Yeastie Boi Kölssi

 

Yeastie Boi Kölssi

• Tyyli: Kölsch
• Alk.%: 4,5
• Panimo: UG Brewery, Lohja, Suomi

Bageleistaan tunnettu Yeastie Boi tuli testattua edellisellä päähesuloinnilla, joskin hetken aikaa sen toimipistettä Annankadulla piti etsiäkin. Oikea porttikongi kuitenkin löytyi ja reitti sisäpihan kätköissä toimivaan ravintolaan aukeni.

Tilasin bagelia nälkääni ja paikan nimikkokölschiä janooni. Nautintopaikka löytyi pieneltä etuterassilta, jossa tunnelma lähenteli Kööpenhaminan kokemuksia. Viihdyin siis oikein mukavasti. Bagel oli odotetun ruokaisa, suosituksia voin tästä ilman muuta jakaa. UG Breweryllä tehty Kölssi toimi ruokajuomana erinomaisesti ja menisi kesällä kepeänä puistoeväänä oikein mukavasti. Helppoa ja hyvänmakuista kumottavaa.

Sisätiloissa soi käyntini aikaan Rootsin What They Do, joten tästä vielä erityismaininta.

Yeastie Boi Kölssi

Utuinen, vaaleankeltainen olut. Tuoksu on raikas, hyvin vaalea maltainen, kevyen ruohoinen. Ehkä aavistus hedelmää myös.

Maku on hyvä ja helppo. Kesäjuomaa eli kevyttä ja raikasta. Makua sopivasti, hyvin vaalean maltaan kaverina ruohoa ja kevyttä hedelmää. Katkeruutta sen verran, mitä runko kantaa eli maltillisesti. Oikein hyvä esimerkki siitä, ettei nuppeja tarvitse aina virittää kaakkoon saadakseen hyvää. 

Pisteet: 35/50

Hiisi x Eläkeläiset Humppa Könssittävä Talssi

Hiisi x Eläkeläiset Humppa

• Tyyli: Kölsch
• Alk.%: 5,0
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
• Yhteistyössä: Eläkeläiset
  

Hiisiltä kuuluu olevan tulossa liuta mielenkiintoisia uutuustuotteita tähän syksyn ratoksi ja näistä ensimmäinen ainakin osuu hyvin makuhermoon. Alkukuusta päivänvalon nähnyt Eläkeläiset-yhtyeen kanssa juonittu Humppa ehti jo viranomaistenkin syyniin, minkä johdosta alaviite tanssittava Kölssi muuttui muotoon könssittävä talssi.

Syynä muutosvaateeseen oli alkuperäsuojaa nauttivaan kölniläistyyliin viittaava suomenkielinen vastine eli kölssi, jota ei enää suvaita meillä käytettävän. Muutamia vuosia sittenhän se vielä toimi kuranttina kiertoilmaisuna, mutta tulkinta on tässä välillä näemmä muuttunut. Ensierä menee vielä kuvanmukaisin etikettitekstein, mutta uudessa painoksessa säädösmukaisuus on jo huomioitu.

Turuilla liikkuukin huhuja, että Valvira olisi aloittamassa nimisuojattujen oluttyylien tehovalvonnan eli markkinoilta kitketään alkuperäsuojaa nauttivien tuotteiden viittaukset ja kiertoilmaukset. Nokian Panimo Keisari Münchenerhän vaihtoi taannoin nimensä uuteen muotoon (Keisari Amber) tästä samaisesta syystä. 

Nimisuojan valvonta on minusta hyvä juttu, enkä usko että tähän puuttumista on Hiisilläkään jääty isommin harmittelemaan. Könssittävä talssi oikeastaan sopii letkautuksena panimon huruun todella hyvin. Eniten tuo kiertoilmaisujen evääminen taitaa meihin kuluttajiin vaikuttaa, kun tyyleistä ei voida puhua niiden omilla nimillään. Hankaloittaa hieman viestimistä tarjolla olevan oluen tarkasta luonteesta... Tämä synnyttänee ajanmittaan uusia nimi-innovaatioita ja  talssihan olisi itseasiassa mainio nimitys suomalaisille kölsseille yleisestikin.

Hiisi x Eläkeläiset Humppa

Ja hurusta muuten puheenollen… Oluen mästermaindina on toiminut Hiisin oma hunajamestari Hermanni. Humppa on Hermannin Hiisi-taipaleen ensimmäinen itse ideoima olut, jossa miekkosen kädenjälki näkyy aina yhteistyökuvioiden virittelystä etikettiteksteihin saakka. Mukaan saatu orkesteri on tullut Hermannille vuosien mittaan tutuksi ja yhteisen olutidean ensitahdit lyötiin tulille edellisellä Lutakon keikalle viime vuoden joulukuussa (17.12.2021). Aihiota on hierottu tämän jälkeen yhteisen pöydän ääressä Kauppias Jokisen aka Tomi Riionheimon kanssa.

Nyt pitkäjänteisesti puuhattu yhteisolut on saatu kansan ihmeteltäväksi. Julkistaminen tapahtui Joensuun 60’s Palaverissa syyskuun ensimmäisenä päivänä. Oluena humppakölssi on miellyttävän puhdaspiirteinen ja raikas, todella hyvänmakuinen tanssijuoma. Vahvuutta sille kertyy viitisen pinnaa, eli yksi vitamiiniaste jokaista bändijäsentä kohden.

Päivätansseis pokkaa pokkaa
silmää iskee, seuras hurmaa
mukaan tempoo, hellä ja raju
kantapäähän rytmitaju.

Hiisi x Eläkeläiset Humppa

Vaaleankeltainen, kevyen utuinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa on hyvin raikas tunnelma. Vaalea, kevytmaltainen tuoksu nojaa ruohoyrttiseen, hieman sitrusvivahteiseen humalaromiin.

Maku on mainio. Raikasta ja suoraviivaista menoa. Vaalea, kuivapiirteinen ja rungoltaan osuvan kevyt olut tarjoilee yrttisen vehreää, ruohoavaa humalaa, jossa on myös mannersitruksista menoa matkassa. Kölsch on kyllä oluttyylinä todella kaunis ja HIISI tuntuu taitavan tämänkin lajin mitä mainioimmalla tapaa.

Pisteet: 36/50

Früh Kölsch

Früh Kölsch

• Tyyli: Kölsch
• Alk.%: 4,8
• Panimo: Cölner Hofbräu P. Josef Früh, Köln, Saksa
  

”Oispa kölssiä!” on lause, jota olen tavannut päissäni aina aurinkoisen hetken somistaessa talvipäiviämme. Kölnin oma ”pale alehan” on nimittäin mitä oivallisin terassioluttyyli, joka jää usein itseltänikin unholaan. Simppeli, raikas ja maistuva olut kuitenkin ihastuttaa aina, kun sitä tauon jälkeen lasiinsa sattuu kaadattamaan.

Früh Kölsch lienee tunnetuin alkuperäsuojaa nauttivan kölniläistyylin edustaja ja selvästi eniten itsenikin nauttima lajivalio, jos vain ”aidot” kölschit lasketaan. Laitilan mainio Kölssi oli yhteen aikaan varsin kovassa käytössä ja sillekin toivoisi paluuta tuleville kesämarkkinoille oikein hyvillä mielin.

Oluttyylin perinne-edustajia on kai ihan hyvin tarjolla Suomenkin markkinoilla, mutta niiden läsnäolo jää harmillisen vähälle huomiolle alati laajenevien uutuusvirtojen varsilla. Meneepä se usein ikävästi ohi henkilökohtaisen tutkanikin, mutta ehkä siihen tämän myötä tulossa taas muutosta. Peter Josef Frühin muovaama, pitkän historian omaava klassikko-olut onkin jäänyt käsittelemättä blogin puolella, joten hyvähän se on näin orastavan kevään korvalla nostaa päivänvaloon ja kenties sitä kautta myös lukijoidenkin terassikauden avajaisiin.

Perheomisteinen panimoyritys juhlisti vuonna 2015 111-vuotista taivaltaan, mikä onkin hauskaa vaihtelua ainaisille pyöreillä luvuilla ilakoinnille. Panimon rakennukset saivat oman osansa Kölniäkin runnelleesta toisen maailmansodan pommituksesta, mutta sen onnistui päästä jaloilleen tuotantolaitoksen säästyttyä suurimmalta tuholta. Kasarille tultaessa toiminta rullasi jo siinä määrin mallikkaasti, että uusi suurempi ja luonnollisesti modernimpikin panimolaitos rakennutettiin kaupungin laitamille.

Pintahiivalla käyvä oluttyyli on todetusti hieno kesäjuoma, josta löytyy lagermaista raikkautta ja käymistavan mukaan tuomaa hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin merkittävästi nykyajan jenkkihumaloituja pale ale -tyylittelyjä hillitympää. Rapeuttakin löytyy, mutta selvästi pilsiä harkitummin.

Kölsch-nimeä saa käyttää vain 50km sisällä Kölnistä valmistetusta, tarkoin määriteltyä reseptiä noudattavista lajiedustajista. Muualla valmistettuja kölschejä markkinoidaan German Pale Alena, kölssinä sekä muina kölsch-sananmuunnelmina, kuten koelsch jne.

Früh Kölsch

Oljenkeltainen olut kauniilla vaahdolla. Tuoksussa vaaleaa, kepeää maltaisuutta ja mukavaa yrttiruohoisuutta. Kevyttä mannersitrusta, hentoa hedelmää ja viljaisuutta.

Suussa oivallisen raikas ja kepeä, silti riittoisan makuisa. Viljava, vaalea maltaisuus on kepeää, yrttinen humalointi kohtalaisen mukavasti esillä etenkin lopussa pienellä, mukavan pirteällä sitrussärmällä ja hennolla hedelmäisyydellä kyyditettynä. Kaunista menoa.

Pisteet: 37/50

Sonnisaari Surunpilaaja

Sonnisaari Surunpilaaja

• Tyyli: Savuolut / Kölsch
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Sonnisaari, Oulu, Suomi

Pakko myöntää heti kättelyssä, ettei Sonnisaaren savuinen kölsch olisi lähtenyt mukaani, mikäli sen nimi olisi ollut jotain muuta kuin Surunpilaaja. Ajatus savukölssistä ei itsessään kamalan houkuttelevalta nimittäin kuulostanut, mutta otin sen kuitenkin mukaani pelkän nimen vuoksi. Epäoluellisiin asioihin tulee aina aika ajoin tartuttua ja hämmästyttävän usein lopputulema on hyvinkin mieluinen – jopa yllättävänkin herkullinen.

Vaikka Sonnisaaren tekemisten kova taso tiedossa olikin, tältä oluelta en uskaltanut odottaa oikeastaan yhtään mitään. Mitä savukölsch voisi edes olla? Ainakin se lienee vaaleaa? No eipä ollut, vaan sysitummaa, kuten kaataessa hämmästelin. Oluen tuoksu taas yllätti hyvin voimakkaalla olemuksellaan, suoranaisella pyökkisavun ja tervan pehmeällä pölläyksellä. Kun makukin jatkoi syvän savuisissa, maltaisissa ja edelleen tervatulle jälkimaun portille johdattelevissa tunnelmissa, oli jo pakko kaivaa internet avuksi peliä selventämään:

”Meillä Sonnisaarella fanitetaan isosti kölschejä. Muutama ollaan pantukin, mutta vielä useampi juotu. Tyyli-ikonit ovat yleensä asemansa ansainneet, mutta välillä on hauskaa venytellä rajoja oikein huolella.

Surunpilaajassa puettiin kölsch aivan uuteen kuosiin. Muotia ovat nyt kokomusta olemus ja beiget vaahtokukkaset. Piristävää särmää tuoksupuolelle tuovat turve- ja pyökkisavulla aateloidut maltaat sekä ikityylikäs East Kent Goldings -humala. Olut on mukavan tasapainoinen, keveän raikas, hennosti tervaisen savuinen tumma ale, jota juo mielellään vaikka isommankin annoksen. Kyllä pilaa kaikki mahdolliset marraskuiset surut tämä juoma! Sopii erittäin hyvin myös ruokapöytään alkutalven juurevia makuja komppaamaan.”

Nyt ymmärrän paremmin. Tosin, vaikka olisin oluen tarinan tarkemmin tuntenutkin, olisin silti vaatinut nimenmuotoista kannustinta siihen tarttumiseen. Näin maistokokemuksen jälkeen tiedän kuitenkin tarvitsemani lisää. Vaikka sonnisaarelaisten luonnehdinnasta löytyykin viittauksia kepeästä raikkaudesta, on sen makumaailma vahvuuteen nähden minusta pikemminkin yllättävän runsas ja monisyinen, vaikka isomman annoskoon nauttimispotentiaalin kyllä allekirjoitan. Todella toimiva kokonaisuus savuisten makujen ylistäjille.

Olut on ostettu HIISI Taproom & Bottelshopin ulosmyyntikaapista.

Sonnisaari Surunpilaaja

Tosi tumma, mustaa lähestyvä olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on miellyttävä. Pehmeän, mutta runsaahkon savuinen, kevyen tervainen ja mielenkiintoinen. Ehkä vähän hedelmääkin alla.

Maku on mainio. Tosi runsas, miellyttävän pyökkisavuinen, jälkimaussa upean tervainen. Kivan pyöreähköä maltaisuutta, jostain kaivan kepeää hedelmääkin. Se tosin jää pieneksi nyanssiksi. Ai että, onpas mainiota menoa. 

Pisteet: 38/50