Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappeenranta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappeenranta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. toukokuuta 2026

Tuju Paksut Posket

Tuju Paksut Posket

Tujun tekemiset ovat viime aikoina kiinnostaneet korostuneen paljon omissa juomavalinnoissani. On panimo kuulunut suosikkien joukkoon jo pidemmänkin aikaan, mutta nyt lappeenrantalaiset tuntuvat saaneen melko paljonkin palstatilaa blogikirjoitusteni puolella. Toki juttumääräkin on huippuajoista hieman vähentynyt.

Myös Black IPA -tyylin läpikäyntejä on sattunut eetteriin useampia kappaleita, kun panimot ovat taas alkaneet painamaan niitä linjastoiltaan purkkeihin. Näin on tosiaan tehnyt myös Tuju ja varsin kovalla tasolla taas liikutaan. Vahvuutta poskioluella on 7,5-prosenttia ja humalapuolella rymistellään Simcoen, Chinookin, Idaho 7:n ja Citran voimalla. 

Tuju Paksut Posket

Tummanpuhuva olut runsaalla vaahdolla. Tuoksussa paahteisuutta ja havuja. Myös greippisyyttä.

Maku on erinomainen ja voimakas. Paahteista menoa havuisuuden ja greippisyyden verhoamana. Napakka katkero, paljon makua olematta raskas. Kovaa menoa.

Pisteet: 40/50

sunnuntai 26. huhtikuuta 2026

Tuju Space Ventura

Tuju Space Ventura

Ysärin lapselle tämä sanaleikittely iski kenties oluen speksejäkin enemmän, vaikka IPA-juomista hyvin paljon pidänkin. Olut sukeltaa humalkaikkeuden sameampiin sopukoihin Galaxyn ja Citran johdattamana. Tykkään, kun nykyisin kauppatarjonnasta löytyy nykyisin näitä "oikean vahvuisia" humalpommeja, Tujun vakuuttava linja levenee taas yhden nimikkeen voimalla.

Tuju Space Ventura

Samea, nätin ja kestävän vaahdon korostama olut. Tuoksussa sitrusta ja limen kuorta.

Maku on erittäin hyvä ja runsas. Ensivaikutelmassa paljon sitrusta, limeä ja vaaleaa tropiikin hedelmää. Passionia, persikkaa ja sen sellaista.  Makua löytyy, myös juotavuudeen puolesta hyvä. Tuju kyllä osaa. 

Pisteet: 39/50

tiistai 7. huhtikuuta 2026

Tuju Tangakuningas

Tuju Tangakuningas

Tangakuninkaan etiketti paloi verkkokalvoilleni heti ensinäkemällä ja purkki päätyikin ostoskoriin kauppareissun saattelemana. Seitsenpinnainen IPA nojaa Mosaicin, Simcoen ja Citran sulosäveliin, jolla irtoaisi kuninkuus markkinoilla kuin markkinoilla.

Tuju Tangakuningas

Kevyen utuinen, varsin vaalea olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa mandariinia ja sitrusta. Myös vaaleaa trooppisuutta.

Maku on hieno. Juotavuus on hyvällä tasolla, mutta makua löytyy silti. Vaaleaa trooppisuutta, sitrusta ja limeä ainakin. Myös kukkaisuutta, paraguayoa ja herukan lehteä. Mukaan mahtuu myös kevyttä havuisuutta. Oikein miellyttävä.

Pisteet: 38/50

keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Tuju Ei Soitella Kotiin

Tuju Ei Soitella Kotiin

Täytyy myöntää, että tämän etiketin kohdalla tuli hörähdettyä kauppahyllyjen välissä ääneen. Tujulaisten NZ IPA:han on ollut tarjolla aiemminkin, mutta pääsee nyt muuttuneella humalakattauksella omaan testiini ensi kertaa. Lajikkeina vuoden 2026 painoksessa näkyy olevan Eclipse, Vic Secret ja Nectaron.

NZ-kama on itselleni aina pienen mietinnän paikka, sillä profiili ei aina osu omaan sweet spottiin, vaikka miellyttäviä kombinaatioita tuonkin etuliitteen takaa toki löytyy. Kuten esimerkiksi nytkin. 

Tuju Ei Soitella Kotiin

Suht kirkas, vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa trooppisuutta, havuja ja sitrusta.

Mausta löytyy vaaleaa trooppisuutta, havuista katkeruutta ja runsaita sitrussävyjä. Kuiva, napakka. Makua on, samoin juotavuutta. Oikein hyvä.

Pisteet: 38/50 

maanantai 16. helmikuuta 2026

Tuju Kalmanakka

Tuju Kalmanakka

Arkadiasta löytyi Tujun jenkkityylin ohraviiniä. Harmillisen vähän vastaan tuleva tyyli, jota siemailisin viileään vuodenaikaan mielellään vähän useamminkin. Vahvuutta kokonaisuudelta löytyy 9,5-prosentin verran humalkärryn ollessa Centennialin, Chinookin ja Columbuksen vetovastuulla. Kyllähän tässä on kaikenkaikkiaan suunmukainen ja tyylipuhdas suuren maailman Barley Wine kyseessä.

Tuju Kalmanakka

Kuparinen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa karamellista maltaisuutta, greippisyyttä ja lämpöä. Havuja ja hedelmää.

Maku on hieno. Karamellinen runko saa ylleen havuisen ja sitrusgreippisen tuulahduksen. Tai oikeammin puhurin. Hedelmää, lämpöä, lopussa greippistä katkeruutta. Hyvä ohraviini jenkkivedolla.

Pisteet: 41/50 

torstai 15. tammikuuta 2026

Revenant Hell Helles

Revenant Hell Helles

Lähinnä syvissä sumuissa matkaansa taittanut Revenantti ns. yllätti olutkansan ja toi tarjolle varsin toimivalinjaisen Hellesin. Tekopaikaksi tunnustautuvalta Tujultahan löytyy muutama varsin hyväpiirteinen vaalea lager- ja pils-olut listoiltaan, vaikka panimo ehkä mielikuvissa vähän tujumman pään tuotteista tunnetaankin.

Oluen runko nojaa Weyermannin pilsner-maltaisiin ja humalpuolella jyllätään Magnumin sekä aromia tuottavan Saphirin voimalla. Lopputulos on odotetusti vetohellesiä runsaampi ja makumaailmaltaan suht täysi, mikä saa kaipaamaan joukkoon pientä kepeyttä ja raikkauttakin. Onhan tämä toistaalta hyvän makuinen ja tekijöidensä näköinen tuotos.

Revenant Hell Helles

Kaunis, vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa on kukkaisuutta ja kevyttä hedelmää. Yrttiä myös, samoin vaaleaa mallasta.

Maku on tyyliin nähden runsas. Kukkaisuutta, yrttisyyttä ja vaaleaa mallasta. Hieman tuhti, raikkautta soisin matkaan enemmän. Eittämättä makurikas helles kuitenkin, ehkä sitä piti odottamankin.

Pisteet: 35/50