Alkon Jouluoluet 2025: Ridgeway Very Bad Elf

Ridgeway Very Bad Elf

• Tyyli: Winter Ale / English Strong Ale
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Ridgeway, Reading, Englanti

Ridgewayn tonttuoluista jäi joskus takavuosina ns. pysyvät traumat, eikä lajin pariin ole tullut palattua nyt useampaan vuoteen. Alkoholinhuuruisuus, yleinen sekavuus ja tasapainottumuus ovat jääneet aika vahvoiksi mielikuviksi tätä tuoteperhettä koskien.

Alkon jouluvalikomaan tällä omakohtaisella linjauksella ei näy olleen mitään vaikutusta, vaan joka vuosi sesonkituotteiden joukkoon on noussut jonkin asteisesti tuhmasti käyttäytyvä brittitonttu. Tänä vuonna tontuksista se erittäin tuhma on ollut hyllypaikan arvoinen.

Päätinkin poiketa tällä kertaa tavoistani ja hakea purkkiin muuttanutta olutta testiin. 7,5-prosenttinen strong ale kun kuulostaa omaan korvaan oivalliselta talvi-illan kumppanilta takkatulen ääreen. Brittityylien hienoudet ovat muutoinkin avautuneet sitten olutharrastuksen alkuaikojen, joten näin tässä pontentiaalisen paikan haastaa omia muistikuvia ja kasvaa olutihmisenä.

Ja kyllähän tuo päätös kannatti. Aivan suurinta hekumaa ei tämän strong alen äärellä saavuteta, mutta horjumattomaksi tasoa silti kuvaisin. Varsin miellyttävä valinta näin joulusesongin jälkeiseenkin aikaan.

Ridgeway Very Bad Elf

Punakan oranssi olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa keksiä ja kypsiä hedelmiä.

Maku on varsin miellyttävä. Keksimäisyyttä, kuivattuja hedelmiä, toffeeta ja yrttisyyttä. Myös lämpöä ja kevyttä mausteisuutta. Tuntuma on keskirunsas, hieman soljuva. Tunnelmallinen takkaolut.

Pisteet: 37/50

Fuller’s Vintage Ale 2025

Fuller’s Vintage Ale 2025

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 8,4
• Panimo: Fuller's (Asahi), Lontoo, Englanti

Tuossahan meinasi männäviikolla purskahtaa aamukahvit näppäimistölle, kun huomasin Alkon listanneen Vintage Alen uutuuksiinsa. Edellisen kerranhan tätä vuosikertaherkkua oli tarjolla 2021, jonka jälkeen maahantuonti Suomeen tyssäsi – kummallisesti Systembolaget olutta välivuosina kuitenkin kaupitteli.

Vaikkei 2021 vuosikertana ollut oikeastaan yhtään omaan mieleen, odottele uusia vuosipainoksia aina suurella mielenkiinnolla. Onkin mukavaa, että parin pettymykseen päättyneen odotuksen jälkeen tätäkin klassikkoa saadaan taas rahvaan ulottuville.

Vuosikerrathan eivät ole kaksosia keskenään, vaan reseptiikkaa viilataan aina johonkin suuntaan. Tällä kertaa humalpuolelta löytyy tsekkiläistä Most- sekä brittiperäisiä Pioneer- ja Phoenix-laijkkeita. Olut on makuprofiililtaan hyvin miellyttävä ja jopa luvattoman mukavaa siemailtavaa. Erinomainen kumppani pimeisiin syysiltoihin.

Fuller’s Vintage Ale 2025

Kuparinen, meripihkainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa kypsää hedelmäisyyttä, karamellisoitunutta maltaisuutta ja toffeeta. Myös yrttisyyttä ja sitrusta.  Makuhan on hieno. Karamellisoitunut, toffeinen maltaisuus sointuu yksiin kypsän kuivahedelmäisyyden kanssa. Taustalla lämpöä, lopussa yrttistä katkeroa. Tunnelmaa sävyttää sitruksisuus, alta löytyy hieman mausteisuuttakin. Erittäin maistuvaa.  

Pisteet: 42/50

Black Sheep Riggwelter

Black Sheep Riggwelter

• Tyyli: English Strong Ale
  
• Alk.%: 5,7
  
• Panimo: Black Sheep Brewery, Masham, Englanti
  

Black Sheep on Leedsistä jonkin matkaa pohjoiseen sijaitsevassa Mashamin kyläsessä vaikuttava brittipanimo. Nimi soitteli etäisesti kelloja kunnes hoksasin, että panimon tavaraa on ollut tarjolla aivan olutkiinnostuksen alkuaikoinakin. Varmaan tässä välissäkin jossain, mutta ensimmäisenä mieleen nousi Monty Python's Holy Grale, jota ainakin K-ryhmän kaupoista aikanaan sai. Tuosta oluesta etikettiä kummempaa muistikuvaa tosin ole, enkä ko. brittikummelista niin muutonkaan ole välittänyt.

Nyt Alkoihin on kuitenkin uinut panimon Riggwelter eli tummemman sortin vahva brittiale. Nämä kiinnostavat nykyisellään aika kovasti ja eritoten näiden vähän pidemmän linjan tekijöiden tuotoksina. Mikään ikiaikainen tekijä lammaspanimokaan ei ole, mutta on sillekin matkaa kertynyt jo kolmen vuosikymmenen verran. Juurethan panimon perustajalla on Theakstonilla - omistajaperheen vesa kun sattuu olemaan. Tästä perheyrityksestä irtaantumisesta juontaa ilmeisesti uuden panimon nimikin eli jonkinlainen mustan lampaan leima päätöksestä ilmeisesti jäi.

Riggwelter on tosiaan 5,7-prosenttinen English Strong Ale. Makumaailmasta pitäisi irrota hieman paahteisempiakin sävyjä ja odotusarvot ovatkin melko tasapainoisen, miellyttävän ja ehkä juuri näin loppusyksyyn sopivankin elämyksen kantilla. Jotain ostamassani pullossa on kuitenkin vialla, sillä makukirjo kääntyy miellyttävän alun jälkeen läpipistävän liuotinmaiseksi. Erittäin harmillista, enkä usko tämä olevan oluen tarkoitettu peruskunto.

Black Sheep Riggwelter

Tummanlainen, melko runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa mokkaisuutta, kuivahedelmää ja imeltynyttäkin tuntua. Myös hieman liuotinta.

Maku ei ole kovin hyvä. Tai paahteensävyinen, kuivahedelmäinen ja mokkainen puoli puhuttelee, mutta melko korkeat hiilihapot ja kärkevä, liuotinmainen hedelmäisyys karsii nautintoa reilulla kädellä. Alta nousee myös alkoholia, mikä näin kevyissä vahvuuksissa on melkoinen saavutus.

Ei pisteitä, ei tämä kunnossa taida olla

Fuller’s Vintage Ale 2021

Fuller’s Vintage Ale 2021

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Fuller's (Asahi), Lontoo, Englanti

Fuller’sin joka vuosi saapuvaksi odotettu Vintage Ale tuli taas Alkoon ja perinteiden vuoksihan sitä oli taas haettava testiin. Ja muutenkin, onhan se kaikessa kauneudessaan useimmiten ollut erittäinkin herkullinen tuttavuus. Näin oli esimerkiksi viime vuoden erän kohdalla. Tänä vuonna sointi on taas vähän murheellisempi.

Tavasta, jolla olut Alkon valikoimiin tulee, nousi tänäkin vuonna ihan aiheellista keskustelua. Se ei näy uutuuslistauksissa millään tavalla, vaan hivuttautuu hiljalleen aiemman vuosikerran paikalle, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tilanne etenkin tässä ”välivaiheen” aikana on harmillinen, sillä osasta kauppoja löytyy jo uuden ”sadon” erää, kun toiset myyvät vielä alta pois vanhaa vuosikertaa. Verkkokaupankaan kautta tilaava ei tiedä, kumpaa painosta sieltä lopulta omaan laatikkoon sujahtaa. Kun oluen on joka vuosi tarkoitus muuttua, on tämä hyllytykseen valittu toimintamalli perin oudoksuttava, vaikka aika lyhytaikaisesta harmista pääosin puhutaankin. Vuosikerroissa on eroja ja valinnan pitäisi olla asiakkaan tehtävissä.

Joka tapauksessa varsin ”vaiherikkaana” ajanjaksona tunnettavan vuoden 2021 vintagepainos on nyt tullut saataville ja sitä kautta myös tänne internettiin kuvailtavaksi. Olut juhlistaa samalla Vintage Alejen 25-vuotista taivalta eli eräänlainen juhlavuosi on kyseessä. 

Mallasrunkona toimii nimikkeiltään aika tutun oloinen Pale Ale-, Caragold- ja DRC®(Double Roasted Crystal) -kolmikko, jotka luovat pohjan vähän trendikkäämpien brittihumalten tanhulle, jota tukemassa on tutumpi Target. Uusnousukkaiksi on tänä vuonna valittu itselleni tuntemattomammat Endeavour, Olicana® ja CF 182, joista viimeisin on tosiaan vielä koodinimikkeellä liikkeellä. Näitähän on tottunut enemmänkin näkemään sumu-IPOjen suunnilla, joten brittitunnelmoinnin äärellä moinen vähän jännittää. Ja ilmeisesti ihan syystäkin.

Fuller’sin vuoden 2021 olutkuva on itseasiassa hyvin auringonkiertonsa näköinen. Odotuksia aiempien vuosien, etenkin nostalgian kautta oli taas ladattu roppakaupalla, sen saapumista varrottiin kuin kuuta nousevaa, mutta sisältö tyrmistyttää vähän odottelevan, ehkä siinäkin jo totuutta enteilevän alun jälkeen melko totaalisesti. Ehkä tätä olutta ja kulunutta vuotta ei suoraan kannata keskenään rinnastaa, mutta kehnona minä tätä painosta joka tapauksessa joudun pitämään.

Fuller’s Vintage Ale 2021

Meripihkainen, kaunis olut nätillä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on aluksi aika mieto ja vähän nuivakin. Hiljalleen nenä poimii kevyttä karamellisuutta ja sellaista runsaammin jouluun viittaavaa sitrushedelmäisyyttä eli mandariinia ja appelsiinia kuoriosiltaan, pomeranssia tai vastaavaa vähän yleisemmässä olemuksessaan.

Maku on ihan ookoo. Ei säväytä, muttei sinällään karkotakaan. Appelsiinit, mandariinit, sitrus ja pomeranssi. Niiden meno vaikuttaa odotettua suoraviivaisemmalta ja esimerkiksi sellainen suklaakonvehdin marmeladisuus ei tällä kertaa tule mieleen, toisin kuin joinain vuosina aiemmin. Tunnelma on muutoinkin vähän karumpaa, eikä karamellinen, toffeinenkin maltaisuus tarjoa järin suurta syvyyttä tai pehmeyttä kokonaisuuden taakse.

Vähän jää semmoinen lapsuudesta tuttu pehmeän lahjapaketin tuntu. Kalsarit tosin lämmittäisivät varmaan vähän enemmän eli ei tämä nyt ihan nappiosuma ainakaan omaan makuun ole. Iso pudotus vuodentakaisesta.

Pisteet: 30/50