: 8,5
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

Kevään mieluisin paluumuuttaja on luonnollisesti jo vuositolkulla palaavaksi kaipailtu Ruisperkele. Hiisiläisten nimensä mukaisesti rukiinen hahmohan jäi hienosti makumuistiin viitisen vuotta sitten ja sen perään on tullut itsekin aika ajoin kyseltyä. Vähän puskista sen paluu kuitenkin tuli, mutta mikäs sen mukavampi yllätys.

Panimolta paljastettiin, että aivan alkuperäisen reseptiikan pohjilta paluuta ei kuitenkaan suoritettu, joskaan rukiista ja ronskista humaloinnista ei puutetta ole tälläkään kertaa. Jonkin verran ruismaltaan ja -hiutaleen määrää on kuitenkin pudotettu, jottei suuri lataus tukkisi röörejä aivan yhtä tehokkaasti kuin aikanaan. 

Muistan vielä elävästi, kuinka Ruisperkeleen ja Loviattaren ”jälkipyykin” mielekkyyttä minulle aikanaan lämmöllä avattiin. Aika varmasti kultaa muistoja, mutta myös kertynyttä viisautta on panimolla nyt hyödynnetty oluen uudelleen koostamisessa.

Nykypäivän Ruisperkele on joka tapauksessa luvatun rukiinen ja minusta erinomaisesti hiisimäistä maailmankuvaa ja tunnelmointia edustava arvo-olut. Se on osa Alkon huhtikuista erikoiserää ja kuuluu luonnollisesti myös olutravintoloiden tarjontaan.

Pahan päivän irvisilmä,

sadon nurja noutajainen.

Miehen viepi marrasmieli,

sylen syvään juurakkoonsa. 

Rukiinen, rouhea ja runsas. Rangat rusentava, ronski olut ärräpäiltä ärräpäille.


HIISI Ruisperkele Extra IPA

Kuparinen, samea ja mielikuvien myötä aika kutsuvan rukiinen näky ohuella, mutta nätiltä vaahdolla. Tuoksussa on karamellisoitunutta rukiisuutta, sen mukana kulkevaa kevyttä mausteisuutta sekä kypsää kuivahedelmäisyyttä havuisella sivalluksella täydennettynä.

Maku on varsin jykevä, suussa soljuva ja karamellisen maltainen, selkeän rukiinen ja taas kuivahedelmäisen kutsuva. Havuisuutta löytyy, samoin kevyttä sitrusta sekä rukiinen mausteisuutta. Vahvuus ilmenee kivana muhkeutena, mutta myös kevyenä lämpönä.

Rungokas DIPA, joka tahmaa huulet ja puree lopussa varsin voimakkaasti - vanhaa kunnon menoa siis alusta loppuun ja sillä vanhalla kunnon ruis-Hiisi -sinetillä varustettuna vielä! Ei näistä vaan voi olla pitämättä. Ruisperkele, tervetuloa takaisin! 

Pisteet: 39/50

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Kotiolut: HopHunters Oat Pale Ale

HopHunters Oat Pale Ale

HopHunterseilta tuli taas kotitoimituksena pieni setti kaksikon tuoreita kotioluita. Ensimmäisenä maistoon otettiin luontevasti Oat Pale Ale, josta löytyy kauramaltaiden ja Golden Naked Oatsin lisäksi myös litran verran kauramaitoa. Koko sameus on humaloitu (22g/l) Galaxyllä, Citralla (Lupomax) sekä Mosaicilla (Lupomax). Tuplakuivahumalointi on hoidettu Citran ja Mosaicin Lupomax-pelleteillä, joissa on muita pellettimuotoja enemmän lupuliinia.

Kauramaito on aika veikeä veto, eikä muistu vastaan vielä oluessa tulleen. Kaurakermoitettu Oat Cream Double NEIPA kuitenkin tuntui aiemmin toimivan hienosti, kun North Brewing ja Apex -kaksikko oli asialla. Ja hyvin pelaa myös HopHuntersien kevyempi (5,3%) keitos.

HopHunters Oat Pale Ale

Sameanlainen, hedelmäisen keltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on hyvin trooppinen, melko mehukas ja passionintäyteinen. Hyvin kesäinen.

Maku on tuoksun tapaan todella trooppinen. Mangoa, aprikoosia, passionia ja sitrushedelmiä. Osin hedelmäisyydeltään vähän kärkevä ja karheakin, ei aivan tasapainoisin esitys. Mutta huh mikä hedelmälataus ja kesän kaiku. Juotavuus hemmetin hyvä.