keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Weißenoher Bonifatius Dunkel


Tällä kertaa testissä tummaa lageria hieman Nürbergistä koilliseen, Weißenohenin käytännössä panimon kokoisesta kylästä lähtöisin olevan Bonifatius Dunkelin muodossa. Klosterbrauerei Weißenohe on itselleni aiemmin tyystin tuntematon panimo, mutta päätin tarttua sen antimiin puhtaasti syvää uteliaisuuttani. Panimo toimii nykytiedon mukaan jo vuonna 1050 perustetun benediktiiniläisluostarin miljöössä, joka on vuosisatojen aikana kokenut monia mullistuksia. Nykyinen luostarirakennus on Wolfgang Dietzenhoferin käsialaa ja peräisin 1600-luvun lopulta.

Luostarin maisemaa (kuva: www.sudeten-bayreuth.de)
Luostari on perustettu keskiajan tunnetuimpiin kuuluvan lähetystyöntekijän, Pyhän Bonifatiuksen kunniaksi. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että mies oli syntyjään brittiläinen ja ristimänimeltään Winfried. Luostariympäristössä kasvanut Winfried omaksui ajattelun, jonka johdosta mies lähti ulkomaille lähetystyöhön. En tiedä oliko syynä nimeen liittyvät epäluulot vai mitkä, mutta Friisinmaan retki ei sujunut odotusten mukaan ja näin hän päätti kääntyä Paavin puoleen – tukea heltisi ja samalla nimi muuntui kasteen myötä Bonifatiukseksi. Sittemmin lähetystyö jatkui Thüringenissä, Friisinmaalla ja Hessenissä. Hänet nimitettiin piispaksi ja myöhemmin Mainzin arkkipiispaksi. Nykyisin Pyhä Bonifatius on Saksan ja Hollannin suojeluspyhimys…

Luostarin maalllistuminen tapahtui 1800-luvulle tultaessa jonka seurauksena rakennukset myytiin yksityiseen omistukseen. Ilmeisesti kirkkorakennus jatkoi hengellisen toiminnan pyhättönä ainakin 1900-luvun alkuun saakka, mutta muutoin rakennuskanta koki runsaasti omistajan vaihdoksia ja jopa suoranaista turmellusta – osa ympäristön rakennelmista onkin käsittääkseni tuhottu ajan mittaan tyystin. Vuonna 1827 nykyisen panimon rakennukset päätyivät Friedrich Krausin huomaan, jonka jälkeen jo luostarin alkuajoilta saakka läsnä ollut oluenvalmistusperinne aloitti uuden elämän perheyrityksen muodossa. Tänä päivänä panimon toiminnasta vastaa Urban Winkler vaimoineen – Urban edustaa Krausin perillisiä viidennessä sukupolvessa... 

Nykyisin luostarimaisemaa koristaa viihtyisäksi kehuttu biergarten ja oluen lisäksi matkaajia hemmotellaan oman keittiön antimilla ja pahimpaan uupumukseen on tarjolla myös majoituspalveluita. Panimo toimii myös lähtöpisteenä Fünf-Seidla-Steigille eli viisi itsenäistä panimoa käsittävällä vaellukselle maanmuodoiltaan kohtalaisen eläväisessä maastossa. Mikäli oluen perässä reippailu ei innosta, voi paikan päälle jäädä ihastelemaan luostarimiljöön tarjoamia taidenäyttelyitä tai keskiaikaismarkkinoita. Näin joulun aikaan panimo mainostaa myös luostarialueen joulumarkkinoita, jonka menossa se on itse luonnollisesti mukana. 

Panimon kotisivuilla on myös esitelty sen tuotteita, joiden joukosta löytyy mm. luomua ja perinteisiä reseptejä, mutta myös räväkkäetikettinen hamppuolut. Nyt maistelussa olevasta Bonifatius Dunkelista ei hirveämmin informaatiota irtoa, mutta mitäpä perusvarmasta dunkkelista liikoja höpisemään, antaa maun puhua puolestaan. Se on niputettu kategoriaan Fränkische Klassiker eli maakunnan makuja lienee tarjolla – melko perisaksalaista linjaa tuosta korista löytyy muutoinkin mm. märzenin ja doppelbockin muodossa.

Weissenoher Bonifatius Dunkel
Kirkas, kauniin kuparinen, hieman pähkinäisen ruskea ja keskirunsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on makean leipäinen, keskitumma ja suhteellisen hento. Hieman yrttistä särmää, varsin miellyttävä, mutta tuskin kummemmin mieleen jäävä. Perusvarmaa dunkkelia siis…

Maultaan hieman epävarmempi, ehkä hieman kulmikas omaan makuun. Makeahkoa leipäisyyttä on edelleen hyvin esillä ja tutun keskitummana mallaspuoli meille esiintyy. Mukana on myös hienoista pähkinän kuivuutta. Yrttinen, ehkä hivenen kukkainenkin purevuus on tähän tyyliin ehkä hieman liian voimaisaa ja etenkin jälkimaku kääntyy liiaksi katkeraan suuntaan. Joku voisi toki sanoa, että kerrankin on potkua, mutta omaan suuhun olut jättää turhan kitkerän kaiun. Makuasioita, mallaspuoli vaikuttaa kuitenkin varsin hyvänlaatuiselta, purevuus ei tällä kertaa vain oikein iske.

Tuomio: Hieman purevampi, keskitumma dunkkeli Saksalaiseen, perusvarmaan tyyliin. Itseäni yrttikedon purevuus hieman nakertaa, maltaan pehmeys jää hieman tossun alle. Hyvä olut tämä kuitenkin on…

Pisteet: 32/50

maanantai 8. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 parhaat palat - Olutkellarin valinnat Olutoppaan vuosiäänestyksessä


Aika jakaa tunnustukset vuoden ansioituneille...
Menipäs taas viime tinkaan, mutta vielähän tässä äänestysaikaa on jäljellä… Eli Olutoppaan vuotuisen äänestysrupeaman myötä on hyvä syventyä pohtimaan kuluneen kalenterivuoden mukanaan tuomia makuja ja kokemuksia. Viimevuotiseen tapaan julkaisen omat äänestysvalintani myös täällä blogin puolella, eli pidetään peli avoimena ja rehtinä. Ajankohtahan on muutoinkin mitä parhain ansioituneiden toimijoiden ja kutkuttelevimpien makujen esiin nostamiselle – aiheesta kiinnostuneet voivat samalla myös vertailla omia tuntemuksiaan blogistin aatoksiin ja näkemyksiin.

Aloitetaan aiheista, joissa ehkä selkeiten näkyy Olutkellarin toiminnan fyysinen paikallaan pysyvyys – liikehdintää ei kotoisesta Keski-Suomesta hirveästi muualle ole oluen perässä tapahtunut. Tänäkin vuonna äänestän vain konkreettisesti paikan päällä koettuja vaihtoehtoja, eli vanhoilla meriiteillä tai kuulopuheilla en voi ketään nostaa listoille:

Paras suomalainen Olutkauppa


1. K-Citymarket Palokka, Jyväskylä
Valikoimaltaan todella laaja ja tarjoaakin ensimmäisten joukossa kotimaisten pienpanimoiden uusimmat maut sekä ulkomaiset uutuudet – myös nihkeämmän levikin oluita löytyy ilahduttavan usein. Epäilemättä terävintä kärkeä koko maassa!
2. K-Supermarket Länsiväylä, Jyväskylä
Remontin jälkeen oluthylly on hieman hakusessa, mutta kokolailla vanha ja laaja valikoima sieltä edelleen löytyy. Pienten markettien selkeää kärkeä. Toinen Jyväskylän maitokauppojen helmistä oluen saralla.
3. S-Market Ykkösrasti, Kuopio
Kuopiossa on tullut jonkin verran pyörittyä viimeisten vuosien aikana ja mielestäni tämä Haapaniemen ässäläinen omaa savolaisittain varsin kattavan valikoiman – pistää helposti hanttiin monille K-ryhmän valikoimille. Siksipä listan kolmantena.

Paikallisesti mukava valikoima löytyy on myös Seppälän Citymarketista, mutta en usko sen Suomen mittakaavassa K-ketjun muistan hieman laajemman olutvalikoiman marketeista olennaisesti poikkeavan. Tämän vuoksi tyydyn listaamaan vain em. kolme kauppaa pistesijoille ja antamaan Seppälälle hyvän paikallisvaihtoehdon kunniamaininnan… Kyllähän tämäkin lista huutaisi alan erikoisliikettä, mutta tilanne on mikä on.

Varma valinta...

Paras suomalainen Olutravintola


1. Harry’s, Jyväskylä
Valikoimaltaan laadukas, nimikkeistöltään runsaslukuinen ja vaihtuvuudeltaan mielenkiintoa ylläpitävä toimija, joka tarjoaa myös hienot puitteet oluen nautintaan. Palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa – suosittelemisen arvoinen paikka ihan jokaiselle oluen ystävälle. Viikonloppuiltoja tosin kannattaa vältellä sillä silloin sedät ja tädit ovat liikkeellä sankoin joukoin eli mikäli mielenrauhaa haluaa vaalia, suuntaa paikalle mielummin alkuillasta tai arkena…
2. Oluthuone Kaisla, Helsinki
Kaisla on vähäisten Helsingin reissujen yleinen pysähdyspiste laajan valikoiman ja rautatieasemaan nähden hyvän sijaintinsa puolesta. Pääkaupungista löytyy toki paljon muutakin, mutta Kaislasta on tuoreimmat kokemukset tällä suunnalla.
3. Vihreä Haltijatar, Jyväskylä
Pullovalikoima houkuttelisi piipahtamaan useammin kuin rahkeet ja aika riittävät ja ”Vihreän” sohville istuutuminen onkin mieluisaa herkkua. Rauhallinen, tunnelmallinen ja hämyisä keidas Jyväskylän rauhallisella yläkaupungilla on – palvelu on esimerkillistä ja suositukset osuvat poikkeuksetta.
4. Ukkometso, Tampere
Pikavisiitti vakuutti nostamaan mansesterilaisen, ei ehkä laajimman valikoiman, mutta hyvän vaihtoehdon tarjoavan Ukkometson tälle listalle. Viihdyin hyvin ja valinnan varaakin löytyi. Ruokapuoli jäi kiinnostamaan ja palaan varmasti sen joskus ajan kanssa katsastamaan.
Kuopion vakioetapiksi työmatkailun myötä vakiintunut Malja edustaa savolaiskaupungin olutvalikoiman eliittiä ja onkin sen kirkkain johtotähti. Rempseä palvelu ja hyvän tasoinen olutvalikoima ansaitsee kiitoksensa. Viihtyisä, viikonloppuisin vähän vauhdikkaampi olutravintola savolaisella mielenvikaisuudella (terveisiä Mikalle...).

Paras suomalainen Olutpanimo


Tämä kategoria oli ennakkoon yksi kaikkein hankalimmista. Uusia pienpanimoita on syntynyt varsin tiuhaan tahtiin ja monelta on vielä oluet maistamatta. Myös vanhoilta on löytynyt vaihtelevasti uusia kujeita, joten tämän vuotinen järjestykseen laittaminen oli todella työläs suoritus. Taso kun on ollut kautta linjan hyvä, mutta oikeastaan todelliset läpimurrot ovat jääneet tänä vuonna kuitenkin näkemättä - vai onko..? Olin jo päätynyt lukitsemaan valintani, mutta pikavisiitti olutravintolaan jouluostosten yhteydessä sai minut pohtimaan asioiden todellista laitaa...

1. Hiisi, Jyväskylä
Tuottelias, innovatiivinen, Hiisi... Paikallispanimoni tuntuu olevan kaikkien huulilla eikä syyttä. Ajan hermolla oleva pienpanimo leikittelee oluttyyleillä ja mausteilla siinä määrin, että tyylien kirjossa kyllä riittää pureskeltavaa paatuneemmallekin rikolliselle. Siperian kaltainen, kansalliseksi ilmiöksi nouseva sivallus toki vielä puuttuu, mutta eipä puolentoista vuoden iällä kovinkaan historiarikkaita oluita oikein voi kehua tehneensäkään. Muuntautumiskyky ja tinkimätön halu valmistaa hyvää olutta toimivat Hiisin valtteina ja hemmetin kovaa duuniahan pojat ovat tehneet ihan jo pelkästään paikallisen olutkulttuurin saralla. Ensin mietin tarinalle toisenlaista, ensi vuotta odottelevaa lopetusta, mutta mielestäni Hiisin aika on ehdottomasti nyt!
2. Panimoravintola Plevna, Tampere
Jotenkin Finlaysonin tehdasmiljöön tarjonta onnistuu vakuuttamaan vuodesta toiseen. Suhteellisen vähäiseksi omat kosketuspintani panimoon tuppaavat jäämään, mutta nekin hetket mitä yhdessä koemme, ovat kultaakin arvokkaampia.
Kun halutaan hyviä makuja ja tinkimätöntä laatua samassa paketissa, on korttelipanimo Bryggeri oikea valinta. Hemmetti kun kaikki olut olisi laadultaan tämän panimon tasoa! Laatutietoisen selkeä valinta numero uno!
4. Malmgårdin Panimo, Malmgård
Jaa, tämäpä menee jo itsensä toistamiseksi. Eli Malmgårdiin pätee hyvinkin samat sävelet kuin Bryggeriinkin. Laatu on kohdillaan ja mauistakin löytyy valinnan varaa. Saatavuus on monopoliin pääsyn ansiosta(kin) Bryggeriä parempaa, mutta tällä kertaa järjestys kallistui tällaseksi. Hieno panimo tämä Malmgårdikin on.
Kevään tulipalo sotki paletin, mutta värien sekoittuminen ei suinkaan luonut kanvaasille harmaata tylsyyttä. Syksy on antanut viitteitä rehellisestä härän sarviin tarttumisesta ja Tallinnan hansakauppasopimus on kuin potku juuri sinne oikeaan paikkaan! Puolittaisen vuoden vuoksi viides sija, mutta suunta on vahvasti ylöspäin.

Paljonhan on vuoden aikana ehtinyt tapahtua, mutta silti ensi vuodelle jää paljon odotuksia ja ennen kaikkea kysymyksiä… Nuorten panimoiden konkreettista tulemista odotan innolla ja mielenkiintoista onkin nähdä, millaisen suuntauksen kukin uusi toimija itselleen valitsee… Entä jatkuuko panimoiden lukumäärän kasvu parin viime vuoden viitoittamalla tiellä ja kuinka vanhemmat toimijat reagoivat peliliikkeiden myötä markkinoihin – jokunen tuntuukin jo saaneen mukavan vakaan jalansijan tuotteilleen, mikä on aina hieno juttu. Katsotaan ja maistellaan…

Bryggeri kerää kiitosta...
...ja Hiisiin voi aina luottaa...
From Tampere via Estonia with love...

Paras Olutpanimo


Kun panimoäänestykseen otetaan mukaan vielä kansainvälinen edustus, menee peli monin verroin hankalammaksi. Reittaustahtini ei anna eväitä kovinkaan tyhjentävään analysointiin panimoiden välisestä paremmuudesta, mutta makuasioiden ja yleisen mielikuvan perusteellahan näitä äänestyksiä tehdään. Vuonna 2014 listani on allanähtävän näköinen – täysin aukoton se ei suinkaan ole, mutta joukosta on pakko pudotella vain yhden oluen otannalla mukana olevia, laadukkaiksi mieltämiäni toimijoita.

1. Thornbridge, Englanti
Thornbridgen nimi henkii syvää makumaailmaa ja laadukasta sisältöä, joka tällä hetkellä puhuttelee allekirjoittanutta ehkä kaikkein parhaiten. Mitä siihen lisäämään, tämän panimon oluet toimivat oikeastaan joka suhteessa!
2. Omnipollo, Ruotsi
Omnipollon kohdalla menen ehkä askeleen todellisuutta edelle, mutta sen verran vakuuttavasti ruotsalaiskaksikko on peliä ottanut haltuun, että optimistinen suhtautuminen kiertolaispanimoon ei liene täysin edesvastuutonta toimintaa.
3. BrewDog, Skotlanti
Joidenkin mielestä jo väsynyt, liian suosituksi tullut skottipanimo on kaukana alkuaikoijen glooriastaan. Voi olla, mutta jostain se kuitenkin aina todisteet hyvyydestään kaivelee esiin. Punk-asenteella valmistetut oluet maistuvat minulle – don’t hate the player, hate the game!
4. The Kernel, Englanti
Tämähän se aina kutkuttelisi… Harmillisen ohut on kosketuspinta lontoolaispanimon tuotantoon, mutta voi pyhä sylvi kun käsiini etsiytyneet tuotokset ovat onnistuneet vakuuttamaan!
Tässähän voisi toki komeilla myös norjalaispanimo Nøgnen, tanskalaisten Mikkellerin tai To Øllinkin nimi, mutta kaivelinpa kellarista belgipanimo Struisen nimen esille. Ballast Point, Stone Brewing… Arvottavia oli monia ja oikeastaan The Kernelinkään pistesija ei itsestään selvyys ollut… Jury on kuitenkin tehnyt päätöksensä ja siinä yritetään pysyä!

Vuoden kotimainen Olut


Kotimaisten oluiden kärkitaisto muodostui kinkkiseksi. Suuria läpimurto-oluita ei suuria määriä tänä vuonna nähty, mutta seuraavissa kategorioissa alkaa jo tunkua riittämään. Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtuman päänäytöksen anti jotenkin vakuutti allekirjoittaneen parhaiten ja hieman sattumankin kautta terävin kärki on poimittu kokonaisuudessaan tuon tapahtuman listoilta - ainakin melkein...

Viime tingassa esiin astunut hurmuri!
1. Hiisi Boheemi Papu
Kreivin aikaan sanoisinko... Todella tuoreena tuttavuutena vastaan tullut Hiisin ja Paahtimo Pavun luomun nimeen vannova, runsaan kahvinen olut nostaa itsensä kertaheitolla listan kärkeen. Salaisuus piilee runsaan kahvisessa, paahteisessa ja syvässä makumaailmassa, joka iskee allekirjoittaneeseen täysillä. Opin aikanaan kahvin juontiin paahteisten portereiden ja stoutien kautta ja mielestäni Papu kerää yhteen kaikki ne elementit, mitä kaipaankin. Olut piti erikseen lisätä Olutoppaaseen, jotta sen äänestäminen onnistuu, mutta mielestäni tunnustusta on annettava, kun siihen on syytä!
2. Hollolan Hirvi Kivisahti
Sahteja oli vaihtoehtoina monia, mutta perinteisellä menetelmällä valmistettava, makeanlainen sahti on kruununsa ansainnut. Hyvä sahti vain kolahtaa ja Kivisahti on esimerkillinen sellainen – kaunista kulttuuriperintöä.
Harmillisesti hanaversio jäi kokematta, mutta muutamista pulloista saadut maistiaiset nostavat kotipanimokollaboraation oikeutetusti listalle. Salaisena toiveena voisin kuiskata: ”Pssst… Tehkää lisää…”.
Ei ehkä perinteisin sahti, mutta jollain tapaa tämä vain onnistui viettelemään. Helsingin SOPPin ehdotonta parhaimmistoa ja oikeastaan koko olutvuoden iloisimpia kokemuksia.
Hieno olut on pulloversiokin, mutta hanasta laskettu vuosikerta vie kokemuksen aivan uudelle tasolle! Ääni meneekin nimenomaan hanatavaralle…
Kalkkiviivoille hyytyi vielä kolmas sahti, yksi maistuva suosikkini: Pihamaan Sahti… Kunniamaininta Kalkkisten suuntaan sen tiimoilta kuitenkin!

Jättiä soisi tehtävän lisääkin...

Vuoden Olut


Kuten jo kotimaisiin edustajiin rajautuvasta äänestyksestä voi huomata, tulee hyviä oluita vastaan laajalla kirjolla. Myös vanhoihin suosikkeihin haluisi mieluusti laskea hieman ylimääräistä luottoa, mikä sekoittaa peliä entisestään. Tänä vuonna valinnan vaikeus rajaantui melko selkeästi noin kymmeneen olueen, joista jokaisella ei kuitenkaan aivan sinne korkeimmalle korokkeelle asiaa ollutkaan – mutta vähintään viiden joukkoon kuitenkin. Maun lisäksi oluen tarjoamalla tunnelmalla ja kokemuksella on suuri painoarvo pohdittaessa muiden yläpuolelle nostettavia tuotoksia. Päädyinkin loppuviimein alla näkyvään listaukseen, josta ei draamaakaan jäänyt puuttumaan..:

Vuoden pysäyttävin kokemus:
Omnipollo Hypnopompa Barrel Aged
Räjäytti tajunnan ja pyyhki vakuuttavalla, tynnyröimättömällä verrokillaan pöytiä. Yksinkertaisesti pirun hyvä olut!
Mutta... koska ylläoleva olut ei kuitenkaan ole ollut saatavilla Suomen rajojen sisäpuolelta, ei sitä myöskään löydy Olutoppaan tietokannasta. Siksipä äänestyksen järjestys muuttuu seuraavaan muotoon, Hypnopompan tyytyessä kultaiseen Olutkellarin arvomerkkiin:

Bracia korjaa pöydän vuosiäänestyksessä...
Hypnopompan selkein haastaja… Suosikiksi nopeasti noussut thornbridgeläinen oikeastaan tiivistää koko hienon panimon osaamisen yhden korkin alle. Uskomaton olut, joka osuu makuhermoon heittämällä.
Vakuuttavaa jenkkiläistä, joka ihastutti ensimaistolla pysyvästi. Ei kärkikaksikon tasolla, mutta rima on korkealla joka tapauksessa.
Jotain rapeaa oli mielessäni ja Nebuchadnezzar valikoitui aivan syystä pronssisijaa täyttämään. Hieno olut, upea olut, nautinnollinen olut!
4. Hiisi Boheemi Papu
ks. edellinen kategoria!
ks. edellinen kategoria!
Muita pohdinnassa olleita, kalkkiviivoilla kangistuneita, silti kirkkaasti ainakin kunniamaininnan ansaitsevia oluita vuoden varrelta:
  • Hiisi / Kosoolan Panimo Pohjoisen Jättiläinen
  • Ruosniemi / Sori Brewing Vientiassistentti Islay Sahti 
  • Plevnan Barley Wine 2012 
  • Troubadour Westkust

Vuoden suomenkielinen olutblogi


Blogiäänestyskin meni hankalaksi, sillä muista kategorioista poiketen äänestetään tässä vain parhaan blogin tittelin ansaitsevaa kirjoittajaa. Jaossa oleva arvostukseni ei kuitenkaan suuntaudu yksiselitteisesti, joten annoin ääneni kaikkiaan neljälle eri kirjoittajalle, vaikka tietynlainen marssijärjestys minulla niistäkin periaatteessa on. Äänestettävien ulkopuolelta löytyy vielä pitkä liuta blogeja, joita luen säännöllisesti ja hyvillä mielin, nyt kuitenkin piti valita tittelistä taistelevat, selkeimmät vaihtoehdot:
Pari vuotta olen aktiivisemmin miehen juttuja lueskellut ja pienen ahaa-elämyksen se vaati, että tyylistä pääsi kunnolla jyvälle. Mielestäni blogiskeneä tällä hetkellä dominoiva kirjoittaja, jonka päivitystahtikin on aivan omalla levelillään. Erään kollegani sanoin: ”Jos joskus saisi kahdessa sivussa sanottua oluesta niin paljon kuin Arde kymmenessä rivissä, olisin onnellinen mies.”
Miehemme Suomen Raumalta jatkaa hyväksi havaittua, laadukkaan kirjoittelun ja viiltävän makujen analysoinnin linjalla. Asiantuntemusta ja kärkkäitä mielipiteitä hyvässä tasapainossa – laatukirjoittajien aatelia. Tunnetaan myös taistelusta monopolismia vastaan, myös kotiolutseikkailut ovat innoittavia.
Viihdyttävää luettavaa, jossa yhdistyvät laaja perustietämys ja savolainen tajunnan virta. Noussut nopeasti yhdeksi suosikeistani.
Koko kansan Jaska on mukana oikeastaan kaikessa mahdollisessa, mikä luonnollisesti tarkoittaa tuutin täydeltä arvokasta informaatioita kansalle. Asialleen omistautunut, ahkera kynäilijä tarjoaa juuri sitä, mitä kukaan ei kohta enää saa tässä maassa tehdä – eli ansiokasta tiedotustyötä kulissien edestä ja takaa!
Tällaisin mielin paketoidaan kuluvaa olutvuotta. Anti on ollut hyvää ja uusia kokemuksia on karttunut monella saralla. Tästä on hyvä jatkaa kohti joulua ja tulevaa vuotta… Kiitoksia kaikille osallisille, jotka ovat tämän rakkaan harrastuksen tehneet oluillaan mahdolliseksi. Ja onnea äänestyksiin!

J-P

Ja nyt silmä kovana kohta ensi vuotta!

Struise St. Amatus - Oostvleteren 12 (2011 Vintage)

Vinkeää etikettitaidetta?

Oostvletereniläinen Struise onkin jo muutaman oluen voimin tullut tutuksi Olutkellarinkin jutuista, joskin ne kirkkaimmat tähdet ovat vielä puuttuneetkin. Nyt maistoon otettu St. Amatus kuuluu omiin suosikkeihini, joskaan ei mielestäni aivan mm. Pannepoteille pärjääkään. Hieno, jopa suuri olut joka tapauksessa, siksipä kerron teille sen tarinan. Struisehan ei panimona kovinkaan vanha ole – ainakaan Belgian mittapuulla tarkastettuna. Se aloitti toimintansa vuonna 2003 ja alkujaan sen oli tarkoitus vain täydentää perustajiensa (Urbain Coutteau ja Philippe Driessens) ylläpitämän maatilamatkailuyrityksen tarjontaa. Hieman suuremmaksihan panimo kuitenkin kasvoi ja tuotanto onkin ajan myötä vaihtanut paikkaa pariin otteeseen ja nykyisin olutta pannaan panimoksi muutetun, vanhan koulun tiloissa.

Jokusen vuoden kypsynyttä vuosikertaa...
Nimensä tämänpäiväinen olut on saanut sveitsiläisen benediktiinäiläismunkin,  St. Amaduksen mukaan, joka tunnetaan myös nimellä St. Aimén. Kotimaassaan hän toimi Sionin piispana, mutta joutui vallanpitäjän epäsuosioon puolustettuaan Teoderik III:n sortamaa rahvasta. Tästä hyvästä mies lähetettiin maanpakoon Belgiaan, mille tielle hän sitten jäikin… Aika jätti St. Amaduksesta vuonna 690 Ranskan Mervillessä, mutta Belgian puolella hän toimii edelleen Oostvleterenin seurakunnan suojelijana. Ajatus hengenmiehen tarinan hyödyntämisestä oluen muodossa sai alkunsa kun panimo vihdoin asettui nykyisille sijoilleen 2009. Kun tien päällä on Struisenkin tapauksessa jonkin verran aikaa vietetty, löytyy paikallisen pyhimyksen kanssa vähän yhtäläisyyksiäkin… Oma pulloni on vuoden 2011-erää, eli komeasti reilut kolme vuotta on ikää ehtinyt jo kertymään.

Tarina kertoo, että paikallisen yhteisön kanssa sovittiin, ettei olutta levitettäisi muualle Belgiaan. En tiedä, pitääkö päätös vielä nykyisinkin, mutta ainakin nettikaupat olutta aika usein näyttävät tarjoavan – näyttääpä olevan (usean muunkin struiselaisen tapaan) tarjolla länsinaapurimme alkoholimonopolinkin valikoimissa… Hinta karvan alle 36 kr. Tämä ihan vain sivuhuomiona. Etiketin häiritsevänkin sekava taideteos on taiteilija Carlo Grootaertin käsialaa…

Struise St. Amatus - Oostvleteren 12 (2011 Vintage)
Tumman puhuva, hivenen punaista kajoa lävitseen laskeva olut varsin komealla, vaalean rusehtavalla vaahdolla. Tuoksu on tumma, syvä ja kiehtova. Kevyen suklaisen paahteen sävyttämä, tummana kuivatun hedelmäinen ja belgihiivainen. Hennon lämmittävä, reunoilta tahmaavan imeltynyt muttei missään nimessä makea – yleisesti ottaen melko kuivaa on. Hiven lakritsia, kevyttä puumaisuutta.

Mausta voi poimia tuoksun tapaan kevyttä paahdetta, jota tukee paahtuneen siirappinen, mukavasti tahmaava jälkipotku sekä kevyt lakritsinen tummuus. Puumaiset, keskirunsaat katkerot purevat lopussa tuoden luonnetta, muutoin ylikypsänä kuivatut hedelmät sekä belgihiiva vievät peliä. Tuo paahde ei aiemmilta kerroilta ole jäänyt mieleen, mutta mielestäni se toimii oikein mukavasti. Hieman tummaa rusinaa, hiven tummaa toffeeta. Yleisilme on tiiviin imelyyden lähteistä huolimatta jossain määrin kuiva, suutuntuma taasen taittuu sopivan jyhkeään suuntaan ja hienoinen tahmeus peittää huulia.

Tuomio: Hieno olut, joka toimii hieman kypsemmässäkin iässä. Kaunis kattaus tummia sävyjä, intensiivisiä makeuden lähteitä ja kuivattavaa paahteisuutta kuivatun hedelmäisellä pohjalla. Kaunista…

Pisteet: 42/50