Kukko Double NEIPA & Double IPA

 

Laitilasta kajahti kevään korvilla ilmoille kolmen uutuus-Kukon kiekaisu. Panimo toimitti katraan myös Olutkellariin näytille, eli nykyohjeistuksen mukaisesti tätä olutarviota tulee käsitellä mainoksena. Nappasin ensimmäisenä testiin tuoreen IPA-kaksikon, jossa vahvuus on nostettu lähes kaupparajan kattoon saakka. Nämä humaltanhut tanssitaan sekä sumun että rannikkotuulten tahdittamana eli tarjolla on niin NEIPAa kuin West Coastimpaakin IPAa.

Kukko Double NEIPA on 7,7-prosenttinen Citralla, Galaxylla, Mosaicilla sekä Simcoella humaloitu, suodattamaton ja aromipuoleen panostava olut. Rungossa ohra- ja vehnämaltaita sekä kauraa.

Kukko Double IPA nojaa sen sijaan purevampaan ja vähän ”old schoolimpaan” menoon eli kumartaa karamellisemman rungon kautta sitrusmäntyvainioille ennen katkeraan greippilehtoon ratsastamistaan. Mallaspuolelta löytyy Pilsner-, Vienna-, Red Ale-, Caramel Pale- ja Caramel 150 -maltaita, kun taas humaltarjonta on annettu Columbuksen, Cascaden, Centennialin, Eclipsen, Galaxyn sekä Citran huomaan. Katkerolukema on jykevät 90 IBUa ja napakkahan tämä kokonaisuutena onkin. Omaan makuun Näistä kahdesta selvästi osuvampi. Vahvuutta samaiset 7,7%.

Kukko Double NEIPA

7,7% / New England Double IPA

Pisteet: 31/50

Kevyen utuava, vaaleankeltainen olut runsaalla vaahdolla. Ei kovin heiziä. Tuoksussa sitrusta ja yleistä trooppisuutta. Pehmeä, keskirunsas.

Maku tarjoilee tropiikin sävyjä ja sitruksen kuorta. Tuntuma on pehmeä ja miellyttävä, mutta raikkautta tämä menoonsa kaipaisi. Aromipuoli jää myös hieman vaisuksi.

Kukko Double IPA

7,7% /  Double IPA

Pisteet: 36/50

Meripihkainen, kauniin vaahdon korostama olut. Tuoksussa on sitrusta ja karkkimaista hedelmäisyyttä. Myös karamellimallasta ja kevyttä pihkaa.

Makumaailma tasapainottelee sitrusvetoisen ja trooppisen humaltanhun sekä karamellisen maltaisuuden ja pihkaisuuden molemmin puolin. Lopussa greippistä purentaa, myös yrttisyyttä. Tuntuma on soljuva, muttei juotavuutta rajoittavan raskas. Varsin hyvä paketti.

Kukko Strong Bitter

Kukko Strong Bitter

• Tyyli: Strong Bitter
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila, Suomi

Laitilan syysuutuuksiin kuuluu muun muassa tämä Kukko-sarjan vahva brittitulija, Strong Bitter. Kuusipinnainen, varsin suunmukainen pehmeäpiirteinen brittiolut on humaloitu Targetilla ja Goldingsilla. Näitähän ei kotimaisin voimin markkinoilla turhan paljon pyöriskele, joten oletettavasti laajemman levikin yksilö otetaan kyllä ilolla vastaan. Etenkin kun tuote on niin sanotusti kunnossa. Oikein näppärä olut ja vieläpä syyskauteen nätisti istuvalla tunnelmalla.

Kukko Strong Bitter

Meripihkainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on oikein hyvä. Karamellista, keksimäistä maltaisuutta kukkaisen, brittihedelmäisen humalan alla. Hieman marmeladiakin.

Maku toimii hyvin. Hyvää brittitunnelmaa karamellisella, hieman keksimäisellä maltaisuudella ja kuivahedelmäisyydellä. Mukana on myös humalan brittihedelmäisyyttä, marmeladia ja kukkaisuutta. Lopussa mukavaa katkeruutta, myös hieman mausteista tuntua. Miellyttävä ja tasapainoinen olut.

Pisteet: 36/50

Vahvat lagerit rinnakkain: Kolme Tuplapukkia, Sandels Vahva ja Kukko Tosi Tuima

Rivillinen vahvaa tekemistä.

Syksy on ollut näyterintamalla vahvan lagerpainotteinen sanaparin monissa eri muodoissa. Ensin Olvi toimitteli maistoon uutta kaupparajaa silmällä pitäen vahvennetun Sandelsin (7,5%) sekä samaa rajaa varten miedonnetun Tuplapukin (8,0%). Viime viikolla Laitilasta saapui näytille Suomen vahvimmaksi lageriksi tituleerattu Kukko Tosi Tuima (9,5%), jolle oli lyöty kaveriksi oikeanvahvuista (8,5%) Tuplapukkia vertailua varten. Tästä sainkin idean lähteä tutkimaan syksyn vahvaa uutuussatoa vähän laajemmin rinnatusten.

Sessiota valmistellessa muistin vielä kellariin unohtuneen Tuplapukin, jonka olin saanut näytteenä aivan vuoden 2019 alussa. Ikää pullotteella olisi näin olleen ainakin viisi ja puoli vuotta. Mukaan vain, vaikka se muusta nelikosta oletusarvoisesti aika paljon saattaisi poiketakin.

Maistelun lähtötilanne oli kuitenkin melko tasapuolinen: kaikki uutuudet olivat vielä kokonaan maistamatta, enkä muista, milloin olen aitoa Tuplapukkiakaan suuhuni kaatanut. Tästä on aikaa ainakin toistakymmentä vuotta. Maun perusteella en siis oluita tulisi millään tunnistamaan, ellei vintage-Pukki sitten ole runsaampaan suuntaan sitten kehittynyt. Kaikki oluet on myös saatu näytteinä.

Maistelo suoritettiin sokkona. Tiesin toki rivissä olevat tuotteet, mutten niiden järjestystä enkä sitä, miltä kukin tuote kaadettaessa näytti. Aina yhtä kiehtova tilanne. Alla testin tuotteet vielä listattuna:

• Kukko Tosi Tuima 9,5%: Suomen vahvimmaksi lageriksi mainittu uutuus Laitilasta.
  
• Olvi Tuplapukki 8,5%: Aito ja alkuperäinen tuplapukki.
• Olvi Tuplapukki 8,0%: Uusi kauppavahva versio edellämainitusta klassikosta.
• Olvi Tuplapukki 2019 8,5%: Kellarista kaivettu, useamman vuoden ”kypsynyt” Tuplapukki.
• Sandels Vahva 7,5%: Everstin uusin ja vahvin muoto, joka näki päivänvalon kaupparajan noston ansiosta.

Kisaajat lähtöviivalla.

Näyte A

Kaunis, vaaleankeltainen olut. Rivin selvästi kutsuvin ilmestys.

Tuoksussa makeutta ja yrttisyyttä. Vähän liuotintakin. Tai oikeastaan aika paljonkin.

Maku on kärkäs, samalla alkuun aika äitelä. Kuivuu ajan mittaan, ennen lämmön makeuttavaa vaikutusta. Liuotinta, epämääräistä yrttisyyttä, alkoholia.

Jälkimaku suorastaan viinainen.

Näyte B

Kevyesti tummankeltainen liemi. Ei kovin houkutteleva näky.

Tuoksu on suht neutraali. Nuuhkinta nostaa esiin vaaleaa mallasta, jossa on imeltyneen leipäinen taustavire. Aika kiva itseasiassa.

Maku on yllättävän mieto. Ihan hyvä, mutta myös alkoholi pääsee suht selvästi esiin. Silmille se ei hypi, mutta kyllä sitä riittää. Imeltynyt leipäisyys, kevyt sikunaisuus…

Ihan juotavissa, jos niikseen tulee.

Näyte C

Vaaleankeltainen, kirkas olut.

Tuoksu on melko olematon. Vieno mallasta ja makeutta lähinnä. Ei alkoholia lainkaan.

Maku on ihan jees. Vahvaa lageria, se on selvä, mutta alkoholi on melko hyvin piilossa. Se tulee esiin lähinnä jälkimaun puolella. Muitakaan makuja ei tosin isommin ole poimittavaksi. Vaaleaa maltaisuutta pienellä makeudella.

Sinällään ihan hyvä, mutta myös jollain tapaa jännän makuinen.

Näyte D

Kevyesti kuparinen, silti vaaleapiirteinen olut.

Tuoksu on tässäkin melko mieto. Mallasta, pientä hedelmäisyyttä sekä kevyttä makeutta. Lopulta aika miellyttävä viiteryhmässään. Alkoholia en aisti selkeänä alkoholin katkuna lainkaan.

Maku nojaa maltaaseen, jossa on pientä imelyyttä matkassa. Yrttistä humalaa, hieman hedelmää, lopussa vahvaa, kuivattavaa lämpöä. Aika ”ryhdikäs” kokonaisuus.

Selvästi tasapainoisin tähän mennessä. Jopa varsin juotavaa.

Näyte E

Viisikon tummin, lähes ruskea olut. Tästä voisi pieni aavistus olla jo ennen maistoakin…

Tuoksu on rusinainen, pehmeä ja lämmin. Tuo mieleen Samichlausin. Ihan oikeasti.

Maku jatkuu rusinaisena. Myös kuivaluumua ja alkoholia löytyy. Polte on yllättävän hillittyä, mutta kyllä sen nielussa tuntee. Varsin imeltynyt, pehmyt ja hidasliikkeinen olut. Aivan eri tuote, kuin neljä ensimmäistä.

Kisaajat rivissä. Kuvassa oluiden värit näkyvät hieman todellisuutta tummempina.

Järjestys ja yhteenveto

1. Näyte E = Olvi Tuplapukki 2019 8,5%
2. Näyte D = Olvi Tuplapukki 8,5%
3. Näyte B = Olvi Tuplapukki 8,0%
4. Näyte C = Sandels Vahva 7,5%
5. Näyte A = Kukko Tosi Tuima 9,5%

Kisasta muodostui Tuplapukkien juhlaa. Viisi ja puoli vuotta kellarissa kypsynyt vintagepullo oli aivan omissa sfääreissään ja tuotteena selvästi joukosta erottuva. Ehkä vähän turhakin lisä tähän taistoon erityislaatuisuutensa puolesta.

Perusversioiden selkeä ykkönen oli Tuplapukin klassinen 8,5-prosenttinen muoto, joka erottautui rivistä selkeimmällä juotavuudellaan. Ero kauppavahvaan (8,0%) Tuplapukkiin ja vahvaan Sandelsiin (7,5%) oli melko selkeä. Näiden kahden väliltä sen sijaan oli vaikea valita himmeimmän mitalisijan saajaa. Makumaailmoissa oli selviä eroja, mutta aika tasapäisen hyviä ne omaan suuhun olivat. Ehkä enemmänkin ihmettelin tuloslistan äärellä, kuinka paljon paremmalta 8,5% versio maistui saman tuotteen hitusen miedompaan yksilöön nähden.

Joukon vahvin olut oli myös selvästi heikoin. Pelkkää numerospeksiä tuijottamalla tämä ei varmaankaan ole mikään suuryllätys, mutta ehkä etukäteen olisin veikannut järjestystä hieman erilaiseksi.

Mitä testistä jäi käteen?

• Sokkovertailu on lahjomaton ja yllätyksellinen maistelumuoto. Pitäisi tehdä useammin.
• Alkuperäinen Tuplapukki on lajinsa suomalainen klassikko ihan syystä.
• Tuplapukki myös hyötyy kypsyttelystä.
• Ehkä tuota kaupparajaa ei kannata ihan jokaisessa oluttyylissä lähteä hyödyntämään. Jos on pakko, niin Alkoon ei silti tarvitse vieläkin vahvempaa korviketta silti tehdä.
• Yleinen ihmetys näiden kohderyhmästä on suuri. Sellainen selvästi on, kun Tuplapukki on vuodesta toiseen Alkon myydyin olut.

 

Vahvojen lagereiden Suomi-klassikko eri variaatioineen oli tällä kertaa Suomen vahvinta lageria suunmukaisempaa.