perjantai 29. toukokuuta 2020

HIISI Paikallinen Vaalea Lager - Kauppiaan ja farmarin oma olut

HIISI Paikallinen Vaalea Lager
HIISIltä lageria. Hellesiä. Hyvinkin paikallisella tapaa. Hienoa! Hauskan retromallisen etiketin taakse nitoutuu maistuva annos paikallista yhteistyötä, jolla on ollut erityisen suuri symbolinen merkitys etenkin näin poikkeusaikana. HIISI, Pehkolan Mallastamo, K-Market Vilja ja koko oluen kantavan rungon takana seisova Räihän tila tuovatkin nyt pöytiimme erinomaisen ja mutkattoman lager-oluen, joka ei saksalaisille Helleseille kalpene.

Aiemminkin yhteistyötä tehneet kauppias Mika Lindeqvist ja tilan isäntä Kalle Hankamäki saivat idean oman pellon viljasta valmistetusta oluesta jo nelisen vuotta sitten. Nyt tuo haave saatiin toteutettua pienen Pehkolan mallastamon ja maakunnan vanhimman panimon, HIISIn, kanssa tehtynä yhteisenä projektina. Oluen kaikki mallastettu vilja on ilmeisesti lähtöisin Räihän pelloilta, missä olutta käytiin näemmä tuoreeltaan maistelemassakin.

Sain muutaman kappaleen jo jakeluun lähteneestä oluesta maistettavaksi ja kyllähän on muuten runsasmakuinen ja tyylikäs Helles kaikenkaikkiaan. Innovatiivinen HIISI taipuu hyvin myös peruslaadukkaiden makujen tunnustamiseen. Yhteistyössä on voimaa.
Kaikki oluessa käytetty ohra tulee Räihän tilalta Keski-Suomesta, ja ohrat mallastettiin käsin Pehkolan pohjoisella pienmallastamolla. Mallaskuskina toimi Jämsänkosken K-Kauppias itse.
Maltaasta teimme oluen Jyväskylässä – ja tässä oluessa pääroolissa on yksinoikeutetusti tämä hartaudella tuotettu paikallinen mallas. Koska siinä on homman juju. Olla paikallinen, ja tukea paikallista. Yksinkertaista, eikö?
HIISI Paikallinen Vaalea Lager
Heleän keltainen, aivan inasen samea ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hyvä. Vaaleaa mallasta löytyy paljolti, mutta myös raikkautta on sopivasti. Humalpuolelta tuntuu nousevan ruohoista yrttisyyttä, ehkä aivan kevyesti sitrussävyä ja kukkaisuuttakin. Todella minimaalisesti kumminkin.

Maku on oiva. Tyylikästä Hellesiä alusta loppuun. Hyvän lagerin on paikallisyhteistyö poikinut. Vaaleaa mallasta on matkassa mukavasti eli runkoa ja sen puolen riittävän paljon sekä viljavahkoa että aivan aavistuksen makeaa makuakin löytyy. Vähän pyöreyttäkin muodostuu suutuntumaan - semmoista kunnon lagerin kivaa muhkeutta. Kohtalainen katkeruus on sopiva maltillisella, mutta tuntuvalla tasolla ja muutenkin tuo vehreiden sävyjen kirjo tuntuu toimivan erinomaisesti. Yrttiä, ruohikkoa...  Ai että, tosi jees ja juotavuus aikalailla huipussaan. Rehti ja maistuva lager.

Pisteet: 34/50

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Karjala Rehti Pale Ale

Karjala Rehti Pale Ale
Nyt ollaankin sitten ihan rehdisti sen kuuluisan jännän äärellä. Naapuri nimittäin lykkäsi käteen Hartwallin uutuustuotteen, jota oli mielenkiinnosta koko lootallisen erehtynyt ostamaan. Yksin olisi kuulemma melko haasteellista saada kaikkea tuhottua, joten kärsiköön sitten koko naapurusto.

No ei, vakavammin puhuttuna tämä kyllä ihan oikeasti kiinnosti. Ei sillä, että Hartwall yleensäkään olisi kovinkaan onnistuneesti lähestynyt vähän enemmän makua olueltaan halajavaa kansanosaa, saati oikeita olutharrastajia, mutta tietyllä tapaa Karjala-merkin alle kiinnitetty APA kyllä vähän kutkutteli annillaan. Nuoruudessani tietyllä tapaa leimallinen brändi kun ei ehkä ensimmäisenä näihin kräftimpiin virityksiin mielikuvissa istuisi. Aika vahva salkkulager-leima sillä edelleenkin on, joten hieman oluen lähtökohdat kyllä mietityttivät.

Amerikkalaiset humalat, tyylille ominainen aromihumalan puraisu ja tinkimätön juotavuus. Näin olutta kuvailee panimo itse. Vahvuutta 4,3% eli perussalkkua kevyempää tavaraa, mikä voi tyylissä olla ihan toimivakin juttu. Täysmaltainenkin.

Lopputulemahan on kuitenkin vähän sellainen, mitä suht avomielisestä lähestymisestä huolimatta salaa odottelinkin. Rehdisti kelvoton tuote, jolle en jaksa nähdä kovinkaan pitkää jatkuvuutta. Normi-Karjalan ystäviäkään tämä tuskin kosiskelee ja pitäytyisin kyllä itsekin mielummin alkuperäisessä lager-näkemyksessä, jos olisi pakko valita. Onneksi ei ole.

Yhteenvetona: Älkää kysykö miten, vaan miksi ja ketä varten?

Karjala Rehti Pale Ale
Kirkas, vaaleankeltainen ja runsaan vaahdon nostava olut. Tuoksussa on alkuun rikkiä, joka poistuu onneksi nopeasti. Alta paljastuu kevyen yrttinen ja paahtoleipäinen tunnelma pienellä pähkinäisyydellä ehkä terästettynä. Aika erikoinen, tunkkainen ja mainituista, selkeistä vivahteista huolimatta pääosin pahvisen salkkulagermainen.

Maku ei hivele makuhermoja. Hieman metallia, enemmälti jotenkin märkää pähkinää. Lopussa purevaa yrttiä, mallaspuolella taas paahtoleipää ja taustalla, öh... jotain erikoista. Märkää pahvia, aika tunkea kokonaisuus. Huh, puistattava kokemus. Kuin vähän seissyt bulkkilager, johon on sekoitettu jotain epämääräistä korostamaan makujen kulmikkuutta. ”Amerikkalaisiksi humaliksi” en sitä ensimmäisenä kyllä tunnistaisi. Tuttavuutemme jäi kovin lyhykesi, ei pysty kyllä viimeistelemään….

Jääkööt pisteittä, ei vaan pysty.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Ellison Dissenting Opinions BBA English Barleywine

Ellison Dissenting Opinions BBA English Barleywine
Viitisen vuotta toiminut Ellisonin tislaamo-panimo on itselleni kokonaan uusi tuttavuus. Michiganin East Lansingista ponnistava panimo näkyy tuottavan oluen ohella ainakin myös viskiä, rommia, vodkaa ja giniä. Heidän bourbon-tynnyreissä kypsynyttä brittityylin barley wineä löytyi joku aika sitten De Biertonnen verkkokaupasta, mistä nappasin sen pienen oluttilauksen täydennykseksi. Hyvä veto, vaikka näin jälkikäteen viisastellen sanonkin.

11-prosenttinen olut on nimittäin kohtalaisen hidasta ja jyhkeän runsasta nautittavaa. Yletöntä puuroa se ei vahvuudestaan huolimatta ole, vaan suutuntuma ei lilluttele suussa tolkuttomiin asti. Vastapainoa tuo myös alkoholin asiaankuuluva lämpö ja ehkä hieman yliviritetyt hiilihapot, joista ei kuitenkaan haittaa isommin ole. Hieno olut.

Ellison Dissenting Opinions BBA English Barleywine
Tummahko, punertavan ruskea ja samea olut tiiviillä, vaalealla vaahdolla. Tuoksu on hyvin, hyvin vaniljainen. Kaatotuoreena nenä otti sen tujuuden jopa osin anismaisena, mutta siitä ei kuitenkaan ollut lopulta kyse. Bourbon on tuoksussa vahvasti läsnä ja toffeinen, kypsän kuivahedelmäinen runko jää hieman vähäisemmälle huomiolle. Kyllä se siellä kuitenkin on ja vahvana elää. Toffee ainakin, se nimittäin yhtyy ajan myötä vaniljaan kauniilla tapaa, kuivakakkuisena, rusinaisenakin.

Maku avautuu pienen odottelun jälkeen. Toffee, leivosmaisuus, kypsä kuivahedelmäisyys, rusinat ja kuivaluumut... Ne luovat pohjan vaniljaiselle, Bourbonin sävyttämälle, alkoholin lämmittämälle kokonaisuudelle. Se tahmaa huulet, muttei solju keskirunsasta paljonkaan paksumpana. Hitautta ja rauhallisuutta siinä kuitenkin piisaa, vaikka vähän kärkäs tuntumasta tiukkojen hiilihappojen puolesta meinaa muodostuakin. Aika tasoittaa särmän ja varsin suunmukainen, edelleen hieman nielua poltteleva Barley Wine tämä lopulta on. Tilaisin toistekin. Mukisematta. Hitaasti nautiskellen...

Pisteet: 41/50

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Sudden Death Brewing Berlin Syndrome

Sudden Death Brewing Berlin Syndrome
Sudden Deathin samea Berlin Syndrome pääsi yllättämään todella, todella mukaansa vetävällä makumaailmallaan. Hyväksi osasin sitä epäillä jo etukäteen, mutta makumaailman tarkempi suunta ja sen puhuttelevuus tuli silti puskista.

Kahteen kertaan kuivahumaloitu olut tarjoilee Vic Secretin, Simcoen, Motuekan ja T90 pellettejä runsasaromisempaan BBC-muotoon puristetun Mosaicin ihanaista aromimaailmaa. Berlin Syndrome lienee nimetty samannimisen elokuvan mukaan, joka vaikuttaa mallasversionsa tapaiselta, tiivistunnelmaiselta ja juonen sisällöltään koukuttavalta teokselta. Itse olut on valmistettu "fraugrubereilla" alkujaan berliiniläisen The Biererei Barin synttäreiden kunniaksi.

Mikä tästä oluesta sitten tekee niin mahtavan? Myönnän, että omakohtaisesti kehuja nostattaa vahva mielleyhtymä erinomaisen Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweissen aromirikkaaseen, parfymaattiseen tunnelmaan. Paljon samoja sävyjä ja vivahteita, runsaan voimakasta aromi-iloittelua ja vaaleaa sävymaailmaa. Toki erojakin löytyy, mutta Berlin Syndrome on onnistunut tuomaan tapviitosen kenties parhaat palat NEIPA-tyylin puolelle. Erittäin onnistunut kokonaisuus, jota jää kyllä kaipaamaan lisää. Olut on napattu koriin Kihoskhista, mutta sitä on näkynyt myös muissa Euroopan nettikaupoissa.

Sudden Death Brewing Berlin Syndrome
Varsin samea, vaaleankeltainen ja utuinen olut riittoisalla vaahdolla. Tuoksu... No hemmetti, ihan kuin NEIPA-versio tapviitosesta. Parfymaattisen aromaattinen, kepeydellään koko huoneen täyttävä, harsomainen mutta runsas. Sitrusta löytyy normimääreissä, mutta myös kuivattuna kuorena, joka yhtyy kuivakukkaiseen parfyymiseokseen. Tausta on vaalea ja kepeä, humaloinnin versoilulle täyden tilan tarjoava.

Tapviisi on läsnä myös maussa. Saippuaisen parfymaattinen aromaattisuus kietoo sisuksiinsa. Sitrusta, kuivakukkaista parfyymiseosta, jossa myös noita sitruksen kuoria ja kuivattuja, arominsa vapauttavia tropiikin hedelmälastuja myös on. Parfyymi, hajustettu pesuaine, kuivakukka-hajustesekoitus... Kaikki hyvässä mielessä. Aromia siis piisaa ja kesältä ne kaikki tuntuvat. Schneiderin ylikuivahumaloitu weizenbock tulee mieleen kyllä ihailtavan erehtymättömästi. Kepeämpänä NEIPA-versiona toki tietty. Erittäin, erittäin hyvä.

Pisteet: 41/50