Lervig Tasty Juice

Lervig Tasty Juice

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Lervig Aktiebryggeri, Stavanger, Norja

”Vanha tuttu” Tallinnan hämyisiltä kujilta tuli vastaan Seppälän Citymarketissa, joten pitihän ne kuulumiset sitten vaihdella. Norjalaispanimon Tasty Juice taisi ollakin niitä alkupään mehuttelu-IPOja, joita itse pääsin testaamaan. Elettiin vuotta 2017 ja kohtaamispaikkana toimi mainio Koht.

Eipä sitä enää näin muistin varassa pysty sanomaan, onko Tasty Juicen reseptiikka tai luonne suuremmin elänyt kuluneiden vuosien aikana. Ehkä menoa on kuitenkin jonkin verran modernisoitu, sillä hyvin trendinmukaiselta kokonaisuus edelleen vaikuttaa. Juotavuus ainakin on tapissaan ja meno on mehukasta. Ei ehkä kaikkein sameinta antia, mutta ei tässä siihenkään suuntaan valittamisen sijaa löydy. Humalina Mosaic, Ekuanot ja Citra, joista jälkimmäinen ilmeisesti pääroolissa.

Lervig Tasty Juice

Sameanlainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on mainio. Mehukas, ei liian tuhti. Trooppinen aalto antaa sitrusta, passionia ja persikkaa. Myös greipin kuorta.

Maku on hieno, solahtaa ikeniin. Kevyen mehukasta tunnelmaa runsailla mauilla. Sitrusta, greipin kuorta ja passionia. Alla persikkaa, hieman mangoa. Vedettävää, nautittavaa. Toimii edelleen.

Pisteet: 38/50

Frydenlund Juicy IPA

Frydenlund Juicy IPA

• Tyyli: India Pale Ale
  
• Alk.%: 4,6
• Panimo: Ringnes Bryggeri (Carlsberg Group), Oslo, Norja

Trondheimissa nautitun ryhmäillallisen painikkeeksi oli tarjolla paria hanasta laskettavaa olutvaihtoehtoja. Carlsberg-omisteisen Ringnesin tavaraa pääasiassa, josta mielenkiintoisimmalta vaikutti Frydenlund-brändin Juicy IPA.

Sympaattiselta kalskahtava Frydenlund oli vuoteen 1995 saakka ihan oma panimonsakin ja lukeutui Norjan suurimpien toimijoiden joukkoon. Se oli tuohon aikaan tosin jo yhdistänyt voimansa Ringnesin kanssa, joka jatkaa Frydelundin brändin eloa omalla Nittedalin tehtaan linjastolla. Ennen Ringnes-yhteenliittymää Frydenlund oli lyönyt hynttyyt yhteen toisen oslolaisen, lopulta toimintansa vuonna 1981 lopettaneen Schous Bryggerin kanssa.

Frydenlundin brändiin liittyy eräs mielenkiintoinen seikka, joka juontaa juurensa panimon vuonna 1859 perustaneen merimiehen, Mads Ellef Langaardin, bisnessvainusta. Langaard näet ymmärsi tunnistettavuuden hyödyt ja lopulta miehen nimikirjaimilla koristellusta tähtilogosta tulikin Norjan ensimmäinen rekisteröity tavaramerkki. Tämä tapahtui tosin vasta vuonna 1884 joten liekö ajatus kypsynyt hiljalleen panimontouhujen kehittyessä vai oliko viiveen syynä byrokratian hidasluonteinen kehityskulku. Mene ja tiedä.

Kauas on joka tapauksessa tultu Langaardin ajoista, kun hanoista valutellaan Juicy IPAn kaltaista sumukaljaa. Olut itsessään on aika mielenkiintoinen, jos runsaspuoleisen aromimaailman levottomuutta diplomaattisesti ruoditaan. Ajoi kuitenkin asiansa perustason fish’n’chipsien kumppanina.

Frydenlund Juicy IPA

Utuisen samea, vaaleankeltainen olut kestävällä vaahdolla. Tuoksun trooppishedelmäinen aromi on jännä ja tuo mieleen mm. pisuaarinapin raikkaan tuoksun tai vaihtoehtoisesti voimakastuoksuisen astianpesuaineen.

Maku on ihan jees, hedelmäisyys on tosin aika pesuainemaista, hieman esanssista. Sitrusta, kiiviä ja passionia ainakin löytyy. Ei kovin juicy, enemmän aromaattinen ja kuiva. Ei sinällään pöllömpi, mutta ilman ruokaparia alkaisi tökkimään aika nopeasti. Olut on myös taustaltaan melko ohkainen.

Pisteet: 31/50

Oslo ja Røør

Røørin hanarivistö toimi Oslon päänähtävyytenä.

Trondheimista matkamme jatkui pääpitäjänä tunnettuun Osloon, jossa aikataulu salli tuttuun tapaan vain lyhyen iltalenkin. Nälkäinen turistijoukkomme lähti ensimmäisenä yhyttämään syötävää ja melko ekstemporeena valittu italialaispaikka heti Tuomiokirkon pihapiirissä osoittautui ainakin pizzan suhteen hyväksi valinnaksi. Olutpuolella tarjolla oli muutamia Baladinin tuotteita, mikä oli mukava lisä talon antimiin. Paikan nimi taisi olla Baltazar.

Røør

Sijainti

Valikoima

Tuomiokirkolta ei ole pitkä siirtymä Røøriin, joka on tunnettu ehkä tarpeettomankin leveästä hanavalikoimastaan. Vai eikö 70 hanaa muka kuulosta hieman överiltä Blackdoorin kokoiselle olutpaikalle? Ehkä ei, kävinhän itsekin paikkaa ihmettelemässä.

Aivan täysin Røør ei lupaustaan kuitenkaan täyttänyt. Hanataulusta löytyy paikka ”vain” kuudellekymmenelle tuotteelle ja käyntihetkellä näistä seitsemän oli tyhjänä. Kommenteissa tosin huomautettiin, että Røørissa olisi myös yläkerta baaritiskeineen. Tästä kuultuani muistelisinkin, että baaritiskiä vastapäätä saattoi olla portaikko, joten ne puuttuvat hanat löytynevät sitä myöten ns. ylemmältä tasolta.

Untappdin mukaan hanakattaus nimittäin vaikutti täysimittaiselta, joten nähtävästi matkalaisen tarkkaavaisuus ei ollut aivan tapissaan. Katse kiinnittyi hanalistaan viereisen portaan sijaan. Sen kuitenkin havainnoin, että oluen lisäksi hanoista löytyi myös kombuchaa, siideriä, meadeja, taptaileja ja jopa Stigbergetsin GT:tä. Olut oli kuitenkin selkeässä pääroolissa.

Vaikka Oslossa tuli sysättyä syrjään alustava ajatus tutustua paikallistason panimoravintoloihin, päätin pitää kiinni edes norjalaisuudesta. IPA-hammasta kolotti, mutta tarjolla oli vain kaksi isäntämaan humaljuomaa. Testasin siis molemmat. Tiukka rajaus helpotti valintaa mukavasti, sillä jos tuotteen alkuperämaa olisi ollut toissijainen juonenkäänne, olisi homma hankaloitunut merkittävästi.

Røørin lasivitriiniä en edes hoksannut tutkia sen tarkemmin, kun hanataulussakin oli niin paljon ihmeteltävää.

Seuraksi lähtenyt matkanjohtaja siemailikin Madridin lähistöltä ponnistavan Cervecera Penínsulan NEIPAt, jotka saivat suht vuolaat kehut osakseen. Taululla komeili myös mm. Toppling Goliathin nimi, mutta ehkä megalomaanisimmat spektaakkelit joukosta kuitenkin puuttuivat. Mutta väittäisin kyllä, ettei valikoiman edessä suu kuivaksi varmastikaan jää.

Juttua puhtaaksi kirjoittaessa tulin vilkaisseekseni Røørin reaaliaikaista Untappd-tarjontaa ja huomasin norjalaisedustuksen kohentuneen reippaasti. Vaihtuvuutta näkyy olevan, mikä on tuolla hanamäärällä positiivinen asia.

Itse paikka oli varsin leppoisa, eikä arki-illan hämärtyessä tungosta pahemmin syntynyt. Edellä esittämäni kokoarvio tilasta voi mennä metsään, sillä istuin loossissamme selin saliin päin. Tiskillä tuli vastaan  ØX Tap Roomilta tuttu ”tippisysteemi” eli summa tuli syöttää päätelaitteeseen itse. Mutta sitten oluisiin.

Bådin Vesterålen IPA

India Pale Ale / 6,4%

Bådin, Bodø, Norja

Ensimmäisenä lasiin valui IPA-juomaa suhteellisen pohjoisesta Bodøn kaupungista, joka soittelee kelloja lähinnä jalkapallojoukkueensa, Konferenssiliigassa pari vuotta sitten Mourinhollekin harmaita hiuksia aiheuttaneesta Bodø/Glimtistä. Itse panimo ei sen sijaan soitellut kelloja lainkaan, mitä en suurempana ihmeenä varsinaisesti pidä. Vuonna 2012 perustetulla Bådinilla vaikuttaisi olevan suhteellisen laaja tuotekirjo ja se nojaa brändissään odotetusti arktiseen romantiikkaan ja lumipeitteisiin vuoriin.

Maistamani Vesterålen on 6,4-prosenttinen, rungoltaan gluteeniton IPA. Tyylisuunta kallistuu länsirannikon tunnelmiin, vaikka peräkärry vähän vajaaksi siinä touhussa jääkin:

Kevyen oranssinen olut valkealla vaahdolla. Ei oikeastaan lainkaan utua, varsin asiallisen näköistä on. Tuoksussa kevyttä karamellia, runsaampaa sitrusta sekä länsirannikon trooppisuutta greippisellä särmällä.

Keskirunsaan ja runsasmakuisen välillä tasapainotteleva länsirannikon IPA sitruksen, kevyen karamellisuuden sekä tropiikin tunnelmoinnin teesein. Peräkärry on lastattu greippikuormalla, mutta hieman laitojen reunoja varoen. Napakampaa voisi olla. Juotavuus ja makumaailma on kuitenkin kohdillaan.

Pisteet: 36/50

Brix IPA

India Pale Ale / 6,0%  

Brix Brygghus, Bryne, Norja

Toinen IPA tulikin sitten jo hieman lähempää, muttei aivan naapurista sekään. Stavangerin eteläpuolella sijaitsevasta Brynestä matkaan lähtenyt IPA näkyy kulkevan myös nimellä Brix Husets IPA, jonka vahvuus on ilmeisesti vaihdellut hieman ajan mittaan. Talon IPA -viittaus juontanee juurensa Brixin panimoravintolasta, josta löytyy parisenkymmentä hanaa sekä ruokailumahdollisuus. Kahdesta maistetusta tämä tuntui toimittavan ns. perille saakka:

Oranssinen olut kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksussa rehti länsirannikon tuulenvire. Pihkaa, greippiä ja sopivaa karamellisuutta. Myös havuja löytyy.

Maku on pihkainen, karamellinen ja lopussa greippisen katkera, niinkuin vanhaan hyvään aikaan. Havuja, yleistä trooppisuutta sekä sävymaailmaa tahdittavaa tuoretta sitruunaisuutta. Napakan katkeron matkassa ehkä kevyttä yrttisyyttäkin. Oikein hyvä.

Pisteet: 38/50

---

Kosketus Osloon jäi melko ohkaiseksi, eikä sinne alkuperäisen aikataulun mukaan ollut tarkoitus jalkautua lainkaan. Olin kuitenkin ollut nohevana ja tehnyt Trondheimin kevyttä taustatyötä kaupungin tarjonnasta etukäteen. Paikkana Oslo vaikutti paljon ensimmäistä etappiamme hektisemmältä ja vaikka se kiehtova sinällään olikin, ehkä tuonne Nidelvan varrelle jäi lopulta kovempi uudelleenkäynnin fiilis. 

Alla kuitenkin muutamia silmäilemiäni nostoja Oslon tarjonnasta. Jos Trondheimin lista saattaa olla joiltain osin vajaa, sitä tämä Oslon vastaava aivan varmasti on:

Amundsen Bryggeri & Spiseri

Sijainti 

AmundsenBreweryn www 

Suomessakin nähdyn Amundsenin panimoravintola toimii niillä samoilla sijoilla, mistä koko tarina sai vuonna 2011 alkunsa. Päätuotanto on siirtynyt jo aikaa sitten isompiin tiloihin, mutta Kansallisteatterin kupeessa valmistetaan edelleen pieniä määriä lähinnä oman panimoravintolan tarpeisiin. Tarjolla on kuuleman mukaan 32 oluthanaa ja ”kohtalainen” pullovalikoima, joten tämä olisi ehkä ollut syytä itsekin kokea.

Amundsen Bryggeri & Spiseri Oopperatalolta katsottuna samalla suunnalla kuin Røør ja sen saa huoletta sekoittaa Amundsen Breweryyn… Samaa perhettä kun ovat.

Brewgata

Valikoima

Sijainti 

Annoin itselleni suositella Oslon rautatieaseman lähistöllä sijaitsevaa Brewgataa, vaikkei Craft Beer Rock Bar ehkä konseptina se kaikkien kiehtovin ole. Hanalistaa silmäillessä on kuitenkin myönnettävä, ettei se Røørin leveys ole aina pääasia, jos reiluun kymmeneen hanaan on ”naapurissa” tuutattua kova jenkki- ja eurokamaa. Jos sellaisesta siis tykkää. Sijainniltaan varsin hyvä myös ”junan- tai bussinodotteluoluen” nappaamiseen.

Oslon kaupunkikuva poikkeaa jonkin verran Trondheimista.

Crow Bar & Bryggeri

Valikoima

Sijainti 

Pari korttelia Brewgatalta pohjoiseen toimiva Crow on yksi Oslon keskustan useammista panimoravintoloista. Norjalainen olutravintolan vakio vaikuttaisi olevan 20 hanapaikkaa, sillä se toteutuu myös täällä. Kahteen kerrokseen jakautuvan ravintolan tarjontaa kuuluu oman tuotannon lisäksi myös vierashanoja ja ruokaakin on tarjolla.

Schouskjelleren Mikrobryggeri

Valikoima

Sijainti

Schouskjelleren on mielenkiintoinen toimija, johon suosittelen tutustumaan. Se toimii perinteikkään Schous Bryggeri vanhoissa kellareissa lähellä Akerselvan mutkittelevaa virtaa. Vanha Schous lopetti toimintansa vuonna 1981. Se oli tuolloin Norjan vanhin toiminnassa ollut panimo, jonka juuret ulottuvat aina 1800-luvun alkuun saakka.

Schousin panimorakennukset lienee valtaosiltaan suojeltuja, mutta panimoperinteiden jatkamista se ei onneksemme estä. Vuonna 2010 toimintansa aloittanut kellaripanimo Schouskjelleren Mikrobryggeri keskittyy teeman mukaisesti hieman perinteisempien tyylien valmistamiseen, mutta löytyy sen listoilta hieman diipadaapaakin.

Hopyard

Valikoima

Sijainti 

Hopyard on Oslon punatiilisellä ruokatorilla, Mathallenilla, toimiva craftpub, jolla on ehkä muita mainittuja kohteita hieman kapeampi valikoima. Paikka on kuitenkin vielä hyvin saavutettavissa ja siellä vieraillessa voi tutustua hallin laajaan ruokatarjontaan. 

Brygg Oslo

Valikoima

Sijainti

Tuomiokirkon naapurissa toimivan Bryggin hoksasin vasta reissun jälkeen saamani vihjeen kautta. Hanalista on 36:n kappaleen mitalla Røøria selvästi jäljessä, mutta varsin tasaveroiselta sen anti äkkiseltään vaikuttaisi. Hyvä tärppi olisi tämäkin ollut, kun olisi ajoissa hoksannut.

---

Mainittujen paikkojen lähimaastoista löytyy paljon muutakin koluttavaa. Kommenteissa minulle vinkattiin vielä Crown lähellä sijaitsevat Café Sara. Panimoitakin Oslossa riittää aika hyvin, ja en rehellisesti sanoen ole edes varma, montako niitä tarkalleen ottaen löytyy. Nopealla etsinnällä löysin jo edellämainittujen lisäksi vielä kourallisen tuosta keskustan nurkilta:  Ølsmia, Nedre Foss Bryggeri, Sagene Bryggeri, Grünerløkka Brygghus, Beer Flag,  Eik & Tid sekä Skandinavian vanhin pienpanimo*, Oslo Mikrobryggeri. Onhan siinä kiertämistä...

*Oslo Microbryggeri on tosin perustettu "vasta" 1989, joten Kääriäisen Pekalla saattaisi olla oslolaisten itse itselleen antamasta tittelistä eriävä mielipide...

 

Hanoja piisaa.

Røørissä oli arki-iltana aika seesteistä.