Olvi ISB

Olvi ISB

• Tyyli: Extra Special Bitter
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Olvi, Iisalmi, Suomi

Olvi oli suurista tekijöistä ketterin IPA-aallon rantauduttua pohjolaan ja nakutti markkinoille useammankin positiivista kuohuntaa harrastajapiireissä aikaan saaneen "craft-oluen" aina Black IPAa myöten. Uutuustehtailu on jatkunut tasaisena ja vaikka innostus onkin ehkä tasaantunut, ei tasossa ole ollut valittamista. Edelleen selvästi kahta muuta suurpanimoa kiinnostavampaa tekemistä tällä saralla.

Nyt Iisalmessa on otettu uutta haastetta pöydälle ja suunnattu yhden kenties armottomimmin vertaillun oluttyylin äärelle. Iisalmi Best Bitter nojailee jenkkitekemisen sijaan brittein saarten suuntaan tyylissä, jossa vertailua tehdään lajityypin klassikkoon, Fuller’sin ESB:hen.

Pyrin välttämään suoraa vertailua ja pakonomaisesti etsimään yhtymäkohtia tuttuun esikuvaan. Vaikeaa se välillä on, pakko myöntää. Iisalmessa brittivetoon on lähdetty pahimmat karikot, kuten turhaksi korostuva makeus, välttäen. Toisaalta olut jää turhan kevytrunkoiseksi ja hiilihappotasot ovat ns. tapissaan, joskin juotavuus ja makukirjo ihan hyvälle tasolle yltävätkin. Haastava laji, ihan kohtalaisen onnistunut suoritus joka tapauksessa.

Olvi ISB

Vaaleanruskea, melko kirkas olut. Tuoksussa toffeeta, keksiä ja karamellimallasta. Myös pähkinää ja kuivahedelmää.

Maku ei ole hassumpi. Hyvää brittivetoa. Karamellimallasta, toffeeta ja keksimäisyyttä, mukana kypsää kuivahedelmää ja pähkinää. Lopussa yrttistä katkeruutta. Hiilihapot on hieman kohollaan, mikä vie kaivattua pyöreyttä ehkä jo alkujaan kevyen ohuelta rungolta. Toisaalta makumaailma on aika hyvä ja tasapainossa eli kyllähän tämä ihan kivasti soi.

Pisteet: 34/50

Vahvat lagerit rinnakkain: Kolme Tuplapukkia, Sandels Vahva ja Kukko Tosi Tuima

Rivillinen vahvaa tekemistä.

Syksy on ollut näyterintamalla vahvan lagerpainotteinen sanaparin monissa eri muodoissa. Ensin Olvi toimitteli maistoon uutta kaupparajaa silmällä pitäen vahvennetun Sandelsin (7,5%) sekä samaa rajaa varten miedonnetun Tuplapukin (8,0%). Viime viikolla Laitilasta saapui näytille Suomen vahvimmaksi lageriksi tituleerattu Kukko Tosi Tuima (9,5%), jolle oli lyöty kaveriksi oikeanvahvuista (8,5%) Tuplapukkia vertailua varten. Tästä sainkin idean lähteä tutkimaan syksyn vahvaa uutuussatoa vähän laajemmin rinnatusten.

Sessiota valmistellessa muistin vielä kellariin unohtuneen Tuplapukin, jonka olin saanut näytteenä aivan vuoden 2019 alussa. Ikää pullotteella olisi näin olleen ainakin viisi ja puoli vuotta. Mukaan vain, vaikka se muusta nelikosta oletusarvoisesti aika paljon saattaisi poiketakin.

Maistelun lähtötilanne oli kuitenkin melko tasapuolinen: kaikki uutuudet olivat vielä kokonaan maistamatta, enkä muista, milloin olen aitoa Tuplapukkiakaan suuhuni kaatanut. Tästä on aikaa ainakin toistakymmentä vuotta. Maun perusteella en siis oluita tulisi millään tunnistamaan, ellei vintage-Pukki sitten ole runsaampaan suuntaan sitten kehittynyt. Kaikki oluet on myös saatu näytteinä.

Maistelo suoritettiin sokkona. Tiesin toki rivissä olevat tuotteet, mutten niiden järjestystä enkä sitä, miltä kukin tuote kaadettaessa näytti. Aina yhtä kiehtova tilanne. Alla testin tuotteet vielä listattuna:

• Kukko Tosi Tuima 9,5%: Suomen vahvimmaksi lageriksi mainittu uutuus Laitilasta.
  
• Olvi Tuplapukki 8,5%: Aito ja alkuperäinen tuplapukki.
• Olvi Tuplapukki 8,0%: Uusi kauppavahva versio edellämainitusta klassikosta.
• Olvi Tuplapukki 2019 8,5%: Kellarista kaivettu, useamman vuoden ”kypsynyt” Tuplapukki.
• Sandels Vahva 7,5%: Everstin uusin ja vahvin muoto, joka näki päivänvalon kaupparajan noston ansiosta.

Kisaajat lähtöviivalla.

Näyte A

Kaunis, vaaleankeltainen olut. Rivin selvästi kutsuvin ilmestys.

Tuoksussa makeutta ja yrttisyyttä. Vähän liuotintakin. Tai oikeastaan aika paljonkin.

Maku on kärkäs, samalla alkuun aika äitelä. Kuivuu ajan mittaan, ennen lämmön makeuttavaa vaikutusta. Liuotinta, epämääräistä yrttisyyttä, alkoholia.

Jälkimaku suorastaan viinainen.

Näyte B

Kevyesti tummankeltainen liemi. Ei kovin houkutteleva näky.

Tuoksu on suht neutraali. Nuuhkinta nostaa esiin vaaleaa mallasta, jossa on imeltyneen leipäinen taustavire. Aika kiva itseasiassa.

Maku on yllättävän mieto. Ihan hyvä, mutta myös alkoholi pääsee suht selvästi esiin. Silmille se ei hypi, mutta kyllä sitä riittää. Imeltynyt leipäisyys, kevyt sikunaisuus…

Ihan juotavissa, jos niikseen tulee.

Näyte C

Vaaleankeltainen, kirkas olut.

Tuoksu on melko olematon. Vieno mallasta ja makeutta lähinnä. Ei alkoholia lainkaan.

Maku on ihan jees. Vahvaa lageria, se on selvä, mutta alkoholi on melko hyvin piilossa. Se tulee esiin lähinnä jälkimaun puolella. Muitakaan makuja ei tosin isommin ole poimittavaksi. Vaaleaa maltaisuutta pienellä makeudella.

Sinällään ihan hyvä, mutta myös jollain tapaa jännän makuinen.

Näyte D

Kevyesti kuparinen, silti vaaleapiirteinen olut.

Tuoksu on tässäkin melko mieto. Mallasta, pientä hedelmäisyyttä sekä kevyttä makeutta. Lopulta aika miellyttävä viiteryhmässään. Alkoholia en aisti selkeänä alkoholin katkuna lainkaan.

Maku nojaa maltaaseen, jossa on pientä imelyyttä matkassa. Yrttistä humalaa, hieman hedelmää, lopussa vahvaa, kuivattavaa lämpöä. Aika ”ryhdikäs” kokonaisuus.

Selvästi tasapainoisin tähän mennessä. Jopa varsin juotavaa.

Näyte E

Viisikon tummin, lähes ruskea olut. Tästä voisi pieni aavistus olla jo ennen maistoakin…

Tuoksu on rusinainen, pehmeä ja lämmin. Tuo mieleen Samichlausin. Ihan oikeasti.

Maku jatkuu rusinaisena. Myös kuivaluumua ja alkoholia löytyy. Polte on yllättävän hillittyä, mutta kyllä sen nielussa tuntee. Varsin imeltynyt, pehmyt ja hidasliikkeinen olut. Aivan eri tuote, kuin neljä ensimmäistä.

Kisaajat rivissä. Kuvassa oluiden värit näkyvät hieman todellisuutta tummempina.

Järjestys ja yhteenveto

1. Näyte E = Olvi Tuplapukki 2019 8,5%
2. Näyte D = Olvi Tuplapukki 8,5%
3. Näyte B = Olvi Tuplapukki 8,0%
4. Näyte C = Sandels Vahva 7,5%
5. Näyte A = Kukko Tosi Tuima 9,5%

Kisasta muodostui Tuplapukkien juhlaa. Viisi ja puoli vuotta kellarissa kypsynyt vintagepullo oli aivan omissa sfääreissään ja tuotteena selvästi joukosta erottuva. Ehkä vähän turhakin lisä tähän taistoon erityislaatuisuutensa puolesta.

Perusversioiden selkeä ykkönen oli Tuplapukin klassinen 8,5-prosenttinen muoto, joka erottautui rivistä selkeimmällä juotavuudellaan. Ero kauppavahvaan (8,0%) Tuplapukkiin ja vahvaan Sandelsiin (7,5%) oli melko selkeä. Näiden kahden väliltä sen sijaan oli vaikea valita himmeimmän mitalisijan saajaa. Makumaailmoissa oli selviä eroja, mutta aika tasapäisen hyviä ne omaan suuhun olivat. Ehkä enemmänkin ihmettelin tuloslistan äärellä, kuinka paljon paremmalta 8,5% versio maistui saman tuotteen hitusen miedompaan yksilöön nähden.

Joukon vahvin olut oli myös selvästi heikoin. Pelkkää numerospeksiä tuijottamalla tämä ei varmaankaan ole mikään suuryllätys, mutta ehkä etukäteen olisin veikannut järjestystä hieman erilaiseksi.

Mitä testistä jäi käteen?

• Sokkovertailu on lahjomaton ja yllätyksellinen maistelumuoto. Pitäisi tehdä useammin.
• Alkuperäinen Tuplapukki on lajinsa suomalainen klassikko ihan syystä.
• Tuplapukki myös hyötyy kypsyttelystä.
• Ehkä tuota kaupparajaa ei kannata ihan jokaisessa oluttyylissä lähteä hyödyntämään. Jos on pakko, niin Alkoon ei silti tarvitse vieläkin vahvempaa korviketta silti tehdä.
• Yleinen ihmetys näiden kohderyhmästä on suuri. Sellainen selvästi on, kun Tuplapukki on vuodesta toiseen Alkon myydyin olut.

 

Vahvojen lagereiden Suomi-klassikko eri variaatioineen oli tällä kertaa Suomen vahvinta lageria suunmukaisempaa.