Kukko Double NEIPA & Double IPA

 

Laitilasta kajahti kevään korvilla ilmoille kolmen uutuus-Kukon kiekaisu. Panimo toimitti katraan myös Olutkellariin näytille, eli nykyohjeistuksen mukaisesti tätä olutarviota tulee käsitellä mainoksena. Nappasin ensimmäisenä testiin tuoreen IPA-kaksikon, jossa vahvuus on nostettu lähes kaupparajan kattoon saakka. Nämä humaltanhut tanssitaan sekä sumun että rannikkotuulten tahdittamana eli tarjolla on niin NEIPAa kuin West Coastimpaakin IPAa.

Kukko Double NEIPA on 7,7-prosenttinen Citralla, Galaxylla, Mosaicilla sekä Simcoella humaloitu, suodattamaton ja aromipuoleen panostava olut. Rungossa ohra- ja vehnämaltaita sekä kauraa.

Kukko Double IPA nojaa sen sijaan purevampaan ja vähän ”old schoolimpaan” menoon eli kumartaa karamellisemman rungon kautta sitrusmäntyvainioille ennen katkeraan greippilehtoon ratsastamistaan. Mallaspuolelta löytyy Pilsner-, Vienna-, Red Ale-, Caramel Pale- ja Caramel 150 -maltaita, kun taas humaltarjonta on annettu Columbuksen, Cascaden, Centennialin, Eclipsen, Galaxyn sekä Citran huomaan. Katkerolukema on jykevät 90 IBUa ja napakkahan tämä kokonaisuutena onkin. Omaan makuun Näistä kahdesta selvästi osuvampi. Vahvuutta samaiset 7,7%.

Kukko Double NEIPA

7,7% / New England Double IPA

Pisteet: 31/50

Kevyen utuava, vaaleankeltainen olut runsaalla vaahdolla. Ei kovin heiziä. Tuoksussa sitrusta ja yleistä trooppisuutta. Pehmeä, keskirunsas.

Maku tarjoilee tropiikin sävyjä ja sitruksen kuorta. Tuntuma on pehmeä ja miellyttävä, mutta raikkautta tämä menoonsa kaipaisi. Aromipuoli jää myös hieman vaisuksi.

Kukko Double IPA

7,7% /  Double IPA

Pisteet: 36/50

Meripihkainen, kauniin vaahdon korostama olut. Tuoksussa on sitrusta ja karkkimaista hedelmäisyyttä. Myös karamellimallasta ja kevyttä pihkaa.

Makumaailma tasapainottelee sitrusvetoisen ja trooppisen humaltanhun sekä karamellisen maltaisuuden ja pihkaisuuden molemmin puolin. Lopussa greippistä purentaa, myös yrttisyyttä. Tuntuma on soljuva, muttei juotavuutta rajoittavan raskas. Varsin hyvä paketti.

RPS Rock Blanc, Paper NEIPA & Scissors Sour

RPS:n alle kolmen euron uutuudet

RPS lähestyi olutkenttää kolmen totuttua alhaisemman hintapisteen uutuuden muodossa. Panimohan on aiemmin tehtaillut duopolin osapuolille private label -tuotteita, mistä käteen on kuuleman mukaan jäänyt hyvää oppia kustannustehokkuuden ja laadukkuuden tasapainottamisesta. Näin syntyi kolme laajaan levikkiin vapautettavaa mallasjuomauutuutta, joiden hyllyhinta on saatu painettua alle kolmeen euroon per tölkki. Kuluttajat varmastikin kiittävät tämän hintaluokan tarjonnan laajentumisesta.

Tyyleiksi kaupparintaman valloitukseen on valikoitunut Witbier, Sour sekä kansan suosikki NEIPA. Samalla vanha kunnon Rock, Paper, Scissors -nimitrio palaa markkinoille. Sain tuotteet testiin suoraan panimolta, mutta tätä lukiessasi oluiden pitäisi olla jo oman lähikauppasi hyllyillä melko kattavasti saatavissa.

Omaan makuun selvästi parhaiten toimii NEIPA, josta löytyy paljon sessiopotentiaalia. Wit jää vähän särmättömäksi ja Sourin hapanvaikutus jää myös vähän piippuun. Runsaan hedelmäinen se kyllä on, eli siitä puolesta ei moittimaan kyllä pääse. Alle kolmen euron kategoriassa varmasti ihan menevää tavaraa, eikä näitä kovinkaan kurttuotsaiseen kulutukseen varmasti ole tarkoitettukaan. Sauna lienee kova kaveri tähän seuraan ja sinnepä ainakin tuota NEIPAa tulee varmasti haettua itsekin.

 

RPS Rock Blanc

Witbier / 5,0%

Blanc on perinteisen korianterin lisäksi maustettu myös persikalla ja passionilla (aromeina ilmeisesti). Humalina Columbus ja Simcoe, rungossa ohra- ja vehnämallasta sekä kauraa.

Aika hailakkaa tavaraa, tuoksussa hedelmää ja korianteria. Maultaan aika makea Wit. Vehnää, kevyttä mausteisuutta ja runsaammin korianterista yrttisyyttä. Alla hedelmäisyyttä, hiilihapot aika minimissä. Aika leppoisa, vähän särmätön Wit.

Pisteet: 30/50

RPS Paper NEIPA

New England IPA / 5,0%

Uutuus-NEIPA nojaa CryoPop-, Simcoe- ja Ekuanot-humalten vahvuuksiin. Humalpainotus on selkeästi aromipuolella, mutta kun puhutaan kustannustehokkuudesta, on melko selvää että leikkuri iskee eritoten tropiikin kaikujen alkulähteisiin. Mitään yletöntä mehustelua ei siis ole tarjolla, vaan vahvuuksia on haettu helposta juotavuudesta, jota varsin hyvänoloinen raikkaus tukee mukavasti.

Kevyen utuinen, ihan nätti olut. Tuoksu aika mieto, pääosin trooppinen. Aika kepeä, siinä mielessä raikas kokonaisuus trooppisella päävärityksellä. Hyviä makuja, hillittyä menoa. Helposti sessioitavaa kamaa. Kolmikon selvästi monikäyttöisin.

Pisteet: 34/50

RPS Scissors Sour

Sour Ale / 4,8%

Saksi-souri on mangolla ja passionilla maustettu hapanolut, joka on humaloitu kevyesti Columbuksella. Rungossa ohramaltaiden lisäksi myös vehnämallasta ja kauraa. Mausteaineista mango mainitaan, mutta passion piiloutunee aromi-sanan taakse.

Varsin mehevältä näyttää eli hedelmää on matkassa ihan hyvällä kaadolla. Passion nousee hedelmistä paremmin esiin, mango lämpenee vähän hitaammin. Hedelmäisyyttä on mukavasti, mutta happamuus jää aika kevyeksi. Se toki antaa ns. vetovoimaa, mutta omaan suuhun happamampaa saisi kyllä olla. Hyvä, menevä ja meheväkin porttisour kylläkin.

Pisteet: 31/50

Beer Hunters Mufloni Islay Imperial Stout #2

Beer Hunters Mufloni Islay Imperial Stout #2

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Porilaispanimo Beer Hunters jatkoi hyvin alkanutta yhteistyötään Islay Mist -sekoiteviskistä tunnetun skottitislaamo MacDuff Internationalin kanssa. Kaksikkohan juoni reilu vuosi sitten parikin em. tislaamon tynnyreistä ylevyyttä hakenutta stouttia iloksemme.

Tarina ei tietenkään päättynyt tuohon lanseeraukseen, vaan nuo tynnyrit palautettiin olueiden valmistuttua Skotlantiin, missä niihin laskettiin uudet erät Islay Mistiä. Yhdeksän kuukauden vartomisen jälkeen tislaamolla oli käsissään uutta, ilmeisen rajallisen saatavuuden Islay Mist Mufloni Stout Cask Finish -viskiä, joka lanseerattiin ennen joulua yhdessä Mufloni Islay Imperial Stout -oluen kakkosversion kanssa. Nämä kekkerit jäivät päivätöiden vuoksi väliin, mutta onneksemme olutta löytyy Alkojen valikoimista ihmeteltäväksi.

Beer Hunters Mufloni Islay Imperial Stout #2

Sysimusta olut beigellä vaahdolla. Tuoksussa tummaa suklaisuutta, paahteisuutta ja viskin turpeista savuisuutta.

Maku on runsas ja kerroksellinen. Paahteinen maltaisuus antaa myös tummia suklaan sävyjä. Tynnyrin läsnäolo on vahvaa, se huokuu tuhtia savuviskin aromikkuutta. Etenkin jälkimaku on runsaan turpeinen, syvän savuviskinen. Rouheita kulmia, silti miellyttävää pehmeyttä. Erittäin hyvä ja tunnelmarikas kokonaisuus.

Pisteet: 42/50

Tuju Malligaattori

Tuju Malligaattori

• Tyyli: New England IPA
  
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi

Tujulaisten uutuus sukeltaa tropiikin sameisiin vesiin. Malligaattori saa humalaisen virtansa Nelson Sauvinin, Motuekan ja Rakaun kombinaatiosta eli NZ-tunnelmissa mennään. Puhdaspiirteinen Tyynenmeren meno ei aina onnistu puhuttelemaan tutumman jenkkityylittelyn rinnalla, mutta tässä tölkitteessä tunnutaan onnistuneen varsin, noh, mallikelpoisesti. Vahvat edesottamukset saavat taas jatkoa.

Tuju Malligaattori

Hyvin samea ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on kiva. Vaaleaa trooppisuutta, valkoviinin piirteitä sekä sitrus- ja limearomeita.

Maku toimii. Sumuisuus maistuu ja homma pysyy miellyttävän kuivana. Tarjolla on aprikoosia, persikkaa ja mangoa, mutta myös valkoviintä, litsiä ja limeä. Runsasmakuinen, mutta mukavasti vedettävä. Mallikasta menoa.

Pisteet: 38/50