Marble Lagonda Cask

Marble Lagonda Cask

• Tyyli: English Pale Ale (cask)
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Marble Beers Ltd., Salford, Englanti

Etsiydyin viime viikolla pitkästä aikaa Urkkiin, kun huomasin pumpuissa lymyilleen Lagondan läsnäolon ohikulkiessani. Viisipinnainen Pale Ale lähestyy tuotteena jo kolmen vuosikymmenen rajapyykkiä, mutta on jäänyt omalta kohdaltani vielä aiemmin kokematta. Liekö sitä suuremmin maahantuonnissa ollutkaan – en osaa tarkistamatta sanoa.

Nyt tiemme kuitenkin kohtasivat ja kyllähän brittien manselaisten laatu pitää tässäkin kohtaa saumattomasti. Makua ja juotavuutta miellyttävässä muodossa.

Marble Lagonda Cask

Vaaleaa, valkean vaahdon nostavaa olutta. Tuoksussa sitrusta ja vaaleaa hedelmää. Raikas ja kutsuva.  

Makuhan on miellyttävä. Sitrusveto esiintyy edukseen raikkaana ja aromikkaana. Matkassa kukkaisuutta ja kevyttä pihkaa. Maku on runsas ja yleispiirteiltään kuiva. Tuntumassa mukavaa pyöreyttä, juotavuus oikein hyvällä tasolla.

Pisteet: 38/50

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.) -cask ale

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.)

• Tyyli: Premium Bitter / ESB
• Alk.%: 5,0
• Panimot: Olarin Panimo, Espoo, Suomi

Myöhähkö saapuminen Helsinkiin ei ole nälkäiselle matkalaiselle kovinkaan helppo rasti, sillä valtaosa maamme sykkivimmänkin metropolin ruokaravintoloista sammuttaa keittiöidensä valot arkisin jo iltayhdeksään mennessä. Tämä on toki täysin ymmärrettävää, ei siinä mitään. Pitkän siirtymän päätteeksi maistuisi joka tapauksessa jonkinmoinen ape, enkä lähtökohtaisesti näe pahana asiana sitäkään, jos samalla istahduksella hoituisi myös maltaisemman nautinnon kokeminen.

Työviritteiset vierailut painottuvat pääsääntöisesti Mannerheimintien latvaseuduille. Aikani lähimpiä vaihtoehtoja tutkittuani totesin vaihtoehdoikseni Mullikan ja hieman enemmän logistista vaivaa vaativamman St. Urho’s Pubin. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, sillä Urkin pizzoista olen kuullut ihan hyviä kuvailuja ja pumppuhanasta löytyvä olarilainenkin kiinnosteli kovasti.

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.) ja pizza.

Oluen nimilyhenne USB ei tällä kertaa viittaa tietotekniseen liittimeen, vaan identifioi esbityylisen oluen tarkan lokaatiosidonnaiseksi. Suomeksi sanottuna Urkki Special Bitter on Olarin Panimon St. Urho’s Pubille panema real ale. Viisipinnainen riili ja pepperonipizza ei välttämättä olisi aina se ykkösyhdistelmä, mutta matkalaisen on välillä tehtävä kompromisseja. Pääsin rauhoittumaan USB:n makuun pizzaa odotellessani, mutta maku tuntui jotenkin ontolta. Etenkin ensimaun totaalinen olemattomuus tuntui epämiellyttävältä, vaikka jälkiliu’un runsaus paljon pelastikin.

Itsenäisenä nautintokappaleena paikan nimikkoriili ei itseään historiankirjoihin painata, mutta sen olemus ryhdistyi kuin taikaiskusta, kun keittiön antimet saapuivat pöytään. Ei edelleenkään paras paritus mitä ruoalle ja juomalle voisi kuvitella, mutta ainakin oluesta pizza tuntui nostavan paljonkin makuja esiin. En usko, että oluen tarkoitus olisi missään vaiheessa ollut ESB:tä imitoidakaan ja erottuvuutta makumaailmoista löytyykin aika paljon. Tähän pizzaoljenkorteen tarttunen jatkossakin, kun tie joskus taas iltamyöhällä  hesoihin vie.

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.)

Rusehtavan keltainen, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hedelmäinen, hieman pähkinäinen ja maltainen. Suht mieto, muttei hassumpi.

Ensipuraisu on aika tyhjä, hämmentävän vesinen. Ei siis vetinen, vaan vesinen. Pian päälle kuitenkin vyöryy ryhtiään hyvin kokoava ja kokoaan kasvattava makurynnistys. Ensin pähkinää ja keksiä, sitten kypsää, hedelmäisempää tuntua ja lopussa yrttisempää katkeruutta. Runkona hieman karamellinen mallaspeti. Tuntuman loppupuoli ennen katkeroa on pehmyt ja miellyttävä. Alkumaku on poissaolevuudessaan erikoinen, eikä tunnu muuttuvan lasin huvetessakaan.

Hyviä palasia siis löytyy, mutta uusintapinttiä en kuitenkaan heti lähde tilaamaan.

No, pizzan saapuminen pöytään parantaa asetelmia. Olut selvästi tykkää kiinteästä vastaparista ja avautuu heti kättelyssä hieman hedelmävetoisemmalla, pähkinäisellä särmällä. Oikeastaan aika mukava pari, jossa oluestakin pääsee enemmän makuja esiin.

Thornbridge Jaipur -cask @ St. Urho's Pub

Thornbridge Jaipur -cask

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,9
• Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti

Helsingin olutpaikkojen kiertely oli soveliasta lopettaa St. Urho’s Pubiin ja Jaipurin riiliin. Kekkosen kantapaikassa ei olekaan aikaisemmin tullut pyörähdettyä, mikä on vähän jäänyt harmittamaankin. Onhan kyseessä kuitenkin klassikko monessa suhteessa ja oluttarjontakin oikein hyvällä mallilla. Syömään en tällä kertaa kuitenkaan ehtinyt ja pysähdys jäi muutoinkin vain pintin mittaiseksi. Rauhallinen ja turhat modernisoinnit omaan arvoonsa jättänyt miljöö puhutteli kovasti ja paikalla olisi mielellään viettänyt iltaa vähän pidempäänkin.

St. Urho's Pub

Olutvalinta oli varsin ilmiselvä, sillä riilihanasta löytyi otsikonmukaista Jaipuria. Real aleja ei olekaan Olutkellarissa kamalasti käsitelty, vaikka muutamia vastaan on tullutkin. Pullo-Jaipurista pidän varsin kovastikin, eikä cask-versio sille ainakaan häviä, todennäköisesti päinvastoin. Hyvin miellyttävää ja toki purevaa juotavaa. Yllätyin, kuinka paljonkin poimin mausta tropiikin sävyjä, mutta niitä nyt tuntuu löytyvän tällä hetkellä ihan joka paikasta – alitajunta saattoi siten tunkea niitä korostetusti mielikuviin tässäkin kohden. Joka tapauksessa odotin suoraviivaisempaakin menoa, vaikka napakkahan tämä tosiaan nytkin oli.

Sisään tullessa huomasin blogipioneeri Ari ”Arde” Juntusen istuvan ikkunapöydässä. En tohtinut käydä suoraan häiriköimässä kesken sosiaalisen tilanteen, etenkään kun emme oikeassa elämässä lainkaan edes tunne ja aika vähän naamaanikaan on missään nähtävillä ollut. Myöhemmin tarjoutui tilaisuus pikaiselle esittäytymiselle. Onhan tässä jokunen vuosi jo rinnakkain juttuja naputeltu, mutta aiemmin ei ole missään törmätty. Enpä minä kyllä kamalasti missään ole käynytkään, joten tämä oli hauska sattuma.

Thornbridge Jaipur -cask

Utuinen, ehkä jopa samea olut valkean vaahdon korostamana. Tuoksuun nousee sitrus ja kypsä tropiikin hedelmä. Painotus ensimmäisessä.

Suussa velloo oivallinen kypsähkön sitruksen, greipin ja taustoittavan trooppisen hedelmäisyyden soljuva sekoitus. Hieman karamellista mallasta, ehkä yrttiä. Mandariinia, mukavaa, greippistä katkeroa. Todella pitkä, kirpeän greippinen, vehreän tuntuinen jälkimaku ihastuttaa katkeralla otteellaan. Lopussa alan löytämään vähän jotain pihkaisuuttakin. Ronski ja rouhea, oivallinen nautinto.

Pisteet: 38/50