Schießl Zoigl

Schießl Zoigl

• Tyyli: Zwickel
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Brauerei Schiessl, Amberg, Saksa
• Pantu: Brauerei Winkler Amberg, Amberg, Saksa

Schießl Zoigl eli kansanomaisemmin shkiislsoislöl. Nimensä puolesta oivallinen valinta ravintoloiden sisäänheittotuotteeksi, sillä sen jos minkä lausuminen paljastaa asiakkaan ns. sen hetkisen kunnon.

Brauerei Schießl on jo aiemmin sammahtanut panimo, jonka reseptit kuitenkin elävät naapuripanimo Winklerin tykönä valmistettujen tuotteiden muodossa. Panimotoiminnan ulkoistamisesta huolimatta ravintola Wirtshaus Schießl on edelleen voimissaan ja tarjoaa Ambergin kävijöille oluiden ohella perussaksalaista bierhaus-ruokaakin.

Zoigl eli Zwickel on maistuvaa, Oberpfalzin alueen omaa kellerbieriä eli suodattamatonta germaanilageria ja Winklerin valmistama Schießlin versio on hyvinkin toimiva lajiedustaja. Zwickel ei käsittääkseni ole kovinkaan hyvin säilyvää sorttia, mutta ei tuo lähestyvä BBE-päiväys joulun alla maistellessa mitenkään erityisesti suuhun pistänyt. Ero hanatuoreeseen vastaavaan on varmastikin huima, mutta edelleen hyvässä iskussa ja maistuvassa kunnossa oma pullonikin vielä oli.

Schießl Zoigl

Punertava, rusehtavan oranssi olut keskirunsaalla, tiiviillä vaahdolla varustettuna. Tuoksu on leivosmaisen, hunajaisen, kuivakakkuisen ja toffeisen maltainen, syvä, runsas ja hyvin miellyttävä. Tunnelmaa leimaa hivenen paahtunut leipäisyys sekä raikastava, ruohikkoinen yrttisyys.

Maku karsii suurimpia rönsyjä pois selkeyttäen pakettia sopivasti. Edelleen syvähköä kokonaisuutta kannattelee tuo hivenen paahtunut leipäisyys. Vienoa toffeeta, kevyempää hunajaa ja kohtalaisen runsasta kuivakakkuisuutta sekä leivosmaisuutta. Silti rungosta tuntuu paljastuvan paikoin ohuita kohtia... No ei pahasti, sillä lämpö peittää niitä tehokkaasti alleen. Aika vakuuttavaa menoa, jota ruohoisen yrttinen puraisu tukee. Loppu osoittautuu hienoisen mausteen myötä kutkuttavan maalaismaiseksi olkisen kuivuuden täydentäessä palettia.

Hyvähän tämä on ja oikeastaan juuri sellainen mallaspainotteinen nautintojuoma, jota voisi napata toisellekin jalalle ja tuntea täyttymyksen.

Tuomio: Maltaan juhlaa ja rustiikkista lagermaisemaa.

Pisteet: 35/50

Wylam The Man Behind The Door

Wylam The Man Behind The Door

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Wylam, Newcastle upon Tyne, Englanti

Nyykaasl’ainen Wylam on itselleni uusi tuttavuus. Nätillä paikalla vehreän Exhibition Parkin vesielementin edessä sijaitseva panimo kuuluu saarivaltion trendikkäisiin craftääjiin, eikä siis liene yllätys, että käsiini sattui modernin sameaa NEIPAa…

Panimo toimii historian havinaa henkivässä, vuoden 1929 North East Coast Exhibitioniin valmistuneessa the Palace of Art –rakennuksessa. 1930-luvun suuren laman alussa alueen taloutta tukemaan puuhattu tapahtuma keräsi kaikkiaan reilut 4 miljoonaa kävijää, mutta ajan myötä suurtapahtuman muistoa kantanut rakennuskanta rapistui lähes olemattomiin. Vain panimon isolla rahalla restauroima taidepalatsi on enää jäljellä, kauniin lammikon ja puistomaiseman tarjotessa melko uniikit puitteet oluen valmistukselle sekä maistelulle.

Pienimuotoisen paikallismaailmannäyttelyn jälkeen rakennus on toiminut mm. tiedemuseona ja sota-ajoneuvonäyttelyn sijoituspaikkana, kunnes lopulta suljettiin huonon kunnon vuoksi vuonna 2006. Viisi vuotta myöhemmin se kaupattiin vaunumuseokäyttöön, mutta hankkeen kaaduttua rakennus päätyi Wylamin väen haltuun. Rakennevaurioista kärsineen rakennuksen kunnostamiseen käytettiin 1,8 miljoonaa puntaa ja panimotoiminta pääsi käyntiin toissavuoden aikana.

Wylamin perustaneet John Boyle ja Robin Leighton kuitenkin aloittivat touhunsa jo milleniumin alussa. Tuolloin oluet valmistuivat pienessä puutarhavajassa Wylamin kylässä hitusen matkaan Tynen vartta myöten sisämaahan päin. Vettä on joessa virrannut noiden aikojen jälkeen jo runsain mitoin, mutta nykytrendit vaikuttavat olevan edelleen hienosti hallinnassa.

The Man Behind The Door on samea, erittäin maistuva New England –tyylin IPA. Se on humaloitu Simcoella, Ekuanotilla ja Loralilla, joista kaksi viimeistä tulevat niminä vastaan nyt ensikertaa. Ilmeisen hyvin sitrustäyteiseen käyttötarkoitukseen sopivia jenkkituotoksia kumpikin. Raaka-ainelistassa mainitaan muuten maltaiden, vehnän ja kauran lisäksi myös gluteeni, mikä hieman ihmetytti. Se kun tuskin erikseen lisättynä raaka-aineena keitokseen kuuluu, mutta onhan sen läsnäolo tietty hyvä olla näkyvissä.

DDH IPA... But the man who comes back through the door in the wall will never be quite the same as the man who went out of it... Three great appetites for the soul... Simcoe, Ekuanot and Loral alongside the urge to self transcendence through a newly harvested fresh form India Pale Ale.

Wylam The Man Behind The Door

Samea, vaaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Aromaattisessa ja vaalean trooppisessa tuoksussa leijailee sitruksisia, appelsiinimaisia ja curacaomaisia aromeita, mutta myös aprikoosin ja ananaksen kaltaista mehukkuutta. Taustalla ehkä vähän yrttiä ja ruohoa sekä runsaampaa männikköä.

Ananas, aprikoosi ja appelsiini, sitruuna, greippi ja ruoho, greippi ja mänty... Siinä maun pääkohdat koetussa järjestyksessä. Vaalea, mehukkaan aromikkaasta hedelmäpommista melko rapeaksi ja pitkän jälkimaun omaavaksi kehittyvä, samea humalaherkuttelu on hyvin ajanhermolla ja toimii moitteettomasti. Jälkimaussa esiintyvä mänty neulasineen tuo hedelmäkirjoon sopivaa ryhdikkyyttä ja tuoreen terävää otettaan ja tuota virettä löytyy hiljalleen myös muualta mausta. On hyvä.

Tuomio: Monipuolisen hedelmäinen ja samean koulukunnan edustaja. Laatukamaa.

Pisteet: 40/50

Brekeriet Brillant & Uncle Brett IPA

Otetaanpas tähän väliin muistelot parista Brekerietin brettaherkusta. Kiinnostava ruotsalaispanimohan kuuluu nykyisin hienoa työtä kotimaisen juomakulttuurin eduksi tekevän Pien-olutpuodin maahantuonnin piiriin ja on myös kohtalaisen helposti löydettävissä myös muutamien verkkokauppojen valikoimista.

Brillant kuuluu panimon Wild Punch –sarjaan eli villihiivoilla leikittelevien oluiden kastiin. Se edustaa tyylinä Saisoneita, joskin saccharomyces- ja brettanomyces –hiivakannoilla ryyditettynä. Yleisestihän nämä on Skånessä handlattu hyvin, mutta nyt jäi vähän laiha ja kylmä olo.

Uncle Brett oli sen sijaan olut paikallaan. Kokeellisten kertaerien Special-saagaa täydentävä, rehellisesti sanottuna jo ”jokin aika sitten nautittu” olut soisi paikan vakiommastakin tuotannosta. Sen verran tämä brettalla terästetty IPA nimittäin puhutteli. Luomuraaka-aineista rakennetun oluen humalina toimivat Citra, Centennial, Columbus, Mandarina Bavaria ja Eldorado, joten siinäkin suhteessa riitti paljon ihastelun aiheita…

Brekeriet Brillant

Saison / 5,5% / Brekeriet, Landskrona, Ruotsi

Tasaisen samea, mangosmoothien näköinen olut hyvin runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Vaalea, kevyen hapan tuoksu toimii hyvin. Sitrusmaista kirpeyttä, vaaleaa, vehnää tunnustavaa maltaisuutta, pippurimausteisuutta, kevyttä hedelmäesterisyyttä sekä keskirunsasta tallimaisuutta, brettafunkkia, jota olisi ehkä odottanut löytyvän enemmänkin. Tämäkin riittää ja pysyypähän tunnelma raikkaana ja pirteänä.

Maultaan funkimpi, mutta samalla yksioikoisempi, kepeämpi ja ehkä vähän ohutkin syvyysvaikutelman jäädessä melko kevyeksi. Sitrusmainen kirpeyttä ja brettan tallimaisuus dominoivat ja ovat yhdessä melko voimakaskin pari, mutta esimerkiksi mallaspuoli jää kovin ohkaiseksi jättäen ison aukon kärkiparin taakse. Hedelmää löytyy sävyksi, mausteisuutta, noh, mausteeksi. Pettymys, vaikka kepeänä ja kirpeänä brettasourina hyvä janojuoma onkin. Brekeriet pystyy parempaankin, helposti.

Tuomio: Ohut ja turhan yksioikoinen brettasaison. Ei lajin saati panimon parhaimmistoa.

Pisteet: 29/50

Brekeriet Uncle Brett IPA

India Pale Ale / 6,5% / Brekeriet, Landskrona, Ruotsi

Kaunis, samea ja aprikoosinen olut viettelee jo ensikaadolla. Tuoksua leimaa vahvan brettainen suudelma. Nahkea tallimaisuus leijailee kuivakukkaisen, pirteän hedelmäisen ja sitruksisen kedon yllä ja kieltämättä sellainen orvalmainenkin ajatus pilkahtaa mieleen...

Maussa bretta saa hieman kevyemmän roolin, mutta on mukavasti esillä runsaan hedelmäisen alun jälkeen. Loppu taas on sitruksisen purennan ja pippurisen potkivan ryminän heiniä, hedelmäkorin taas täydentyessä pitkän jälkimaun edetessä. Ei enää Orvallin hekumaa kuitenkaan, vaikka mielikuvassa sinnitelläänkin melko pitkään kiinni. Brettainen, vaalean hedelmäinen, kuivakukkaisen parfyyminäinen ja sitruksinen IPA on joka tapauksessa IPA paikallaan valloittaen kellaristin sydämen.

Tuomio: Humalan hekumaa, brettan taikuutta. Siinäpä tämän IPAn kaunis idea ja toteutus lyhyesti.

Pisteet: 38/50