Nörten-Hardenberger Zwickl

Nörten-Hardenberger Zwickl

•  Tyyli: Kellerbier
• Alk.%: 5,1
• Panimo: Einbecker Brauhaus, Einbeck, Saksa 

Einbeckin perinteikkäästä bockipitäjästä on rantautunut Nörten-Hardenberger -brändin oluita tänne meillekin. Tekijäpanimona näille toimii nykyisin ehkä Nörteniä tutumpi nimi, Einbecker Brauhaus. Olutkoiraa olen suositellut panimon muidenkin oluiden kohdalla lukemaan ja niin teen nytkin – jutusta löytyy asiaa Einbeckin pitkästä oluthistoriasta ja bockin esiinmarssista: 

Olutkoira: Einbecker Ur-Bock Hell – puusta kauas pudonnut omena 

Tällä kertaa lasiin ei kuitenkaan kaadu bockia, vaan ehkä vieläkin suumukaisempaa tyyliä eli Zwickeliä. Kellerbierinäkin muun muassa tunnettava oluttyyli tulee napattua mukaan lähestulkoon aina uusia nimikkeitä tai erityisen hyväksi havaittuja klassikoita kohdatessa. Sykli on nykymaailman menossa harmillisen harvaa, mutta onneksi näitä tippuu tarjolle suht tasaisesti harvanimisyydestään huolimatta. Einbeckerin esitys ei ehkä sinne maistuvimpaan kärkeen kiilaa, mutta on siitä huolimatta varsin tutustumisen arvoinen kokonaisuus.

Nörten-Hardenberger Zwickl

Vaaleaa, utuista olutta valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika mieto, lähinnä pehmeän maltainen, kevyen yrttinen.

Maku on varsin hyvä, ehkä hieman pidättäytyväinen kuitenkin. Vaaleaa, pyöreää maltaisuutta, yrttistä katkeruutta ja vähän aromaattistakin vehreyttä. Olkisuutta myös, varsin miellyttävä ja tasapainoinen olut. 

Pisteet: 35/50

Einbecker Ur-Bock Hell

Einbecker Ur-Bock Hell

• Tyyli: Heller Bock
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Einbecker Brauhaus, Einbeck, Saksa
  

”Kaikkien oluiden kantaäiti, oluiden olut”. Aika vaatimattomat rummutukset on tämän oluen matkaan panimon puheissa liitetty, mutta onhan heillä historiaakin mihinkä tarinoitaan pohjata. Alkoista nyt löytyvä einbeckiläinen ja muut Einbeckerin bock-kavalkadin osaset ovat nimittäin kotoisin bock-tyylin alkulähteiltä, Einbeckin pikkukaupungista. Hannoverin eteläpuolelta löytyvä 30 000:n asukkaan kaupunki oli yksi Euroopan suurista olutkaupungeista jo myöhäiskeskiajalla ja Martti Lutherinkin sanotaan aikanaan julistaneen kaupungin mallasjuomien nimeä.

Olutkoiralta löytyykin taas varsin ansiokas kertomus Einbeckin oluthistoriasta ja bock-tyylin nimen muotoutumisesta. Ilmeisesti sen muoto pukkiolueksi on syntynyt vahingossa murreteknisistä syistä - tietyllä tapaa sattuman kautta. Jotain hyvää murteistakin siis. Kai.

Autenttista alku-Bockia tämä Einbeckerin Ur-Bock Hell ei kuitenkaan ole, sillä tuohon aikaan olut oli yleisesti tummaa, eikä lagerointiakaan taidettu. Vaalea ja varsin napakasti humaloitu einbeckeriläinen on kuitenkin raikas tuulahdus saksalaisen panimo-osaamisen perinteistä ja syytä maistaa, kun tilaisuus meille on nyt tarjottu.

Vihriään pulloon pakattu vaalea bock pääsi yllättämään maistajansa mainitun humalointinsa voimakkuuden vuoksi. Odottelin vaaleillekin bockeille yleistä, mallasvetoisempaa ja melko hillittyäkin vetoa, mutta tässähän mennään ihan pilssien vauhdeissa purennan tehojen suhteen. Napakkaa ja runsasmakuista menoa.

Einbecker Ur-Bock Hell

Vaalean viljava, kirkas ja kestoisan, valkean vaahdon kruunaama olut. Tuoksu odotettua humaloidumpi, ruohon ja sitruksen yhteenliittymä ponnistaa esiin varsin vahvana, vähän kukkaisanakin. Vaalea mallaspuoli esiintyy keveämpänä, hieman toffeisena kuitenkin.

Myös maussa humalalla on iso rooli. Suht napakkaa kärryä maun perälle työntävässä kyydissä on tuoksun tapaan ruohoa, sitrusta ja kukkaisuutta. Mallaspuoli on tuoksua harteikkaammin esillä ja antaa vastapainoksi kohtalaista toffeisuutta ja vaaleaa leipäisyyttä. Lopetus on kuivempi ja humaloinnin kiristyessä vähän kärkeväkin. Toimivaa tekemistä odotettua runsaammalla makumaailmalla varustettuna.

Pisteet: 36/50