- Tyyli: Tumma Lager
- Alk.%: 5,1
- Panimo: Klosterbrauerei Weißenohe, Weißenohe, Saksa
Tällä kertaa testissä tummaa lageria hieman Nürbergistä
koilliseen, Weißenohenin käytännössä panimon kokoisesta kylästä lähtöisin
olevan Bonifatius Dunkelin muodossa. Klosterbrauerei Weißenohe on itselleni
aiemmin tyystin tuntematon panimo, mutta päätin tarttua sen antimiin puhtaasti
syvää uteliaisuuttani. Panimo toimii nykytiedon mukaan jo vuonna 1050
perustetun benediktiiniläisluostarin miljöössä, joka on vuosisatojen aikana
kokenut monia mullistuksia. Nykyinen luostarirakennus on Wolfgang Dietzenhoferin
käsialaa ja peräisin 1600-luvun lopulta.
 |
| Luostarin maisemaa (kuva: www.sudeten-bayreuth.de) |
Luostari on perustettu keskiajan tunnetuimpiin kuuluvan
lähetystyöntekijän, Pyhän Bonifatiuksen kunniaksi. Hauskana yksityiskohtana
kerrottakoon, että mies oli syntyjään brittiläinen ja ristimänimeltään Winfried.
Luostariympäristössä kasvanut Winfried omaksui ajattelun, jonka johdosta mies
lähti ulkomaille lähetystyöhön. En tiedä oliko syynä nimeen liittyvät epäluulot
vai mitkä, mutta Friisinmaan retki ei sujunut odotusten mukaan ja näin hän
päätti kääntyä Paavin puoleen – tukea heltisi ja samalla nimi muuntui kasteen
myötä Bonifatiukseksi. Sittemmin lähetystyö jatkui Thüringenissä, Friisinmaalla
ja Hessenissä. Hänet nimitettiin piispaksi ja myöhemmin Mainzin arkkipiispaksi.
Nykyisin Pyhä Bonifatius on Saksan ja Hollannin suojeluspyhimys…
Luostarin maalllistuminen tapahtui 1800-luvulle tultaessa jonka
seurauksena rakennukset myytiin yksityiseen omistukseen. Ilmeisesti kirkkorakennus
jatkoi hengellisen toiminnan pyhättönä ainakin 1900-luvun alkuun saakka, mutta
muutoin rakennuskanta koki runsaasti omistajan vaihdoksia ja jopa suoranaista
turmellusta – osa ympäristön rakennelmista onkin käsittääkseni tuhottu ajan
mittaan tyystin. Vuonna 1827 nykyisen panimon rakennukset päätyivät Friedrich
Krausin huomaan, jonka jälkeen jo luostarin alkuajoilta saakka läsnä ollut
oluenvalmistusperinne aloitti uuden elämän perheyrityksen muodossa. Tänä
päivänä panimon toiminnasta vastaa Urban Winkler vaimoineen – Urban edustaa
Krausin perillisiä viidennessä sukupolvessa...
Nykyisin luostarimaisemaa koristaa viihtyisäksi kehuttu
biergarten ja oluen lisäksi matkaajia hemmotellaan oman keittiön antimilla ja
pahimpaan uupumukseen on tarjolla myös majoituspalveluita. Panimo toimii myös lähtöpisteenä Fünf-Seidla-Steigille eli viisi itsenäistä panimoa käsittävällä vaellukselle
maanmuodoiltaan kohtalaisen eläväisessä maastossa. Mikäli oluen perässä
reippailu ei innosta, voi paikan päälle jäädä ihastelemaan luostarimiljöön
tarjoamia taidenäyttelyitä tai keskiaikaismarkkinoita. Näin joulun aikaan
panimo mainostaa myös luostarialueen joulumarkkinoita, jonka menossa se on itse
luonnollisesti mukana.
Panimon kotisivuilla on myös esitelty sen tuotteita, joiden
joukosta löytyy mm. luomua ja perinteisiä reseptejä, mutta myös
räväkkäetikettinen hamppuolut. Nyt maistelussa olevasta Bonifatius Dunkelista
ei hirveämmin informaatiota irtoa, mutta mitäpä perusvarmasta dunkkelista liikoja
höpisemään, antaa maun puhua puolestaan. Se on niputettu kategoriaan Fränkische
Klassiker eli maakunnan makuja lienee tarjolla – melko perisaksalaista linjaa
tuosta korista löytyy muutoinkin mm. märzenin ja doppelbockin muodossa.
 |
| Weissenoher Bonifatius Dunkel |
Kirkas, kauniin kuparinen, hieman pähkinäisen ruskea ja
keskirunsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on makean leipäinen, keskitumma ja
suhteellisen hento. Hieman yrttistä särmää, varsin miellyttävä, mutta tuskin
kummemmin mieleen jäävä. Perusvarmaa dunkkelia siis…
Maultaan hieman epävarmempi, ehkä hieman kulmikas omaan
makuun. Makeahkoa leipäisyyttä on edelleen hyvin esillä ja tutun keskitummana
mallaspuoli meille esiintyy. Mukana on myös hienoista pähkinän kuivuutta.
Yrttinen, ehkä hivenen kukkainenkin purevuus on tähän tyyliin ehkä hieman liian
voimaisaa ja etenkin jälkimaku kääntyy liiaksi katkeraan suuntaan. Joku voisi
toki sanoa, että kerrankin on potkua, mutta omaan suuhun olut jättää turhan
kitkerän kaiun. Makuasioita, mallaspuoli vaikuttaa kuitenkin varsin hyvänlaatuiselta,
purevuus ei tällä kertaa vain oikein iske.
Tuomio: Hieman purevampi, keskitumma dunkkeli Saksalaiseen,
perusvarmaan tyyliin. Itseäni yrttikedon purevuus hieman nakertaa, maltaan
pehmeys jää hieman tossun alle. Hyvä olut tämä kuitenkin on…
Pisteet: 32/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti