Syyslomareissu Tallinnaan

Tallinnan tuttuja maisemia

Flamm on helppo ja varma valinta vuodesta toiseen.

Syyslomakohteena toimi pitkän tauon jälkeen Tallinna. Edellisestä käynnistä olikin kulunut jo yli seitsemän vuotta, minkä vuoksi paluu tuntui erityisen mieluisalta. Matkan tarkoituksena oli kuljeskella pitkin poikin, harrastaa kulttuuria ja syödä hyvin.

Suht myöhäinen saapumisaika kannusti aloittamaan ns. varmalla valinnalla eli illallinen nautittiin Rotermannin kujasella jo pidempään vaikuttaneessa Flammissa. Flammkuchenin kylkeen valikoitui joku Syrah, jonka nimeä tai tuottajaa en muista, mutta valinta oli joka tapauksessa erinomainen. Miljöö ja ruoka vaikuttivat pysyneen ennallaan, mutta hintataso jatkaa todistetusti nousuaan Tallinnassa – nyt liekkipiiraasta saa pulitella jo kuuttatoista euroa kappaleelta.

Pühaste vastaa Rotermannin kujikon nykyisestä crafttarjonnasta.

Taproomin sisukset ovat tutun sokkeloiset.

Kujan olutskenessä on tapahtunut menneinä vuosina isojakin muutoksia ja sen craft-anti nojaa tällä hetkellä Pühasten taproomin varaan. Siellä piipahdinkin kakkospäivänä naapurissa sijaitsevassa PoCo:ssa eli Popkunstimuuseumissa vierailun perään. 

Hanasta löytyi jossain palstalla vuolaasti kehuttu Oaas, joka osuinkin hyvin makuhermoon. Paikka oli päiväsaikaan varsin rauhallinen, mikä sopi omaan lomahetkeen mainiosti. Sokkeloisessa baarissa istuisi seurueena mielellään illan jos toisenkin, mutta terassille ei enää lokakuun lämmössä mieli tehnyt, vaikka sekin optio oli edelleen tarjolla.

Pühaste Oaas

8,0% New England Double IPA

Humalat: Citra LupoCORE, Strata ja Krush LupoCORE

Sameanlainen olut vaalealla vaahdolla.  Tuoksussa kypsää passionia, persikkaa ja muita saman kaliberin hedelmiä. Myös sitrusta ja limeä.  Maku on hieno ja runsas. Trooppisuus on kypsää, syvää ja pehmeää. Passion, aprikoosi ja persikka valtaavat alaa. Alla kehittyy myös greippisempi, katkeran lopetuksen juuri, jota ensiaaltoon lukeutuva sitruksisuus komppaa. Maljan alkupuolella esiintyy myös karkeita piirteitä, jotka tasoittuvat pienen odottelun jälkeen. Laatukamaa.  

Edelleen kehittyvä ja samalla luonnollisesti rouheuttaan hiljalleen menettävä Telliskivi kutsui piipahtamaan parinakin päivänä. Tallinnassa ei oikein osaa lähteä koluamaan bisneskeskustan itäsuuntaa saati etelää, vaikka nähtävää niissäkin taatusti piisaisi. Ehkä näistä voisi rakentaa seuraavan pikavisiitin suunnitelmaa.

No, takaisin Telliskiveen. Kulttuuria sivuttiin radanvarren pressuhalliin rakennetun Van Gogh -näyttelyn ja graffitien verran – ruokapuolta hyödynnettiin Balti Jaamin tarjonnan muodossa. Paikalla oli juuri käynnissä Purtsen taproomin purkutyöt ja työmaa-aitaa näkyi pystytetyn vähän joka puolelle. Toisaalta Fotografiskan ”aukio” alkaa vaikuttamaan jo valmiilta F-Hooneen kohdille saakka.

Van Gogh -näyttely oli varsin hieno sekoitus perinteistä taidetta ja uutta tulkintaa.

Purstsen taproom purkutöiden alla.

Telliskivi

Junimperium-tislaamolla on komeat puitteet isompaa tietä Pelgulinniin päin kuljettaessa.

Oluellista antia tuli näillä nurkilla koluttua pikaisen SIP-piipahduksen verran. Esillä oli paljon virolaistekijöiden antimia ja tavaraa eurooppalaisilta panimoilta – ehkä jotain jenkkejäkin, mutten enää näin jälkikäteen muista. Jossain määrin 2020 taitteen fiilikset paikasta tuli, mikä voi johtua edelliskäyntien muistojen sekoittumisesta valikoimanostoihin.

Omasta mielestäni kuvaavaa tilanteessa kuitenkin oli, että päätin napata Tuletornin TIPAn ja Pühasten vahakorkillisen kylkeen pullollisen Mikkellerin Beer Geek Breakfastia. Hyväähän se on, mutta kyllähän valinnassa on vähän takavuosien kaikua – tai sitten valinta oli puhdasta nostalgiaa… Mutta kyllähän SIP edelleen käymisen arvoiselta oluttuliaiskohteelta vaikutti.

SIPin valikoima vaikuttaa yhtä laajalta kuin aiemminkin. Täällä on helppo piipahtaa Telliskivessä asioidessa.

SIP

Läntisen Tallinnan panimotuttavuudet kiinnostivat etukäteen kovasti, mutta Paljassaaren graffitiseinää lähemmäksi Tuletornia saati Vaatia ei tällä kertaa päästy. Koplin perukoilla majaileva Tuletorn oli itseasiassa listallani, mutta ruokapaikaksi kaavailtu Puusepa Pitsa osoittautui täytekirjoltaan matkaseurueelle ehkä hieman haastavaksi – itseä olisi kyllä kiinnostellut. No, käytettiin suunnitelmien muutos hyödyksi ja käytiin vihdoin kokeilemassa Kaja Pizza Köökin antimet. Ei niitä pitsoja turhaan ole kehuttu, joskin omaan makuun aika tuhteja olivatkin.

Graffispotteja kierrellessä matkalle osui mielenkiintoinen Krulli Kvartaal, joka on nyt melkoisen myllerryksen vallassa. Uusien rakennusten lisäksi alueella näytetään säilytettävän myös vanhoja tiilirakenteisia halleja - tai ainakin niiden ulkokuoria. Aika näyttää, mitä kaikkea alueelle aikanaan nousee, mutta jotain Koplin ja Telliskiven tapaista keskittymää tässä varmaan puuhaillaan. Alueella ei tällä hetkellä kamalasti tarjottavaa ole, mutta ainakin pieni  NOËP Distillery siellä nykyisin toimii. Myös virolaisen rytmimusiikin sanansaattaja, LegendaarneRaadion toimii Krullissa, missä sillä on myös jonkinlaiset tilat räppikeikkojen järjestämiseen.  tilat, joissa järkätään mm. räppibileitä.

Pitkän yrittämisen jälkeen vihdoin Kajassa aterioiassa ja kyllähän jo pidempään kehuja kerännyt ravintola on pioneeristatuksensa ansainnut.

Krullista löytyy useitakin vanhojen teollisuusrakennusten runkoja, joita päivitetään modernimpaan käyttöön.

Erään halliraunion sisuksissa näkyy harrastetun driftaamista

Graffiteja Paljassaaren legalilla ja Telliskiven laidalla.

Etenkin Paljassaaressa nykyjään toimivan Vaatin uusi lokaatio jäi kyllä kiehtomaan. Aiheesta ja itseasiassa myös Tuletornista löytyy hyvää läpikäynti eli oluttaiteilija Teemu aka BönthööBönthöön ja Lotan Youtube-kanavan matkakertomuksesta. Tuolta kanavalta kannattaa ammentaa muitakin vinkkejä olutmatkailuun ja ihan yleiseen olemiseen eri kaupungeissa.

Pääsin kuitenkin panimollakin käväisemään, sillä illastimme Põhjalan hienolla taproomilla. Oven pieleen ruuvattu Michelin Guide -suositusvalikoiman merkintä jäi epähuomiossa kuvaamatta, mikä oli toki pieni juttu muuten upeita puitteita ja tarjontaa ihastellessa. Paikkahan on varsin tilava ja siitä huolimatta viihtyisä. Reiluista paristakymmenestä hanasta riitti valittavaa haasteeksi saakka, mutta päätin mennä uutuuden viehätyksen kelkassa ja valitsin briskettini kylkeen uuden virolaisilla männynneulasilla maustetun IPAn, Käbin. Lähtiessä tuli kolutta läpi alakerran panimokauppa, jossa olikin esillä melko mittava kattaus panimon tuotteita ja oheisrekvisiittaa. 

Komeat on Põhjalan puitteet ulkoakin käsin.

Taproomista on suorat näkymät rosterinkiiltoiseen panimotilaan.

Alakerran panimokauppa ja yläkerran briskettiannos.

Taproom on varsin tyylikäs paikka. Hanoja löytyy reilut parikymmentä erilaista.

Põhjala Käbi

6,0% India Pale Ale

Napakka IPA virolaisilla männynneulasilla maustettuna. Tuoksu havuinen ja kevyen karamellinen. Rapea, hyvin havuinen ja pihkainen IPA. Ei ylimääräistä hedelmillä leikittelyä, vaan aika suoraviivaista havupuiden tarjontaa alusta loppuun. Taustalla kevyttä karamellisuutta. 

Samoilla nurkilla sijaitseva Brewklyn meinasi jäädä sivuun tältä reissulta, mutta viimeisen päivän illallispaikaksi valikoitunut georgialaismesta Suzane sattui sijaitsemaan naapurikiinteistössä. Ravintolakokemus oli ihan mainitsemisen arvoinen, mutta parhaiten käynnistä jäi mieleen viinivalinta, Robertto Sarotton Barolo. Ruokapuolesta mainittavaksi nostan mainion lammassamsan ja harmillisesti loppumaan päässeen djapsandalin korvannut lammaspilahvi.

Illallinen tarjosi hyvän sauman piipahtaa olutkaupassa rapsuttelemassa omistajapariskunnan koiraa ja tutustumassa juomakaappien tarjontaan. Valikoima oli jäänyt skouttaamatta etukäteen, joten nappasin muutaman purkin puolisattumalta mukaan – en tietenkään huomannut samana päivänä hyllyyn tulleita Messoremin 7-vuotisoluita, mutta hyvää kamaa joka tapauksessa kotiuttelin.

Põhjalalta ei ole montaakaan kivenheittoa Brewklynin tölkkikaapeille.

Ja tavaraahan muuten riittää!

Brewklyn jäi olutvailkoimansa lisäksi mieleen äärimmäisen mukavasta palvelusta sekä asiallisesta taustamusiikistaan – ysäriräppiä kuuli reissulla yllättävänkin monessa paikassa, mikä miellyttää itseäni kovastikin.

Mitäs muuta? Virukeskuksen supermarketin juomaosasto oli kokenut muutoksia ja pakkautunut rajatumpaan ”takahuoneeseen”. Valikoima saattoi olla hieman keventynyt sitten viimenäkemän, mutta tämän päätelmän tein melko pintapuolisen silmäyksen perusteella. Kelpo tavaraa sieltäkin näkyi löytyvän, joten helppona keskustashoppailijan tärppinä sitä voisi edelleen suositella. Belgejä en muista muualla juurikaan nähneeni, joten tästä tärppi talteen.

Tallinkin veneissä oli esillä kymmenisen craftia ja muita nimikkeitä päälle. Andersonia varmaan eniten, mutta myös Põhjalan perustuotteita ja jykevämpiä imppejä.

Suzane Reston ruokia. Tilattiin pyötään useampaa sorttia jaettavaksi.

Pelgulinnan katuja.

Rotermannin Sangasta nopeaa välinäppästä ennen laivaan marssimista.

Pulled pork -purilainen Balti Jaamin Drybone Jointin tiskiltä maksoi 9€.

Pop & Comtemporary Art Museum tarjoilee vähän modernimpaa menoa.

Graffiteja voi bongailla Telliskivestä. Kaupungista löytyy myös paljon muita spotteja lajin ihmettelyyn.