sunnuntai 27. tammikuuta 2013

St. Sylvestre 3 Monts

  • Tyyli: Bière de Garde
  • Alk.%: 8.5
  • Panimo: St. Sylvestre, St. Sylvestre-Cappel, Ranska
Olut numero 554 on ranskalainen ja tyyliltään Bière de Garde - ensimmäinen lajiaan minulle, kaiken kaikkiaan toinen ranskalainen. Ollaan siis suhteellisen tuntemattomilla vesillä. Tein tässä nyt hienoisen etikettivirheen, kun avasin pullon nautittavaksi näin alkuvuodesta. Bière de Garde on pohjois-ranskalainen oluttyyli, jonka nimi jo itsessään viittaa kellarointiin. Perinteisesti näitä oluita on pantu Ranskan maaseudulla kevätaikaan ja oluet on sitten laitettu viileään kellariin säilytykseen kesäkuumien nautiskeluhetkiä odottamaan. Oluttyylille on ominaista alhainen humalointi ja maanläheinen kellarin tuntu, toisin sanoen rehti maalaismeininki.

Kuinka tämän saa auki?!
Kun puhutaan oluesta, ei ensimmäisenä tule Ranska mieleen. Ranska tunnetaankin viineistä ja konjakista, mutta myös olutkulttuuri on nosteessa patonkien maassa. Niinkin kovassa, että vast’ikään Ranskan parlamentti päätti nostaa olutveroa 160%. Korotus on suuri, mutta korotuksen jälkeen ranskalaisen oluen verotus nousee hieman EU:n keskitason yläpuolelle. Sinäänsä hassua, ettei esimerkiksi viinin verotukseen puututtu samassa yhteydessä. Strasbourgin ympäristö, Alsacen departmentti on Ranskan johtava olutalue. Saksan läheisyydellä (ja historian saatossa useita kertoja vaihtuneella hallinnalla) voipi olla jotain tekemistä asian kanssa. Tämä yksilö on tosin hieman pohjoisemmasta, läheltä Belgian rajaa.


St. Sylvestre 3 Monts

Kirkas, oljenkeltainen olut ronskilla ja kuohkella vaahdolla, joka tiivistyy suhteellisen pienessä ajassa muutamaan milliin. Kevyenpuoleisessa tuoksussa vaaleaa viljaisuutta, ruohoista humalointia, raakaa, hedelmäistä vivahdetta sekä lievää alkoholisuutta. Hieman pils-tyyppinen yleisvaikutelma on raikas, kevyt ja jollain tapaa kova. Suoraan pullon suusta tuoksuteltuna tuoksu oli huomattavasti hedelmäisempi, syvä ja herkullinen. Maussa vaalea viljaisuus ja melko tujakkakin alkoholin puraisu lyövät makunystyröille. Ruohoinen humalointi edesauttaa melko raa’ankin mielikuvan syntyä maistellessa. Pikkuhiljaa mausta alkaa löytymään myös kuplivaa hedelmäisyyttä, joka minulle tuo mieleen vihreän omenan. Samanlaista happamuuttakin on suutuntumassa. Alkoholi ei oikeastaan missään vaiheessa peity, vaan on läsnä läpi matkan, ei tosin liiallisen tujakkana, mutta vähintäänkin lämmittävänä elementtinä. Kaikenkaikkiaan melko vaalea ja minimalistinen makukirjo, ärhäkin pieni-mutta-tiheäkuplainen hiilihappoisuus ja yleinen keveys tekevät tästä suhteellisen raikkaan oluen. En ihmettelisi, vaikka (oikea oppisesti) kesäkuumalla maistettuna tuomio voisi olla suotuisampinkin, ainakin tarvittavaa keveyttä ja vaaleaa raikkautta oluessa riittää. Silti saattaisin valita terassijuomaksi jonkin toisen tuotteen. Tai sitten mielenkiinnosta ottaisin uusintamaisteluun, jotain maanläheistä ja kesään kuuluvaa yksinkertaisuutta tässä on.
 
Pisteet: 31/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti