Kotiolut: Hangaround & Nobody Brewing Hangaround Like Nobody

Hangaround & Nobody Brewing Hangaround Like Nobody

Pitkästä aikaa olisi yksi itselleni uusi paikallinen kotipanimotuttavuus testattavana. Tuossa kun aihetta tongin, kävi ilmi että tutuntuttujahan tässä taas kerran ollaan, mutta niinhän se tämänkokoisessa kaupungissa yleensä tuppaa olemaan. Yhdistävät tekijät eivät tosin löytyneet olutmaailmasta vaan kauempaa lukioajoilta. Mutta sitten asiaan.

Näppärästi nimetty Hangaround & Nobody Brewing on kahden hengen jyväskyläläinen kotipanimo. Kaksikon touhuja on tullut seurattua sosiaalisten kanavien kautta jo jonkin aikaa ja etenkin tuo huoliteltu brändiasettelu on pistänyt hyvässä mielessä silmään. Nytkin saadut näytepullot oli kääritty kullekin erälle räätälöityihin etiketteihin ja nähtävästi panimon logoa kantavia paitojakin on ehditty painamaan.

Ensikosketus tuotoksiin tuli otettua järjestyksessään kahdeksannen erän kohdalla. Hangaround Like Nobody on Pale Ale-, Oat-, Red Ale- ja Pilsner –mallaskirjoon luottava, rehdisti Chinookilla, Citralla, El Doradolla, Nelson Sauvinilla sekä Pacific Gemilla humaloitu IPA, jonka teoreettiset IBUt nousevat yli satasen rajapyykin. Mallaspuoli tuo mukaan vähän punakampaakin väriä ja vahvuus jää hippasen alle kuuden prosentin. 

Sellainen lapsus tosin pääsi käymään, että kaatelin oluen käkeä kuunnellessa melko huolettomasti lasiin ja sain mukaan reilun lusikallisen pohjan muhjuja. Siitä siis melko samea ja raskas ulkomuoto ja vähän tuntuivat humalan aromit sekä katkerot itseensä ottavan.

Hangaround & Nobody Brewing Hangaround Like Nobody

Ruskeaan kääntyvä, lopulta aika samea olut. Osasyynä tuhtiin ulkonäköön on huolimaton kaatotapa, joka lojautti mukaan osan pullon pohjan melko runsaasta kiintoaineesta.

Tuoksu on jämäkkä, runsaan humaloitu mutta myös rungolta hyvin tukea saava. Mallaspuoli on keskitummaa, kevyen leipäistä, mutta pääosin viljavaa ja sinällään sivussa pysyttelevää. Pääroolin nappaa mallasvedon kanssa hyvin yhteensopiva, mäntyinen ja pihkainenkin humala-aromi, joka saa seuraa hyvästä annoksesta greippiä ja trooppista hedelmäisyyttä. Takana on myös kevyempää yrttiä ja ohuesti vaaleaa, valkoviinimäistä marjaisuutta.

Maku on hyvä, edelleen ryhdikäs ja tuoksua mäntyisempi. Pihkaa, loppua kohden nousevaa greippiä, kevyempää mutta edelleen voimissaan olevaa tropiikin hedelmäsalaattia. Alla lepää keskitumma, leipäinen ja mallaskeksinen patja, joka antaa rungolle voimaa ja syvyyttä makuun. Raikasta tämä ei sitä myöten ole, mutta toisaalta muhkea paketti tarjoaa paljon hyviä makuja. Lopun rutistus on kova, muttei niin voimakas kuin olisi odottanut. Greippinen veto jatkuu kuitenkin pitkälle jälkimakuun ja nostaa esiin myös kevyttä yrttisyyttä ja mausteistakin potkua.

Runsasmakuinen, tuhdinlainen IPA, joka kaipaisi vielä lisärunsautta katkeropuolelle tai sitten maistajalta kevyempää kaatokättä. Ehkä enempi jälkimmäistä. Jäi vähän tuo oma räpellys kaivelemaan, enkä erheen vuoksi kehtaa sen suuremmin lähteä pisteyttämään.