Schneider Weisse Tap X Meine Porter Weisse

• Tyyli: Vehnäbock
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohn, Kelheim, Saksa 

Vehnäisiin makuelämyksiin keskittyvä saksalaispanimo Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohn päätti hieman sekoittaa palettia tämän vuotisen X-merkityn oluensa kohdalla. Georg VI. Schneiderin matka Lontooseen vei luonnollisesti tumman puhuvien porttereiden äärelle ja matkan antia lähdettiin jalostamaan sittemmin koti-Saksassa. Näin syntyi paahteisen portterin ja vehnäoluen risteymä, Schneider Weisse Tap X Meine Porter Weisse… Puolet vehnää, puolet ohraa, humaliksi Herkulesta, Hallertaueria sekä Cascadea… Lopputulosta kehutaan portermaista paahteisuutta sekä suklaata tarjoilevaksi, vehnäoluen hedelmäistä ja mausteista hekumaa nostattavaksi – rusinaa, pähkinää, hentoa aromaattisuutta pehmeällä suutuntumalla varustettuna. Makupareiksi suositellaan liharuokia, vahvoja juustoja sekä vaniljaisia jälkiruokia – panimon johtohahmo Schneider taasen kertoo suosivansa seuralaisena tuhteja makkaroita sekä savupekonia… Ei huono valikoima sekään.

Porter Weisseä hämärtyvässä illassa.

Tyyleillä leikittelyähän Schneiderin sukupanimolla on harrastettu aiemminkin, vakiovalikoiman maistuvan aromaattinen Meine Hopfenweisse onkin tästä oikein hyvä esimerkki. Se ammentaa inspiraatiota Atlantin takaa Amerikasta, Porter Weissen ideologian merimatkan ollessa hieman lyhkäisempi. Panimomestarina toimiva Hans-Peter Drexler kommentoikin portterin ja vahvan vehnäoluen liittoa seuraavasti: 

“If you intensively busy yourself with the history of porter, closely examine its aroma profile and compare it to a classic wheat beer, you’ll soon realize that there is a basis for the development of an expressive character on this union. A historically bold but in taste ultimately a very appropriate combination of two wayward beer styles.”

Porter Weisse- nimityksestä huolimatta olut on tyylitetty portterin sijaan weizenbockiksi, mikä lieneekin ihan oikea tuomio. Oluen eräkoko on tarkkaan rajattu, eli saatavuuden kanssa voi hiljalleen olla vähän niin ja näin. Testataanpa nyt kuitenkin, kuinka hyvin panimon mainospuheet oluen toimivuudesta pitävät paikkansa.

Schneider Weisse Tap X Meine Porter Weisse

Tumman ruskea, varsin komea olut ruskealla, runsaalla vaahdolla. Tuoksu kiehtoo ja toimii varsin mukavasti. Tummaa, kypsää ja kuivattua hedelmää sekä mustunutta banaania löytyy paahtuneen, rehdin suklaisen mallaspuolen seurasta. Lesemäistä vehnäisyyttä, erittäin kevyttä mausteisuutta – hieman myös savuista virettä, ehkä kevyelti nahkaakin. Suklaa lienee eniten esillä, mutta myös vehnäbockkista makeutta löytyy sopivasti. Varsin mielenkiintoinen kokonaisuus tuoksun perusteella.

Maussa paahteisuus on hyvin esillä ollen melko tiivistä sekä savun sekaistakin. Suklaa on tuoksua kuivempaa, mutta edelleen melko vahvaa. Hedelmät loistavat lähes tyystin poissaolollaan ja kokonaisuus onkin odotettua riisutumpi, kuivahko eikä kovin moniulotteinen. Kuivattu, tumman vivahteinen hedelmämatto onkin läsnä vain kevyenä sivuhuomatuksena eikä weizenbock-banaaniakaan sopasta juurikaan löydy. Suutuntuma on pettymys, kevyt eikä onnistu nostamaan olutta riittävästi edukseen. Tuntuman pyöreys tekisi terää… Lopussa kohtalaisesti kolisevaa yrttiä, hieman mausteista hiivaisuutta sekä kevyttä tussimaista intensiivisyyttä.

Tuomio: Mielenkiintoisen porter-weizenbock tuoksuavauksen jälkeen pettymykseksi lässähtävä, melko kuiva, paahtunut ja odotuksiin nähden ohutrunkoinen olut. Schneideriksi pettymys, odotusarvoonsa nähden todella vaisu joskin oluena ihan kohtalaisen maistuva. Vähän sellainen välimallin vaikutelma tästä kieltämättä jää…

Pisteet: 33/50

Moon Dog / Nøgne Ø Selvmordstokt

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 7,6
• Panimot: Moon Dog Craft Brewery, Abbotsforth, Australia / Nøgne Ø, Grimstad, Norja

Australialais-norjalaisyhteistyöllä valmistettu, tammitynnereissä kypsytetyllä, happamalla kirsikkaviinillä maustettu vehnäportteri… Nimeksi Selvmordstokt (“Suicide Cruise”), etikettiin mystistä marjapuuron väriä ja mustaa sekä jonkinasteinen sotajumala kirves kädessä – tähän on tartuttava! Jos joskus on pakko käyttää vierastamaani ”erikoisolut”-termiä, niin tällä kertaa tuon voisin hyväksyäkin. Vehnäportteria en äkkiseltään muistakaan maistaneeni ja kun raaka-aineluetteloa vilkaisee, voidaankin todeta että melko puhtaasta vehnäsestä tosiaan on kysymys. Mallaspuolelta löytyy nimittäin kuutta eri vehnämallasta ja ei muuta – ”100% wheat beer”.

Grimstadin ylpeydelle, Nøgne Ø:lle mannerten välinen yhteistyö ei suinkaan ole uusi asia, myös aussien kanssa on toimittu onnistuneesti aiemminkin – parhaiten se lienee suurelle yleisölle konkretisoitunut Alkossakin piipahtaneen Bridge Road-yhteistyöhedelmän India Saisonin merkeissä. Nyt kumppanina onkin sitten Melbournelainen, vuonna 2010 kolmen kaveruksen toimesta perustettu Moon Dog. Kotimaisen Ruosniemen tavoin myös kuukoira-panimon laitteet ovat hieman modatumpaa tekniikkaa, ne ovat peräisin nimittäin maatalous- ja meijeri-käytöstä.

Moon Dog / Nøgne Ø Selvmordstokt

Punertava, tumman ruskea olut. Tuoksussa pitkälti tuttua, kriek-lambicien tunnelmaa – ehkä hieman hillitymmällä volyymillä. Punaista, kirsikan hapanta makeutta, hentoa tallisuutta… Yllättäenkään ei juuri mainittavasti muuta, sokkotestissä voisi käydäkin köpelösti.

Maku taasen paljastaa, että jostain aivan muusta on kyse. Kirsikkainen, punaisen marjainen happamuus on edelleen vahvana läsnä. Happaman makean alun jälkeen kitalean tietämillä nousee esiin jauheisen suklainen, kaakaon aromi. Pervosti tuntuu kuin kirsikkamehuun sekoittaisi veteen tehtyä valmiskaakaota… Yhdistelmä tosin toimii jossain määrin, eikä oikeastaan suurempia puistatuksia onnistu aiheuttamaan – ehkä vähän hassu yhdistelmä oluessa toki. Portermaailma esittäytyy lähinnä suklaan voimin, mutta loppua kohden alkaa hienoista paahteisuuttakin löytymään, joskin melko kevyellä tasolla sekä makujen että tuntuman suhteen liikutaan.

Yhteenvetona voitaisiinkin todeta makukirjon koostuvan kirsikkaisesta happamuudesta, jossa on hentoa marjaista makeutta joukossa, kaakaojauheesta sekä kahvisesta paahteesta – kokonaisuutta varjostaa miellyttävä, hillitty mutta jämäkän tamminen tuntuma. Suutuntumaltaan melko kevyt, vahvuutta ei kyllä pystyisi maistamalla arvaamaan – mielenkiintoinen, varmasti mielipiteitä jakava olut, jonka olisi toki voinut jättää tekemättäkin… Ei se silti hassumpaa ole.

Pisteet: 34/50