torstai 19. helmikuuta 2026

Varikko Kapellimestari Milk Stout

Varikko Kapellimestari Milk Stout

Milk Stouttia ei olekaan tullut maisteltua pitkiin aikoihin. Asiaa tarkistamatta epäilen, että voisi olla useitakin vuosia edellisestä… Oli tai ei, ei tyyliä juurikaan vastaan tule, eikä esimerkiksi kotimaisia nimikkeitä kovinkaan montaa tule mieleen. Mutta Oulustapa löytyy, kun Varikko Panimo on tehtaillut tummasävyistä olutta talvemme ratoksi. Vahvuutta Kapellimestarilla on 5,8%.

Varikko Kapellimestari Milk Stout

Tummanpuhuva olut beigellä vaahdolla. Tuoksussa pehmeää paahteisuutta, tummaa suklaata ja kinuskin mieleen tuovaa makeutta.

Maku on pehmeä ja runsas. Paahteisuutta, tummaa suklaata, kypsää hedelmää ja kevyesti paahtunutta muscovadosokerisuutta. Laadukas lajiedustaja.

Pisteet: 37/50

keskiviikko 18. helmikuuta 2026

Olari Knocking on Death’s Door

Olari Knocking on Death’s Door

Piipahdin hetki sitten Konepajan hienossa Makasiini Contemporary -galleriassa, mistä olikin hyvä siirtyä Olarin ulosmyyntikaapin kautta matkalla eteenpäin. Tätä Knocking on Death’s Dooria nappasin mukaan paritkin purkit, sillä seitsenpinnainen Black IPA maan kärkitekijöihin lukeutuvalta panimolta kuulosti jo paperilla varsin kovalta tekemiseltä. Ja sitähän se kyllä maistokokemuksenkin myötä on.

Knocking on Death’s Door nojailee hyvän juotavuuden ja paahteisuuden ohella Mosaicin, Chinookin, Centennialin sekä Styrian Wolfin aikaansaamaan humaltuulahdukseen.

Olari Knocking on Death’s Door

Tummanpuhuva olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa paahdetta, hedelmää ja sitrusta.

Maku on oivallinen, myös juotavuutta löytyy. Paahteisuus ja sitrus pelaavat hyvin yhteen. Myös greippisyyttä on, ehkä vähän hedelmää myös. Napakka ja kehuttava.

Pisteet: 38/50

maanantai 16. helmikuuta 2026

Tuju Kalmanakka

Tuju Kalmanakka

Arkadiasta löytyi Tujun jenkkityylin ohraviiniä. Harmillisen vähän vastaan tuleva tyyli, jota siemailisin viileään vuodenaikaan mielellään vähän useamminkin. Vahvuutta kokonaisuudelta löytyy 9,5-prosentin verran humalkärryn ollessa Centennialin, Chinookin ja Columbuksen vetovastuulla. Kyllähän tässä on kaikenkaikkiaan suunmukainen ja tyylipuhdas suuren maailman Barley Wine kyseessä.

Tuju Kalmanakka

Kuparinen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa karamellista maltaisuutta, greippisyyttä ja lämpöä. Havuja ja hedelmää.

Maku on hieno. Karamellinen runko saa ylleen havuisen ja sitrusgreippisen tuulahduksen. Tai oikeammin puhurin. Hedelmää, lämpöä, lopussa greippistä katkeruutta. Hyvä ohraviini jenkkivedolla.

Pisteet: 41/50 

perjantai 13. helmikuuta 2026

Mammut Stout

Mammut Stout

Muistelin tuossa aiemmin montenegrolaisen Mammutin IPAa, mutta löytyi minulta kaapista niin ikään tuliaisena saatu Stouttikin. 5,4-prosenttinen paahdenautinto onkin kaksikosta selvästi onnistuneempi ja vahvuuteensa nähden yllättävänkin rungokas.

Mammut Stout

Tummanpuhuva olut kevyellä vaahdolla. Tuoksussa paahtunutta maltaisuutta, ehkä ripaus kahvia ja tummaa suklaatakin.

Maku on aika jees. Tummaa, paahtunutta maltaisuutta kevyellä kahvisuudella ryyditettynä. Taustalla tummaa suklaisuutta, jälkimaussa kaakaopapuja. Kuivahko, hyvärunkoinen ja miellyttävä kokonaisuus. Kelpo Stout.

Pisteet: 38/50

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake Non-Alcoholic Stout

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake Non-Alcoholic Stout
  • Tyyli: Alkoholiton olut
  • Alk.%: 0,5
  • Panimot: Omnipollo, Sundbyberg, Ruotsi 

Hain Alkosta uutta Omnipolloa puhtaasti syvältä nousevaan kysymykseen pohjaten: voiko tämä oikeasti toimia? No eihän se voi, ainakaan maiston perusteella. Lego-ukon päältä näyttävään purkkiin on näet pakattu panimon varsin maineikkaan ja ansioituneen Noa Pecan Mud Cake -impin alkoholiton versio. Puolipinnainen pastry-tyylin Imperial Stout siis.

Aika pervo kokemushan tämä kaikkinensa on. Pyöreys onnistuu hämäämään alkumetreillä varsin onnistuneesti, mutta horjahtelu alkaa muutaman siemauksen jälkeen. Odotuksia parempi lopputulos eittämättä on ja mielestäni on hyvä, että näitä kunnianhimoisempiäkin kokeiluita markkinoille tuotetaan.

Läpimurto jää ruotsalaisilta kuitenkin vielä tekemättä.

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake Non-Alcoholic Stout

Tummanpuhuva olut hentomittaisella, isokuplaisella vaahdolla. Tuoksu on runsas ja pehmeää suklaata, leivosmaisuutta ja pekaanipähkinää uhkuva. Vaniljaa on myös.

Maku aika veikeä. Rungon ponnettomuuden kyllä huomaa, mutta suutuntuma pysyy miellyttävän pyöränä. Makulisillä peitetäänkin pahimmat aukotukset. Pehmeää suklaisuutta, pekaanipähkinää ja banoffemaista leivosmaisuutta. Myös vaniljaa, jälkimaussa jännää nokisuutta. Lämmetessä tasapaino horjuu ja maku saa vierremäistä sivujuonnetta taakseen. 

Odotuksia parempi, vähän pervo toki. 

torstai 5. helmikuuta 2026

Bierbichler Weißbier

Bierbichler Weißbier

Kevättä kohti mennään, joten vehnähammastakin alkaa taas kolottelemaan. Tämä hieman tummahkompi hefeweizen on rantautunut meille Rosenheimista, Münchenin ja Salzburgin välimaastosta. Oluen on valmistanut suussa mukavasti sointuva Flötzinger Bräu Rosenheim, joka tunnetaan myös nimellä Privatbrauerei Franz Steegmüller.

Oluen nimessä mainittu Bierbichler viittaa sen sijaan vuonna 1907 perustettuun, vahvasti vehnäoluisiin erikoistuneeseen panimopubiin, joka päätyi osaksi Flötzingerin organisaatiota 90-luvun lopulla.

Vehnäoluen resepti on pidetty muuttumattomana Bierbichlerin ajoilta saakka, jonka vuoksi oluen nimikin nostaa hattua alkuperäpanimon suuntaan. Germaanivehnän kohdalla lienee turhaa todeta, että lasiin kaatuu kikkailematonta ja suunmyötäistä laatujuomaa ilman kompastuskiviä tai modernisoinnin tarpeita.

Bierbichler Weißbier

Tummahko vehnä runsaalla ja riittoisalla vaahdolla. Tuoksussa kypsiä hedelmäestereitä, banaaniakin. Myös mausteisuutta ja kevyttä neilikkaa.

Maku on vallan mainio. Kypsää, tummaa hedelmäisyyttä sekä banaania. Alla kevyttä neilikkaa, lopussa mausteisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Tasapainoinen ja miellyttävä. Laatuvehnää.

Pisteet: 37/50

keskiviikko 4. helmikuuta 2026

Nörten-Hardenberger Zwickl

Nörten-Hardenberger Zwickl

Einbeckin perinteikkäästä bockipitäjästä on rantautunut Nörten-Hardenberger -brändin oluita tänne meillekin. Tekijäpanimona näille toimii nykyisin ehkä Nörteniä tutumpi nimi, Einbecker Brauhaus. Olutkoiraa olen suositellut panimon muidenkin oluiden kohdalla lukemaan ja niin teen nytkin – jutusta löytyy asiaa Einbeckin pitkästä oluthistoriasta ja bockin esiinmarssista: 

Olutkoira: Einbecker Ur-Bock Hell – puusta kauas pudonnut omena 

Tällä kertaa lasiin ei kuitenkaan kaadu bockia, vaan ehkä vieläkin suumukaisempaa tyyliä eli Zwickeliä. Kellerbierinäkin muun muassa tunnettava oluttyyli tulee napattua mukaan lähestulkoon aina uusia nimikkeitä tai erityisen hyväksi havaittuja klassikoita kohdatessa. Sykli on nykymaailman menossa harmillisen harvaa, mutta onneksi näitä tippuu tarjolle suht tasaisesti harvanimisyydestään huolimatta. Einbeckerin esitys ei ehkä sinne maistuvimpaan kärkeen kiilaa, mutta on siitä huolimatta varsin tutustumisen arvoinen kokonaisuus.

Nörten-Hardenberger Zwickl

Vaaleaa, utuista olutta valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika mieto, lähinnä pehmeän maltainen, kevyen yrttinen.

Maku on varsin hyvä, ehkä hieman pidättäytyväinen kuitenkin. Vaaleaa, pyöreää maltaisuutta, yrttistä katkeruutta ja vähän aromaattistakin vehreyttä. Olkisuutta myös, varsin miellyttävä ja tasapainoinen olut. 

Pisteet: 35/50

tiistai 3. helmikuuta 2026

Varikko Hound Dog

Varikko Hound Dog

Varikon Hound Dogin äärellä havahduin tosiasiaan, ettei panimon tuotanto olekaan kokonaan suomenkielistä, vaan etiketeissä puhutaan välillä myös lontoota. Asiallahan ei ole mitään merkitystä minkään kannalta, mutta tulipahan pistettyä "tarkkasilmäinen" huomio nyt ylöskin.

Mauillisen ihmettelyn aiheena olevan American Pale Alen tarjonta puhuttelee makuhermoja. 5,8-prosenttinen kokonaisuus nojailee tyylilajin klassisiin ja aina maistuviin nyansseihin, vaikka ulkoasusta on poimittavissa myös sumuisuutta.

Varikko Hound Dog

Vaaleaa, kevyen utuavaa olutta valkealla vaahdolla. Tuoksussa hyvää sitrusta, hieman pihkaa. Mukavan kuiva ja napakka.

Maku on sitrusvetoinen, lopetukseltaan greippisempi. Mukana on pihkaisuutta, yleisilme on miellyttävän kuiva. Laadukasta menoa.

Pisteet: 38/50

perjantai 30. tammikuuta 2026

Varikko Korpin Pata

Varikko Korpin Pata

Pyökkisavuinen porter on jotain sellaista, mitä kaipailisin vähän laajempaankin levikkiin. Bambergin nimipanimon savukkaat lagerit ovat toki varsin hyvin saatavilla, mutta tällaista hennommin nokeavaa portteria en muista hetkeen nauttineeni. Vahvuutta Varikko Panimon oluella on sopuisat 6,5% eli se kurottele imperialistisiin mittoihin. Toimiva ja tasapainoisen makuinen päätös mielestäni.

Varikko Korpin Pata

Tummanpuhuva olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on hieno. Paahtunutta mallasta ja pehmeää savuisuutta. Ollaan suosikkien äärellä.

Maku toimii. Melko pehmeä runko nojaa paahteiseen maltaisuuteen ja miellyttävään savuisuuteen. Joukossa on hieman nokea, mutta myös tummaa suklaata. Mauiltaan riittoisa ja tuntumaltaan keskirunsas, ehkä vähän ylikin. Oivallinen talviajan nautinto.

Pisteet: 39/50