Oslo ja Røør

Røørin hanarivistö toimi Oslon päänähtävyytenä.

Trondheimista matkamme jatkui pääpitäjänä tunnettuun Osloon, jossa aikataulu salli tuttuun tapaan vain lyhyen iltalenkin. Nälkäinen turistijoukkomme lähti ensimmäisenä yhyttämään syötävää ja melko ekstemporeena valittu italialaispaikka heti Tuomiokirkon pihapiirissä osoittautui ainakin pizzan suhteen hyväksi valinnaksi. Olutpuolella tarjolla oli muutamia Baladinin tuotteita, mikä oli mukava lisä talon antimiin. Paikan nimi taisi olla Baltazar.

Røør

Sijainti

Valikoima

Tuomiokirkolta ei ole pitkä siirtymä Røøriin, joka on tunnettu ehkä tarpeettomankin leveästä hanavalikoimastaan. Vai eikö 70 hanaa muka kuulosta hieman överiltä Blackdoorin kokoiselle olutpaikalle? Ehkä ei, kävinhän itsekin paikkaa ihmettelemässä.

Aivan täysin Røør ei lupaustaan kuitenkaan täyttänyt. Hanataulusta löytyy paikka ”vain” kuudellekymmenelle tuotteelle ja käyntihetkellä näistä seitsemän oli tyhjänä. Kommenteissa tosin huomautettiin, että Røørissa olisi myös yläkerta baaritiskeineen. Tästä kuultuani muistelisinkin, että baaritiskiä vastapäätä saattoi olla portaikko, joten ne puuttuvat hanat löytynevät sitä myöten ns. ylemmältä tasolta.

Untappdin mukaan hanakattaus nimittäin vaikutti täysimittaiselta, joten nähtävästi matkalaisen tarkkaavaisuus ei ollut aivan tapissaan. Katse kiinnittyi hanalistaan viereisen portaan sijaan. Sen kuitenkin havainnoin, että oluen lisäksi hanoista löytyi myös kombuchaa, siideriä, meadeja, taptaileja ja jopa Stigbergetsin GT:tä. Olut oli kuitenkin selkeässä pääroolissa.

Vaikka Oslossa tuli sysättyä syrjään alustava ajatus tutustua paikallistason panimoravintoloihin, päätin pitää kiinni edes norjalaisuudesta. IPA-hammasta kolotti, mutta tarjolla oli vain kaksi isäntämaan humaljuomaa. Testasin siis molemmat. Tiukka rajaus helpotti valintaa mukavasti, sillä jos tuotteen alkuperämaa olisi ollut toissijainen juonenkäänne, olisi homma hankaloitunut merkittävästi.

Røørin lasivitriiniä en edes hoksannut tutkia sen tarkemmin, kun hanataulussakin oli niin paljon ihmeteltävää.

Seuraksi lähtenyt matkanjohtaja siemailikin Madridin lähistöltä ponnistavan Cervecera Penínsulan NEIPAt, jotka saivat suht vuolaat kehut osakseen. Taululla komeili myös mm. Toppling Goliathin nimi, mutta ehkä megalomaanisimmat spektaakkelit joukosta kuitenkin puuttuivat. Mutta väittäisin kyllä, ettei valikoiman edessä suu kuivaksi varmastikaan jää.

Juttua puhtaaksi kirjoittaessa tulin vilkaisseekseni Røørin reaaliaikaista Untappd-tarjontaa ja huomasin norjalaisedustuksen kohentuneen reippaasti. Vaihtuvuutta näkyy olevan, mikä on tuolla hanamäärällä positiivinen asia.

Itse paikka oli varsin leppoisa, eikä arki-illan hämärtyessä tungosta pahemmin syntynyt. Edellä esittämäni kokoarvio tilasta voi mennä metsään, sillä istuin loossissamme selin saliin päin. Tiskillä tuli vastaan  ØX Tap Roomilta tuttu ”tippisysteemi” eli summa tuli syöttää päätelaitteeseen itse. Mutta sitten oluisiin.

Bådin Vesterålen IPA

India Pale Ale / 6,4%

Bådin, Bodø, Norja

Ensimmäisenä lasiin valui IPA-juomaa suhteellisen pohjoisesta Bodøn kaupungista, joka soittelee kelloja lähinnä jalkapallojoukkueensa, Konferenssiliigassa pari vuotta sitten Mourinhollekin harmaita hiuksia aiheuttaneesta Bodø/Glimtistä. Itse panimo ei sen sijaan soitellut kelloja lainkaan, mitä en suurempana ihmeenä varsinaisesti pidä. Vuonna 2012 perustetulla Bådinilla vaikuttaisi olevan suhteellisen laaja tuotekirjo ja se nojaa brändissään odotetusti arktiseen romantiikkaan ja lumipeitteisiin vuoriin.

Maistamani Vesterålen on 6,4-prosenttinen, rungoltaan gluteeniton IPA. Tyylisuunta kallistuu länsirannikon tunnelmiin, vaikka peräkärry vähän vajaaksi siinä touhussa jääkin:

Kevyen oranssinen olut valkealla vaahdolla. Ei oikeastaan lainkaan utua, varsin asiallisen näköistä on. Tuoksussa kevyttä karamellia, runsaampaa sitrusta sekä länsirannikon trooppisuutta greippisellä särmällä.

Keskirunsaan ja runsasmakuisen välillä tasapainotteleva länsirannikon IPA sitruksen, kevyen karamellisuuden sekä tropiikin tunnelmoinnin teesein. Peräkärry on lastattu greippikuormalla, mutta hieman laitojen reunoja varoen. Napakampaa voisi olla. Juotavuus ja makumaailma on kuitenkin kohdillaan.

Pisteet: 36/50

Brix IPA

India Pale Ale / 6,0%  

Brix Brygghus, Bryne, Norja

Toinen IPA tulikin sitten jo hieman lähempää, muttei aivan naapurista sekään. Stavangerin eteläpuolella sijaitsevasta Brynestä matkaan lähtenyt IPA näkyy kulkevan myös nimellä Brix Husets IPA, jonka vahvuus on ilmeisesti vaihdellut hieman ajan mittaan. Talon IPA -viittaus juontanee juurensa Brixin panimoravintolasta, josta löytyy parisenkymmentä hanaa sekä ruokailumahdollisuus. Kahdesta maistetusta tämä tuntui toimittavan ns. perille saakka:

Oranssinen olut kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksussa rehti länsirannikon tuulenvire. Pihkaa, greippiä ja sopivaa karamellisuutta. Myös havuja löytyy.

Maku on pihkainen, karamellinen ja lopussa greippisen katkera, niinkuin vanhaan hyvään aikaan. Havuja, yleistä trooppisuutta sekä sävymaailmaa tahdittavaa tuoretta sitruunaisuutta. Napakan katkeron matkassa ehkä kevyttä yrttisyyttäkin. Oikein hyvä.

Pisteet: 38/50

---

Kosketus Osloon jäi melko ohkaiseksi, eikä sinne alkuperäisen aikataulun mukaan ollut tarkoitus jalkautua lainkaan. Olin kuitenkin ollut nohevana ja tehnyt Trondheimin kevyttä taustatyötä kaupungin tarjonnasta etukäteen. Paikkana Oslo vaikutti paljon ensimmäistä etappiamme hektisemmältä ja vaikka se kiehtova sinällään olikin, ehkä tuonne Nidelvan varrelle jäi lopulta kovempi uudelleenkäynnin fiilis. 

Alla kuitenkin muutamia silmäilemiäni nostoja Oslon tarjonnasta. Jos Trondheimin lista saattaa olla joiltain osin vajaa, sitä tämä Oslon vastaava aivan varmasti on:

Amundsen Bryggeri & Spiseri

Sijainti 

AmundsenBreweryn www 

Suomessakin nähdyn Amundsenin panimoravintola toimii niillä samoilla sijoilla, mistä koko tarina sai vuonna 2011 alkunsa. Päätuotanto on siirtynyt jo aikaa sitten isompiin tiloihin, mutta Kansallisteatterin kupeessa valmistetaan edelleen pieniä määriä lähinnä oman panimoravintolan tarpeisiin. Tarjolla on kuuleman mukaan 32 oluthanaa ja ”kohtalainen” pullovalikoima, joten tämä olisi ehkä ollut syytä itsekin kokea.

Amundsen Bryggeri & Spiseri Oopperatalolta katsottuna samalla suunnalla kuin Røør ja sen saa huoletta sekoittaa Amundsen Breweryyn… Samaa perhettä kun ovat.

Brewgata

Valikoima

Sijainti 

Annoin itselleni suositella Oslon rautatieaseman lähistöllä sijaitsevaa Brewgataa, vaikkei Craft Beer Rock Bar ehkä konseptina se kaikkien kiehtovin ole. Hanalistaa silmäillessä on kuitenkin myönnettävä, ettei se Røørin leveys ole aina pääasia, jos reiluun kymmeneen hanaan on ”naapurissa” tuutattua kova jenkki- ja eurokamaa. Jos sellaisesta siis tykkää. Sijainniltaan varsin hyvä myös ”junan- tai bussinodotteluoluen” nappaamiseen.

Oslon kaupunkikuva poikkeaa jonkin verran Trondheimista.

Crow Bar & Bryggeri

Valikoima

Sijainti 

Pari korttelia Brewgatalta pohjoiseen toimiva Crow on yksi Oslon keskustan useammista panimoravintoloista. Norjalainen olutravintolan vakio vaikuttaisi olevan 20 hanapaikkaa, sillä se toteutuu myös täällä. Kahteen kerrokseen jakautuvan ravintolan tarjontaa kuuluu oman tuotannon lisäksi myös vierashanoja ja ruokaakin on tarjolla.

Schouskjelleren Mikrobryggeri

Valikoima

Sijainti

Schouskjelleren on mielenkiintoinen toimija, johon suosittelen tutustumaan. Se toimii perinteikkään Schous Bryggeri vanhoissa kellareissa lähellä Akerselvan mutkittelevaa virtaa. Vanha Schous lopetti toimintansa vuonna 1981. Se oli tuolloin Norjan vanhin toiminnassa ollut panimo, jonka juuret ulottuvat aina 1800-luvun alkuun saakka.

Schousin panimorakennukset lienee valtaosiltaan suojeltuja, mutta panimoperinteiden jatkamista se ei onneksemme estä. Vuonna 2010 toimintansa aloittanut kellaripanimo Schouskjelleren Mikrobryggeri keskittyy teeman mukaisesti hieman perinteisempien tyylien valmistamiseen, mutta löytyy sen listoilta hieman diipadaapaakin.

Hopyard

Valikoima

Sijainti 

Hopyard on Oslon punatiilisellä ruokatorilla, Mathallenilla, toimiva craftpub, jolla on ehkä muita mainittuja kohteita hieman kapeampi valikoima. Paikka on kuitenkin vielä hyvin saavutettavissa ja siellä vieraillessa voi tutustua hallin laajaan ruokatarjontaan. 

Brygg Oslo

Valikoima

Sijainti

Tuomiokirkon naapurissa toimivan Bryggin hoksasin vasta reissun jälkeen saamani vihjeen kautta. Hanalista on 36:n kappaleen mitalla Røøria selvästi jäljessä, mutta varsin tasaveroiselta sen anti äkkiseltään vaikuttaisi. Hyvä tärppi olisi tämäkin ollut, kun olisi ajoissa hoksannut.

---

Mainittujen paikkojen lähimaastoista löytyy paljon muutakin koluttavaa. Kommenteissa minulle vinkattiin vielä Crown lähellä sijaitsevat Café Sara. Panimoitakin Oslossa riittää aika hyvin, ja en rehellisesti sanoen ole edes varma, montako niitä tarkalleen ottaen löytyy. Nopealla etsinnällä löysin jo edellämainittujen lisäksi vielä kourallisen tuosta keskustan nurkilta:  Ølsmia, Nedre Foss Bryggeri, Sagene Bryggeri, Grünerløkka Brygghus, Beer Flag,  Eik & Tid sekä Skandinavian vanhin pienpanimo*, Oslo Mikrobryggeri. Onhan siinä kiertämistä...

*Oslo Microbryggeri on tosin perustettu "vasta" 1989, joten Kääriäisen Pekalla saattaisi olla oslolaisten itse itselleen antamasta tittelistä eriävä mielipide...

 

Hanoja piisaa.

Røørissä oli arki-iltana aika seesteistä.

Vierailu Olarin Panimolla

Olarin Panimo

Espoon puolella tulee harvemmin käytyä, joten tilaisuuden näin salliessa oli hyvä syy kurkistaa myös Olarin Panimon puolelle. Myöhäinen saapuminen mahdollisti iltasella pikaisen, yhden oluen mittaisen istahduksen ennen taproomin sulkeutumista. Loskantäyteisesta arki-illasta huolimatta paikalla oli pari muutakin seuruetta turinoimassa.

Palasin rikospaikalle seuraavana päivänä ennen kotiinlähtöä ja pääsin samalla pienelle kierrokselle Olarin Hannan kanssa. Ilmassa leijaili päivän keiton maltainen tuoksu ja taustalta kuului hiljaista hyörinää, sillä panimolla oli juuri loppunut yksityistasting ja seuraava sessio kolkutteli jo ovella. Hyvää pöhinää, kuten nuorisokielen taitajat tapaavat sanoa.

Iltaolut nautittiin Vapaapudotuksen tahdissa.

Olaron oli iskussaan. Tästä lisää tölkkitestin jälkeen.

Hanahuone.

Hallin katonrajassa komeillutta Koneen siltanosturia ihastellessani sain kuulla, että panimon taival näissä tiloissa on tulossa päätökseen ja muuttokäskyn suhteen ollaan itseasiassa jo jatkoajalla. Näillä näkymin toimintaa voidaan jatkaa ainakin tulevaan kesään saakka, panimokorttelia koskevan täydennysrakennushankkeen aikataulun viivästyttyä. 

Olarin käyttämä VTT-rakennusten jälkikäteen rakennettu täydennysosa on käsittääkseni purkusuunnitelmien kohteena, vaikka joitain ympäröivien rakennusten julkisivuja asemakaavamääräykset näkyvät suojelevankin. Ajat eivät ole aluekehityshankkeille nyt kaikkein otollisimmat, joten takaraja voi tuostakin vielä siirtyä. Ongelma on kuitenkin sama, kuin monella muullakin espoolaispanimolla: uusi osoite olisi etsittävä lähiaikoina.

Panimon väriä näkyy joka puolella. Ei jää epäselväksi, kenen tiluksilla ollaan.

 

 

Iltahämyä.

Tankkinäkymää.

Mutta vielä siis ehtii bisselle Kivimieheen. Panimobaarissa soi iltakäynnillä nuoruusvuosilta tutut Vapaapudotuksen säkeet, kun taas päiväpuolella meno oli vaihtunut rehtiin jenkkiräppiin. Graffitintäyteinen sisustus näyttää omaan silmään hyvältä ja varsin kotoisalta. Rentoa ilmapiiriä leikkaava ”Rullalautailu kielletty” -kyltti nosti pienen hymyn huulilleni. Kieltotaulun sanoma voi maalaisjärkeiltynä  pitää hyvinkin paikkansa, onhan panimotiloissa skeittaaminen potentiaalinen työturvallisuusriski. Ehkä kyltin läsnäolossa on kuitenkin myös hienoista ironiaa matkassa. Kaiken kaikkiaan panimon sisäinen ilme on erittäin hyvin linjassa tuotteiden viestimän ulkoasun kanssa. Teema puree omaan makuuni erittäin hyvin...

No, kotimatkaan lähdin panimokaupan kautta, jossa oli hyvinkin laaja kattaus panimon tuotteita. Äkkivilkaisulla etenkin vahvemman pään juomat itselläni vielä Olarinia lukuunottamatta maistamattakin. Nyt asiaan tulee korjaus.

Kiitos Hannalle tilojen esittelystä ja kotiinviemisistä!

Panimon iltavalaistus

Värivalot tuomassa tunnelmaa jo hiljentyneen tuotantotilan puolelle.

Rosteri on kaunista.

Olarilaista.

Kirjaesittely: Oluiden Maailma - Jouni Koskinen

Oluiden Maailma - Jouni Koskinen

Olutmaailman pitkä odotus palkittiin marraskuussa, kun Jouni Koskisen Oluiden maailma -eepos näki päivänvalon. Kirjaprojektin ympärille nivoutunutta luomisen tuskaa tuli myötäelettyä kotisohvalla loikoillen opuksen etenemistä seuranneiden blogitekstien kautta. Jouni toimitti valmiista painoksesta näytekappaleen Olutkellarinkin hypisteltäväksi, mistä olin varsin otettu. Tämän kirjan olisi tosin hankkinut varmasti omakseni itseohjautuvastikin.

Koskinen on olutkansalle tuttu hahmo eritoten ansiokkaan Tuopillinen-olutblogin kirjoittamisen myötä ja muistetaan pre-kirja-ajoilta myös Olutpostin sivuilta. Jouni onkin eittämättä kotimaisen olut(blogi)skenen taitavin sanankäyttäjä laajaa taustatietojen hallintaa unohtamatta. Aiemmissa teksteissä pitkään näkynyt vahva perehtyneisyys, monipuolisesti eri näkökulmia keskusteluun tuova havainnointikyky sekä niin rivien välistä kuin sisältäkin tursuava huumorinkukkanen tekevät kirjoittajan ulosannista miellyttävää seurattavaa. Painettu sana on hallussa ja kieli kukkivaa.

Omistuskirjoituskin löytyy.

Blogin perusarvioiden sekaan on istutettu vuosien mittaan monenlaisia hahmoja ja onkin hauska huomata, että muutamia oluttyyppejä on tuotu mausteeksi myös olutkirjan sivuille. Kirjan sisältöä täydentää kommenteillaan kolme oluthahmoa: nippelitietoa jakava olutaktiivi, teknistä puolta valottava panimomestari sekä kirjailijaan itseensä henkilöityvä, suodattamattomampaa ja herskyvämpää sanansäilää käyttävä hahmo.

Puisevaa meno ei toki leipätekstinkään osalta ole. Kyllä sieltä Koskisen kynänjäljen ja ajatuksenjuoksun tunnistaa, mikä samalla rentouttaa lukemiskokemusta sisällöstä tinkimättä. Hörähdin sanankäänteille useammankin kerran kirjaa tavatessani. Pidän myös läpi kirjan kulkevasta tavasta jättää turha pönötys omaan arvoonsa. Aiheet esitellään perinpohjin ja perustellen aina vakiintunutta tapakulttuuria myöten, mutta kerrotaan myös suoraan, mikäli yleisesti vakiintuneen käytännön todellinen arvo pohjautuu enemmänkin opittuun tapaan, markkinavoimiin tai trendeihin, eikä niinkään tieteelliseen todellisuuteen. Kirjoittajan oma mielipidekirjokin pääsee matkalla hyvin esiin, mistä opuksen muutoin tietokirjamaisesta lähtökohdasta huolimatta pidän.

Kolmisataasivuisessa teoksessa käydään läpi otsikkotasolla tuttuja juttuja: historiaa, raaka-aineita, valmistusprosessia, oluttyylejä ynnä muuta. Selkeä ja hyvin jäsennelty kokonaisuus täydentyy havainnollistavin kuvin ja kaavioin (esim. tyylimakuympyrä). Itse sisältö tarjoaa uutta ja tarkentavaa tietoa harrastajallekin sekä on omiaan palauttelemaan jotain jo alitajuntaan piiloutuneita nippelitietoja mieleen. Kirjan tekstit on jaettu kolmeen harjaantuneisuusasteeseen, joista lukija voi poimia itseään parhaiten palvelevat kokonaisuudet tutkittavaksi. Itse tosin kahlasin opuksen kannesta kanteen.

Oluiden makuympyrä havainnollistaa tyyliiltä odotettavia ominaisuuksia.
Jounin lisäämät "alaluonnehdinnat" ovat paikon varsin viihdyttäviä.

Oluiden maailma on ansiokas ja hyvin koostettu kirja maistuvan mallasjuoman taustoista kiinnostuneelle sen suuremmin harrastuneisuuden asteeseen katsomatta. Luin kirjan pienissä palasissa käynnissä olevan rakennusprojektin jäljelle jättämät voimavarat huomioiden. Meneväluonteinen kirjoitusasu ja sopiviin palasiin pilkotut kokonaisuudet mahdollistavat tällaiset satunnaisselailut mainiosti, vaikka normaaliolosuhteissa sen voisi helposti ahmia kertaistumaltakin. Jälkikäytettävyyttä helpottaa kattavasti laadittu hakemisto, joka mahdollistaa rusinanpoiminnan tiedonjanon yllättäessä.

Kliseisesti ilmaistuna Oluiden maailman voisi tiivistää fraasiin: tämä kirja kannattaisi jokaisen oluesta kiinnostuneen omistaa.